Uutiskatsaus 27.5.2024: Golden Geek -voittajat 2023

Golden Geek -palkinnot jaettu

Vuoden 2023 Golden Geek -palkinnot on jaettu. BoardGameGeek-sivuston käyttäjät äänestivät ensin ehdokkaat ja niistä sitten voittajat monissa eri kategorioissa.

Varsinaiset vuoden peli -palkinnot jaettiin kolmessa kategoriassa. Raskaiden pelien sarjan voitti Hegemony, keskiraskaan sarjan Earth ja kevyen sarjan Thunder Road: Vendetta.

Raskaiden pelien sarjan finalisteja olivat Dune: Imperium – Uprising ja Darwin’s Journey, keskiraskaassa sarjassa The Castles of Burgundy: Special Edition ja The White Castle ja kevyessä sarjassa Knarr ja Faraway.

Muiden sarjojen voittajat olivat:

• Paras kaksinpeli: Sky Team
• Paras ulkoasu: The Castles of Burgundy: Special Edition
• Paras yhteistyöpeli: Sky Team
• Paras lisäosa: Ark Nova: Merimaailmat
• Innovatiivisin peli: Hegemony
• Paras partypeli: That’s Not a Hat
• Paras print-n-play: Waypoints
• Paras yksinpeli: Legacy of Yu
• Paras vahvateemainen peli: Hegemony
• Paras sotapeli: Undaunted: Battle of Britain
• Paras podcast: One Stop Co-Op Shop
• Paras appi: Unmatched: Digital Edition

Aasialaiset lautapelit -kirja ilmestynyt

Aasialaiset lautapelit -kirja on vihdoin ilmestynyt. Kirjan julkkareita juhlittiin Thé Hidden -kahvilassa Tampereella helatorstaina. Kirja myöhästyi muutamalla kuukaudella alkuperäisestä aikataulustaan, mutta lopputulos on hieno ja nyt on pitkästä aikaa saatavilla uusi suomenkielinen opas gon perusteisiin ja ensimmäistä kertaa suomenkielinen kirja shogista, xiangqista ja mahjongista.

Kirjaa saa kirjakaupoista ja kirjastoista. Myymäläsaatavuus voi tällaiselle tiukasti rajatun aiheen tietokirjalla olla heikkoa, mutta pyytämällä kirjaa saa kyllä tällä hetkellä varmasti mihin tahansa kirjakauppaan. Kirjaa voi tilata myös suoraan minulta (mikko@lautapeliopas.fi).

Kirjan nettisivuilta löytyy linkkejä kirjakauppoihin ja lisätietoa kirjan aiheista.

Villen pelaamia

Toukokuu oli täynnä uusia pelikokemuksia: Eclipsen uudet lisurit pääsivät yllättävän nopeasti testiin, 18 India saattaa olla kaikkien aikojen paras 18xx-peli ja Let’s Go! To Japan kiilasi kotona kaksinpelattavien, alle tunnin mittaisten pelien kärkikastiin.

Uutta Eclipseä

Aloitetaan kotimaisesta tuotannosta: Lautapelit.fi:n Eclipse: Second Dawn for the Galaxy sai vihdoin neljä uutta pelattavaa rotua kahden erillisen lisäosan muodossa. Outcasts-lisäosassa tarjolla ovat The Exiles ja The Rho Indi Syndicate ja Seekers-lisäosassa galaksia tutkivat The Wardens of Magellan ja The Enlightened of Lyra. Pelasimme oikein mainion viisinpelin, jossa kaikki neljä uutta rotua olivat mukana ja porukan ainoa uusi pelaaja valitsi Plantan.

Harmaa The Exiles on alkuperäisen orbitaaliteknologian keksijä ja siksi tämän rodun orbitaalit ovatkin astetta kehittyneempiä sotakoneita. Resurssituotannon lisäksi The Exilesin orbitaaleilla on oma aluksen pohjapiirustus, johon voi päivittää normaaliin aluksen osia (moottoria lukuunottamatta). Pelin lopulla The Exiles saa yhtä voittopisteen jokaisesta hallitsemastaan orbitaalista. 

Ruskea Rho Indi Syndicate puolestaan on astetta sotaisampi ryövärirotu, jolla on heti alusta lähtien muutama alus laudalla. Erilaisia alustyyppejä on vähemmän, mutta ne ovat sitäkin tehokkaampia. Rho Indilla on myös tehokkaampi resurssien vaihto rahasta muihin resursseihin ja he myös tienaavat rahaa jokaisesta taistelusta (nostettujen laattojen määrä -1), mikä suosii aggressiivista pelityyliä. Liikkumistoiminnolla Rho Indi pystyy liikuttamaan jopa neljää alusta kerralla, eli tuplasti enemmän kuin muut rodut!

Pinkki The Wardens of Magellan yrittää parhaansa mukaan tutkia galaksia tehokkaasti, keräten mahdollisimman paljon discoverylaatoista saatuja osia aluksiinsa. Näistä saa voittopisteen jokaisesta pelin lopussa. Magellan pystyy myös kääntämään colony shippejä ympäri saadakseen heti haluamansa resurssin. 

Viimeisenä oranssi The Enlightened of Lyra on näennäisesti rauhaisa rotu, joka pyrkii rakentamaan omia temppeleitään hallitsemilleen planeetoille. Jokaisesta rakennetusta temppelistä saa voittopisteitä ja kun saat rivin rakennettua, saat erilaisia bonuksia. Erikoisena ominaisuutena Lyra pystyy myös kääntämään colony shippejä saadakseen rerolleja taisteluissa.

Viisinpelissä pelasimme pelimaton Warped Universe -puolella, jotta tyhjää tilaa ei jäänyt kohdalle, josta kuudes pelaaja puuttui. Myös kaikki muut minilisurit olivat käytössä, paitsi Minor Species. Expanded Galaxy toi mukaan myös uudet allianssit, eli nyt voit myös liittoutua tiimeihin kesken pelin pelkän kauppasopimuksen lisäksi ja näinhän meidän pelissä myös kävi: hyvin aikaisin toisella kierroksella itsestäni kauimmaiset oranssi ja vihreä liittoutuvat keskenään ja toiseksi viimeisellä kierroksella myös harmaa ja pinkki liittoutuvat, jättäen komentamani sotaisan Rho Indin täysin yksin.

Liittoutumalla voitatte tai häviätte tiiminä, eli voittopisteet lasketaan yhteen ja jaetaan liittoumassa olevien pelaajien lukumäärällä. Neljän tai viiden pelaajan peleissä liittoumaan mahtuu vain kaksi pelaajaa, isommilla pelaajamäärillä kolme. Lopulta siis sodin yksin kaikkia muita pelaajia vastaan kaksi viimeistä kierrosta, mutta sain ihmeen kaupalla pidettyä pintani loistavien alusteni avulla ja voitin pelin pistein 32–24,5–23.

Peli kesti noin kuuden tunnin verran, mukana oli ruokatauko välissä ja alussa oli tukeva sääntöselitys. Joukossa oli yksi uusi pelaaja ja jo peliä aiemmin pelanneet halusivat muistin virkistystä ja olihan meillä myös neljä täysin uutta rotua mukana sekoittamassa pakkaa. Ikävästi harmaa että pinkki jäivät ensimmäisten kierrosten aikana hieman jälkeen epäonnisten laattojen noston vuoksi – jos lähelle tulee vain tyhjää tai muinaisia alieneita, oman imperiumin laajentaminen tyssää alkutekijöihinsä. Tokihan laatan voi hylätä, mutta tähänkin toimintoon kuluu rahaa. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä vähänkään kehnompi noppatuuri ensimmäisten taisteluiden kanssa, ei ole kovin mieluista yrittää nousta kuopasta, kun peliä on vielä useita tunteja jäljellä.

Hauskaa oli silti ja oli oikein hienoa nähdä kaikki neljä uutta rotua tositoimissa, joskaan kaikkien rotujen kykyjä ei tullut hyödynnettyä optimaalisesti. Nyt kun lisärotuja on tarjolla, olen kierolla tavalla kiinnostunut potentiaalisesta kahdeksan tai yhdeksän pelaajan pelistä. Ajatus on kaikessa kaaoksessaan kiehtova. Ehkä vielä joskus.

Mainittakoon vielä että osana ennakkotilausta valmiiksi maalattu “wash”-optio jäi kokonaan puuttumaan kaikista tilauksista, tästä sai kyllä rahansa takaisin helposti ja viestintä oli hyvin suoraa ja toimivaa. Tulipahan itse maalattua pitkästä aikaa figuureja! Toisena miinuksena mainittakoon että alusten pohjassa olevat reiät ovat hitusen liian pieniä mahtuakseen Eclipsen laivastandeihin, tästäkin on nyt maininta kaupan sivuilla.

Intian junat

Pelejä tuli taas hankittua useampi kappale kuukauden aikana ja näistä ehdottomasti onnistunein hankinta oli se, miltä en oikeastaan odottanut mitään: 18 India. Minun ei varsinaisesti pitänyt hankkia enempää 18xx-pelejä pölyttymään hyllyyn, mutta Pelipeikolla oli kyseinen peli hyvässä alennuksessa ja tiesin pelin pohjautuvan 1829 Mainline -peliin joten päätin hetken mielenjohteen seurauksena antaa pelille mahdollisuuden.

Olimme alkukevään puolella pelanneet Mainlinea pari kertaa ja todenneet sen oikein häröksi, erilaiseksi vaihtoehdoksi verrattuna perinteisempiin 1830: Railways and Robber Barons -pohjaisiin peleihin.

18 Indiassa voi rakentaa keltaista rataa jopa neljä laattaa kierroksessa ja päivittää heti alusta alkaen laattoja vihreäksi, sitten ruskeiksi, sitten harmaiksi. Junat eivät ruostu, niitä saa myydä takaisin pankkiin, eikä osakkeen kurssi laske, kun myyt osakkeita. Pelaajat saavat heti alussa käteen osakkeita, joita voivat ostaa vain itse ja jos haluat ostaa pelilaudalta osakkeita, IPO on jaettu kolmeen eri riviin, josta voit ostaa osakkeita yhdestä rivistä vuorollasi.

Myös yhtiöt voivat ostaa muiden yhtiöiden osakkeita (korkeintaan kolme), tai jopa omiaan, jos niitä löytyy pankista. Pelissä on myös eräänlainen vientituotesysteemi, jossa eri kaupungit haluavat erilaisia tuotteita, joita toimittamalla saat lisätienestiä junillesi sekä myös määränpääbonus, eli kulkemalla tiettyjen kaupunkien väliä saat bonuksia ajoihin.

18 India on äärimmäisen kiehtova ja erilainen. Tuntuu, että kaikki sellainen ahdistava pohdiskelu on poissa: milloin junat ruostuvat, kuka tuhoaa osakkeeni arvon ja niin edelleen. Nyt voi keskittyä osakkeiden ostamiseen ja radan rakenteluun, joka on ehdottomasti pelin keskiössä.

Pelin alussa arvotaan, mitkä yhdeksän yhtiötä (plus valtion firma) ovat pelissä mukana ja kun firmoja on 17 erilaista, jokainen peli on hieman erilainen. Ei tämä varmasti ole jokaisen 18xx-fanin mieleen, mutta meidän porukassa peli on saanut todella hyvän vastaanoton. Siitä on pitkä aika kun olen näin vahvasti halunnut pelata vain yhtä peliä. Harmillisesti olen päässyt pelaamaan peliä vasta yhden kerran.

Kootut kotipelit

Kotona ollaan puolison kanssa jatkettu The Rise of Queensdale -kampanjaa sekä pelattu sen lisäksi kaksin The Castles of Burgundya, jossa tavoitteenamme on käydä kaikki 30 karttaa läpi (olemme jo yli puolenvälin, rikoin myös oman enkkani hiljattain: 316VP! Tämä siis Vineyards– ja Trade Routes -lisureiden kera).

Kaikista eniten olemme kuitenkin pelanneet puolison viimeisintä hankintaa, Japani-teemaista lomansuunnittelupeliä Let’s Go! To Japan (deluxeversio, keraamisine kulhoineen ja kaikkineen). Josh Wood (Cat Lady, Santa Monica) ja AEG ovat tehneet Woodin pieleen menneistä korona-ajan lomasuunnitelmista oikein mainion setinkeräyspelin. Pelin ideana on suunnitella mahdollisimman onnistunut lomamatka Japaniin. Ensimmäisellä puoliskolla suunnitellaan loma alusta loppuun ja jälkimmäisellä sitten lopulta käydään lomalla, kun kaikki kortit on pelattu pöytään, aktivoiden kaikki kortit järjestyksessä.

Pelin alussa jokaiselle päivälle arvotaan jokin päätavoite (shoppailu, temppelit, ruokailu) ja mitä useampi täsmäävä symboli rivistä lopulta löytyy, sitä paremman bonuksen saat. Jokaisesta kortista löytyy yläreunasta kerättäviä symboleita ja voittopisteitä ja jokaisen kortin alaosassa on kohokohta, joka mahdollistaa lisäpisteitä jos olet saavuttanut siihen hetkeen mennessä tavoitteen, esimerkiksi kaksi vihreää jenisymbolia.

Pelin aikana täytyy myös pitää huolta mielialasta: jos stressiä tulee liikaa peräkkäin, saatat saada miinuksia ja jos olet hyvällä tuulella pitkään, saat tästä bonuspisteitä. Kaupunkeja ja korttien värejä on kaksi, Kioto sekä Tokio, mikä hankaloittaa suunnitelmia entisestään – yleensä haluat pysyä mahdollisimman pitkään yhdessä kaupungissa, sillä kaupunkien välillä reissaaminen saattaa tuoda minuspisteitä jos et saa tarpeeksi junalippuja kerättyä. Pelistä löytyy myös keltaisia jokerikortteja, jotka sopivat molempiin väreihin. Erikoisena ominaisuutena kortin voi pelata myös selkäpuoli ylöspäin pakan päältä, jolloin valitset satunnaisen kävelyn kaupungilla ja vasta kun olet lomalla, voit selvittää mitä kävelyn aikana löytyi. Mukavan temaattista!

Itse peli kestää kolmetoista kierrosta, joiden aikana joko nostat kaksi korttia ja pelaat yhden, tai nostat neljä ja pelaat kaksi korttia valitsemillesi päiville. Kortti, jota et valitse, päätyy vastustajan pinoon, josta täytyy vähän väliä valita kortteja. Peli on suhteellisen kevyt, mutta loppua kohden korttien valinta vaikeutuu, kun tila loppuu. Pelissä on myös melkoinen pino kortteja ja joskus pakasta ei vain millään nouse sopivia kortteja. Minilisäosat Day Trip ja Passport tuovat lisää tapoja saada pisteitä, mutta lisäävät tuurielementtia. Toki tätä ei kannata liian vakavasti ottaakaan – peli on oikein mainio, kevyt, alle tuntiin pelattava vahvateemainen korttidraftauspeli, jota pelaa oikein mielellään.

Sain myös Chaos in the Old Worldin figut maalautettua. Figut maalasi Harri Niemeläinen, jonka töitä löytyy Instagramista tililtä hartsa_maalaa. Upeaa työtä!

Mikon pelaamia

18 India minunkin kuukauden pelini on, kolme pelikertaa viikon sisään oli kovasti mainio juttu. Kaksinpelinä homma toimi, mutta osakkeita oli niin hullun paljon, että en tiedä paljonko pelissä on järkeä. Kolminpeli oli kuitenkin hyvä, ja muutenkin 18 India istuu kyllä likimain täydellisesti minun makuuni, mitä 18xx-peleihin tulee. Nousi kyllä kertaheitolla listan kärkeen, jos ei ykköseksi.

Tässä kohtaa ärsyttää se, että peli on GMT Gamesin tuotos. Jos ei olisi, olisin jo ostanut omaksi. GMT on ollut minulla boikotissa – Lautapelioppaassa myös – siitä asti, kun minulle selvisi, miten firma hoiti Gene Billingsleyn (“GMT”:n G) seksuaalirikostuomion käsittelyn. Juttu on vanha, mutta kerrattakoon: GMT Games osallistui aktiivisesti tuomion peittelemiseen ja järjesteli omistuksia, jotta voitiin sanoa Genen olevan pois firman johdosta – uudessa järjestelyssä omistus olikin sitten Genen vaimolla eli yhä perhepiirissä. Rikokset toki vanhenevat ja vankilatuomio on istuttu jo vuosikausia sitten; toisaalta kyse oli alaikäiseen kohdistuvasta seksuaalirikoksesta ja GMT:n osalta tökkii nimenomaan firman osallistuminen tapauksen peittelyyn.

Siksi GMT Games on firma, jolle en erityisemmin haluaisi antaa näkyvyyttä tai rahaa. En siis aio ostaa 18 Indiaa uutena kaupasta, vaikka peli erinomainen onkin. Toisaalta ei ole pelintekijöiden vika, että GMT:n johto suhtautuu kevytmielisesti alaikäisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Saakoot siis 18 India tulla esitellyksi tässä; on se pelinä sen arvoinen. Saattaa kuitenkin olla, että varsinaista arvostelua en edelleenkään halua julkaista. 18 Indian ostan, jos se joskus käytettynä vastaan tulee, uudesta pelistä en halua rahojani GMT:lle antaa.

Dune: Imperium – Uprisingin kuusinpeliäkin pääsimme testaamaan kaksi kertaa. Tässä pelimuodossa pelaajat jakautuvat hyviksiin ja pahiksiin, eli vastakkain ovat Paul Atreides ja keisari. Kummallakin komentajalla on kaksi alaista. Nämä alaiset pelaavat laudalla tavallista peliä. Komentajatkin pelaavat, mutta heillä ei ole joukkoja laudalla, eikä etenemistä laudan reunan radoilla. Toisaalta komentajilla on omat toiminnot ja radat, joissa edetä, ja komentajat pystyvät myös jakelemaan resursseja alaisilleen.

Olen pelannut molemmilla puolilla, kummallakin kerralla alaisena. Molemmat pelit olivat tasaisia ja jännittäviä. Ensimmäiseen meni päälle kolme tuntia, jälkimmäisestä selvittiin reilussa parissa tunnissa. Kuusinpeli on hauska pelimuoto, jossa varsinkin komentajana joutuu ihan uudenlaisten ongelmien äärelle. Alaisena pelaaminen on sekin hieman erilaista kuin peruspelissä. Tämä pelimuoto osoittaa sen, miten joustava ja toimiva Dune: Imperiumin perusrunko on, kun se tällaisellekin mutkalle taipuu. Suosittelen kyllä kokeilemaan, jos joskus on kuusinpeliin tilaisuus.

18 Indian lisäksi kuukauteen on mahtunut muutama pienempi uutuuspeli. Pääsin testaamaan Sampsan kovasti hehkuttamaa Cubitosia. Mukana oli näemmä myös Fowl Play -lisäosa, sillä pelasimme peliä Uprisingin päälle kuudella pelaajalla. Peruspelihän venyy vain neljälle. Ehkä ihan hyvä niin, melko hässäkkäinen kuusinpeli tämä kyllä oli. Toisaalta peli kyllä eteni ihan sujuvasti, paljonhan voidaan tehdä yhtä aikaa. En nyt ihan välittömästi pelille syttynyt, lähinnä siksi etten ole lopulta hirveän iso onnenkoetuspelien fani, mutta kyllä tätä kilpajuoksua toistekin voisi kokeilla.

The White Castle -peliä suositeltiin minulle pariltakin taholta, joten otin sen Villeltä lainaan. Tässä kompaktissa japanilaisteemaisessa pelissä klaanit kilvoittelevat vaikutusvallasta daimioiden Japanissa. Pelin jippona on se, miten kompakti se on: pelissä on kolme kierrosta, joiden aikana pelaajat tekevät kukin kolme toimintoa. Näillä yhdeksällä toiminnolla pitäisi saada paljon aikaiseksi! Onneksi pelissä on monia mahdollisuuksia saada tehtyä kaikenlaista ylimääräistä.

En nyt mitenkään välittömästi rakastunut The White Castleen, mutta pakko on myöntää, että ovela peli se on. Se tuntuu kestoonsa (kaksinpeli noin 20–25 minuuttia) nähden hitusen työläältä valmistella ja selittää, joten en tiedä, paljonko halua minulla olisi sitä uusille pelaajille selittää, mutta haluan kyllä pelata sitä vielä jokusen kerran ennen kuin palautan sen – koen, että tässä on kyllä mielenkiintoisia elementtejä tutkailtavaksi.

Lautapelit.fi julkaisi Trekking Through History -pelin suomeksi alanimellä Historian poluilla varustettuna. Taverna sai oman kappaleensa ja pääsimme testaamaan sitä saman tien. Peli on mukava yhdistelmä yksinkertaista ja tyylikästä. Se on kepeä suuren yleisön peli, mutta siinä on mukavasti pureskeltavaa, joten se toimii mainiosti myös peliharrastajien fillerinä.

Pelissä tehdään kolmen päivän ajan aikamatkoja ihmiskunnan historiassa. Pelaajat keräävät kortteja, jotka kaikki kuvaavat jotain historiallista tapahtumaa. Näistä rakennetaan matkoja, joiden on edettävä ajassa eteenpäin. Samalla kerätään pelimerkkejä, joilla tienataan lisäpisteitä. Jos joutuu ottamaan kortin, joka ei sovi aikamatkan jatkoksi, pitää aloittaa uusi aikamatka, ja luonnollisesti pidemmistä aikamatkoista saa pelin lopussa isommat bonukset.

Charlie Bink ja Underdog Games ovat tehneet näitä enemmänkin: on Trekking the World ja Trekking the National Parks. Ilmeisesti ihan suorasta saman mekaniikan uudelleenkierrätyksestä ei kuitenkaan ole kyse. Muista en tiedä, mutta Trekking Through History – Historian poluilla oli oikein kelpo peli, jonka pariin palaan mielelläni uudestaan.

Rasti seinään -osastolta on mainittava Fields of Arle ja Tea & Trade -lisärin mukanaan tuoma kolminpelimahdollisuus. Lisäri ilmestyi jo 2017 ja taisin sen aika tuoreeltaan hankkia. Ensimmäisen kolminpelin pelasin vasta nyt! Harvakseltaan on ollut kokeneita pelaajia ja tilaisuuksia tarjolla, kun Tavernassakaan ei lisäosaa ole. Nytkään ei ollut kolmea kokenutta, mutta kaksi oli ja yksi rohkea ensikertalainen.

Mitäpä siinä – kolminpelinä Fields of Arle ei ole sen monimutkaisempi kuin kaksinpelinä, joten voi sen niinkin opetella. Kolminpeli on hivenen lyhyempi, mutta siinä on hieman potkustarttia antamassa alkuun vauhtia. Muuten kuviot ovat jokseenkin samat kuin kaksinpelissä, joitain pieniä poikkeuksia toiminnoissa on ja kopioimiseen ja väärän vuodenajan siirtojen pelaamiseen on enemmän mahdollisuuksia. Ei lainkaan hullumpi kokemus, voisin toistekin pelata!

Tapahtumakalenteri

29.–30.6.2024 Kotae Expo (Tampere)

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestettävästä japanilaisen ja korealaisen popkulttuurin suurtapahtumasta löytyy johdatusta aasialaisiin peleihin eli mahjongiin, gohon, shogiin ja xiangqiin. Lisäksi paikalla on Lautapeliseuran pelikirjasto. Kotae Expon nettisivut.

12.–15.7.2024 Tuonelan lautapelileiri II (Ii / Oulu)

Tuonelan pelikerho järjestää lautapelileirin Karhun leirikeskuksessa Iissä (noin 40 km Oulusta pohjoiseen). Leiri on tarkoitettu kaikille harrastajalautapeleistä kiinnostuneille. Tapahtuma on suunniteltu pääasiassa aikuisille, mutta innostuneet nuoret ovat myös hyvin tervetulleita. Pelailu alkaa klo 15 perjantaina ja päättyy klo 12 maanantaina. Pelit vaihtelevat kevyemmistä peleistä raskaampiin strategisiin mittelöihin. Paikalla mahdollisuus myös saunomiseen, uintiin, pihapeleihin ja beachvolleyhin. Tapahtuma on ilmainen ja päihteetön. Ilmoittautumiset ja lisäkysymykset järjestäjille Markukselle: mhyart ÄT gmail.com tai Lauralle lauraelina28 ÄT gmail.com. Lisätietoja Facebook-tapahtumasta.

19.–21.7.2024 Ropecon (Helsinki)

Euroopan suurin vapaaehtoisvoimin järjestettävä roolipelitapahtuma. Kolmipäiväinen festivaali tarjoaa ohjelmaa kaikenikäisille muun muassa pöytäroolipelien, larppien, lautapelien, korttipelien ja miniatyyripelien parissa. Ropeconin nettisivut.

Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauk­sen jälkeen

Tässä kuussa saatiin ensimmäiset arvostelut parilta uudelta avustajalta. Pari uutiskatsausjuttua kirjoittanut Jari-Pekka kirjoitti arvion Lautapelit.fi:n huikeasta Agemoniasta ja Eerik debytoi Villit varsat -lastenpelin arvostelulla.

Vilma urakoi muutaman arvion: The Genius Square on SmartGamesin peli, mutta ei perinteinen logiikkapulma, vaan logiikkapulma, joka on kahden pelaajan peli. Encore! on Inka ja Markus Brandin vähän vanhempi kupongintäyttöpeli, jonka joku voi muistaa nimellä Noch mal!. Nyt se on saatu suomeksi. Kluster taas on hyvin yksinkertainen asettelupeli magneettikivillä.

Mikko arvioi Uwe Rosenbergin Oranienburger Kanalin, jossa kaksi pelaajaa kilvoittelee kanavien ja muiden väylien sekä erilaisten teollisten ja yhteiskunnallisten rakennuksien pystyttämisestä.

Aatu testasi Harmoniesin. Kovasti hypeä kerännyt peli muistuttaa Cascadiaa sekä teemansa että pelimekaniikkansa puolesta, ja onpa tässä vähän Azuliakin. Sekoitus maistui Aatulle.

Tatu esittelee meille Miyabin, japanilaisteemaisen puutarhanrakentelupelin. Sen kytkös Azuliin on suunnittelijassa: tämäkin on Michael Kieslingin käsialaa. Peli on elegantti viritys, joka voitti pari vuotta sitten Mensa Select -palkinnon.

Luontoteemaan erikoistunut Inka arvioi merellisen Aquan, jossa niin ikään keräillään ja asetellaan laattoja ja yritetään muodostaa merellistä elonkirjoa. Kuvitus on kaunista, mutta sitä voi odottaa, kun hommissa on Vincent Dutrait.

Elisa lennätti kissoja avaruuteen MLEM: Space Agencyn parissa. Reiner Knizian onnenkoetuspeli on kevyesti sukua Heck Meckille, mutta koristeita on vähän enemmän. Kelpo peli kyllä tämäkin!

Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.

Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.

Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.

Luetuimmat jutut top 10

Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:

1. Yatzyn säännöt
2. Agemonia
3. Smart10
4. Rummikub
5. Uutiskatsaus 29.4.2024
6. Bananagrams
7. Carcassonne
8. Hitster
9. Halli Galli
10. Vuoden peli

Yatzyn säännöt on todellinen evergreen-juttu – tälläkin kertaa se on saanut vain melko niukasti vähemmän lukijoita kuin kymmenen kärjen muut jutut yhteensä.

Lautapeliblogien päivi­tykset

Youtubessa Miira ja Annika julkaisivat Hyvin draftatut kortit -vlogissaan (joka täytti juuri kolme vuotta!) taas muutaman uuden jakson: Top 10 työläistenasettelupelit, Vuoden 2022 pelisato, Pelimakujemme nykytila.

Pelikilta on aktivoitunut taas: Lautapelityyppejä-juttu esittelee erilaisia ihmistyyppejä, joihin peliharrastuksen parissa voi törmätä ja Maailmanloppu tuli yllättäen! kertoo yllätyksestä, kun Radlands saa odottamattoman lisärin. Turun lautapelikahvila lähestyy, jutun mukaan elokuussa avataan ovet.

Nopparallissa arvioitiin Lost Ruins of Arnakin lisäri The Missing Expedition. Lisäksi maalattiin Agemonian Lunara Bryndelion. Myös Nopparallissa on arvioitu MLEM: Space Agency.

Lunkisti.fi:n puolella Tero on kaivanut hyllyltään arvioitavaksi lähes 30 vuotta vanhan klassikon. Reiner Knizian High Society saa Teron arviossa kehuja niskaansa: “Itse asiassa High Society on toimituksemme valinta yhdeksi kautta aikain hienoimmista super-fillereistä: lyhyeen, maksimissaan 20 minuutin kestoon on nimittäin saatu pumpatuksi kelpo määrä jännitystä, riskinottoa ja laskelmointia.” Toisena uutena arviona käsitellään uudempi Wandering Towers, Kramer & Kiesling -kaksikon peli parin vuoden takaa.

Pelaajani kirjoittaa Ostohaaste 3.0 – Hamsterin itsepetosta ja utopiaa -jutussaan itselleen asettamista rajoituksista pelien ostamiseen liittyen. Pohdiskelu on tuttua, minäkin olen joskus käynyt samat prosessit läpi.

Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.