Kategoriat
Peliarvostelut

Pueblo

Michael Kiesling ja Wolfgang Kramer saivat naamiotrilogiansa jalanjäljillä astelevasta Torresista Spiel des Jahres -palkinnon, joten parivaljakko palasi abstraktien pelien maailmaan Pueblon kautta. Mekaniikoiltaan pelit eroavat toisistaan, mutta niitä yhdistää luottamus kolmiulotteisuuden voimaan.

Pelin idea

Pueblon kansiPelaajat ovat rakentajia, jotka pyrkivät rakentamaan heimopäällikölle uutta monikerroksista rakennusta eli puebloa. Rakentajat eivät jostain kumman syystä saa käyttää oman värisiä palikoita pueblon rakentamiseen, joten heimopäällikkö antaa miinuspisteitä jokaisesta näkemästään värillisestä palikasta.

Pelaajalla on vuorollaan kaksi tehtävää: lisätä laudalle uusi palikka ja liikuttaa päällikköä. Jokaisella pelaajalla on läjä palikoita, joista noin puolet on värikkäitä ja puolet harmaita. Harmaat ovat neutraaleja palikoita, joilla värikkäitä paloja voidaan piilottaa. Palikoita lisätään laudalle yleensä vuorotellen ja palikan saa lisätä laudalle vapaasti, kunhan mikään sen osista ei jää ”tyhjän päälle”.

Palasen lisäämisen jälkeen pelaaja liikuttaa päällikköä enintään 4 askelta laudan reunoja pitkin. Paikalta, johon heimopäällikkö pysähtyi, katsotaan suorassa linjassa laudan keskelle ja mikäli jonkun pelaajan väripalasia näkyy, tämä saa miinuspisteitä. Mitä korkeammalla palanen on, sitä suurempia miinuspisteitä se tuottaa.

Kun heimopäällikön laskeutuu laudan kulmiin, lautaa ei katsota enää sivusta vaan ylhäältäpäin. Lauta on jaettu 4 alueeseen ja miinuspisteitä annetaan sen alueen ylhäältä näkyvien värien mukaan.

Peli jatkuu, kunnes jokainen palanen on laudalla. Tämän jälkeen päällikkö käy vielä yhden tarkastuskierroksen laudan ympäri käyden jokaisessa ruudussa ja miinuspisteet jaetaan. Vähiten miinuspisteitä kerännyt on luonnollisesti voittaja.

Kolmiulotteista päänraavintaa

Pueblo on kiperä peli, jossa avaruudellinen hahmottamiskyky joutuu koetukselle, kun palaset tulisi piilottaa kaikista viidestä eri kulmasta. Varsinkin viimeisillä kierroksilla palikoiden piilottaminen edes puolihuolimattomasti tuntuu haasteelliselta. Lisäksi heimojohtajan viimeinen kierros laudan ympäri varmistaa sen, että peli pitää pelata loppuun saakka fiksusti.

Samalla Pueblo on suhteellisen yksinkertainen ja helppotajuinen, joten sitä voi pelata myös kokemattomampien lautapelaajien kanssa. Vaikka peli tarjoaa syvällistä aivojumppaa, paloja on vain yhdenlaisia ja säännöt ovat hyvin yksinkertaiset — palikoita lisätään ja päällikköä liikutetaan.

Pelin toistavaa luonnetta tasoitetaan useilla sääntömuunnelmilla. Demolition-versiossa pueblo vielä lopuksi puretaan pala kerrallaan, Pro-versiossa laudalle asetetaan ”pyhiä laattoja”, joille ei saa rakentaa palikoita ja pelaajien vuorojärjestys huutokaupataan kahdesti pelin aikana. Huutokauppa monipuolistaa peliä, mutta auttaa myös tasoittamaan ensimmäisen pelaajan etulyöntiasemaa.

Pueblo toimii yllättävän hyvin kaikilla pelaajamäärillä. Kaksinpelissä strategioille jää enemmän jalansijaa, pelaajamäärän kasvaessa taas kontrollin osuus heikkenee. Toisaalta 3–4 pelaajan peleissä tulee helpommin peitettyä vastapelaajia, mikä synnyttää vaikeita tilanteita — autanko pahinta vastustajaani ja saan vähemmän miinuspisteitä vai autanko jotain toista ja saan enemmän miinuksia?

Päällikkö syynää. Kuva: Mosse Stenström / BGG
Päällikkö tutkailee puebloa neutraalien palikoiden takaa. Kuva: Mosse Stenström / BGG

Loppuunmyydyn painoksen dilemma

Pueblon yhtenä ongelmana on laudan tarkastelu, sillä sitä pitäisi kyetä seuraamaan jokaisesta suunnasta. Pöydän ympärillä parveilun sijaan kannattaa hankkia jonkunlainen pyörivä tarjoiluastia, jotta lautaa on helppo pyöritellä. Toinen ongelma on pistelauta, jossa näyttävyys on mennyt käytettävyyden edelle. Pisteiden merkitseminen kun on järkyttävän vaikeaselkoista ja ensikertalaisten kanssa saa olla silmä tarkkana, jottei väärälle riville poiketa.

Pueblon selvästi suurin sudenkuoppa on kuitenkin sen saatavuus, sillä pelin painos on kauan sitten loppuunmyyty. Uutta versiota ei ole luultavasti tulossa, joten kolmiulotteisen hahmottamiskyvyn ystävät joutuvat kiertelemään huutokauppoja.

Onneksi joitakin korvaavia pelejä löytyy. Rumis eli Blokus 3d toimii melko samantapaisella mekaniikalla ja on Puebloa nopeampi, yksinkertaisempi ja kevyempi. Jos puolestaan nauttii ajan tuomasta lisäjännityksestä, Ubongo 3d antaa sopivaa haastetta.

Faktat Pueblosta

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Ravensburger (2002)

Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin simppelit, mutta pohdittavaa riittää. Hyvä kolmiulotteinen hahmottamiskyky lisää menestymismahdollisuuksia.

Onnen vaikutus: Abstrakti peli, tuuria ei ole.

Vuorovaikutus: Lähes jokainen rakennettu pala vaikuttaa muihin pelaajiin ja miinuspisteitä jaetaan toisille. Pelissä tulisi myös pyrkiä siihen, että toisten myöhemmät asettelut hyödyttävät omia paloja eniten.

Teema: Amerikan alkuperäiskansojen symboliikka on nättiä, mutta teema ei kiinnity peliin juuri mitenkään.

Uudelleenpelattavuus: Peli on hieman itseään toistava, mutta sääntömuunnelmat piristävät sitä huomattavasti.

Kieliriippuvuus: Peli on kieliriippumaton.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 60 minuuttia.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Sampsa Ritvanen

Innokas lautapelaaja ja luokanopettaja Oulusta. Kammoaa pitkiä, useita tunteja kestäviä harrastajapelejä. Pitää erityisesti hieman raskaammista perhepeleistä ja testailee mielellään uusia lastenpelejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *