Eurorails

Eurorails

Crayon rails -pelit ovat pitkäikäinen pelisarja. Sarjan ensimmäinen peli, Empire Builder, ilmestyi ensimmäistä kertaa 1982. Ei siis ihme, että nämä pelit, joissa genren nimen mukaisesti piirrellään junaratoja pelilaudalle väriliiduilla tuntuvat tänä päivänä vähän vanhanaikaisilta.

Eurorails on sarjan varhaisimpia pelejä ja ilmestynyt alunperin vuonna 1990. Crayon railit ovat Mayfair Gamesin tuotannon kulmakiviä ja niistä on ilmestynyt vuosien varrella useita versioita, joten Eurorailskin on yli 25 vuoden iästään huolimatta yhä saatavilla uutena. Nykyinen neljäs laitos on vuodelta 2009. Peli on yhä sama kuin ennenkin, mutta komponentit ovat hieman modernimmat kuin alunperin.

Rahti kulkee raiteilla

Eurorailsin kansiEurorails on kovan luokan junailua. Pelaajat aloittavat tyhjästä, vain 40 miljoonalla eurolla. Se pitäisi saada muutettua 250 miljoonaksi ja rataverkoksi, joka ulottuu yhtä lukuunottamatta kaikkiin pelilaudan suurista kaupungeista.

Aikaa tähän kaikkeen menee kahdesta neljään tuntia. Rauhallisella pelaamisella ja isommalla porukalla neljä tuntia tulee helposti täyteen, mutta kokeneet pelaajat saavat kaksinpelin hoidettua vaivatta puoleentoista tuntiin. Pelaajia tämä peli vetää kuusikin, mutta olen vahvasti sitä mieltä että tässä hommassa vähemmän on parempi.

Pelaaminen on sinänsä varsin suoraviivaista. Pelaajilla on kolme korttia kädessään ja jokaisessa kortissa kolme rahtitehtävää: appelsiineja Lontooseen, kinkkua Firenzeen, terästä Müncheniin. Jokaiselle tehtävälle on listattu rahasumma, jonka sen suorittamisesta saa. Summa on suoraan verrannollinen lyhyimpään matkaan tuotetta tuottavan ja vaativan kaupungin välillä.

Pelaajilla on laudalla yksi juna, johon mahtuu kaksi rahtimerkkiä. Vuorolla on rakennusvaihe ja ajovaihe. Rakennusvaiheessa rakennetaan lisää rataa piirtämällä viivoja laudan pisteiden välille. Tämä tietysti maksaa rahaa, hinta riippuu siitä, miten vaikeaa maastoa reitillä on. Ajovaiheessa juna suhaa radoilla, käy hakemassa kaupungeista rahtia ja vie sitä, jotta kortteja saa suoritettua.

Tavoitteena on tietysti hoitaa tätä kaikkea niin, että saa tuotetuksi voittoa. Se ei ole aivan yksinkertaista: rautatieverkostojen rakentamiseen saa vaivattomasti kulumaan niin paljon rahaa, että rahdin kuskaamisesta ei juuri voittoa käteen jää. Kunhan kiskoihin on investoinut, myöhempien tavoitteiden suorittaminen on helpompaa, kun pystyy hyödyntämään jo valmiita ratoja.

Kolminpeli Eurorailsia. Kuva: Mikko Saari
Kolmen pelaajan peli, noin 45 minuuttia aloituksesta. Rataa on rakennettu jo paljon. Kuva: Mikko Saari

Karu, mutta leppoisa

Eurorails on karu peli, mutta kuitenkin syvästi miellyttävä. Voitti tai hävisi, lopputuloksena on hieno lähes koko Euroopan kattava rautatieverkosto. Rahaa kertyy, vaikka pelaisi vähän huonomminkin. Vuorovaikutus pelissä on hyvin maltillista, toisille pelaajille ei voi varsinaisesti tehdä kiusaa. Kaupunkeja voi vähän blokkailla, jolloin pelaaja voi olla pakotettu vuokraamaan toisten pelaajien rataa, mutta kovin suuri kiusa tämä ei ole.

Mielipiteitä jakava elementti ovat pelin satunnaistapahtumat. Pakkaan on jemmattu tulvivia jokia, lakkoilevia työntekijöitä ja muita esteitä, jotka häiritsevät junien kulkua ja pahimmassa tapauksessa rikkovat siltoja tai hukkaavat rahtia. Näistä voi pitää tai olla pitämättä, mutta jos ei pidä, ne voi helposti jättää pelistä pois.

Rauhallista näpertelyä

Kaikkien makuun Eurorails ei sovi. Huonoja puolia jos hakee, niin onhan tämä vähän tylsä ja pitkänpuoleinen moniin jännittävämpiin peleihin verrattuna. Kiireinen ihminen saa peliajalleen varmasti enemmän vastinetta ja enemmän toimintaa jostain toisesta pelistä, mutta jos rauhallisuus ei haittaa ja nauttii leppoisasta pick up and deliver -puuhastelusta, Eurorails miellyttää varmasti.

Eurorails on suomalaiselle pelaajalle kelpo crayon rail -genren edustaja, sen verran mukavaa on pelata tutulla kartalla, josta löytää paikat ilman hakemista (toki oudommalla kartalla pelaaminen on mainio tapa hioa vaikkapa Kiinan tai Intian maantieteen tuntemusta). Pelimekaanisesti näissä ei ole suurensuuria eroja.

Neljännen laitoksen Eurorails on myös miellyttävän laadukas peli, värikkäät rahtimerkit ovat mukavampia kuin monien vanhempien crayon rail -pelien valkoiset merkit, joihin pitää itse liimata tarrat. Myös ohjekirjat ovat tässä paljon paremmat kuin vaikkapa niinkin hiljattain ilmestyneessä pelissä kuin vuoden 2007 China Railsissa.

Eurorailsia Junaconissa 2014. Kuva: Mikko Saari
Junapeliä Junaconissa 2014. Eurorails kiinnosti jopa sivustakatsojia. Kuva: Mikko Saari

Faktat Eurorailsista

Suunnittelijat: , ,

Julkaisija: Mayfair Games (1990)

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko yksinkertaiset. Radanrakenteluun liittyy jonkin verran poikkeuksia ja erikoistilanteita, mutta enimmäkseen peli on suoraviivainen.

Onnen vaikutus: Rahtikortteihin liittyy kohtalainen tuurielementti. Kortteja saa vaihdettua, joten aivan tuurin armoilla ei tarvitse olla. Pelissä on myös sattumakortteja, jotka voi jättää pois.

Vuorovaikutus: Varsinaista vuorovaikutusta ei oikeastaan ole, jokainen rakentelee omiaan. Toki kaupunkiin mahtuu rajallisesti linjoja, mutta muuten kyse on vain kilpajuoksusta rinnakkain.

Teema: Junateema toimii hienosti, radan rakentaminen ja rahdin kuljettaminen on leppoisaa puuhaa.

Uudelleenpelattavuus: Pelin perusidea ei pelikertojen välillä muutu, mutta rahtikorttien vaihtelu pakottaa joka kerta tekemään hieman erilaiset radat.

Kieliriippuvuus: Pelissä on vähänlaisesti tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–6, mutta minusta kolme on ihan hyvä yläraja.

Pituus: 2–4 tuntia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Eurorails

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:5
Aito keskiarvo:3.20
Tasoitettu keskiarvo:3.26
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 2
  • 4: 2
  • 5: 0

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *