Pelaan joka vuosi uusia pelejä 60–95, tilastot eivät valehtele! Vaikka inhoan uusien opettelua, teen sitä nähtävästi kiltisti ja usein. On siis aivan ymmärrettävää, että myös top 20 -listani muuttuu.
Viime vuonna tyttäreni innostui listan tekemisestä ja hän julkaisi Instagram-tililläni oman top 9 -listansa. Tyttäreni teki myös listaansa nyt päivitykset. Tämän jutun lopusta löytyvän top 9 -listan on siis tehnyt 10-vuotias Kerttu, joka on ihan pienestä saakka upotettu lautapelien maailmaan ja loistavasti alkaa näyttää siltä, että kasvatan itselleni parasta peliseuraa.
Aloitetaan omasta listastani ja sen häntäpäästä. Sijalle 20 oli tunkua hyvinkin paljon. Harmittaa pudottaa listalta Stella: Dixit Universe, joka edelleen on partypeleistä oma suosikkini. That’s Pretty Clever ja Forest Shuffle jäävät myös harmillisesti listan ulkopuolelle, vaikka tykkään näistä todella paljon. Forest Shuffle: Dartmooria yritin myös listalle saada, mutta ei se vain mahdu. Top 20 -lista on armoton ja aivan liian lyhyt listaus.
Sijat 20–11
20 Terraforming Mars: Ares Expedition. Kovasti taistelin laitanko tähän The Dice Gamen vai Areksen, mutta kyllä Ares tähän ansaitsee paikkansa. Omaan makuun originaali versio ei pärjää näistä kummallekaan, vaikka sitäkin ihan mielelläni (erityisesti Board Game Arenassa) pelaan.
19 Up or Down. Tämä on yksi omia lempparifillereitäni. Peli on sopivan lyhyt, jos menee pelikerholle etuajassa tai jos peli loppuukin ennen kerhon loppumista ja tahtoo jotain lyhyttä vielä pelailla. Pieni ja yksinkertainen peli!
18 Isle of the Cats: Explore and Draw on listalla jo kolmatta vuotta putkeen, toki sijoitus on vähän pudonnut. Rakastan tätä edelleen: peli on paljon parempi kuin alkuperäinen Isle of Cats, joka minulla kaatuu aina korttituuriin. Tässä versiossa kaikilla on samat mahdollisuudet käyttää samoja kortteja.
17 Tipperary. Viime vuonna Tipperary oli yhdeksäntenä. Se saa edelleen paljon pelikertoja ja sen voi opettaa kenelle tahansa eli hyvin helposta pelistä on kyse. Minulla on muutamakin ystävä, joiden suosikkipeli Tipperary on.
16 Ark Nova. Kova romahdus, koska viime vuonna Ark Nova oli kolmas, vuonna 2024 toinen ja kun tein listan ensimmäisen kerran tammikuussa 2023 Ark Nova komeili ykköspaikalla. Mitä on siis tapahtunut? Tykkään edelleen pelistä, mutta se ei pääse pöydälle hirveän usein. Board Game Arenassa tulee enemmän pelattua. Ehkä Ark Nova on sisältöönsä nähden liian pitkä ja kestoonsa nähden liian kevyt?
15 Cascadia. Kahtena edellisvuonna Cascadia on ollut kuudentena, eli Ark Novan tapaan suuri romahdus on tapahtunut tälle kestosuosikille. Syy ei kuitenkaan ole sama. Tähän kevyiden ja nopeiden pelien kategoriaan on vain tullut paljon kovia uutuuksia. Cascadia pysyy silti listalla ja toivon tälle vuodelle useita pelikertoja, luonnollisesti lisäosan kanssa.
14 Cartographers. Yllätyin, kun huomasin, ettei Cartographers ole ollut listallani aikaisemmin ollenkaan. Kyse ei ole kuitenkaan uutuudesta, vaan suht uudesta klassikosta. Peliasin ensimmäistä kertaa toukokuussa 2024 ja klassikko peli on siksi, että olen pelannut sitä 163 kertaa. Olen aina valmis tähän ja usein itse tätä ehdotankin pelattavaksi.
13 Skara Brae. Tämä viime vuoden uutuus on Shem Philipsin käsialaa ja tuttua laatua. Se on kuitenkin kevyempi ja lyhyempi kuin Shemin pelit tyypillisesti. Silti peli pitää sisällään isoja päätöksiä ja laatikon pienempi koko on loistava!
12 Bomb Busters. Tämä uutuuspeli kahmi palkintoja syystä. Tässä yhteistyöpelissä yksi pelaaja ei voi soolona pelailla, vaan kaikkia oikeasti tarvitaan. Tiedän montakin kaveria, jotka jäivät tähän täysin koukkuun. Yksi porukka ei hetkeen muuta kyennyt pelaamaankaan (kyllä, puhun teistä, Martinlaakson pommiporukka). Pelin etuna on myös sen helpot säännöt, se on helppo opettaa myös vähemmän harrastaneille.
11 Canopy: Evergreen. Peli on listallani uutuus, jolla on vielä aivan liian vähän pelikertoja, mutta onneksi sain ystäväni Jennin ostamaan tämän Essenistä, niin pääsen pelaamaan varmasti. Canopyn korttimekaniikka on ihana. Aina tekisi mieli katsoa vielä seuraava pino. Harmi vain, että takaisin päin ei pääse.
Sijat 10–1
10 Koi. Tämän uutuuspelin ostin Essenistä, jotta saisin Similo Board Game 2025 -pelin, mutta Koi on lumonnut meidän peliporukan täysin. Koi on kaunis ja ihana, ja tarjoaa isoja päätöksiä ja on silti hyvin kevyt. Tämä on minulla varmasti pelatuin kategoria.
9 Faraway. Viime vuoden listalla sijoitus oli kahdestoista, joten peli on tehnyt nousua! Osasyynä tähän on varmasti lisäosat, jotka molemmat sopivat peliin loistavasti. Faraway on myös heittämällä viime vuoden pelatuin pelini 294 pelikerrallaan. Niistä suurin osa on toki Board Game Arenassa, mutta kyllä tämä livenäkin on usein pöydällä nähty.
Faraway on myös niin sanottu unipeli minulle, riittävän helppo peli, jota voin pelata nukkumaan mennessä. Suljen aina silmät toisen pelaajan vuoron ajaksi ja jossain kohtaa silmät eivät avaudu vuoroni tultua. Ystäväni tietävät, että jos en puoleen minuuttiin tee vuoroani, olen nukahtanut ja peli jatkuu vuoropohjaisena.
8 Wyrmspan. Viime vuonna Wyrmis oli sijalla 17 ja silloin se tiputti listalta Wingspanin. Wyrmis on yksi omia lemppareita, se on selvä. Ostin pelin deluxe-version ja rakastan päivitettyjä resursseja. Lohikäärmeet on myös teemana loistava.
7 Meadow. Viime vuonna rakas Meadow oli kahdeksantena, joten aika samassa mennään. Adventure Book -lisäosa teki pelille todella hyvää. Voi kun tämä pääsisi useammin pöydälle! Meadow toimi yhtenä innoittajana, kun rupesin tekemään PuffiNovaa. Meadow on yksi oman pelikokoelmani helmistä.
6 Paladins of the West Kingdom. Paladins on kaikilla kolmella aikaisemmalla listallani ollut neljäntenä, nyt se putoaa pari askelta taaksepäin. Syy ei ole Paladinsissa itsessään, vaan uusia huippupelejä on keulinut tämän edelle.
5 Life of the Amazonia. Ensimmäisellä pelikerralla kesäkuussa 2025 tajusin heti, että peli tulee pääsemään top 20 -listalleni. En toki tiennyt vielä silloin, kuinka korkealle se kiipeää. Ostin Amazonian itselleni joululahjaksi Essenistä ja nyt tätä kirjoittaessani 3D-printterini tulostaa peliin uusi puita! Tältä pelien pitäisi aina näyttää. Pelaaminen tuntuu hyvälle ja ehdotan peliä aina pöydälle nostettavaksi.
4 The Crew: Mission Deep Sea. The Crew on aina ollut listallani, mutta ei koskaan ennen top nelosessa! Viime vuonna sijoitus oli toki viides. Tähän ei vain kyllästy. Kannan tätä aina pelikerholle mukaan ja hyvin usein pelien päätteeksi nautitaan vielä erä tai kaksi. Ennen The Crew’n oppimista luulin, etten pidä yhteistyöpeleistä. The Crew opetti, etten ollut vain löytänyt oikeanlaisia. 267 pelikertaa takana, joista lähes kaikki on livenä pelattuja, luku kertoo paljon tästä rakkaudesta.
3 Scholars of the South Tigris. Aivan valtava nousu viime vuoden listan 17. sijalta. Viime vuonna pelikertoja oli liian vähän. Nyt kuitenkin tilanne on toinen ja Scholars on myös listan paras Shemin peli. Näitähän listalla on yhteensä kolme ja melkein pitäisi olla neljäskin, koska Shipwrights of the North Sea: Redux on kyllä loistava korttiendraftauspeli. Scholars on kaikkea mitä haluan ja kesto on täydellinen. Uusi lisäosa on myös oikein mukava ja sen pitäisikin pian postissa saapua. Tästä on myös arvostelu tulossa pian!
2 Underwater Cities. Kaikilla listoillani tämä on keikkunut kolmen parhaan joukossa, ja syystäkin. Underwater Cities on parhautta. Jokainen pelikerta on erilainen, etkä voi pelata aina samalla tavalla. Uutta lisäosaa en ole vieläkään saanut pöydälle ja tämä harmittaa kovasti.
1 Lost Ruins of Arnak. Arnak on ollut jokaisella listalla ansaitusti kahden parhaan joukossa. Kyllä ykköspaikka tälle kuuluu. Adventure Chest -laatikko komeilee kirjahyllyssä ja nautin suunnattomasti aina, kun saan nostaa sen pöydälle. Jos autiolle saarelle saisi ottaa vain yhden pelin, se olisi Arnak. Työläistenasettelua, pakanrakentamista ja se träkkien kiipeäminen, ah kyllä kiitos.
Kertun top 9 -lista
Seuraavaksi tyttäreni top 9 -lista. Kerttu tekee nyt listaansa toista vuotta. Kertun lista ei ole missään tietyssä järjestyksessä, siinä on vain Kertun mielestä yhdeksän parasta lautapeliä.
Näin äitinä voin huokaista helpotuksesta, kun Lotus tippui listan ulkopuolelle, ehkä se tarkoittaa, ettei sen parissa tarvitse kärsiä niin usein kuin ennen. Myös Suklaati jäi listan ulkopuolelle, mikä ei myöskään minua harmita.
Tässä lista ja Kertun kommentit:
Stegegets: Moomin on hyvä, koska se on nopea ja siinä mä tosi usein voitan sut. Se on hauska, kun siinä heitetään noppia ja saa hillopurkkeja ja koska siinä on muumiteema.
Point Salad on hyvä, koska se on todella lyhyt. Siinä ei ole tosi paljon tuuria. Se on hauska, kun siinä on niitä kaikkia erilaisia pisteytyskortteja. Siinä oppii myös espanjaa.
Trails of Tucana on hyvä, koska mä voitan sut siinä melkein aina. Olen ainakin sitä mieltä. Siinä saa piirtää karttoja ja kerätä aarteita.
Majesty: For the Realm on hyvä, koska siinä on kolikoita ja ne hahmotyypit on kivoja. Sotatyypit sotii puolustajia vastaan ja viimeksi mä voitin sut!
Bombay Bazar on hauska, kun siinä tehdään norsulle kärsää. Se on kivan näköinen peli.
Canvas on hyvä, koska tykkään maalata, niin se teema on loistava. Kansi on todella nätti. Ja kortit on hienoja, kun ne on läpinäkyviä.
King of Tokyo on hyvä, koska tosi usein murskaan sun kallon. Se on noppapeli ja hahmot on hauskoja, Liila pupu, jolla on aivoissa pikku pupu on aina mun hahmo.
One Night Ultimate Werewolf on kiva, koska se on vaan kiva. Siinä on ihmissusia ja ihmisiä ja ne sudet yrittää tappaa ihmisiä. On kivaa saada salainen rooli, jota muut eivät tiedä, se on jännää!
Ouch! on kiva, koska siellä on korteissa käärmeitä ja kettuja ja niillä on voima. On hauskaa, kun kaktuskortit pistää muita, mutta se ei ole kivaa, jos ne pistää mua.
