Isle of Cats

Ah, kissat! Nuo karvaiset, itsenäiset ja arvokkaat ystävät. Jo tästä alustuksesta voi päätellä, etten ole mikään kissaihminen, mutta toisaalta tiedän, että aika moni on – kissoja on Suomessakin eri lähteiden mukaan vähintään 600 000 ja enimmillään yli miljoona. Se on aikamoinen määrä.

Isle of Cats maalailee kokonaisen Kissasaaren, täynnä myyttisiä kisuleita. Aamupiirrettyjen tapaan uhkana on pahamaineinen Lordi Vesh Darkhand, joka tahtoo tuhota koko maailman ja samaan syssyyn kaikki saaren maukujat. Onneksi sillä maailmantuholla ei ole niin väliä, vaan pelaajien tehtävän on lastata kissat laivaan ja pelastaa ne Veshin kynsistä.

Teema antaa siis tekosyyn ympätä kissat mukaan ja siinä piilee Isle of Catsin vetovoima. Vaikka Kickstarterista ponnistanut peli onkin hieman tavallista perhepeliä vaativampi tapaus, teeman takia sen pariin on helppo saada houkuteltua uusia kokeilijoita.

Monenlaisia kortteja

Viiden kierroksen aikana pelaajat vuorottelevat korttien keräilyn ja kissapalojen asettelun välillä. Kortit värvätään eli samanaikaisesti jokainen nappaa seitsemän kortin kädestä itselleen kaksi ja pistää pakan kiertoon seuraavalle. Tätä jatketaan, kunnes kaikilla on uusi seitsemän kortin käsi.

Värväysprosessi on siinä mielessä konstikas, että jaossa on hyvin erilaisia kortteja. Osa on sinisiä pistekortteja, jotka antavat pisteitä joko kaikille pelaajille tai vain kortin omistajalle. Näiden lisäksi joukossa on ruskeita ja keltaisia kortteja, jotka antavat uusia paloja laivan täyttämistä varten, sääntöjä rikkovia violetteja kortteja ja vihreitä kortteja, joita tarvitaan, kun valitaan tulevia kissapaloja.

Kaikkia kortteja ei välttämättä voi ottaa, sillä pidetyt kortit täytyy maksaa. Joka kierros saa läjän kalaa ja jokainen kortti maksaa tietyn määrän fisuja. Kalan tuhlailu ei kannata, koska samoja kaloja käytetään myös pelin toisessa vaiheessa. Tasapainottelu korttien ottamisen ja resurssien säästämisen välillä on tuttua muista draftipeleistä ja toimii myös Isle of Catsissa hyvin.

Kissoja siellä ja kissoja täällä

Pelin toisessa vaiheessa päästään pulmailemaan kissapalojen kanssa. Tarjolle nostetaan joka kierros uusia kissoja, joita pelaajat voivat “pyydystää” eli käytännössä ostaa. Kissapalan pyydystämiseen tarvitaan häkki (joita saatiin aiemmin mainituista vihreistä korteista) sekä tietty määrä kaloja. Kissat ostetaan myös järjestyksessä ja järjestys määräytyy pelattujen saappaiden mukaan (nämäkin löytyvät vihreistä korteista).

Kun kissa on napattu, se asetetaan omaan laivaan jonkun aiemmin palan viereen, mielellään vielä jonkun samanvärisen kissapalan. Nimittäin jokainen kissaperhe eli yli kolmen samanvärisen palan setti antaa pelin lopussa pisteitä ja näillä pisteillä peli pääosin voitetaan. Mitä useampi kissa perheeseen kuuluu, sitä enemmän pisteitä saa.

Laivan täyttäminen ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertaista. Ensinnäkin lauta on jaettu seitsemään eri alueeseen ja pelin lopussa tulee miinuspisteitä, mikäli alue ei ole kokonaan täytetty. Miinuksia satelee myös jokaisesta rotasta, jota ei ole saanut peitettyä. Kartalla on myös aarrekarttoja ja jos ne peittää samanvärisellä kissalla, saa heti yhden lisäpalasen laivaansa.

Paloja saa siis asetella tarkoin, mutta tilanpuutteeseen homma ei kaadu. Monessa ruudukontäyttöpelissä laudan raamit tekevät asettelusta (erityisesti pelin loppupuolella) ahdasta ja haastavaa, mutta Isle of Catsissa ongelma on usein käänteinen. Laiva on reilun kokoinen ja ongelmaksi muodostuu lähinnä se, ettei lautaa saa tarpeeksi täytettyä. Pelatessa on lähes pakko keskittyä vain tiettyjen alueiden täyttämiseen tai tietynväristen kissojen keräämiseen.

Perushyvä kokemus

On pakko myöntää, että pelissä on tiettyä vetovoimaa. Kalaresurssien jakaminen sekä pistekortteihin, että laudalle laitettaviin kissoihin on sopivan hankala pulma, jota on mukava ratkoa. Myös itse kissapalojen asettelu on, vaikkei kovin innovatiivista, niin perusvarmaa tetristelyä.

Pelatessa läsnä on samanaikaisesti tietty letkeys ja huolettomuus, mutta päätöksiä pitää kuitenkin tehdä. Vaikka piste-erot taitavan ja aloittelijan välillä voivat olla huimat, saa aloittelijakin puolihuolimattomalla pelillä laivansa jotenkin täytettyä ja tyytyväisen “sainpahan aikaan jotakin”-olotilan.

Vaihteluakin riittää, sillä tärkeimpiä pistekortteja on mukana melkein 40 erilaista (tai mikäli on hankkinut alkuperäisen Kickstarter-julkaisun, kortteja on vielä monin verroin enemmän). Kun kortteja on  yhteensä 200, kaikkea ei ehdi näkemään ja kokemaan muutaman pelin aikana.

En kuitenkaan täysin langennut kissojen pauloihin. Pahin ongelma on pelin kesto, sillä se venyi jo kolmestaan lähemmäksi kahden tunnin rajaa. Vaikka peli toistojen jälkeen kestäisi vajaa 90 minuuttia, se ei tarjoa juurikaan sellaista uutta, mitä esimerkiksi Patchwork, Bärenpark, Cartographers tai kymmenet muut ruudukontäyttöpelit eivät tarjoaisi, vieläpä yli puolet lyhyemmässä ajassa.

Lisäksi Isle of Catsin pistekorteissa piilee yllättävän suuri tuurielementti. Joskus käteen vain napsuu kortti, joka ilman vaivaa tarjoaa hirmuisen pistesaaliin ja toisinaan taas kortit ovat täysin turhia. Erityisesti viimeisen kierroksen drafti voi olla turhan armoton.

Peli myös tuntuu jostain syystä yllättävän yksinäiseltä puurtamiselta. Kortit kuitenkin draftataan, osa toisten pelaajien pistekorteista hyödyttävät myös omaa peliä ja kissapalat valitaan rajatusta valikoimasta järjestyksessä, joten paperilla peli on hyvin interaktiivinen. Käytännössä suurin osa pelistä pelataan omassa rauhassa omalla laudalla tai pläräten omia kortteja, enkä koskaan ollut hirveän kiinnostunut toisten pelistä. Toki jos pistekortit oppii jotenkin ulkoa, niin vuorovaikutusta varmasti piisaa eri tavalla.

Isle of Cats on siis pelinä “ihan ok” – ei tajunnanräjäyttävä, muttei huonokaan. Toisaalta en ihmettele, että pelillä on vankkumaton fanikunta, sillä värväys ja palojen asettelu yhdistyvät saumattomasti yhteen ja teema kaikessa hölmöydessään toimii.

Perheille kans!

Vaikka peli on pohjimmiltaan melko yksinkertainen ja palojen asettelu tuntuu hyvin samalta kuin muissa vastaavissa ruudukontäyttöpeleissä, niin en minä tätä ihan perhepeliksi kutsuisi. Sääntönippeleitä ja erilaisia kortteja on montaa sorttia ja resurssien jakaminen eri vaiheisiin vaatii pelisilmää. Myös korttien englanninkielisyys rajaa varsinkin lapset pois kuviosta.

Mutta eipä hätää, sillä laatikon mukana on erilliset “perhepeli”-säännöt. Siinä koko värväys heitetään mäkeen ja sen sijaan pelaajat nostavat alkuun pari pisteitä tuottavaa sinistä korttia omaa peliä ohjaamaan. Muuten pelissä vain vuorotellen valitaan sopivia kissapaloja ja täytellään omaa laivaa.

Perhepelimuunnelma oli yllättävän mukava kokemus. Yksi erä on taputeltu reilussa puolessa tunnissa ja satunnaisuuskin vähenee, kun pistekortit jaetaan heti pelin alussa. Pelikerrat eivät eroa suuresti toisistaan, mutta silloin tällöin nautittuna perhepeli on ihan kiva makupala. Kortit ovat valitettavasti edelleen englanniksi, joten kouluikäiset, jotka muuten peliä voisivat pelata, on jätettävä ulkopuolelle.

Mukana on myös säännöt soolopelille, mutta pelaan kovin harvoin lautapelejä yksikseen, joten en ole sitä testannut. Kuulopuheiden perusteella yksinpeli toimii ihan hyvin.

Lisäosat

Peliin on julkaistu jo muutama lisäosa. Late Arrivals on perinteinen 5–6 pelaajan lisäosa. Mukana on myös uusia pistekortteja, mutta pääpaino on laajentaa pelaajamäärää ylöspäin. En itse voisi kuvitellakaan pelaavani peliä näin, mutta eiköhän jotkut tästäkin innostu.

Kickstarter Pack 1 & 2 ovat nimensä mukaisesti Kickstarter-julkaisujen mukana tullutta tavaraa. Mukana on hienompia komponentteja ja lisää sitä samaa. Toinen paketti on kuitenkin itse asiassa lisäosan lisäosa, sillä se tuo vaihtelua ja uusia juttuja Kittens + Beasts -lisäosaan.

Kittens + Beasts on ensimmäinen lisäosa, joka tuo peliin oikeasti jotain uutta. Kissanpennut toimivat kuten muut kissapalat, mutta ovat niitä paljon pienempiä. Näin kissaperheiden laajentaminen onnistuu laudalle jääviä pikkureikiä täyttämällä. Pedot taas hankitaan heti pelin alussa ja ne täytyy ympäröidä tietyn värisillä kissoilla, jotta niistä saa pisteitä. Mukana on myös Events-moduuli, jolla peliin saa nimensä mukaisesti vaihtelevia tapahtumia.

Boat Pack on yksiselitteisin, sillä se korvaa alkuperäiset samanlaiset laivalaudat kuudella toisistaan poikkeavaa laivalla. Laudat eivät tarjoa mitään kovin järisyttäviä uudistuksia, mutta jonkinlaista vaihtelua kuitenkin.

Isle of Cats: Explore & Draw on sitten jo ihan täysin uusi peli. Kyseessä on kupongintäyttöpeli, jossa samaan tapaan täytellään laivaa kissapaloilla. Pelit vaikuttavat yllättävän samanlaisilta, Explore & Draw on vain kevyempi (sekä fyysisesti että mekaanisesti), nopeampi ja vielä vähemmän interaktiivinen kokemus kuin isoveljensä. Eli vähän kuin Isle of Catsin perhepeli.

Faktat Isle of Catsista

Suunnittelija: Frank West

Julkaisija: The City of Games (2019)

Mutkikkuus: Harrastajan näkövinkkelistä peli voi tuntua jopa kevyeltä, mutta kortteja on monenlaisia ja kalojen jakaminen kortteihin sekä kissojen kiinniottamiseen vaatii paneutumista. Mukana tuleva sääntömuunnelma on perheille sopivampi kokemus.

Onnen vaikutus: Taitavat pelaajat ovat pelissä vahvoilla ja onnella on aika vähän merkitystä. Paitsi pistekorteissa, kun viimeisillä kierroksilla on aivan sattuman kauppaa, saako korteista pisteitä paljon, vähän vai ei yhtään.

Vuorovaikutus: Kyllä muiden peliä pitää jollain tavalla seurata, mutta aika paljon pelissä touhutaan ja pohditaan oman laudan ympärillä.

Teema: Kissateema on aivan hävyttömän päälleliimattu, mutta samalla se on osa pelin charmia.

Uudelleenpelattavuus: Pelit ovat keskenään aika samanlaisia, mutta korteissa on vaihtelevuutta, joten pelin tarjoama pulma vaihtelee joka pelissä.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4

Pituus: 75–90 minuuttia, ensimmäisillä pelikerroilla aikaa voi kulua enemmän. Perhepeli kestää noin 30–45 minuuttia.