Koko perheen top-5-listat

Koko perhe pelaa -blogissa esiteltiin lasten suosikkipelejä joulun 2018 alla. Päätin tehdä samanlaisen jutun itsekin, mutta laajensin sen vielä koko perheen mittaan.

Perheessämme on neljä jäsentä, joista kaksi on innokkaampia pelaajia, mutta muutkin kyllä pelaavat lautapelejä. Haastattelin kaikki ja kyselin viisi suosikkipeliä juuri nyt, perusteluineen. Käyn perheen läpi nuorimmasta vanhimpaan.

Jokaisella on oma selvästi erottuva profiilinsa: Anni pitää nopeuspeleistä, Johanna haluaa viettää mukavia pelihetkiä perheenjäsenten kanssa, Nooa pitää mutkikkaista järjestelmistä ja Mikko tiiviistä ja tehokkaista peleistä.

Anni, 9 vuotta

Fashion Show – Annin suosikkipeli, tätä pelataan aika lailla aina kun Anni haluaa pelejä pelata. Anni pitää pelistä, koska on hyvä nopeuspeleissä ja tämä on nopeuspeli, jossa on kaikenlisäksi aika hauska aihe.

Completto – Uusi tuttavuus listalla, tätä kokeiltiin ensimmäistä kertaa ihan hiljattain. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pelin hyvyyttä oli vaikea perustella: se vain on hyvä. Puupalikat ainakin osaltaan lisäävät pelin vetovoimaa.

Arvaa kuka – Vanha klassikkopeli minunkin lapsuudestani on Annille yhä ajankohtainen. Luukkujen aukominen ja sulkeminen viehättää. Tämän Anni sai joskus lahjaksi hartaan toivomisen jälkeen ja onhan sitä sittemmin pelattu. Uusissa laitoksissa on etuna mahdollisuus vaihtaa henkilöt uusiksi vaihtamalla pelialustoihin taustapahvi, se on ihan kiva lisä.

Who Did It? – Kakkapeli kiinnosti heti ensisilmäyksestä, kun erehdyin näyttämään Tuomon tekemän esittelyvideon. Mutta onhan peli toki mainio: nopeuspeli, mikä toimii aina, ja kakka-aihe on yhdeksänvuotiaalle parhautta.

Illusion – Kaikista uusin peli listalla, tätä on ehditty kokeilla vain kerran. The Mindista tutun Wolfgang Warschin pelissä pistetään kortteja jonoon järjestykseen kuten monissa muissakin peleissä, nyt lajitteluperusteena on korteissa olevien väripintojen koko. Sitäpä onkin sopivan vaikeaa arvuutella. Anni arvosti yksinkertaisen idean tyylikästä toteutusta.

Annin suosikit

Nooa, 12 vuotta

KeyForge – Pelissä Nooaa miellyttää se, miten se erottuu Magic: The Gatheringista ja Shards of Infinitystä erilaisen tavoitteensa vuoksi: tarkoituksena ei ole eliminoida vastapelaajaa vaan saada rakennettua avaimia. Eri pakkojen kokeileminen vastakkain jaksaa myös miellyttää.

Dawn of Peacemakers – Hyvä yhteistyöpeli, jossa sotapeliksi poikkeuksellinen tavoite: rauhan saaminen aikaan. On hauskaa nähdä Dale of Merchantsista tutut eläimet uusissa kuvioissa. Peli on muutenkin todella hienon näköinen.

Fields of Arle – Parempi kuin Agricola, koska Arle on isompi ja monipuolisempi. Tekemistä on enemmän. Peli on vain vähän pitkänpuoleinen, joten sitä ei pääse pelaamaan niin usein kuin haluaisi.

Roads & Boats – Pitkä peli toki tämäkin, vielä pidempikin, mutta todella hyvä. Roads & Boatsissa viehättää monimuotoisuus, pelissä on paljon erilaisia elementtejä, joita pitää huomioida. Pelin taloudellisen järjestelmän realistisuus miellyttää.

Memoir ’44 – Sotapeli, mutta sopivan lyhyt ja yksinkertainen. Eri skenaariot mahdollistavat monipuoliset pelit ja skenaarioita voi kehitellä itsekin – ja muutenkin omia sääntöjä on helppo viritellä. Peli on myös hienon näköinen pöydälle levitettynä.

Nooan suosikit

Johanna

Patchwork – Mukava pelata Nooan kanssa. Mukavan aloittelijaystävällinen peli, sopivan pienimuotoinen, nopea pelata ja yksinkertainen oppia.

Caverna: Cave vs Cave – Tätä pelaamalla saa Mikon tyytyväiseksi. Ei liian monimutkainen, vaikka onkin rakentelupeli. Mukavasti monta erilaista lähestymistapaa, voi tehdä paljon huoneita tai vähemmän, mutta arvokkaampia. Voi toteuttaa itseään ja tehdä sitä, mikä mukavalta tuntuu.

On the Underground – Mukava pakohetki arjesta, sen verran pureskeltavaa aivoille, että ajatukset menevät pois arkiasioista. Teema on todella kiva, metrolla liikkuminen on Lontoossa niin keskeinen juttu, että se on mukava aihe pelille. Matkustajamekanismi on sen verran mutkikas, että on hyvä, jos pelissä on joku kokenut pelaaja mukana, joka osaa hoitaa matkustajan liikuttamisen. Omien metrolinjojen rakenteleminen on kivaa.

Dixit – Erilainen kuin muut pelit. Sanallinen hoksauttaminen on vaihtelua perinteisemmille lautapeleille. Peli on mukavan tasapuolinen, aikuiset eivät ole mitenkään ylivoimaisia ja lapsetkin voivat pärjätä. Peli tarjoaa mukavasti yllätyksiä, mutta voi olla joskus turhauttava, jos omat kortit ovat sopimattomia. Kivan luova ja epäpelimäinen, voittamisella ei ole väliä. Ei niin kilpailullinen kuin muut pelit, vaan tavoitteena on yksinkertaisesti keksiä hyvä juttu.

Kingdom Builder – Mukavan helposti omaksuttavat säännöt. Kaunis, kiva katsella, kun pelilauta täyttyy tönöistä. Mukavaa tekemisen vapautta, saa itse päättää, mitä tekee ja miten tavoitteisiin pyrkii.

Johannan suosikit

Mikko

KeyForge – Kylläpä tämä minunkin listani ykköseksi nousee. Tällä hetkellä en haluaa mitään muuta peliä pelata yhtä paljon kuin tätä, sen verran kiehtovaa pakkojen testaaminen on. Olen jopa innostunut pelaamaan jonkun verran TheCrucible.onlinessa, vaikka yleensä en nettipeleistä niin välitäkään. Koukuttava peli.

Nusfjord – Uwen pelit maistuvat yleisesti ottaen erittäin hyvin, mutta just nyt tätä haluaisin pelata eniten. Nusfjord on mukavan kompakti, mutta tarjoaa silti hyvän annoksen päänvaivaa, kun eri rakennuksia pitää sommitella yhteen niin, että pisteitä kertyy. Pohjalla oleva perusrunko on tuttu ja turvallinen.

Root – Tästä pelistä on näkemättä vielä kovin paljon. Pikkuhiljaa olen alkanut oivaltaa, että Cole Wehrlen pelit eivät ole minua varten, esimerkiksi John Company sai kenkää kokoelmista, koska koin, ettei se kaikesta kiehtovuudestaan huolimatta ollut vaivan arvoinen. Root vaikuttaa kuitenkin yhä lupaavalta. Hieman veikkaan, että pelin vetovoima voi hiipua kun se käy tutummaksi, mutta vielä ei olla siellä asti.

Blue Lagoon – Nappifilleri. Äänestin tätä Pelaajien valinta -palkinnoissa perhepelisarjan voittajaksi ohi Azulin, mutta yksin jäin mielipiteineni. On Azulkin hyvä, mutta Blue Lagoonin tehokkuudessa on jotain todella kiehtovaa. Peli etenee kuin vauhdikkaasti virtaava puro, hyviä siirtoja on tarjolla joka puolella ja niistä pitää vain napsia parhaat.

Terraforming Mars – Uusi Prelude-lisäosa toi vanhaan suosikkiin uutta vetovoimaa, pelin alkuvaiheen nopeuttaminen ei ole tässä pelissä koskaan huono juttu. Nyt Terraforming Mars on kaksinpelinä ilman draftia ja ilman Corporate Eraa miellyttävän reipashenkinen peli. On ilo nähdä lisäri, joka näin yksiselitteisesti  parantaa peruspeliä, ilman minkäänlaista ylimääräistä sääntökuormaa.

Mikon suosikit

Osta Löydä lautapelit -kirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.