Fields of Arle

Arle on pieni kylä Saksassa Itä-Friisinmaalla, Pohjanmeren rannikkoseuduilla. Alue on melko vaatimatonta maaseutua. Lautapelaajan kannalta siitä tekee mielenkiintoisen yksi pieni seikka: sieltä on kotoisin Uwe Rosenberg.

Alunperin Bohnanzastaan tunnettu Rosenberg nousi suurempaan kuuluisuuteen Agricolan myötä. Sittemmin näitä rakentelupelejä on syntynyt enemmänkin: Le Havre, At the Gates of Loyang, Ora et Labora, Caverna, Agricola: All Creatures Big and Small, Le Havre: Inland Port ja nyt Fields of Arle. On houkutus nähdä Fields of Arle tämän kehityksen huipentumana. Ainakin se on peleistä Rosenbergille henkilökohtaisin, sen verran peliin on omaa sukuhistoriaa vuodatettu.

Tuloksena on sanalla sanoen huikea peli.

Maataloutta kahdelle

Fields of Arlen kansiFields of Arle on yksin- tai kaksinpeli. Rosenbergin isoilla peleillä on ollut taipumusta venyä pelaajamäärän kasvaessa, puoli tuntia pelaajaa kohden on monessa tapauksessa ollut hyvä arvio kestosta, jos ei enemmänkin. Fields of Arle lupaa kestoksi ronskisti tunnin pelaajaa kohden.

Kummallakin pelaajalla on edessään oma maatila, josta löytyy talli, vilja- ja pellavapellot eikä sitten juuri muuta. Maa-aluetta on käytössä rajallisesti, sillä sitä pitää valloittaa lisää kahdesta eri suunnasta. Toisella puolella on perinteistä suo, kuokka ja Jussi -toimintaa, eli suota, joka pitää ensin ojittaa ja sitten kaivaa turpeet parempaan talteen. Toisella puolella kaivetaan ojia ja patoja, joilla saadaan merenrannasta lisää maata käyttöön.

Siinä sivussa hoidetaan eläimiä, rakennetaan rakennuksia, reissataan pitkin Itä-Friisinmaata ja yritetään menestyä. Perhekin pitäisi ruokkia ja pitää talvella lämpimänä.

Rakennuksia ja työkaluja. Kuva: Steph Hodge Photography
Rakennuksia ja työkaluja. Kuva: Steph Hodge Photography

Runsaasti vaihtoehtoja

Siinä missä Agricola kasvattaa saatavilla olevien toimintojen määrää tasaisesti pelin aikana ja lisätoiminnot on hankittava perheenlisäyksen kautta, Fields of Arlessa perhe on valmis pelin alussa ja kaikki toiminnot ovat heti saatavilla. Valikoima onkin aluksi pökerryttävä. Onneksi siihen tulee pian tolkkua. Ensijärkytyksen jälkeen huomaa, että toiminnot on jaettu kahtia: joka toinen kierros on kesää ja joka toinen talvea, ja eri vuodenaikoina on omat toimintonsa.

Valikoimaa riittää silti, joten pelaajien päätöspuut ovat melkoisen tuuheita puskia. Onneksi usein on joku tarve, joka ajaa valitsemaan tiettyjä toimintoja. Samalla pitäisi pitää mielessä pitkän aikavälin tavoitteet ja pisteidenhankinta ja tehdä siirtonsa mahdollisimman tehokkaasti, toimintoja kun on vain 36 koko pelin aikana. Se ei ole paljon, kun ottaa huomioon, mitä pitäisi saada aikaiseksi.

Onneksi perheen ruokkiminen on aika pieni juttu, selvästi helpompaa kuin Agricolassa. Siinä on vaikea epäonnistua. Fields of Arle on hieman leppoisampi peli, mukavaa näpertelyä. Konfliktit loistavat poissaolollaan, vaikka välillä saakin kiroilla kun toinen pelaaja nappaa tärkeän toiminnon nenän edestä. Sekin harmi on melko pieni, sillä kerran vuodenajassa on mahdollista kopioida jo käytetty toiminto lisämaksusta.

Friisiläislehmiä. Kuva: Steph Hodge Photography
Lehmämeepleille on mukana tarrat, joilla niistä saa autenttisia friisiläislehmiä. Kuva: Steph Hodge Photography

Kivaa pienellä porukalla

Pitkät kaksinpelit ovat ainakin minulle vähän haastava pelitapa: niille tuntuu olevan vähänlaisesti tilaa. Siksi arastelin Fields of Arlen hankkimista, vaikka kohta yhdeksänvuotias poikani Agricolasta pitääkin. Arvelin Fields of Arlea liian haastavaksi. Ilokseni voin todeta olleeni väärässä: nuori mies pitää tästä enemmän kuin Agricolasta. Agricola vie voiton kestonsa puolesta, sen pelaa alle tuntiin, mutta eipä meillä Arlen pelloillakaan puoltatoista tuntia pidempään mene – ja se on kyllä laatuaikaa parhaimmillaan.

Kaksinpelissä ei myöskään niin haittaa, että vuorovaikutusta pelaajien välillä on vähänlaisesti. Kumpikin kehittelee omaa maatilaansa, vuorovaikutus rajoittuu vain toimintojen varaamiseen. Niissäkin on sen verran paljon vaihtoehtoja, että vaikeuksia ei liiemmin tule – ainakin jos ei tarkoituksella erikoistu samoihin juttuihin kuin toinen pelaaja.

Pelin uudelleenpeluuarvo herättää hieman epäilyksiä. Kaikki toiminnot ovat aina saatavilla, joten pelin voi aina pelata samalla tavalla. No, ei aivan: pelissä on myös rakennuksia ja niissä tarjolla oleva valikoima vaihtelee hieman pelistä toiseen. Yksinpeli onkin pohjimmiltaan ongelmanratkaisua: miten maksimoin pisteet tällä rakennusvalikoimalla? Kaksinpelissä ei kuitenkaan voi aina toimia juuri niinkuin haluaa, koska toinen pelaaja varaa toimintoja, joten optimaalista strategiaa ei voi aina käyttää.

Minusta Fields of Arle on huippupeli, joka on juuri sellaista näpertelyä, josta pidän. Toimintojen runsaus tekee pelistä Agricolaakin kiinnostavamman. Sikäli uskon, että tätä tulee pelattua koko rahan edestä. Samalla on ilmiselvää, että kaikkien makuun Fields of Arle ei sovi: peli on turhan pitkä, päätöspuu on liian tuuhea, pelaajamäärä rajoittaa liikaa, vuorovaikutusta ei ole tarpeeksi… Mutta jos kynnyskysymykset eivät ole ongelma eikä korkeintaan kahden pelaajan rajoitus haittaa, Fields of Arle miellyttää varmasti Rosenbergin pelien ystäviä.

Kärryvarasto. Kuva: Steph Hodge Photography
Kärryjä käytetään matkustamiseen ja muuttamaan tuotteita paremmiksi. Kuva: Steph Hodge Photography

Faktat Fields of Arlesta

Suunnittelija:

Julkaisija: Feuerland Spiele, Z-Man Games (2014)

Mutkikkuus: Pelissä on paljon tavaraa, mutta se on johdonmukainen. Ensimmäiset pari peliä sääntökirjaa saa konsultoida pelin aikana tiuhaan. Jos jaksaa, kannattaa opetella säännöt ensin yksinpelinä.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole alkuasettelun jälkeen satunnaiselementtejä, joten voiton vie aina tehokkaampi pelaaja.

Vuorovaikutus: Toimintoja voi viedä toisen nenän edestä, mutta varsinaista konfliktia ja toisen pelaajan pelin haittaamista on vähänlaisesti.

Teema: Maatalousteema toimii ja pelissä on ilahduttavan paljon mahdollisuuksia kehittää maatilaansa. Mukana ovat muun muassa Lipposen tutuksi tekemät nahkurin orret. Teema toimii siis hienosti.

Uudelleenpelattavuus: Toisen pelaajan läsnäolo varmistaa, ettei aina voi vain toistaa parasta mahdollista strategiaa. Rakennuksissa on jonkin verran vaihtelua, mutta muuten peli on melko samanlainen kerrasta toiseen.

Kieliriippuvuus: Pelissä on melko runsaasti tekstiä, mutta kaikki on koko ajan näkyvillä, joten periaatteessa riittää, jos toinen pelaajista osaa kieltä.

Pelaajamäärä: 1–2

Kesto: Noin 45–60 minuuttia pelaajaa kohden.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Fields of Arle

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:22
Aito keskiarvo:4.00
Tasoitettu keskiarvo:3.53
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 0
  • 3: 5
  • 4: 12
  • 5: 5

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *