Aeon’s End

Gravehold, ihmiskunnan viimeinen toivo, on vaarassa tuhoutua toistaan kamalampien vihollisten hyökkäysten alle. Pelaajien tavoitteena on toimia Graveholdia puolustavina maageina ja ajaa viholliset tiehensä joko kuluttamalla niiden resurssit loppuun tai aiheuttamalla riittävästi vahinkoa taioillaan.

Tämä 1–4 pelaajan yhteistyöpeli on julkaistu vuonna 2016 ja oli esimerkiksi julkaisuvuonnaan kahdessa Golden Geek -palkinnon kategoriassa ehdokkaana, kuin myös vuoden 2021 Spiel des Jahres -palkinnon suosituslistalla. Pelin päämekaniikka on pakanrakennus, eli pelaajat saavat alkuun ohuen korttipakan, jota parannellaan pelin myötä tehokkaammaksi lisäämällä siihen vahvempia kortteja.

Ensivaikutelmat ja johdantopeli

Kun pelilaatikon avaa ensimmäisen kerran, vastassa on kaksipuolinen lappu, jossa on tarkat kuvalliset ohjeet ensimmäisen pelin pelaamiseen. Pelaajat ohjataan kädestä pitäen ensimmäiseen kohtaamiseen Ragebornen kanssa. Tässä johdantopelissä on ennalta määrätty marketti ja pelaajat ohjataan valitsemaan hahmonsa tietyistä maageista.

Johdantoa on helpotettu pakkaamalla kortit STOP-korteilla varustettuihin pakkoihin, jotka avataan yksi kerrallaan ensimmäistä pelikertaa järjestellessä. Näitä pakkoja ei saa edes sekoittaa. Muut kortit jätetään tässä vaiheessa muovikääreisiin pelilaatikkoon.

Ensimmäisen pelikerran jälkeen avasimme loputkin pakat ja laitoimme kaikki kortit korttisuojiin. Laatikon sisäpuoli ei ole kovin kummoinen. Laatikko on jaettu kahtia hieman erikoisesti muotoillulla pahvilla ja korteille varatussa puolessa on kaksi vaahtomuovin palaa, jotka auttavat pitämään kortteja pystyssä. Mukana tulee myös hieman kortteja isommat jakajat, joilla kortit saa järjestykseen. Hyvä puoli on se, että kortit pysyvät paikallaan, vaikka laatikon kääntäisi poikittain hyllyyn. 

Pelin kuvitus on juuri sopivan yksityiskohtaista, sillä sitä voi jäädä ihastelemaan ja katselemaan, tai jättää sen täysin taka-alalle. Hahmo- ja viholliskorteista löytyy taustatarinaa ja jokaisesta pelikortista löytyy täytetekstiä, joka kertoo hahmojen ajatuksia ja antaa pelaajalle mahdollisuuden tutustua pelin maailmaan tarkemmin. Pelin hahmot ovat myös monipuolisia.

Alkuasetelmat vaihtelevat jokaisella pelikerralla

Ensimmäisen skenaarion jälkeen pelin luonne muuttuu avoimemmaksi ja pelaajien tehtäväksi jää päättää seuraava vihollinen ja käytössä olevat kortit. Aeon’s Endin ”ydinsetissä” tulee mukana neljä erilaista vihollista, joita vastaan taistella, ja kahdeksan maagia, joista valita mieleisensä. Jokaisella maagilla on omat erikoistaitonsa, alkupakkansa ja erilaiset lähtöasetelmat.

Ennen jokaista taistelua on myös päätettävä korttimarketin sisältö. Ydinsetissä tulee mukana 27 pakkaa erilaisia kortteja, joista jokaiseen peliin valitaan yhdeksän. Sääntökirjasta löytyy pari esimerkkimarkettia, mutta pelaajat voivat valita marketin sisällön myös satunnaisesti pelin mukana tulevilla arvontakorteilla.

Kun käytössä olevat kortit on valittu, pelaajat katsovat hahmokortistaan, mitä kortteja tarvitsevat alkupakkaansa ja kuinka ”murtumat” tulee asetella hahmokortin yläpuolelle. Pelaajat valitsevat myös itselleen pelinumeron 1–4, sillä peliä ei pelata myötä- tai vastapäivään, vaan vuorojärjestyspakan määrittämässä järjestyksessä. Pakka käydään lävitse ja sekoitetaan uusiksi, jolloin pelaajat ja vihollinen saavat tietyn määrän vuoroja kierroksella, mutta eivät aina voi olla varmoja, kenen vuoro on seuraavaksi.

Taisteltavaksi valitun vihollisen pakka sekoitetaan yhteen yleisen vihollispakan kanssa, kuitenkin niin, että pakan päälle jäävät tason 1 kortit ja pohjalle tason 3 kortit. Näin taataan se, että pelin edetessä vihollinen voimistuu entisestään. Elämäpistemittarit asetetaan myös vihollisen elämäpisteiden mukaiseen määrään ja Gravehold asetetaan maksimiinsa, 30 elämäpisteeseen. Jokaisella vihollisella on myös omia erikoissääntöjään, jotka lukevat viholliskortissa. Johdantoskenaarion vihollinen kerää raivomerkkejä, jotka laukaisevat vihollisen raivopakan toimintoja.

Vuorojärjestys muuttuu joka kierros

Kun alkuasettelu on tehty, voidaan peli aloittaa nostamalla ensimmäinen vuorojärjestyskortti pakasta. Pakasta tullut pelaaja pääsee pelaamaan vuoronsa, tai jos pakasta tulee vihollisen vuoro, käydään vihollisen pöytä lävitse, aktivoiden vihollisen apurit ja tapahtumat, jonka jälkeen nostetaan vihollisen pakasta uusi uhka pöytään. Vihollisen vuoro on helppo pelata käyttäen pelissä mukana tulevia muistilappuja.

Pelaajan vuorolla toimintoja on monia ja kaikkia niistä saa käyttää niin monta kertaa kuin vain pystyy ja haluaa. Vuorollaan pelaajat voivat käyttää jalokivistä saatua valuuttaa ostaakseen uusia kortteja pakkaansa tai latausta erikoiskykyynsä. Reliikkikorteilla pelaaja saa kortin määrittämän hyödyn käyttöönsä. Pelaaja voi myös fokusoida tai avata ”murtumiaan”, joihin pelaaja lataa taikakortteja valmiuteen seuraavan vuoronsa alkua varten, jolloin taiat saa ampua kohti vihollista. Joskus pelaajien tulee myös tehdä erilaisia uhrauksia tai toimenpiteitä pysäyttääkseen vihollisen aikeet.

Vuoron lopuksi pelatut kortit asetetaan poistopakkaan ja uusia nostetaan, kunnes kädessä on taas viisi korttia. Kun nostopakka loppuu, otetaan poistopakka ja käännetään se ylösalaisin uudeksi nostopakaksi. Toisin kuin monissa muissa pakanrakennuspeleissä, Aeon’s Endissä pakkaa ei sekoiteta tässä vaiheessa, joten pelaaja voi taktikoida korttien järjestystä tulevia vuoroja varten.

Haastava yhteistyöpeli

Aeon’s End on helppo oppia, etenkin jos pelaajilla on kokemusta pakanrakennuspeleistä, kuten esimerkiksi Dominionista. Peli tarjoaa eri tasoisia vihollisia ja pelaajat voivat oppia pelatessaan, mitkä kortit sopivat markettiin kutakin vihollista vastaan.

Pelaajien määrä tuntui myös vaikuttavan vaikeustasoon ja BoardGameGeekin keskusteluja luettuani sain vahvistusta oletukselleni, että kaksinpeli on helpompi kuin nelinpeli. Kaksinpeli on myös BoardGameGeekin käyttäjien äänestyksessä parhaaksi äänestetty pelaajamäärä Aeon’s Endille.

Yksikään pelaaja ei myöskään tipu missään vaiheessa pelistä pois, vaan jos elämäpisteesi joutuvat nollaan, saat edelleen pelata, mutta joudut uhraamaan hieman voimiasi ja sinuun tehty vahinko menee siitä hetkestä eteenpäin tuplana Graveholdiin. Pelaajat häviävät pelin, kun Graveholdin elämäpisteet tippuvat nollaan. 

Kuten yhteistyöpeleissä usein, on Aeon’s Endissäkin paljon tuurista riippuvia tekijöitä. Vihollisen pakasta saattaa tulla juuri se kortti, jota vähiten toivoit tai vihollisen kortit luovat niin käsittämättömän combon heti alkuun, että tuntuu kuin tie nousisi pystyyn. Kuitenkin, vaikka pelissä ottaisi turpaan oikein kunnolla (ja olemme ottaneetkin), voi pelikertoja muistella hienoina selviytymistaisteluina ja niistä voi aina oppia jotain jokaisesta vihollisesta.

Meille ei ole myöskään tullut yhteistyöpeleissä mahdollista alfapelaajaongelmaa, eli sitä, kun yksi pelaaja pelaa käytännössä kaikkien pelaajien vuorot. Tämä voi tosin olla peliporukasta riippuvaa.

Valinnanvaraa ja laajennusmahdollisuuksia

Omistan itse ainoastaan Aeon’s Endin ydinsetin, joka toimii pelin ensimmäisen aallon itsenäisenä pelinä. Aaltoja on yhteensä viisi, joista jokaiseen kuuluu yksi isompi peli, jonka mukana tulee kaikki tarvittava pelin pelaamiseen, ja kaksi lisäosaa, jotka vaativat pohjalle yhden isommista peleistä.

Poikkeuksena säännöstä on kolmas aalto, johon kuuluu legacy-tyyppinen pelikerrasta toiseen kehittyvä peli ja yksi lisäosa. Pelistä kiinnostunut voi siis aloittaa pelaamisen joko Aeon’s End – 2nd edition -nimellä kulkevalla pelillä, tai yhdellä muiden aaltojen Standalone-peleistä, jotka ovat War Eternal, Legacy, The New Age ja Outcasts.

Lisäosissa tulee uusia kortteja korttimarkettiin, lisää kauhistuttavia vihollisia ja erilaisia maageja pelaajien valittavaksi.

Faktat Aeon’s Endistä 

Suunnittelija: Kevin Riley

Julkaisija: Indie Boards & Cards (2016) 

Mutkikkuus: Johdantopeli auttaa pelin opettelussa ja säännöt ovat selkeät. Myöskään symboliikkaa ei juuri tarvitse opetella ja pelin mukana tulevista lunttilapuista on helppo kerrata vuoron vaiheet.

Onnen vaikutus: Vuorojärjestys on satunnainen, mutta kaikki saavat kierroksella saman määrän vuoroja. Kuitenkin huono tuuri järjestyksessä voi vaikuttaa suuresti. Pelaajien pakkoja ei sekoiteta, mutta täydellisten korttikäsien rakentaminen on silti vaikeaa.

Vuorovaikutus: Peli on yhteistyöpeli, joten vuorovaikutukseen kannustetaan. Osa korteista vaikuttaa myös toisiin pelaajiin. Pelaajien pakkoja kannattaa rakentaa ottaen huomioon muut pelaajat, sillä kortteja on marketissa rajallinen määrä. 

Teema: Pelin teema rakentuu postapokalyptisestä maailmasta, jossa on hyödynnetty scifi-elementtejä ja yliluonnollisia hirviöitä. Pelihahmot ovat monipuolisia ja kiinnostavia.

Uudelleenpelattavuus: Aeon’s Endin ydinsetissä tulee mukana neljä vihollista, joita vastaan taistella ja paljon variaatiota pelaajahahmoilla, markettikorteilla ja tietysti näiden yhdistelmillä. Vaikeustaso on myös säädettävissä molempiin suuntiin. Lisäosia on myös saatavilla valtavasti.

Kieliriippuvuus: Korteissa on englanninkielistä tekstiä, mutta peliä voi pelata avoimin käsikortein ja yksi pelaaja voi hoitaa vihollisen vuorot ja suomentamisen. 

Pelaajamäärä: 1–4. 

Pituus: 60–120 min, riippuen pelaajamäärästä ja muista tekijöistä.