Kategoriat
Peliarvostelut

Cyclades

Antiikin Kreikassa spartalaiset, ateenalaiset ja korinttilaiset kilpailevat siitä, kuka saa ensimmäisenä rakennettua saarilleen hienoimmat metropolit. Voittaja on se, joka fiksuimmin uhraa käteisvarojaan jumalille.

Cyclades on antiikin Kreikkaan sijoittuva peli, jossa kilpailevat kansat yrittävät saada omille saarilleen rakennettua kukoistavia metropoleja. Jumalten suosiosta taistellaan tosissaan, ja välillä purjehditaan toisten kansojen saarille ryöstöretkelle.

Cycladesin kansi

Saarten rakentelua 

Pelin näyttämönä toimii Kreikan saaristo. Alussa jokaisella pelaajalla on hallussaan pari saarta, joissa on sotilasyksikkö ja rannikolla laiva. Saarissa ja vesiruuduissa voi olla runsaudensarvia, ja jokaisen kierroksen alussa pelaaja saa hallitsemiensa sarvien verran lisää käteistä.

Saaret ovat erikokoisia, ja yhdellä saarella on paikka 1–4 rakennukselle. Lisäksi saarilla on paikka metropolille, joka rakentuessaan jyrää sen alle jäävät pienet rakennukset. Rakennuksia on neljää eri sorttia. Yksi antaa lisää puolustusta saaren yksiköille, toinen saarta ympäröiville omille laivoille. Kolmannesta saa alennusta ostettavista korteista. Neljännellä ei ole varsinaista toimintoa, mutta jos pelaajalla on yksi jokaisen tyyppistä rakennusta, saa hän heittää nämä pois ja rakentaa yhden metropolin. Metropoli vastaa yhtä jokaista pientä rakennusta, ja pelin voittaa se, joka hallitsee kierroksen päätteeksi kahta metropolia.

Nappuloita Cycladeksen pelilaudalla
Cycladeksen pelilauta kuvaa Kreikan meriä varsin abstraktisti. Kuva: Howard Burdett / BGG. CC BY

Huutokauppaa toiminnoista

Pelin keskiössä on huutokauppa siitä, kuka saa jumalten suosion itselleen tarjoamalla näille eniten käteistä. Huutokaupan lopputulos määrittää sen, mitä pelaajat vuorollaan pystyvät tekemään.

Kukin pelaaja saa vuorollaan tehdä yhdelle jumalalle tarjouksen. Jos joku toinen tekee tämän jälkeen korkeamman tarjouksen samalle jumalalle, tulee ensimmäisen henkilön vaihtaa kohdettaan. Tästä voi seurata melkoinen lumipalloefekti, kun tarjoukset sinkoilevat edestakaisin. Jossain vaiheessa joltakin pelaajalta loppuu väkisin puhti, jolloin hän voi siirtää nappulansa Apollo-jumalan kohdalle. Tämä on ainoa kohde, jonka useampi pelaaja voi valita samalla kierroksella.

Kun kaikki pelaajat ovat saaneet tarjouksensa tehtyä, suoritetaan jumalien toiminnot. Jumalien toimintojärjestys sekoitetaan joka kierroksen alussa, ja tällä järjestyksellä voi olla hyvinkin suuri merkitys pelin kannalta.

Kukin jumala antaa suorittaa yhden ilmaisen toiminnon, ja rahaa vastaan toimintoja voi tehdä useampia. Samoin rahalla voi rakentaa alueelleen jumalan määrittämän rakennuksen. Toimintoina Zeus antaa alennuksia myöhempiin huutokauppoihin, Ares yksiköitä ja Poseidon laivoja joukkojen liikutteluun. Athenan avulla saa filosofikortin, ja neljä tällaista korttia saa muuttaa metropoliksi ilman neljän pienen rakennuksen tuhoamista.

Apollo toimii Antiikin ajan Kela-korvauksena: häneltä saa yhden kolikon, ja ensimmäinen asiakas saa lisäksi lisätä jollekin saarelleen pysyvän runsaudensarven. Jos pelaajalla on enää yksi saari jäljellä, nousee korvaussumma neljään kolikkoon. Tällöin pelaaja on myös turvassa hyökkäyksiltä, sillä viimeistä saarta ei saa pelaajalta valloittaa. Tämä varmistaa sen, ettei kukaan pelaajista voi tippua pelistä kesken kaiken.

Lähikuva Cycladeksen huutokauppalaudoista
Cycladeksen huutokauppa käydään tällä huutokauppalaudalla. Kuva: Wyjdzie w Graniu / CC BY-NC 3.0

Ryöstöretkeilyä

Valitsemalla toiminnokseen Poseidonin pääsee maksua vastaan liikuttamaan laivojaan. Laivareitit ovat tärkeitä, sillä niitä pitkin pääsee liikuttamaan yksiköitään saarelta toiselle. Areksen avulla pelaaja saa liikuttaa yksiköitään laivareittejään pitkin. Jos eri pelaajien laivat tai yksiköt päätyvät samaan paikkaan, syntyy näiden välille taistelu.

Taisteleminen on yksinkertaista ja nopeaa: Ruudussa olevien omien yksiköiden lukumäärä lasketaan yhteen ja lisätään mahdolliset rakennusbonukset. Lisäksi molemmat pelaajat heittävät noppaa (arvoltaan 0–3) ja lisäävät tämän lopputulokseen. Pienemmän summan saanut menettää yhden yksikön, tasatilanteessa molemmilta tuhoutuu yksikkö. Tätä jatketaan, kunnes jommaltakummalta loppuvat ruudusta yksiköt tai hän päättää perääntyä häntä koipien välissä. Voittaja saa pitää ruudun sekä sen mahdolliset rakennukset ja runsaudensarvet hallinnassaan.

Kriittinen osa peliä ovat myös ostettavat otuskortit. Näitä on myynnissä kolme kappaletta kierrosta kohti, ja niitä saa ostaa vapaasti omalla vuorollaan. Niinpä ensimmäisenä toimintonsa tekevä voi halutessaan (ja kukkaron kestäessä) ostaa vaikka kaikki otukset muiden nenän edestä. Apollon valinneet pelaajat eivät otuksia saa ostaa lainkaan.

Otuksilla voi joko tehdä muille jäynää tai kohdentaa omaa peliään. Kaikki otuskortit ovat uniikkeja, ja niillä pystyy esimerkiksi estämään laivojen pääsyn jollekin saarelle, estää jonkin yksikön liikkumisen tai vaikkapa tienata uudestaan kierroksen alussa saamansa rahasumman. Otuksissa teema näkyy parhaiten, ja onhan se hupaisaa pistää toisen pelaajan laivat Krakenilla palasiksi.

Maalattu Kraken-miniatyyri
Miniatyyrit ovat näyttäviä, etenkin jos ne maalaa. Lähtökohtaisesti ne ovat maalaamattomia. Kuva: Wyjdzie w Graniu / CC BY-NC 3.0

Tiukkoja tilanteita

Cyclades on varsin toimiva kokonaisuus. Omiaan saa puuhailla suhteellisen rauhassa, sillä vain Areksen valinnut henkilö voi valloittaa toisen pelaajan saaria. Toisia pelaajia ei voi kuitenkaan jättää täysin huomioimatta, vaan ensimmäisen Metropoliin rakentaneen pelaajan kimppuun on iskettävä armotta.

Huutokauppamekaniikka on varsin mielenkiintoinen ja tuo peliin haastavia valintoja. Hankkiako alennuksia Zeuksella, vai pykätäkö ensin laivoja? Pitkien linjojen suunnitelmia ei voi täysin hallita, kiitos toimintojen vaihtuvien järjestyksen ja tarjolle tulevan otustarjonnan. Enemmän kyseessä onkin siitä, kuinka voi optimoida tarjolla olevat vaihtoehdot juuri sillä kierroksella. Bluffaustakin on välillä hyvä harrastaa, jotteivät muut pelaajat saa huutokaupassa haluamaansa aivan liian halvalla.

Jos pelaajia on vähemmän kuin täydet viisi, käytetään pienempää pelikarttaa. Lisäksi kaikki jumalat eivät ole joka kierros käytössä. Tämä lisää peliin hieman satunnaisuutta, kun ei voi olla varma siitä, onko esimerkiksi seuraavalla kierroksella mahdollisuutta hyökkäykseen vai ei.

Cyclades ansaitsee suosituspeukun, jos vain tällainen keskiraskas huutokaupan, rakentelun ja taistelun hybridi ajatuksena yhtään iskee.

Lähikuva pelin miniatyyreistä
Pelin miniatyyrit ovat selkeitä ja tyylikkäitä. Kuva: Wyjdzie w Graniu / CC BY-NC 3.0

Faktat Cycladesista

Suunnittelijat: ,

Julkaisija: Matagot (2009)

Mutkikkuus: Säännöt kannattaa opetella huolella ennen ensimmäistä peliä. Perussäännöt eivät kuitenkaan ole turhan mutkikkaita, vaan peli on varsin suoraviivainen.

Onnen vaikutus: Otuskortit tulevat satunnaisessa järjestyksessä, ja joka kierros jumalalaattojen järjestys arvotaan. Muutoin peli on pelaajien käsissä.

Vuorovaikutus: Pelaajien välillä käydään huutokauppaa, ja toisten tekemisiä on muutoinkin syytä tarkkailla. Johdossa olevan kimppuun on syytä käydä.

Teema: Antiikin Kreikka on teemana varsin toimiva. Otukset ovat usein mytologisia hirviöitä.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on erilaisia lähestymistapoja, kyllä tätä useamman erän mieluusti pelaa.

Kieliriippuvuus: Komponenteissa tiedot on esitetty symbolein, sen myötä peli on kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2–5, parempi isommalla pelaajamäärällä.

Pituus: 60–90 minuuttia, ensimmäisellä pelikerralla käytännössä vähintään tuplat.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *