Kategoriat
Peliarvostelut

Arkwright

Pitkien ja raskaiden talouspelien ystäville teollisen vallankumouksen keskeisen tekijän mukaan nimetty Arkwright on nappiosuma: teollisuutta, tuotantoa ja kauppaa muutaman tunnin rautaisannoksena.

Richard Arkwright (1732–1792) oli keksijä, yrittäjä ja yksi teollisen vallankumouksen keskeisistä hahmoista. Hän kehitti vesirukiksi (“water frame”) kutsutun kehruukoneen, joka tuotti vahvempaa lankaa kuin James Hargreavesin kehittämä ensimmäinen useampaa lankaa kehrännyt kehruukone Kehruu-Jenny.

Vuonna 2014 julkaistu Arkwright on Stefan Risthausin suunnittelema erittäin raskas talouspeli, jossa pelaajat hyppäävät Richard Arkwrightin saappaisiin, tavoitteenaan rakentaa massiivista tehdasimperiumia teollisen vallankumouksen ajan Englannissa.

Peli on jaettu kahteen eri pelimuotoon, Spinning Jenny ja Water Frame, joista ensimmäinen on aloittelijaystävällisempi ja lähes puolet lyhyempi. Jälkimmäinen tarjoaa täyden pelin kaikkine osineen. Tässä arvostelussa keskitytään siihen.

Arkwrightin kansi

Viisas mies voi kuulla voiton tuulessa

Pelin aikana pelaajat perustavat ja sulkevat tehtaita, palkkaavat työntekijöitä, panostavat tuotteiden laatuun ja markkinointiin, lähettävät rahtilaivoja siirtokuntiin ja ennen kaikkea kilpailevat erilaisten tuotteiden markkinaosuuksista hintoja viilaamalla.

Ensimmäisen vuosikymmenen alussa jokainen pelaaja perustaa kaksi erilaista tehdasta, jotka tuottavat joko leipää, vaatteita, aterimia tai lamppuja. Varsinainen peli tapahtuu seuraavan viiden vuosikymmenen aikana. Niiden kuluessa pelaajat tekevät yhteensä neljä toimintoa vuosikymmentä kohden ja jokaisen kierroksen jälkeen kukin tehdas tuottaa tuotteitaan.

Vuosikymmenen lopulla tapahtuu jokin pelin lukuisista satunnaisista tapahtumista, jotka voivat auttaa tai vaikeuttaa pelaajien liiketoimintaa. Pelin satunnaiset tapahtumat tukevat hienosti pelin historiallista teemaa, sillä ne pohjautuvat oikeisiin tuon ajan tapahtumiin. Joukossa on muun muassa oopiumisota Kiinassa ja Napoleonin sotien jälkeinen taantuma.

Pelin päätyttyä vain osakesalkun arvolla on väliä. Jokainen pelaaja kertoo omistamiensa osakkeiden määrän niiden arvolla. Peruspelissä ostetaan ja myydään vain oman yrityksen osakkeita, mutta sääntökirjassa on myös muunnelma, jossa pelaajat voivat ostaa myös toistensa osakkeita.

Lähikuva pelilaudan aikataulusta.
Aikataulu kuvaa vuosikymmenten etenemistä. Oikeassa reunassa ovat satunnaistapahtumat. Kuva: Ville Heinonen

Mitä vaarallisempi reitti, sitä suurempi voitto

Jos et ole vielä tippunut kärryiltä, hienoa! Palataanpa pelin tärkeimpään osaan eli tuotanto- ja myyntivaiheeseen. Tätä ennen on kuitenkin pakko selittää pelin tärkein termi: vetovoima (appeal). Tuotteen vetovoima lasketaan hyvinkin yksinkertaisella kaavalla: tuotteen alkuhinta + laatupisteet + markkinointipisteet – myyntihinta.

Otetaan esimerkki: ykköstason leipätehtaan tuotteen alkuhinta on £8 ja jos olet nostanut sekä laatua että markkinointia yhdellä pykälällä ja laitat myyntihinnaksi vitosen, näyttäisi kaava tältä: 8 + 1 + 1 – 5 = 5 eli tuotteen vetovoimaksi tulisi 5. Vetovoima kertoo myös sen, kuinka monta kappaletta kyseistä tuotetta voit myydä markkinoille, eli jos esimerkiksi tuotat kymmenen leipää, voisit vitosen vetovoimalla myydä markkinoille vain viisi leipää vitosen hintaan.

Lähikuva pelaajan tehdaslaudasta
Tällä tehdaslaudalla on panostettu erityisesti lamppuihin, joita myydäänkin kovalla hinnalla. Kuva: Ville Heinonen

Kuten arvata saattaa, vuorojärjestyksellä on paljon merkitystä Arkwrightissä, sillä pelaaja, joka pääsee viimeisenä muokkaamaan hintojaan ennen tuotantoa, on etulyöntiasemassa. Kun on aika myydä tuotteita, myynti aloitetaan vetovoimaisimmasta tuotteesta ja pelaajasta. Jos vetovoimaa ei riitä, ei välttämättä pääse myymään tuotteitaan ollenkaan, kun houkuttelevammat tuotteet täyttävät kysynnän.

Hankkimalla laivan ja sopimuksen, voit myös kaupata tuotteita siirtokuntiin. Tällöin tuotteen myyntihinta on suoraan tehtaan arvon verran, mutta pitkä laivamatka ei miellytä sijoittajia, joten vaikka tuottoa tulisi, laskee kaupankäynti siirtomaiden kanssa osakkeen arvoa.

Tässä kaikessa onkin pelin suola: kuinka saada itselleen isoin palanen kysynnästä menemättä kuitenkaan konkurssiin? Onko parempi myydä kahdeksan leipää vitosen hintaan kuin viisi leipää kahdeksan hintaan? Jos kansa haluaa kierroksen aikana vain seitsemän leipää ja kolmella pelaajalla on leipätehtaat, joista jokainen tuottaa 3–6 leipää, joku jää varmasti tappiolle, sillä täytyyhän työntekijöille maksaa palkkaakin.

Mitä enemmän työvoimaa on palkattu laudalta pois tehtaisiin, sitä enemmän yksittäinen työntekijä maksaa, mutta samalla työläisten määrä luo kysyntää eri tuotteille. Työntekijöitä voi pelin aikana korvata ajan hengen mukaisesti koneilla ja pelilaudalta löytyykin oma paikkansa työttömille työntekijöille, josta nämä valuvat hiljalleen takaisin työvoimamarkkinoille pelin kuluessa.

Tuotteiden myynti on ainoa tapa nostaa osakkeen arvoa, sillä jokaisen tuotanto- ja myyntivaiheen lopuksi osake saattaa nousta jopa neljä pykälää eteenpäin (1–2 askelta 1–2 myydystä tuotteesta, yhden askeleen siitä että tuotteesi on vetovoimaisin ja yhden askeleen siitä että myit tuotetta eniten). Toisaalta et välttämättä edes halua nostaa yhtiösi osakkeen arvoa heti pelin alussa, vaan haluat ensiksi ostaa lisää osakkeita ja sitten vasta kasvattaa niiden arvoa.

Lähikuva tehtaan työvoimasta
Tehtaissa on paikkoja työntekijöille ja koneille. Tätä tehdasta on koneistettu jo aika lailla. Kuva: Ville Heinonen

Älä koskaan laita ystävyyttä voiton edelle

Arkwright noudattaa hienosti kysynnän ja tarjonnan lakia. Jos olet ainoa lamppujen tuottaja, saat hinnoitella tuotteesi pilviin ja nauraa matkalla pankkiin, kun kilpailua ei ole. Jos näin käy, muut pelaajat ovat luultavasti mokanneet pahasti. Jos taas kaikki pelaajat tuottavat leipää ja sinulla on surkein leipätehdas, olisiko fiksuinta vain sulkea koko tehdas ja keskittyä muihin tuotteisiin?

Mikä hienointa, tapoja pärjätä pelissä on monia: voit keskittyä pyörittämään vain yhtä tehdasta, jolloin luultavasti teet maan parasta leipää, mutta samalla menestyksesi on täysin tämän yhden tehtaan harteilla. Toinen ääripää on pyörittää jokaista neljää eri tehdasta, jolloin luultavasti et ole paras missään, mutta jos saat joka kierros myytyä parikin tuotetta tuotetta, nousee osakkeesi arvo tasaista tahtia. 

Peli pitää otteessaan alusta loppuun asti, sillä muiden pelaajien tekemiset vaikuttavat suoraan omaan peliisi. Muiden tekemisiin täytyy kiinnittää huomiota. Pelin aikana voi myös päivittää toimintalaattojaan ja kerätä erilaisia erikoiskykyjä, joilla erikoistua ja erottua muista pelaajista. Keksijän avulla voit päivittää tehtaasi seuraavalle vuosikymmenelle etuajassa ja työnjohtajan hankkimalla säästät palkkakuluissa. 

Valikoima erikoiskykylaattoja.
Erikoiskykylaatat antavat uusia mahdollisuuksia. Kuva: Ville Heinonen

Kuule kaikki; älä luota mihinkään

Arkwrightin pitkä kesto (2–5 tuntia riippuen pelaajamäärästä) on omiaan pudottamaan pelin heti pois tiettyjen pelaajien tähtäimistä, jos teema ei itsessään jo sitä tee. 

Jos pelin pituus ja teema eivät haittaa ja jos esimerkiksi Food Chain Magnate on mielestäsi hyvä peli, voin lämpimästi suositella Arkwrightia. Kyseessä on todella omalaatuinen ja temaattinen taloussimulaatio, joka on virkistävän häikäilemätön pelaajien välisen vahvan vuorovaikutuksen ansiosta.

Mainittakoon silti että vaikka pelistä pitäisi, sitä on todella hankala saada pöydälle. Se on sääli, sillä kyseessä on todella hyvä peli.

Lähikuva pelilaudasta, jossa on kuutiorata ja kuutioita
Markkinaosuustaulusta näkee yritysten menestyksen markkinoilla. Kuva: Ville Heinonen

Arkwright: The Card Game

Arkwright: the Card Gamen kansi

Arkwright: The Card Game julkaistaan vuonna 2021 Kickstarterin kautta. Se vaikuttaa ensisilmäyksellä huomattavasti typistetymmältä versiolta alkuperäisestä, luvaten vain 60–100 minuutin keston pelille. Saa nähdä onko korttipeliversiosta mihinkään, äkkiseltään vaikuttaisi siltä, että pelistä olisi hukkunut se tietynlainen taika lyhennetyn kokemuksen myötä. Toivotaan, ettei näin ole ja että peli menestyisi ja tätä myötä alkuperäinen peli saisi lisää huomiota.

Faktat Arkwrightista

Suunnittelija:

Julkaisija: Spielworxx, Capstone Games (2014)

Mutkikkuus: Pelin mukana tulee kolme erillistä sääntökirjaa, joiden yhteenlaskettu sivumäärä hipoo 90 sivua. Säännöt ovat paitsi pitkät myös hyvin huonosti jaotellut ja jotkut suunnitteluratkaisut sääntökirjan osalta suorastaan hämmentävät. Se on sääli, sillä vaikka peli onkin raskas, itse toiminnot ovat suhteellisen helppoja ja eikä peli ole niin vaikea, kuin miltä näyttää. Tuotantovaiheen markkinaosuuksien jaon laskeminen saattaa aluksi aiheuttaa pientä päänvaivaa, kunnes kaikki pelaajat ymmärtävät, miten kyseinen osio toimii.

Onnen vaikutus: Hyvin minimaalinen. Pelaajien välinen vuorovaikutus on pelin aikana niin suurta että tämän pelin voittaa se pelaaja, joka peliä pelaa parhaiten.

Vuorovaikutus: Lähes jokainen toiminto vaikuttaa muiden pelaajien peliin, oli kyse sitten työvoiman palkkaamisesta, erikoislaattojen ottamisesta tai hintojen säätelystä.

Teema: Teema on hyvin vahva ja kuten mainittua, jokaisen vuosikymmenen lopun tapahtumat perustuvat oikeisiin historiallisiin tapahtumiin. Ensimmäisessä pelissä kieltämättä nauratti, kun luddiitit tulivat tuhoamaan puuvillatehtaan laitteistoa.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä voi pärjätä hyvin monella eri tavalla ja jokainen pelikerta on taatusti erilainen, etenkin eri pelaajilla. Jokaiseen peliin arvotaan erikoislaatat ja satunnaiset tapahtumat.

Kieliriippuvuus: Tekstiä löytyy lähinnä vain erikoisvoimalaatoista.

Pelaajamäärä: 2–4. Vaikka peli on huomattavasti pidempi kolmella tai neljällä pelaajalla, se on myös parhaimmillaan isommalla pelaajamäärällä, kun kilpailua on enemmän. Kaksinpeli on lähinnä pelin opettelua varten.

Pituus: 2–5 tuntia, riippuen pelaajamäärästä ja pelaajien jäätämisestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.