Harry Potter: Hogwarts Battle on Harry Potter -kirjasarjaan perustuva kampanjamuotoinen 2-4 pelaajan yhteistyöpeli, jossa päämekaniikkana on pakanrakennus. Pelaajat ottavat Tylypahkan oppilaiden roolin yrittäessään suojella koulua vihollisilta.
Peli on jaettu kirjasarjan mukaan seitsemään ”kouluvuoteen” ja seuraavalle luokalle voi siirtyä vasta, kun edellinen on läpäisty. Jokainen kouluvuosi tuo jotakin uutta peliin, pääasiassa lisää kortteja ja uusia sääntöjä. Normaalista kampanjapelistä poiketen Harry Potter: Hogwarts Battlessa peli palautuu alkuasetelmaan pelikertojen välillä. Minkä tahansa yksittäisistä kouluvuosista voi siis yhtä hyvin pelata erikseen.
Tässä arvostelussa käyn läpi pelin kulkua ensimmäisen pelin osalta, mutta arvostelen pelin kokonaisuudessaan. Pyrin välttämään täysin myöhempien pelien uusien elementtien paljastamisen.
Pelin kulku
Pelaajat voivat valita hahmonsa neljästä vaihtoehdosta: Harry Potter, Hermione Granger, Ron Weasley ja Neville Longbottom. Jokaisella pelaajalla on kymmenen kortin aloituspakka, joissa jokaisessa on muutama ainutlaatuinen kortti. Pelaajat aloittavat viiden kortin avoimella kädellä ja saavat kymmenen sydäntä puolustautumiseen.
Pelaajien tarkoituksena on päihittää kaikki viholliset ennen kuin nämä hallitsevat kaikkia tapahtumapaikkoja. Ensimmäisessä pelissä on kolme vihollista, joista yhtä vastaan kerrallaan taistellaan. Kunkin pelaajan vuoron alussa viholliset tuottavat harmia vuorossa olevalle tai kaikille pelaajille. Tämän jälkeen vuorossa oleva pelaaja pelaa korttinsa; kaikkia ei ole pakko pelata, mutta mitään ei voi myöskään säästää.
Korteilla saa pääasiassa yhtä tai useampaa neljästä ”pääresurssista”: kortteja, sydämiä, hyökkäysmerkkejä tai vaikutusvaltamerkkejä, joilla saa ostettua uusia kortteja omaan pakkaan. Ostettavia kortteja on kerralla kuusi näkyvissä, ja ostetut kortit menevät pääasiassa omaan poistopakkaan, mutta joillain korteista on mahdollista saada ne myös suoraan nostopakan päälle.
Kaikki vuorolla kerätyt pelimerkit täytyy oman vuoron aikana käyttää tai ne menettää. Vuoron lopuksi nostetaan uusi viiden kortin käsi. Peli päättyy, kun kaikki viholliset on voitettu tai kun viholliset hallitsevat kaikkia tapahtumapaikkoja.
Harry Potter -faneille helppoa herkkua
Sekä Harry Potter -kirjasarjan että yhteistyöpelien ystävänä osasinkin odottaa pitäväni Harry Potter: Hogwarts Battlesta. Huono saatavuus niin Suomessa kuin koko Euroopassa viivästytti pelin hankintaa. Peli oli kuitenkin oikein iloinen yllätys.
Kirjasarjan tai elokuvien tuntemus ei ole mitenkään välttämätöntä pelin kannalta, mutta jos näistä ei ennen peliä mitään tiedä, niin pelin jälkeen ei ainakaan pahiksista tarvitse yllättyä.
Pelissä pääsee helposti alkuun, sen verran yksinkertaiset säännöt ovat. Säännöt on myös kirjoitettu hyvin yksityiskohtaisesti, joten alkuun jäi sellainen tuntu, että tässäpä on kaikki otettu huomioon. Mutta eipäs ollutkaan. Säännöissä on käsitelty muutama yksinkertainen tapausesimerkki, mutta vastaan tuli myös tilanteita, joissa ei ollut aivan selvää, miten olisi tarkoitus toimia. Muutaman kerran on tullut todennäköisesti tietämättään huijattua, kun on koittanut tulkita kortteja omaksi edukseen.
Alkulämmittelystä varsinaisiin peleihin
Ensimmäiset pelit ovat alkulämmittelyä; hyvin pelkistetyt pelit ovat nopeahkoja ja kokemattomampikin pelaaja saa jutun juonesta kiinni. Uudet komponentit tuovat peliin paitsi lisämakua myös pituutta; siinä missä ensimmäiset pelit pelaa helposti alle tuntiin, viimeisissä kestää jo pari-kolme tuntia.
Pelaajamäärä vaikuttaa pelin vaikeuteen huomattavasti. Ensimmäisen kampanjan pelasin kahdella pelaajalla. Kampanja tuntui kokonaisuudessaan melko helpolta – jokainen kouluvuosi meni kerrasta läpi ja näistäkin vain parissa pääsi jännittämään, että miten käy. Haastetta olisi siis voinut olla enemmänkin.
Toisella kerralla, neljän pelaajan pelissä, jo toinen kouluvuosi päättyi tappioon. Tosin siinäkin voitto oli hyvin lähellä. Neljäs vuosi sen sijaan meni läpi vasta neljännellä kerralla. Toisinaan peli alkoi jo huonosti, jolloin tappiosta saattoi olla varma jo heti alkupuolella ja loppu oli ikävää sinnittelyä. Tämä olikin ehkä pelin huonoin ominaisuus.
Toimii hyvin eri pelaajamäärillä
Vaikeusasteesta huolimatta peli toimii hyvin eri pelaajamäärillä. Huonot tapahtumat voivat vaikuttaa joko yhteen pelaajaan tai kaikkiin pelaajiin, mutta sama pätee hyviinkin, mikä tekee joistain korteista parempia tai huonompia pelaajamäärästä riippuen. Kaiken kaikkiaan peli tuntuu tässä suhteessa tasapainoiselta.
Pelin kestoon pelaajamäärä ei ole tuntunut vaikuttavan. Pienemmällä pelaajamäärällä omia pelivuoroja on melko varmasti enemmän kuin suurella, jos sille haluaa painoarvoa antaa.
Peli kulkee nopeasti eteenpäin; kun kaikki kortit on joko pelattava tai jätettävä käyttämättä, peli ei veny liiallisen miettimisen takia. Tässä on ehkä samalla myös nähtävissä pieni tuurielementti – vaikka itse saa päättää, mitä pakkaan laittaa, loppujen lopuksi sieltä tulee mitä tulee.
Myös ostettavien korttien pakan järjestyksellä on suuri merkitys. Yhdessäkään pelaamassani pelissä pakka ei ole päässyt loppumaan; kortteja on jäänyt jopa yli puolet ostamatta, joten hyvien korttien saaminen jo alkuvaiheessa helpottaa peliä. Lisäksi korttivalikoima vaihtuu vain ostamalla, joten valikoimaan saattaa kerääntyä liian kalliita tai huonoja kortteja. Muutkin pakat vaikuttavat järjestyksellään pelin vaikeuteen, joten yksittäisen kouluvuoden vaikeustaso on kovin vaihteleva eri pelikerroilla.
Kampanjan toimivuus
Entäpä sitten uudelleenpelattavuus? Kun kampanjan on kerran pelannut, luvassa ei enää ole yllätyksiä. Tosin yllätykset ovat muutenkin melko pienessä roolissa – kampanjaan ei vaikuta mitenkään, vaikka olisi nähnyt kaikki komponentit ennen ensimmäistä peliä.
Mikään ei estä pelaamasta vain yksittäistä kouluvuotta, mutta mikä niistä pitäisi pelata? Viimeinen kouluvuosi on pelin loppuhuipentumana melko ilmeinen valinta, mutta omasta mielestäni ehkä turhan pitkä siihen, että sitä jaksaisi usein pelata. Keskivaiheen peleissä puolestaan on jo ihan mukavasti sisältöä, mutta ovat reiluun tuntiin pelattavissa. Parhaimmillaan Harry Potter: Hogwarts Battle on kuitenkin mielestäni kampanjamuotoisena, alusta loppuun pelattuna. Elementtien lisääntyminen kampanjan edetessä antaa pelille edistymisen tuntua.
Pelin hankkiminen edellyttää hieman vaivannäköä: peli on julkaistu ainoastaan Yhdysvaltojen markkinoilla, joten eurooppalaisista kaupoista sitä on toistaiseksi turha etsiä.
Faktat Harry Potter: Hogwarts Battlesta
Suunnittelija: Andrew Wolf, Forrest-Pruzan Creative, Kami Mandell
Julkaisija: USAopoly (2016)
Mutkikkuus: Perussäännöt ovat helpot. Sääntökirja on yritetty tehdä helposti ymmärrettäväksi ja aloittelija pääseekin sillä hyvin alkuun, mutta sääntöpoliisia, joka haluaa virallisen linjauksen kaikkiin tapauksiin, se palvelee huonosti. Esimerkiksi samaan aikaan tapahtuvien asioiden järjestys on puutteellisesti käsitelty.
Onnen vaikutus: Samaa tasoa muiden korttipelien kanssa – pakasta tulee mitä tulee.
Vuorovaikutus: Yhteistyöpeli, joten yhdessä suunnittelu on tärkeää. Pomotuksen vaara on pieni, koska pakasta nostetut kortit rajaavat melko tarkkaan, mitä vuorolla pystyy tekemään.
Teema: Teema näkyy korteissa selkeästi; kuvitus on temaattista, mutta käytännöllistä.
Uudelleenpelattavuus: Vaikka yllätyksiä ei ole ensimmäisen kampanjan jälkeen enää luvassa, peli toimii oikein hyvin uudelleenkin.
Kieliriippuvuus: Korteissa on tekstit englanniksi (ja osittain symbolein). Salassa pidettävää informaatiota ei kuitenkaan ole.
Pelaajamäärä: 2–4, kaikki toimii; saattaisi toimia yksinkin.
Pituus: Laatikossa ei mainittu. Kokemuksen mukaan 30–180 minuuttia, koko kampanja noin 11 tuntia ilman tappioita.
4 vastausta aiheeseen “Harry Potter: Hogwarts Battle”
Oho! Itse olen tulkinnut säännöt niin, että joka lukuvuoden kortit lisätään pakkaan aiempien vuosien sekaan. Se on tuottanut melkoista tuuripitoisuutta ostopakkaan.
Kyllä juurikin näin on. Hogwarts-korttien ostopakassa on kaikkien aiempien vuosien kortit ja juurikin tämän pakan järjestyksellä on mielestäni suuri vaikutus yksittäisen pelin vaikeustasoon. Pahoitteluni, jos arvosteluni antoi erilaisen kuvan säännöistä.
Melkein jopa toivoin että olisin ollut väärässä. Samoin se, että vihollisdekki tulee täysin randomilla on merkittävä tuuritekijä – joskus huomaa heti muutaman vuoron jälkeen että turpaan tulee ja kovaa.
Mutta on kyllä nautittava peli! Vietettiin taannoin eeppinen viikonloppu, kun katsottiin kaikki leffat ja pelattiin aina leffan jälkeen sama lukukausi. Valitettavasti juututtiin pelissä johonkin lukukauteen (ehkä neloseen) siten että lopulta ei saatu kampanjaa viikonlopun aikana maaliin.