Kategoriat
Peliarvostelut

Carnegie

Onko sinusta kulkemaan Andrew Carnegien jalanjäljissä ja yhdistämään teollisuudella vaurastumista avokätiseen filantropiaan? Carnegie on vuosisadan vaihteeseen sijoittuva vaativa talous- ja hyväntekeväisyyspeli.

Ennakkojuttu: Carnegie oli alkuvuodesta 2021 Kickstarterissa keräämässä rahoitusta loppuvuodesta 2021 tapahtuvaa julkaisua varten. Peli on pelattavissa BoardGameArenassa ja tämä ennakkoarvio perustuu netissä pelattuihin peleihin. Arvioitu versio pelistä ei välttämättä vastaan täydellisesti lopullista julkaistua peliä. Pyrimme päivittämään juttua, kunhan peli on ilmestynyt.

Carnegie on Xavier Georgesin (Troyes, Ginkgopolis, Carson City) uusin peli. Pelin kuvituksesta vastaa kovassa huudossa oleva Ian O’Toole ja julkaisijana toimii Quined Games. Kyseessä on suhteellisen pitkä ja raskas europeli, jossa on yllättävän paljon vuorovaikutusta ja ripaus vanhan ajan europelien armottomuutta.

Carnegien kansi

Bisnestä ja hyväntekeväisyyttä

Pelaajien tavoitteena on kulkea yhdysvaltalaisen liikemiehen ja hyväntekeväisyyden harjoittajan Andrew Carnegien jalanjäljissä, eli rikastua ja sitten lahjoittaa niin paljon rahaa hyväntekeväisyyteen kuin vain mahdollista. Oikean elämän Carnegie rikastui teräksellä 1800-luvun loppupuolella ja oli yksi Amerikan historian rikkaimmista henkilöistä.

Elämänsä viimeisen kahden vuosikymmenen aikana Carnegie lahjoitti noin 90% varallisuudestaan pois (noin 5,2 miljardia dollaria nykyvaluutassa) erilaisiin säätiöihin ja hyväntekeväisyyskohteisiin, perustaen muun muassa lähes 2500 kirjastoa ympäri maata.

Peli kestää pelaajamäärästä riippumatta tasan kaksikymmentä kierrosta, joiden aikana pelaajat yrittävät optimoida omaa yritystään siirtelemällä ja aktivoimalla työläisiään eri yksiköiden välillä. Yksiköt on jaettu neljään eri kategoriaan: tuotanto, rakentaminen, tutkimus ja (tuote)kehitys ja henkilöstönhallinto.

Pelin aikajana ja laajennukset
Aikajana seuraa pelin etenemistä. Kuva: Ville Heinonen

Toimintojen valintaa ja aktivointia

Jokaisella kierroksella yksi pelaajista valitsee yhden edellämainituista yksiköistä, jonka jälkeen kaikki muutkin pelaajat aktivoivat saman yksikön tämän pelaajan jälkeen. Tämän lisäksi valinnalla aktivoidaan jokin kartan neljästä eri alueesta tai hyväntekeväisyystapahtuma. Vain ne pelaajat, jotka ovat saaneet työläisen kyseiselle alueelle ja palauttavat vähintään yhden takaisin kotilaudalle, saavat tuottoa sen alueen bonuksien verran oman tuotannon lisäksi. Jos et palauta yhtäkään työläistä, et saa mitään tuottoja kyseisellä vuorolla.

Pelin suola piileekin tässä pelaajien välisessä vuorovaikutuksessa – kun oma vuorosi tulee, kannattaako valita toiminto, josta kaikki hyötyvät vai toiminto, jolla itse hyötyy vähän, mutta muut eivät hyödy ollenkaan? Aina ei ole kyse edes itse toiminnosta, vaan jos tietyn toiminnon aktivoimalla voin aktivoida tietyn maaosan, jossa vain itselläni on työntekijöitä, olen samalla myös ainoa pelaaja, joka saa tuottoja siltä kierrokselta.

Pelissä on jatkuvasti puute joko työläisistä, resursseista, rahasta tai liikepisteistä, joilla siirrellään työläisiä firman sisällä.

Pelin lopulla pisteitä ropisee sieltä sun täältä. Jokaisesta aktivoidusta työläisestä firmassa saa voittopisteitä, samoin osastojen määrästä ja sijainnista firman sisällä. Tämän lisäksi lasketaan vielä kartalla olevat rakennusten sijainneista saadut pisteet, linkit ja hyväntekeväisyyskohteet, joista tulee noin 25–50% kokonaispisteistä pelistä riippuen. Loppupisteet pyörivät noin 100–150 voittopisteen tienoilla pelaajamäärästä riippuen.

Carnegien pelilauta
Pelilauta BGA:ssa.

Runsasta vuorovaikutusta ja kilpailua

Vaikka teema jää alkuasetelman jälkeen vähän puolitiehen ja toimii enemmänkin tekosyynä itse pelille, on peli onneksi mekaanisesti toimiva ja hiottu. Kuten jo aiemmin mainitsin, pelissä on poikkeuksellisen paljon vuorovaikutusta pelaajien välillä toiminnon seuraamisesta johtuen. Myös kartalla käydään kovaa kilpailua parhaista linkeistä ja yhteyksistä.

Pelissä ei ole myöskään varaa mokailla (etenkään pelin alussa) ja oma lauta pitää pitää jonkinlaisessa tasapainossa, jotta saat joka kierros edes jotain tehtyä, riippumatta mitä muut pelaajat ovat valinneet. Nelinpelissä pääset itse valitsemaan toiminnon vain neljäsosan ajasta, joten pelaajat joutuvat ennakoimaan muiden toimia ja tarkkailemaan muiden pelaajien yrityksiä ja niiden osastoja.

Koska peli on niin uusi, tuntuu että peli seuraa jokseenkin samaa kaavaa. Uskon, että pelaajien kokemustason noustessa pelistä tulee löytymään uusia strategioita, etenkin vaihtuvien rakennusten myötä. Jokainen pelikerta on pelin alun satunnaisuudesta johtuen erilainen ja eri alueet aktivoituvat eri järjestyksessä, mikä vaikuttaa myös strategiaan.

Pelaajan pelilauta
Pelaajan oma pelilauta. Kuva: Ville Heinonen

Toimiva nettipeli, kovat odotukset livepeleille

Nettipelin toteutus on yllättävän toimiva ja ainakin muiden pelaajien laudan seuraaminen on varmasti helpompaa koneen näytöltä kuin mitä pelipöydän yli. Samaan aikaan peli on puhtaasti vuoropohjainen, toisin kuin oikean pelin tuotantovaihe, jonka pelaajat voivat tehdä samaan aikaan niin halutessaan.

Pelin tuotantoarvot ovat kohdillaan ja peli tulee varmasti näyttämään upealta pöydällä loppuvuodesta, aivan kuten kaikki Ian O’Toolen kuvittamat pelit. Kickstarter-kampanjassa on myös luvassa melkoinen määrä lisäosastoja ja muita pelin uudelleenpelattavuutta parantavia asioita.

Vaikka olen peliä jo pelannut useamman pelin netin puolella, minkäänlaista kyllästymistä ei ole havaittavissa, vaan haluan jatkuvasti kokeilla uusia strategiota. Huonoin puoli pelissä on sen pitkä kesto, etenkin jos kanssapelaajat sortuvat pahaan hidasteluun. Kun peli kestää yli kaksi tuntia ja omiin vuoroihin kuluu aikaa vain vartin verran, tuntuu odottelu aika tuskaiselta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että peli on sen verran tuore että jokaisessa pelissä on aina ollut vähintään yksi uusi pelaaja. Kokeneiden pelaajien kanssa tämän voisi pelata netissä vähän yli tuntiin tai edes puoleentoista tuntiin, livenä odottaisin pelin kestävän noin kaksi–kolme tuntia täydellä pelaajamäärällä. Yksinpelimoodikin pelistä löytyy, mutta ainakin henkilökohtaisesti pidän pelin parhaimpana pelaajamääränä nelinpeliä, jolloin virheet ja kilpailu korostuvat.

Omalla kohdalla Carnegien backaaminen näyttää olevan itsestäänselvyys, sillä se saattaa hyvinkin olla yksi vuoden 2021 parhaimmista peleistä.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.