Nalkissa St. Helenalla. Kuva: Antti Puranen / BGG

Afrikan tähti

Suomalaisen on täytynyt viettää valtaosa elämästään tynnyrissä, jotta olisi välttynyt Afrikan tähdeltä. Kyseessä on kaikkien aikojen suomalainen lautapeli, josta on tullut hyvin kiinteä osa suomalaista kulttuuria. Peli löytyy lähes joka kodista, kaikki tuntevat sen ja lautapeliharrastajille sen vihaaminen on tärkeä yhdistävä tekijä.

Erikoista Afrikan tähdessä on se, että varsin moni osaa nimetä pelin suunnittelijan. Kari Mannerlan (1930–2006) nimi on tuttu ainakin osalle pelaajista, toisin kuin muiden suosittujen lautapelien kohdalla. Mannerla kehitti Afrikan tähden vain 19-vuotiaana. Mainosalalla uransa tehnyt Mannerla kehitteli myös muita pelejä, mutta jäi käytännössä yhden hitin ihmeeksi.

Yhtä kaikki Afrikan tähti on käynyt kaupaksi muikeasti. Julkaisijan mukaan peliä on myyty 50 vuoden aikana noin 3,5 miljoonaa kappaletta, joista noin puolet Suomessa. Peli on julkaistu noin kymmenellä kielellä.

Afrikan tähti
Seppo Heinosen maalaama kansikuva on ikoninen klassikko.

Pelin idea

Afrikan tähden idean esittely kuulostaa suunnilleen yhtä tarpeelliselta kuin Suomen lipun värien listaus. Pelissä on yhtä kaikki tarkoitus löytää Afrikasta timantti, Afrikan tähti. Pelaajat etenevät laudalla noppaa heittäen. Reitin varrella on isompia ruutuja, joissa on laatta, jonka voi kääntää.

Laatoista löytyy jalokiviä, joista saa rahaa. Rahalla voi nopeuttaa peliään: matkustaa laivalla ja lentokoneella ja avata laattoja nopeammin (ilmaiseksi avaaminen onnistuu, kun heittää nopalla 4, 5 tai 6). Laatoissa voi piillä myös rosvo, joka vie pelaajan rahat.

Pelin loppu on lähellä, kun joku kääntää esiin Afrikan tähden. Nyt pelin voittaa se, joka ensin saapuu aloituskaupunkeihin — Kairoon tai Tangeriin — Afrikan tähden tai hevosenkengän kanssa.

Klassinen nopparalli

Afrikan tähti on armoton tuuripeli, jossa ei juuri taidolla juhlita. Perhepelinä se kuitenkin toimii hienosti, olkoonkin että osa pelin piirteistä on hieman turhauttavia. Säännöt ovat kuitenkin helpot ja pelin tavoite selkeä. Peliharrastajan näkökulmasta samaa aihetta ja samantyyppistä mekaniikkaa hyödyntää astetta nokkelammin Reiner Knizian suunnittelema Africa.

Pelin ulkoasu on pysynyt muuttumattomana 1950-luvulta lähtien. Peli on kehitetty ennen siirtomaa-ajan loppua, joten pelilauta kuvastaa kolonialistista Afrikkaa. Monilla paikoilla on nykynäkökulmasta vanhentuneet nimet ja pelilaudan kuvitus on varsin vanhanaikaista. Tätä kai jotkut paheksuivatkin, mutta tietty vanhanaikaisuus on merkittävä osa Afrikan tähden viehätystä. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi artikkeliin Afrikan tähden kääntöpuoli -näyttelystä.

Sitä sentään ihmettelen, miksei pelistä ole juuri laadukkaampia laitoksia näkynyt. Surkeat muovinappulat, ohut pelilauta ja muutenkin vähän pliisu toteutus eivät tee kunniaa klassikolle. Luulisi kunnon luksusversion tukevalla laudalla ja fiinimmällä toteutuksella kelpaavan.

Wikipedian mukaan joku deluxe-versio onkin ilmestynyt, vaan se ei tainnut olla pitkäikäinen hanke. Vaan olisiko niin, että pelin vetovoima ja kyky päätyä yhä uusiin koteihin on pitkälti halvassa hinnassa ja sen perinteisen version tuttuudessa?

Afrikkalaisia alkuasukkaita
Hilpeitä alkuasukkaita Afrikan sydämessä. Kuva: Christian Liljeberg / BGG

Lisäosat

Afrikan tähden mainetta on luonnollisesti hyödynnetty, tosin ei lainkaan niin tehokkaasti, kuin voisi kuvitella. Pelistä on olemassa palapeliversio, jossa pelilauta pitää koota itse, magneettinen matkapeli ja korttipeli.

Vuonna 2005 hehkutettiin Kari Mannerlan suunnitelleen uuden pelin. Pettymys oli karvas, kun paljastui, että uutuus, Inkan aarre, ei ollut mitään muuta kuin Afrikan tähti sijoitettuna Etelä-Amerikkaan. Ainoa muutos oli korjaus Afrikan tähden säännöissä yli 50 vuotta olleeseen ongelmaan, jossa pelaaja saattoi jumittua ikiajoiksi paikalleen, jos rosvo vei rahat saarella.

Syksyllä 2014 ilmestyi Afrikan tähti: Retkikunnat, joka on oikeastaan uusi peli, jota pelataan Afrikan tähden pelilaudalla. Idea on sama, mutta peli on mutkikkaampi. Kannattaa tutustua, jos pitää Afrikan tähdestä, mutta on sitä mieltä, että pelissä voisi olla enemmän sisältöä.

Nalkissa St. Helenalla. Kuva: Antti Puranen / BGG
Nalkissa St. Helenalla. Kuva: Antti Puranen / BGG

Viidenkymmenen pelikerran jälkeen (8.6.2018)

Olen pelannut Afrikan tähteä varmasti enemmän kuin 50 kertaa, mutta tuon verran pelikertoja on kertynyt sinä aikana kun olen pelaamistani peleistä tilastoja pitänyt. Valtaosa pelikerroista on kertynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Kotoa peliä ei löydy, mutta vaimon lapsuudenkodista löytyy, joten sitä on pelattu lasten kanssa melkein joka kerta, kun siellä käydään.

Olen myös löytänyt itseni vuosien varrella kerran jos toisenkin puolustelemasta Afrikan tähteä. Se on ikäisekseen hieno peli – mitä enemmän tutustun vanhoihin peleihin, sitä vakuuttuneempi olen Afrikan tähden erinomaisuudesta. Ei ole sattumaa, että se on ainoita 1950-luvulla julkaistuja pelejä, joita ylipäätään enää pelataan.

Eikä peli nykystandardeillakaan kamala ole. Lastenpelinä se on ihan hyvä: peli on useimmiten jännittävä loppuun asti ja silloin kun ei ole, peli on nopeasti ohi ja uusi erä on helppo ottaa. Jos Afrikan tähti on jossain vihoviimeisessä jemmassa, peli venyy vähän turhan pitkäksi, mutta sittenkin on hauskaa, kun timanttia ei vain löydy mistään.

Tuurin ja taidon suhde on lastenpeliksi hyvässä tasapainossa: peli on enimmäkseen tuurista kiinni, eli lapset voivat voittaa aikuiset ilman että aikuisten tarvitsee varta vasten pelata huonosti, mutta pelissä on niin paljon valintoja tehtäväksi, että se tuntuu enemmän taitopeliltä kuin se oikeasti on.

Pelillä on ehdottomasti yhä paikkansa lapsiperheen pelikokoelmassa – mutta siihen ei kannata jämähtää, vaan kannattaa rohkeasti tutustua myös uudempiin lastenpeleihin.

Faktat Afrikan tähdestä

Suunnittelija:

Julkaisija: Nykyään Peliko (1951-)

Mutkikkuus: Hyvin yksinkertainen, pelin säännöt ovat erittäin helpot. Sopii hyvin nuoremmillekin pelaajille.

Onnen vaikutus: Tuurilla on paljon merkitystä. Valintoja pääsee kyllä tekemään ja peliä on ehdottomasti mahdollista pelata huonosti. Mutta voiko peliä pelata hyvin? Siitä en ole ihan niin varma.

Vuorovaikutus: Pelaajien välillä on lähinnä kilpajuoksua, muuten toisten tekemisiä ei tarvitse juuri pohtia. Toiselle pelaajalle on vaikea olla ilkeä.

Teema: Kolonialistinen Afrikka on toimiva teema. Mannerla ei itse tiennyt Afrikasta juuri mitään — ehkä juuri siksi pelin Afrikka-kuva on niin vetoava.

Uudelleenpelattavuus: Satunnaisen alkuasetelmansa vuoksi peli kestää hyvin pelaamista.

Kieliriippuvuus: Peli on sääntöjä lukuunottamatta kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2–6

Pituus: 15–60 min

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Afrikan tähti

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:163
Aito keskiarvo:2.12
Tasoitettu keskiarvo:2.12
  • 0: 4
  • 1: 25
  • 2: 86
  • 3: 44
  • 4: 4
  • 5: 0

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Osta Löydä lautapelit -kirja

6 thoughts on “Afrikan tähti”

  1. Eilen pelasin elämäni ensimmäisen jännittävän kierroksen Afrikan Tähteä. Afrikan Tähden löytyminen jäi viimeiseen kahteen kiekkoon, ja olimme suunnilleen samalla etäisyydellä Tangerista. Ainoa asia, joka olisi tehnyt pelistä vielä paremman, olisi ollut jos viimeinen kiekon olisi ollut topaasin asemesta hevosenkenkä, jotta minulla olisi ollut vielä mahdollisuus loppukiriin pelin voittaneen 8-vuotiaan poikani kanssa.

  2. saattaa olla tyhmä kysymys mutta kun sattuu askarruttamaan. joten voisiko joku kertoa mitä tuo musta hässäkkä jossa on punainen rinkula oikein kuvastaa?

  3. Ei mitään aavistusta. Lienee jonkun epämääräinen käsitys geneerisestä afrikkalaisesta kansantaiteesta?

  4. Hyvä juttu, pelinappuloiden muoto vaan ihmetyttää. Ne näyttää jotenkin paksummilta mitä meillä on kotona. Saatiin oma peli tämän vuoden alussa, onkohan tuossa jotkut omat nappulat käytössä?

  5. Pääsin ensimmäisenä Kapkaupunkiin, joten luulin saavani 500 puntaa muutaman satasen lisäksi. Tuli rosvo! Syntyi elämän ja kuoleman kysymys: menetänkö rosvolle MYÖS tuon viissatasen? Säännöistä ei löydetty selkeää vastausta.

  6. Veijo, kyllä tämä valitettavasti on säännöistä aika selvä juttu. Rahat maksetaan heti, kun saavut Kapkaupunkiin. Nehän saa riippumatta siitä, avaako kaupungin laattaa vai ei ja niitä saa käyttää Kapkaupungin laatan avaamiseen. Sen jälkeen kun olet saanut rahat, voit avata laatan ja jos laatasta paljastuu rosvo, menetät myös sen 500 puntaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.