First Rat

Kaikki lautapelit eivät saa ansaitsemaansa huomiota, vaikka suunnittelija olisi nimekäs: First Ratin suunnitelleen Virginio Giglin tuotannosta löytyvät muun muassa suurta suosiota nauttivat Grand Austria Hotel ja Lorenzo il Magnifico. Silti Gabrielle Ausiellon kanssa yhteistyönä syntynyt First Rat meni ilmestymisvuonnaan monelta pelialaa seuraavalta (minulta mukaan lukien) ohi. Liekö outo rottateema karkottanut yleisöä?

Lapsekasta teemaa ei kannata pelästyä. First Rat on mukava yhdistelmää tiukkaa strategiaa ja vekkulia yleistunnelmaa.

Täyttä vauhtia rakettiin vai keräänkö romua ensin?

First Ratin teema on tosiaan huvittavan erilainen. Pelaajat ohjaavat laumaa rottia, jotka haaveilevat “rottanautiksi” tulemisesta ja matkasta tarujen juustosta tehtyyn kuuhun. Rotat liikkuvat kaatopaikalla keräten kuuraketin rakennustarvikkeita ja varustautumalla muuten kuumatkaan. Rotat voivat myös kasvattaa pikkurottia avukseen tai lukea paperinkeräyksestä ihmismaailman inspiroivia sarjakuvia saadakseen supervoimia.

First Rat on yhdistelmä kilpajuoksua ja resurssien keruuta. Rotat liikkuvat kaatopaikkaa kuvaavalla pelilaudalla eteenpäin eri ruutuihin. Radan päässä odottaa kuuraketti ja sitä ennen ruuduissa rotat keräävät tavaroita: viinietikkapullot, ruokasoodapussit, hernekeittopurkit ja laskimet ovat raketin rakennusosia. Juusto on pelin sisäistä valuuttaa, hehkulamput tehostavat resurssien etsintää, omenankaroilla kasvatetaan uusia rottia ja niin edelleen.

Pelin oleellisin sääntö on, että vuorollaan voi liikuttaa yhtä rottaa 1–5 askelta, tai haluamaansa määrää rottia 1–3 askelta, jos ne päätyvät samanväriseen ruutuun. Tuohon yksinkertaiseen sääntöön kiteytyy paljon pelin taktiikasta. Haluat vuorollasi saada kerättyä mahdollisimman paljon tavaraa, mutta samalla edetä radalla nopeasti eteenpäin. Radan loppupäässä tavaraa on tarjolla enemmän ja rakettiinkin olisi tärkeää ehtiä.

Vuorollaan pelaaja tosiaan vain liikuttaa rottia ja kerää resursseja. Jos mahdollisuus on, niin tuon lisäksi resursseilla voi vapaatoiminnolla rakentaa kuurakettia, lahjoittaa juustoa raketin ruokavarannoksi, sytyttää työmaavalaisimia ja muuta sen sellaista. Noiden toimintojen tarkoitus on asettaa pistekuutioita laudalle.

Peli päättyy, kun joku saa kaikki neljä rottaansa rakettiin tai saa pisteytettyä kahdeksan kymmenestä pistekuutiostaan. Lopetusehdot peilaavat kahta vastakkaista pelitapaa: joko rotat juoksutetaan mahdollisimman nopeasti rakettiin tai sitten keräillään rauhassa romua kaatopaikalta. Paras pelitapa on luonnollisesti jostain siitä välistä.

Kaatopaikalla kaikki on mahdollista

First Ratin lauta on alkuun mahdollisuuksia täynnä. Ruutuja riittää ja jokin strategia pitäisi keksiä. Hakisinko heti alkuun kantorepun, jolla pystyn keräämään juustoa enemmän? Vai pyrinkö saamaan kaikki neljä rottaa nopeasti laudalle. Vai käynkö lukemassa sarjakuvia ja muutun superrotaksi?

Kaikki strategiat toimivat, mutta oleellista on pelin tempon seuraaminen. Jos vastapelaaja marssittaa rottiaan täyttä vauhtia rakettiin, peli ei välttämättä kestä kauaa. Tai jos näet, että vastapelaaja on rakentamassa reppujen, hehkulamppujen ja sarjakuvakykyjen avulla voittamatonta resurssinkeruukoneistoa, tärkeää on lopettaa peli aikaisin. Peli voi olla yllättävänkin lyhyt.

First Rat oikein pulppuaa hauskoja ideoita. Itseäni huvittavat sarjakuvista opittavat erikoiskyvyt, radan oikoreitit sekä pieni mutta tärkeä sääntö: kauppapaikoista voi tarvittaessa varastaa tavaraa palaamalla radan alkupisteeseen. Sarjakuvamainen piirrostyyli sympaattisine eläinhahmoineen hymyilyttää väkisinkin. Ja ei tämän pelin sääntöjä pysty vakavalla naamalla selittämään:

“Ja jos sulla ei oo tarpeeksi juustoa, niin voit aina pölliä sen ES-tölkin täältä Saku Sammakon kojusta”

Hupaisan ulkokuoren alla First Rat on silti aika perinteinen europeli voittopistekuutioineen ja resurssikeräilyineen. Pelissä myös piilee pieni analyysiparalyysin mahdollisuus, jos kaikkia mahdollisia siirtojaan kaatopaikkaradalla alkaa liikaa miettimään. Kuivaksi peli ei onneksi käy, sillä erityisesti sarjakuvien erikoiskyvyt takaavat, ettei peli ole liian kliininen vaan siinä on juuri sopivasti kiinnostavaa särmää.

Koska pelissä ei ole ollenkaan satunnaiselementtejä, aiheellinen pelko on, että alkaako peli toistamaan itseään. Viiden pelin kokemuksella sanoisin, että pelko on turha. Pelikertojen välillä on juuri sopivasti vaihtelua. Tarjolla olevien sarjakuvakykyjen, kantoreppujen, voittopisteitä tuottavien pullonkorkkien perusteella pelitapaa joutuu aina muovaamaan. Jos kunnolla vaihtelua haluaa, niin pelilaudan toinen puoli on tyhjä reitti, johon arvotaan ruutulaatat sekä pisteradat. Ensipeleihin tuo edistyneempi puoli ei ole tarpeellinen, mutta pidemmällä aikavälillä se ehkäisee peliä jumiutumasta samoihin uomiin.

Pelin kaikki pisteytystavat tuntuvat olevan hyvässä tasapainossa, ja menestyä voi monella tavalla. Peliä ei ole silti ylitasapainotettu, sillä kyllä tässä oman pelinsä torpedoi helposti: kun kiertelee kaatopaikkaa ilman mitään harkittua voittopistesuunnitelmaa, niin tappio tulee. Monille italopeleille tyypillisesti First Ratissa täytyy hyvät pisteet saadakseen venyttää pelin rajoja ja kokeilla erikoisia pelitapoja. 100 pistettä voi pitää haamurajana kovalle tulokselle.

Ei rönsyilevää sääntökuormaa, vaan hiottua rottahyppelyä

Jos First Ratille verrokkipelejä haluaa etsiä, niin ensimmäisenä mieleen tulee Istanbul. Pelit eivät toisaalta muistuta toisiaan hirveästi, mutta molemmissa on tärkeää tasapainotella kilpajuoksun ja koneistonrakentamisen välillä. Molempia yhdistävät myös lyhyt kesto ja yksinkertaiset säännöt.

First Rat onkin raikas tuulahdus nykypäivän pelisuunnittelussa. Liian usein pelit suunnitellaan täyteen eri mekaniikkoja, jotta pelissä on varmasti vaihtelua ja uudelleenpelattavuutta tarpeeksi. Kuin suunnittelija ei luottaisi pelin yleiseen toimivuuteen. Liian vähän näkee sitä, että aidosti luotetaan peliin. Jos pelin ydin on aidosti toimiva, se jo itsessään luo vaihtelevia ja mielenkiintoisia tilanteita. First Rat on juuri tällainen: se tiivistää toimivat ideat napakkaan pakettiin. Kaikella pelissä on paikkansa ja se ei tunnu sisältävän mitään ylimääräistä.

En väitä, että First Rat on mikään äärimmilleen tiivistetty moniulotteinen mestariteos. Se on silti todella ilahduttava muistutus siitä, että 30–40 minuutin aikarajaan voi suunnitella strategisesti mielekkään ja kiinnostavan pelin. First Rat ei ehkä ole maailmaa mullistava peli, mutta kokonaisuutena se on uskomattoman toimiva ja viihdyttävä. Se sopii yhtä hyvin kilpapeliksi kuin leppoisaan perhepelailuun. Tähän harva peli pystyy.

Ja onhan se nyt ihanaa, että kuivaa mainetta nauttivaa europeligenreä ravistellaan pelillä, jossa Neil Ratstrong ja Arnold Rattenegger keräilevät juustoa kaatopaikalla. Toivon First Ratille paljon uutta yleisöä.

Faktat First Ratista

Suunnittelija: Gabrielle Ausiello, Virginio Gigli

Julkaisija: Pegasus Spiele (2022)

Mutkikkuus: Säännöt ovat perhepelitasoa, mutta pelissä pärjääminen vaatii jonkinverran syvempää strategian ymmärtämistä.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole ollenkaan satunnaiselementtejä.

Vuorovaikutus: Epäsuora ja riippuu pelaajamäärästä. 4–5 hengen pelit ovat vuorovaikutteisempia, kun lauta ruuhkautuu enemmän.

Teema: Huikean erilainen ja toimiva, vaikka peli teeman alla on aika perinteistä resurssijahtia.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Pelin luonne vaihtelee paljon saatavilla olevien sarjakuvien ja pullonkorkkien mukaan. Kääntöpuolen edistyneempi versio ehkäisee peliä juuttumasta samoihin malleihin.

Saavutettavuus: Pelin komponenteissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–5. Toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä, mutta nelinpeli lienee paras. Viisinpeliä en ole kokeillut, mutta pelin kesto pidentynee turhan paljon. Kaksin- ja kolminpelit ovat varsin rauhanomaisia ja nopeita, ja pelkästään kaksinpeliksi en tätä suosittelisi. Sooloversiokin löytyy.

Pituus: 20–75 min.