Viticulture

Onnistuneen Kickstarter-kampanjan myötä markkinoille tullut Viticulture ei häpeile taustaansa. Lähes jokaisessa komponentissa lukee jonkun sponsorin nimi. Sponsoroidut kolikot lienevät jonkinlainen kaupallisuuden huipentuma.

Peli on kuitenkin laadukas ja hyvin tehty, eikä sponsorimainintoihin pelatessa juuri huomiota kiinnitä. Kickstarter-taustastaan huolimatta Viticulture on mainio peli ja uuden julkaisijan ensimmäiseksi tekeleeksi suorastaan hyvä.

Pelin aiheena on nimen mukaisesti viininviljely. Peli hieman myöhästyi muutaman vuoden takaisesta viinipelibuumista, mutta on genressään edustava.

Pelin kulku

Viticulturen kansiViticulture on työläistenasettelua: pelilaudalla on alueita, jonne sijoitettu työläinen tekee jotain. Paikkoja on luonnollisesti rajallisesti, samoin työläisiä. Alueiden koko skaalautuu pelaajamärän mukaan, mikä varmistaa mielenkiintoiset pelit eri pelaajamäärillä. jokaisella alueella on lisäksi yksi ruutu, joka tarjoaa lisäbonuksen nopeimmalle.

Pelikierros jakautuu vuodenaikoihin, joista kesä ja talvi ovat pääasiallisia toimintavaiheita. Samat työläiset ovat käytössä kesät talvet, joten kaikkea työvoimaa ei parane käyttää heti kesällä, jos aikoo talvella jotain tehdä.

Luonnollisesti työvoimaa voi kasvattaa sopivilla toiminnoilla ja rahatilanteestakin on huolehdittava, jotta voi tehdä tarvittavia hankintoja. Vuorojärjestys on tietysti tällaisessa pelissä tärkeä, eikä sitä jätetä sattuman varaan: vuorojärjestys vuodelle valitaan vuoden alussa, ja myöhemmistä paikoista hyvitetään bonuksella.

Viininviljelyä vasta-alkajille

Pelin ydin on viininviljelyssä. Se, kuten Agricolan leivän leipominen, on monivaiheinen prosessi, jota on työläs selittää, mutta joka aukeaa, kun sen käytännössä näkee. Kaikki alkaa viiniköynnöksistä, jotka istutetaan kesällä pelloille. Talvella voi sitten kerätä sadon: puna- ja valkoviinirypäleet, joiden arvo riippuu köynnösten laadusta.

Talvella rypäleet voi sitten murskata ja tehdä niistä viiniä. Kakkosen valkoviinirypäleistä tulee kakkosen valkoviini ja nelosen punaviinirypäleestä nelosen punaviini. Roseeta tehdään yhdistämällä yksi valko- ja yksi punaviinirypäle, kuohuviiniä taas syntyy kahdesta punaviinirypäleestä ja yhdestä valkoisesta.

Sitten kun viiniä on kellarissa, sen voi käyttää. Tärkein käyttötapa on tilausten täyttäminen. Tilaus edellyttää tietyt viinit, esimerkiksi kuutosen punaviinin ja viitosen valkoviinin. Palkintona saa voittopisteitä ja rahantuloa.

Voittopisteitä ja vierailijoita

Voittopisteisiin liittyy yksi pelin erikoisuus. Peli päättyy, kun joku pelaajista saavuttaa 20 pistettä. Vuosi pelataan loppuun ja sitten katsotaan, kuka keräsi eniten pisteitä. Pisteradalla on poikkeuksellisesti myös yläpää: 25 pisteen yli ei pääse.

Myös vierailijat on syytä mainita. Vaikka strategioiden kertominen sääntöselityksen osana onkin vähän tylsää, vierailijoiden tärkeydestä on hyvä mainita. Vierailijat ovat kortteja, joita pelaamalla voi saada suuria etuja. Parhaassa tapauksessa pelaamalla yhdellä toiminnolla kaksi vierailijakorttia, pystyy saamaan tulokset, jotka muuten vaatisivat neljän tai viiden toiminnon käyttämistä.

Vierailijoihin liittyy myös pelin keskeisin tuurielementti. Noin yleensä ottaen kortit ovat vahvoja, mutta edellyttävät tiettyjä olosuhteita toimiakseen. Suuresti ei lämmitä, jos saa pelin alussa vahvan kortin, joka toimii erittäin hyvin pelin lopussa. Akupelin vahvoista korteista ei puolestaan ole iloa lopussa. Jos toisen pelaajan vierailijat osuvat paremmin olosuhteisiin, niistä saa edun, jota on vaikea lyödä. Asialle ei juuri muuta voi kuin toivoa, että kortti osuu kohdalleen.

Viticulturen pelilauta. Kuva: Chris Norwood / BGG
Pelin ensimmäisen kierroksen siirtoja: pelilaudan kesäpuoli täyttyy työläisistä. Kuva: Chris Norwood / BGG

Tasaisen toimiva peli

Viticulture ei mullista työläistenasettelupelien genreä, mutta on tasaisen toimiva peli. Vierailijakorttien tuurielementti ei miellytä kaikkia, mutta jos sitä ei koe harmillisena – mitenkään kohtuuton se ei mielestäni ole – Viticulture on mainio peli genressään ja jos aiheenkin kokee vielä kiinnostavaksi, peliä on helppo suositella. Ainoastaan hinta Suomessa – 60 € – on pienehkö este: vaikka pelin komponentit ovatkin hienot, hinta tuntuu hivenen tyyriiltä.

Peliin on olemassa lisäosa Arboriculture, joka lisää viinin lisäksi muitakin kasveja kasvatettavaksi, mutta se on vain Kickstarter-tukijoille, joten sen saaminen käsiinsä voi olla vaikeaa. Tällaista idiotiaa on vaikea ymmärtää. Peli toimii kuitenkin vallan säällisesti sellaisenaankin.

Peli vetää pelaajia 2–6, eikä se ole täysin tyhjää puhetta. Kuusinpeli venyy jo melko pitkäksi, mutta toimii. Tiukimmillaan peli on kuudella ja neljällä pelaajalla, viisin- ja kolminpeli ovat vähän löysempiä, kiitos paikkojen määrää säätelevien sääntöjen. Kaksinpeliä en ole kokeillut, mutta arvelisin sen toimivan ihan säällisesti. Kannattaako Viticulturea ostaa yksinomaan kaksinpeliksi, on sitten eri juttu.

Pieniä parannuksia

Pelin viimeinen kierros voi olla varsinainen antikliimaksi, kun muutamat tarpeellisimmat ruudut menevät tukkoon heti. Stonemaier Games onkin tehnyt peliin pienen muutoksen: peruspelissäkin on mukana alunperin lisämoduuliksi tarkoitettu Grande Worker. Jokaisen pelaajan työläisistä yksi on supertyöläinen, jolla saa bonusruudun bonuksen myös muista ruuduista, ja jonka saa pelata myös täydelle alueelle (silloin bonusetua ei saa). Kannattaa merkitä yksi jokaisen pelaajan työläisistä jollain tavalla, tämä sääntömuutos parantaa peliä ja etenkin viimeistä kierrosta.

Myös Crush Wine -toimintoa on muutettu: uuden säännön mukaan toiminnolla saa tehdä kaksi viinimerkkiä, mitä tahansa lajia. Bonusetuna saa tehdä kolmannen. Tätä sääntöä en ole kokeillut, mutta alkuperäinen Crush Grapes oli kieltämättä varsin vaikeaselkoinen ja hankalasti selitettävä toiminto. Tällainen oikaisu tuntuu hyvältä muutokselta.

Faktat Viticulturesta

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Stonemaier Games (2012)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat melko yksinkertaiset, mutta viininviljelyprosessi on syytä käydä tarkkaan läpi.

Onnen vaikutus: Kortit voivat olla melko vahvakin tuurielementti, joten sitä on siedettävä, muuten pelistä ei pidä.

Vuorovaikutus: Laudalla on vähänlaisesti tilaa, joten vuorojärjestyksellä on merkitystä.

Teema: Viininviljelyteema toimii sen verran hyvin, että peliä voi suositella myös vähemmän peliharrastajille, joita aihe kiinnostaa.

Uudelleenpelattavuus: Kortit viimeistään varmistavat sen, että uudelleenpeluuarvoa riittää.

Kieliriippuvuus: Korteissa on englanninkielistä tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–6, mutta ei loista skaalan ääripäissä.

Pituus: 60–120 minuuttia, noin 20 minuuttia pelaajaa kohden lienee aika hyvä arvio.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Viticulture

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:38
Aito keskiarvo:3.66
Tasoitettu keskiarvo:3.51
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 15
  • 4: 18
  • 5: 4

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Yksi vastaus artikkeliin ”Viticulture”

  1. Huh, itse olen onnellinen omistaja, mutta peruspelistä 60€ on kyllä suolainen hinta, vaikka komponentit laadukkaat ovatkin.

    Lisättäköön Arboriculturesta sen verran, että pelin sunnittelija on viisastunut aiemmista tyhmyyksistään. Kysyi backereilta jos käy Arboriculturen julkaisu koko maailmalle. Ensi keväänä onkin luvassa expansion pack, jossa on kuusi pientä lisäriä ja mukaan saa tilattua myös Arboriculturen halutessaan.

    Itselle jäi pelistä hyvin vahvat adapt-adapt-adapt vibat. Ei saa missään nimessä jäädä tekemään samaa mitä muut juurikin rajoitettujen spottien vuoksi. Esimerkiksi jos muu porukka nyhtää rypäleitä pensaista ja laittaa viintä maailmalle niin itse kannattaa kerätä voittopisteet aivan eri reittejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *