Bomb Busters

Japanissa on erittäin monipuolinen lautapelikulttuuri, joka jää usein eurooppalaisten lautapelien varjoon. Onneksi aina välillä Love Letterin tai Scoutin kaltainen pelihelmi rantautuu tännekin. Tällä kertaa Japanista kajahtaa kunnolla: Trains– ja Yokohama-peleistä tutun Hisashi Hayashin Bomb Busters on kiehtova yhteistyöpäättelypeli, jossa riittää pelattavaa 66 eri tehtävän verran.

Peli on uusintaversio lähinnä Japanissa julkaistusta Bomb Squadista vuodelta 2020. Uudelleenpaketointi kannatti, sillä Bomb Busters pokkasi heti sen suurimman ja kauneimman, eli Saksan Spiel des Jahres -palkinnon vuonna 2025.

Lautapelit.fi julkaisi ilahduttavasti Bomb Bustersin suomeksi alkuvuodesta 2026.

Mikähän numero tuossa kohtaa on?

Bomb Busters on yhteistyöpeli, jossa pelaajat purkavat pommia päättelemällä, mitä numeroita muilla pelaajilla on telineissään. Aluksi 48 numerojohtoa (numerot 1–12 neljään kertaan) sekä mahdolliset keltaiset ja punaiset johdot jaetaan tasan pelaajien kesken. Pelaajat asettavat johdot nousevaan numerojärjestykseen telineisiinsä, niin etteivät muut näe niitä. Tämän jälkeen jokainen saa vihjelaatalla merkitä yhden numeron sijainnin. Vihjelaatat ovat käytännössä ainoa sallittu kommunikoinnin muoto. Omista numerojohdoistaan ei saa puhua mitään. 

Tästä alkaa pommin purku: suurin osa pelin vuoroista on samansuuruisen johdon leikkaamista itseltä ja kanssapelaajalta. Se tapahtuu osoittamalla yhtä toisen pelaajan telineessä olevaa johtoa ja ilmoittamalla numeron suuruus: ”Tuossa on 8!”. Jos numero on oikein, paljastat omasta telineestäsi samansuuruisen numeron ja asetatte nämä kaksi katkaistua johtoa näkyville. Jos veikkaus menee pieleen, johtoja ei leikata, ja pomminpurkutiiminne kärsii virheen. Tietyn virhemäärän jälkeen pommi räjähtää ja tehtävä hävitään. Tehtävä läpäistään, kun kaikki johdot on saatu leikattua.

Päättelyä vaikeuttavat punaiset ja keltaiset johdot. Molempien numeroarvot on merkitty yhdellä desimaalilla (esimerkiksi 8,1 tai 4,5) ja ne sijoittuvat muiden johtojen väliin. Keltaiset johdot lähinnä vaikeuttavat päättelyä, mutta punainen johto on kriittisempi. Jos sitä yrittää veikata, pommi räjähtää samantien.   

Tätä yksinkertaista sääntökuormaa varioidaankin sitten paljon. Bomb Busters koostuu 66 eri tehtävästä, jotka kaikki muuttavat perusideaa. Numerojohtoja pitää esimerkiksi leikata tietyssä järjestyksessä tai tehtävässä on ajastin. Joukossa on jopa QR-koodin kautta pelattavia audiotehtäviä. 

Tehtävissä on yllättävän paljon vaihtelua. Ainoastaan alun kahdeksan tehtävän harjoitusosio on tolkuttoman pitkä. Peliä peluuttaessani olen aloittanut suoraan tehtävästä 4 tai 6 ja hypännyt siitä suoraan tehtävään 8. Pelin idean oppii hyvin kahdessa tai kolmessa erässä.

Todellista yhteistyötä eikä pelkkää puurtamista

En ole itse The Crew’ta lukuun ottamatta mikään yhteistyöpelien suuri ystävä. Genren ongelma on, että yhteistyöpelaaminen tuntuu lähinnä työltä ilman kunnollista jännitettä. Esimerkiksi Sky Team jätti minut todella kylmäksi. Päättelypelitkään eivät minulle maistu. Hanabi, Turing Machine, Mastermind ja vastaavat pelit ovat enimmäkseen rasittavia kokemuksia. 

Siksi onkin ihmeellistä, miten Bomb Busters iski, noh, pommin lailla. Tämähän on hämmentävän kova peli! 

Peli on yhteistyötä parhaimmillaan. Nerokkain elementti on se kuinka hyvin pelaaminen ei ole sitä, että päättelet itse numerot parhaiten. Paras pelaaminen on sitä, että autat muita pärjäämään. Siinä missä useimmat päättelypelit ovat yksinäistä oman tiedon pohdiskelua, Bomb Bustersissa oleellisempaa on usein tarkkailla ja muistaa, mitä kanssapelaajat tekevät vuoroillaan. Usein peli hävitäänkin siihen, että kanssapelaajia ei ole havainnoitu tarpeeksi. Tämä tekee Bomb Bustersista intensiivisen kokemuksen. Tätä ei voi pelata niin, että omien vuorojen välissä höpötellään niitä näitä ja selaillaan puhelinta.

Pelin päättelypuoli ei vaadi mitään pitkän matematiikan ja logiikan oppeja, vaan kyse on ennemminkin näkyvillä olevan tiedon hyödyntämisestä ja pelikaverien tulkinnasta. Tyypillinen ajatteluketju voisi olla seuraavanlainen: “Juholla on 3:n ja 4:n välissä yksi johto. Keltainen tai punainen se ei voi olla, joten se on 3 tai 4. Kaksi kolmosta on jo leikattu, ja minulla on kahdesta jäljellä olevasta se toinen. Tiia yritti aiemmalla vuorollaan leikata kolmosta ja epäonnistui. Hänellä on siis se viimeinen kolmonen. Juholla on siis pakko olla nelonen.”  

En halua tässä paljastaa pelin niksejä liikaa, mutta yhden oleellisen asian mainitsen: veikkaamalla jotain numeroa, kerrot samalla kyseisen numeron löytyvän omasta telineestäsi. Vaikka veikkaus johtaisi virheeseen, olet antanut arvokasta tietoa muille. Lisäksi virheellisesti veikatun johdon numeroarvo kerrotaan vihjelaatalla, joten virheet edistävät peliä. Sitä punaista johtoakaan ei kannata pelätä liikaa, sillä sen tunnistamiseen on monta hyvää keinoa.

Yhdessä matkalla mestaripomminpurkajiksi

Bomb Bustersissa pelaamisessa on koukuttavan monta tasoa. Ensin tajuat ilmeisimmät päättelyniksit, pian ymmärrät miten tehdä kaverien pelistä helpompaa ja lopulta osaatte hahmottaa ryhmänä pitkän aikavälin hyvän pelaamisen. Oppimisen riemu on koko ajan käsillä, ja mikä parasta, se syntyy yhdessä pelaamalla. Tästä on hyvänä esimerkkinä tehtävä, jossa yhden pelaajan antamat vihjeet ovat aina valheellisia. Hankalaa teoriassa, mutta yhdessä opitulla pelitavalla onkin yllättävän helppo ymmärtää, mitä pelikaveri valhevihjeillään tarkoittaa. 

Tämä herättää kysymyksen siitä, vaatiiko Bomb Busters saman sitoutuneen peliporukan. Kyllä ja ei. Ensimmäiset 19 tehtävää ovat helposti lähestyttäviä ja niitä voi pelata yllättävän nopeasti aloittelijoiden kanssa. Yhdellä pelikerralla opetin pelin kahdelle uudelle pelaajalle, ja muutaman tutoriaalitehtävän jälkeen hyppäsimme suoraan tehtävään 20. Hyvin toimi. 

Mutta on selvää, että jos pelin kaikki 66 tehtävää mielii pelata, se vaatii vakiopeliporukan. Tehtäviin alkaa vähitellen ilmaantua sääntöjä, jotka käytännössä edellyttävät yhteistä pelihistoriaa. Esimerkiksi tehtävät 21 ja 24 ovat pirullisen vaikeita, jos niihin joutuisi hyppäämään kylmiltään. Toisaalta on huojentavaa, että vaikeustaso ei nouse lineaarisesti. Vaikeampien tehtävien välissä on usein helpompia.

Kaikkien aikojen paras yhteistyöpeli?

Bomb Bustersin ilmeisin vertailukohta on The Crew. Näistä kahdesta Bomb Busters on tavallaan lähestyttävämpi. The Crew vaatii loistaakseen tikkipeliymmärrystä, kun Bomb Bustersiin pääsee jo teeman puolesta helposti sisälle. Pomminpurun tunnelma on parhaimmillaan huikean jännittävä. Toisaalta verrattuna The Crewiin Bomb Busters ei ole niin elegantti itse käytännön pelaamisen kannalta: peli vie enemmän tilaa ja alkuvalmisteluihin menee kauemmin. Miinuspuolelta myöskin numerojohdot ja -telineet ovat aika heppoista tekoa kaatuillen helposti.

Olen peluuttanut Bomb Bustersia useammissa peliporukoissa kuin mitään muuta peliä, ja lähes kaikki ovat pelistä pitäneet. Useasta eri porukasta ja vanhojen tehtävien uudelleenpeluusta johtuen peli etenee vasta tehtävässä 28, mutta se ei ole haitannut. Bomb Busters on jo perusidealtaan niin mielekäs, niin minua ei haittaisi pelata vaikka pelkästään 8. tutoriaalitehtävää. Pelissä on siis todella imua, ja kyllästyminen ei ole lähellekään.

Bomb Busters on The Crew’n ohella kaikkien aikojen paras yhteistyöpeli. Minulle se on jo nyt tarjonnut vuoden parhaimmat lautapelikokemukset. Pelin suomennos on upea asia, ja toivottavasti Bomb Busters löytää tiensä monen, etenkin Vuoden peli -raatilaisten,  pelipöytään.

Faktat Bomb Bustersista

Suunnittelija: Hisashi Hayashi

Julkaisija: Cocktail Games (2024), Lautapelit.fi (2026)

Mutkikkuus: Pelissä ei monta sääntöä ole, mutta syvyyttä piisaa.

Onnen vaikutus: Vähäinen. Peli on suurimmaksi osaksi loogista päättelyä ja muiden lukemista. Jos numeroiden kaikki langat jaetaan sattumalta samalle pelaajalle, tehtävät helpottuvat.

Vuorovaikutus: Hyvin merkittävä. Pelkällä päättelyllä pelissä ei pärjää, vaan hyvä pelaaminen edellyttää yhteistyötä ja muiden tilanteiden lukemista.

Teema: Sarjakuvamaisen veikeä kuvitus ja pomminpurkuteema sopivat peliin loistavasti. Pelin tunnelma on parhaimmillaan todella jännittävä. Kampanjan eri tehtävissä teemaa syvennetään hauskoilla tavoilla.

Uudelleenpelattavuus: 66 tehtävässä piisaa pelattavaa. Mikään ei estä pelaamasta samoja tehtäviä uudestaan. Peruspelissä riittää imua.

Saavutettavuus: Varuste- ja tehtäväkorteissa on tekstiä, mutta muuten komponenteissa ei ole tekstiä. Kampanjan edetessä vastaan tulee tehtäviä, joissa kielitaitoa tarvitaan hiukan enemmän. Suomennoksen hankinta on perusteltu, jos oma englannin taito epäilyttää. 

Pelaajamäärä: 2–5. Peli skaalautuu eri pelaajamäärille hämmästyttävän hyvin. Nelin- ja viisinpelit ovat käytännössä samankaltaiset. Kolminpelissä yksi pelaaja käyttää vuorotellen kahta numerotelinettä, mikä toimii erinomaisesti. Kolminpeli on jopa oma suosikkini. Kaksinpelissä molemmilla on kaksi telinettä, ja tehtävien vaikeustaso nousee. En hankkisi Bomb Bustersia pelkästään kaksinpeliksi, mutta kaikki pelaajamäärät toimivat.

Pituus: Yhden tehtävän pituus on 15–30 min. Alkupään tehtävät ovat nopeampia. Koko pelin läpäisyyn saa menemään aikaa.