Kategoriat
Peliarvostelut

Deckscape

Italialainen Deckscape on sarja pieniä yhden korttipakan kokoisia pakohuonepelejä. Pulmat ovat melko suoraviivaisia, eikä peli voi jäädä jumiin.

Italialainen dV Giochi osallistuu pakohuonepelien genreen Martino Chiacchieran ja Silvano Sorrentinon suunnittelemalla Deckscape-pelisarjalla. Tähän mennessä Deckscapeja on ilmestynyt kolme, joista olen pelannut kaikki.

Kuten Exitit ja Unlockit, pelit käsitellään tässä samassa jutussa, koska ne ovat pohjimmiltaan niin samanlaisia keskenään. Täydennän juttua sitä mukaa kun pelaan sarjan uusia osia.

Pieni ja tiivis pulmapeli

Deckscapet ovat pieniä pelejä: pienen pakan boksista löytyy kuusikymmentä isokokoista korttia ja pelaaminen tapahtuu yksinkertaisesti kelaamalla pakkaa läpi järjestyksessä. Pulmien ratkaisut toimivat niin, että kortin toisella puolella annetaan tehtävä, ratkaisu pitää keksiä ja oikea ratkaisu löytyy sitten kortin toiselta puolelta.

Tämä on toisaalta hyvä ratkaisu: pulmaan ei voi koskaan jäädä jumiin, koska eteenpäin pääsee aina kääntämällä kortin. Pulmien ratkominen ei myöskään vaadi mobiilisovelluksen käyttämistä tai ratkaisupyörän pyörittelyä. Toisaalta on vähän tylsää, että tehtävän ratkaisemiseen on vain yksi tilaisuus. Vihjeitäkin on tarjolla yksi epämääräinen vihje tehtävää kohden, mutta se pitää huomata lukea ennen ratkaisun tarkistamista.

Yhden arvauksen mekanismi on vähän ristiriitainen juttu: toisaalta se varmistaa, että peli ei voi koskaan jäädä jumiin, eikä vastauksien tarkistaminen ole vaivalloista. Toisaalta joskus olisi mukava pohdiskella vähän pidempään jotain pulmaa ja yrittää ratkaista uudestaan. Nyt homma on kertayrityksellä ohi.

Pelit etenevät enimmäkseen varsin lineaarisesti, mutta välillä tehtävät haarautuvat: pakasta käsketään jakaa muutama värikoodattu nippu erilleen. Tällöin käsillä on muutama alapulma, jotka pitää ratkoa, jotta pääsee eteenpäin pakassa.Näissä kohdin porukan on helppo jakautua ratkomaan eri pulmia, mutta muuten kaikkien on koko ajan pohdittava samaa tehtävää. Alapulmat saa yleensä ratkoa vapaassa järjestyksessä, mutta niissä voi myös olla yllättäviä riippuvuussuhteita toisistaan: jos tehtävä tuntuu vaikealta ratkaista, älä arvaa, vaan odota, löytyisikö toisesta haarasta jotain vihjettä.

Kovin luovia pulmia paketissa ei ole, vaan tehtävät tuntuvat jotenkin aika tutuilta ja tavanomaisilta. Välillä vaaditaan vähän laatikon ulkopuolista ajattelua, mutta ei niin paljon kuin Exiteissä tai Unlockissa.

Deckscapet ovat uudelleenpelattavia. Ohjeissa neuvotaan merkitsemään pistekorttiin aika ja virheet, mutta jos ne kirjaa erilliselle paperille, peliin ei tarvitse tehdä mitään merkintöjä. Pelin jälkeen riittää, että järjestää pakan takaisin numerojärjestykseen, niin peli on taas pelattavissa uudestaan.

Deckscape-kolmikko

Test Time

Tohtori Thyme on kutsunut pelaajat laboratorioonsa salaperäiseen kokeeseen. Kun arvon tohtori esittelee projektiaan, hän painaa vahingossa nappia, joka käynnistää hälytyksen, sulkee labran ja avaa luukun, johon tohtori katoaa. Hups. Pääsettekö ulos? Kevyttä aikamatkailuteemaakin on tarjolla.

Test Time tuntuu kaikinpuolin peruskuvioilta, sekä aiheensa että ongelmiensa puolesta. Peli oli aika helppo, minkäänlaista jumittamista ei tapahtunut toisin kuin useimmissa haastavammissa pakohuoneissa, peli eteni tasaista tahtia. Pulmat oli ratkottu alle puolessa tunnissa. Muutama virhe tuli, parissa tehtävässä logiikka tuntui vähän hämärämmältä, pari meni pieleen ihan omaa tyhmyyttä. Deckscapen vahvuus on kuitenkin siinä, että eteenpäin pääsee nopeasti, vaikka tehtävä menisikin väärin.

Test Time on hyvä aloituspaketti esittelemään Deckscapen ideaa. Heist in Venice on selvästi vähän mutkikkaampi tapaus, joten tästä on hyvä aloittaa tähän pelisarjaan tutustuminen.

Heist in Venice

Venetsian keikan aiheena on murtokeikka kasinolle. Kasinolta pitäisi saada napattua miljardin euron arvoinen pelimerkki monimutkaisten turvajärjestelyjen takaa.

Erikoisuutena pelaajat saavat alussa valita itselleen jonkun kuudesta hahmosta. Jokainen hahmo tietää jotain, eli kortin takaa löytyy vihjeitä tuleviin koitoksiin. Näitä vihjeitä ei saa näyttää muille, vaikka niistä saakin puhua vapaasti. Idea on aika hauska, mutta kahdestaan pelatessa latistui saman tien, kun hahmonvalinnan jälkeen käskettiin jakaa loput hahmot tasan pelaajien kesken. Kaikki hahmot ja hahmojen tiedot ovat siis joka tapauksessa aina käytössä. Hieman siis tässä luotiin näennäisvalintoja, mutta isommalla porukalla nämä yksityisvihjeet varmistavat, että jokainen pääsee vähän osallistumaan.

Murtokeikka etenee mukavasti, tehtävät ovat enimmäkseen aika loogisia. Parissa kohtaa joutuu vähän käyttämään muistia, jota ei juurikaan ole pakohuonepeleissä tarvinnut, kun kaikki tieto on yleensä kaiken aikaa nähtävillä. Tässä pelissä käsketään muistamaan osa tiedoista. Pari tehtävää oli vähän hämäränsorttisia, mutta enimmäkseen pulmat olivat loogisia ja helposti ymmärrettäviä.

The Fate of London

Lontoossa uhkaa pommi ja pelaajien on ratkottava pulmia purkaakseen pommit. Taustatarina on aivan erityisen höpsö ja puzzlet taustatarinan näkökulmasta ihan pölhöjä. Eipä se koskaan näissä kyllä varsinaisesti vahva puoli ole.

The Fate of London oli kolmas pelaamani Deckscape ja tuntui siinä vaiheessa jo vähän aiemman toistolta. Osa pulmista vaatii vähän yllättäviä ja nuiviakin logiikan loikkia, osassa taas tuli ihan hyviä ahaa-elämyksiä. Osa oli sitten ihan triviaalin helppoja.

Toimii kuitenkin, siinä missä muutkin, mutta tuntui ehkä heikoimmalta tästä kolmikosta.

The Mystery of Eldorado

Peli alkaa luovutustunnelmissa: Eldoradoa ei löytynyt vuosikausien tutkimusten myötä, joten on aika luovuttaa ja lentää kotiin. Lentomatka kuitenkin keskeytyy onnettomuuteen, josta alkaa huikea seikkailu.

Siinä missä muut Deckscapet tuntuvat vähän B-sarjan peleiltä, tämä alkoi mielestäni jo lähestyä muita sarjoja laadultaan. Mukana on edelleen aikaisemmista peleistä tuttua vähän ontuvaa logiikkaa, mutta myös muutama erittäin hauska, oivaltava ja vähän erilainen pulma.

Suosittelen myös, että peli kannattaa pelata vähintään kaksinpelinä, vaikka yksinkin voi, koska hauskin pulmista menee aivan hukkaan yksinpelissä.

Deckscape: The Mystery of Eldoradon kansi

Behind the Curtain

Tämä peli jatkaa The Mystery of Eldoradon aloittamaa parempaa virettä. Pelaajat saavat kutsun eläköityvän taikurin viimeiseen esitykseen ja kas kummaa, tulevat kutsutuiksi lavalle osallistumaan avustajina taikatemppuun. Jokin menee kuitenkin vikaan ja pelaajat joutuvat selviytymään hankalista oloista ratkomalla erilaisia taikatemppuihin liittyviä pulmia.

Alkuun peli vaikutti vähän laimealta, mutta sitten peli itsekin kuittaa, että eihän tämä vielä kummoistakaan taikuutta ollut ja pistää vähän isompaa vaihdetta silmään.

Pelin loppupuolella tulee vastaan todella oivallinen pulma, jonka itse nostaisin yhdeksi parhaista ahaa-elämyksistä kaikissa lautapelipakohuoneissa. Se jättää jälkeen hyvän mielen, vaikka Behind the Curtainissa jonkin verran samoja puutteita onkin kuin muissakin Deckscapeissa. Ehdottomasti siis hintansa arvoinen, etenkin jos pelin saa sen jälkeen myytyä eteenpäin.

Deckscape: Behind the Curtainin kansi

Edullista hupia

Deckscapea uskaltaa suositella pakohuonepelien ja pulmanratkonnan ystäville. Exitit ja Unlockit ovat parempia, mutta eivät nämäkään huonoja ole, ja kun hinta on erittäin kohtuullinen (noin 15 euroa) ja jälkimarkkinat hyvät, ei ole oikein mitään syytä olla ostamatta, pelaamatta ja myymättä sitten eteenpäin, jos pulmanratkonta yhtään kiinnostaa.

Heist in Venice
Valokuvaamisen kannalta nämä ovat vähän tylsiä pelejä. Juuri tämän enempää ei oikein viitsisi kuvissa paljastaa… Kuva: Mikko Saari

Faktat Deckscapesta

Suunnittelija: ,

Julkaisija: dV Giochi (2017–)

Mutkikkuus: Sääntöjä ei tarvitse lukea ollenkaan. Peli opettaa kaiken tarvittavan, kun pakkaa alkaa käymään läpi ja lukee kortit järjestyksessä. Pelaamaan pääsee siis heti, ilman minkäänlaisia ennakkovalmisteluja.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole tuurille mitään sijaa, kaikki on pelaajien omasta päättelykyvystä kiinni.

Vuorovaikutus: Parhaimmillaan peli on, kun kaikki pohtivat pulmia yhdessä. Miten se onnistuu, riippuu pelaajista. Heist in Venicen hahmojen omat vihjeet varmistavat, että jokainen pääsee osallistumaan.

Teema: Pelien tarinat ovat aika pinnallisia; eivät erityisen hyviä tai huonoja pakopelien mittapuulla.

Uudelleenpelattavuus: Pelit ovat kertakäyttöisiä, mutta ne voi resetoida ja antaa muiden pelattavaksi.

Kieliriippuvuus: Peleissä on paljon tekstiä. Heist in Venicen salaiset vihjeet vaativat jokaiselta kielitaitoa, mutta ei ole suurensuuri synti lukea niitäkään yhdessä. Jonkun on kuitenkin osattava riittävästi englantia. Pulmat eivät perustu juurikaan kieleen.

Pelaajamäärä: 1–6, makuasia pitääkö parempana pienempää vai isompaa porukkaa.

Kesto: Noin tunti. Ei aikarajaa, lopussa on vain arviointi, jossa parhaaseen tulokseen pääsee alle tunnin ajalla ja huonoimpaan päätyy, jos aikaa menee yli puolitoista tuntia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *