Kategoriat
Peliarvostelut

Fabulantica

Fabulanticassa pelaajat matkaavat ympäri Satumaata etsien saduista tuttuja hahmoja. Kyseessä on sangen toimiva muistia ja nouda-ja-toimita -mekaniikkaa yhdistelevä lastenpeli.

Törmäsin Fabulanticaan sattumalta, kun huomasin pelin olleen Kinderspiel des Jahres -palkintoehdokkaana vuonna 2019. Ihmettelin, miten en ollut kuullut pelistä mitään, vaikka se on noteerattu maailman tärkeimmällä lastenpelipalkintolistalla.

Enpä ole ainoa, sillä Suomesta kirjoitushetkellä peliä ei saa mistään, eikä siitä ole oikein mitään tietoakaan. Tämä on sääli, sillä kyseessä on oikein mainio lastenpeli – jopa lastenpelimestari Marco Teubnerin parhaimmistoa!

Fabulantican kansi

Satuhahmot piilosilla

Pelissä on siis tarkoitus löytää tietyt satuhahmot, jotka ovat piilossa muovisten tornien alla. Kun pelaaja saapuu jonkun tornin luo, sen alle voi kurkistaa. Jos alla on joku sama hahmo kuin pöydällä näkyvissä hahmokorteissa, kortin saa itselleen.

Jokainen hahmo haluaa löytää vielä toisenkin hahmon. Kun toinen hahmo on löytynyt, kortti muuttuu pisteeksi. Kolmella pisteellä voittaa eli lyhyellä matikalla pelin aikana etsitään kuusi hahmoa.

Liikkuminen hoidetaan liikekortein. Tornien luo kulkee vesi-, metsä- ja vuoristoteitä ja jokainen tiepätkä vaatii yhden vastaavan kortin. Vuorollaan liikekortteja saa pelata niin monta kuin haluaa, mutta vuoron lopuksi saa tilalle vain kaksi uutta, joten jonkunlainen säästeliäisyys kannattaa.

Kuningas piilossa tornin alla.
Oho, tämän tornin alla lymyili itse kuningas! Kuva: Sampsa Ritvanen

Taitoa ja tuuria

Liikkuminen tuntuu alkuun hyvin alkeelliselta. Pelin alussa viereisiin kaupunkeihin pääsee helposti kortilla tai kahdella ilman suurta miettimistä. Myöhemmin kun torneja on nuohottu, voi joutua matkustamaan pidempiä matkoja ja silloin Fabulantica paljastaa kyntensä.

Koska tornien välillä reitit risteilevät runsain mitoin, voi kahden etapin välin taittaa hyvin eri tavoin. Tarkempi pelaaja voi fiksulla matkustamisella säästää korttejaan tulevaa varten. Optimaalisen reitin löytäminen antaa vanhemmillekin mielekästä ajankulua.

Toisaalta pienempi lapsi voi kulkea suorinta tietä tornilta toiselle ja silti voittaa, jos onni on myötä. Varsinkin alkupuolella on lähinnä tuurista kiinni, kuka löytää etsityt hahmot ensimmäisenä.

Muistielementti myös osaltaan heikentää aikuisten ylivoimaa. Torneja on tarpeeksi, jotta aikuinenkin voi unohtaa minkä alla oli mitäkin. Lisäksi joka kerta kun hahmo löytyy, torni siirretään johonkin toiseen kohtaan kartalla, jolloin päänsisäinen hahmokartta sekoittuu sopivasti.

Liikkumiskortteja ja pelaajan nappula pelilaudalla.
Vihreän pelaajan on pakko mennä aavikolle, sillä kartan pohjois- tai itälaitaan eivät kortit riitä. Kuva: Sampsa Ritvanen

Viimeisiä lastenpelejä

Fabulantican ikäsuositus on 6+, mikä on aika nappiarvio. Meillä toki lautapelejä kuluttava 4-vuotias pelaa peliä mielellään, mutta ei osaa pelata ilman ohjausta ja tukea. Kuusivuotias pelaa peliä jo omin avuin ja nauttii, kun hoksaa omille korteille sopivan reitin ihan itse.

Peli siis asettuu niiden viimeisten lastenpelien joukkoon, joista kohta kouluikäiset siirtyvät haastavampien perhepelien pariin. Fabulantican jälkeen esimerkiksi Carcassonne tai Ticket to Ride ei ole enää kovin paha rasti. Vaikka on pelissä sen verran ideaakin, että se soveltuu myös kevyeksi perhepeliksi.

Kuvitus on pelissä helposti lähestyttävä, mikäli animemaiset satuhahmot eivät haittaa. Ainoastaan osa reiteistä on kartalla alkuun hiukan hankala hahmottaa. Satuhahmoja on kuitenkin hauska bongailla eli teema toimii ja tornien alle kurkkiminen on hyvä fyysinen jippo. Onpa mukana myös lentävä matto, jolla voi leijailla mihin tahansa ruutuun, mikä on lapsista hauskaa.

Saatavuuden suhteen peli on kyllä aivan onneton ja oma kopioni on hankittu Saksasta. Jos kuitenkin pelin löytää ja perheessä on innokkaita esikoulu- tai kouluikäisiä, niin hankinta ehdottomasti kannattaa.

Fabulantican hahmokortteja.
Hahmokortti muuttuu pisteeksi, kun kortin molemmat hahmot on löydetty. Kuva: Sampsa Ritvanen

Faktat Fabulanticasta:

Suunnittelija:

Julkaisija: Logis (2018), Pegasus Spiele (2019)

Mutkikkuus: Perusidea on selkeä ja korttien avulla liikkuminen hahmottuu lapselle vähintään ensimmäisen pelikerran jälkeen.

Onnen vaikutus: Hyvällä tuurilla voi löytää oikeat hahmot hetkessä. Mitä pidempään peli kestää, sitä vähemmän onnella on merkitystä.

Vuorovaikutus: Kaikki pelaajat metsästävät samoja hahmoja, mikä aiheuttaa tietynlaista kilpailua.

Teema: Satuhahmojen etsintä on ihan mukava teema, vaikkei mitenkään ikimuistoinen.

Uudelleenpelattavuus: Sopivien reittien hahmottaminen viihdyttää aikuistakin useamman pelikerran.

Kieliriippuvuus: Peli ei vaadi lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 2–4

Pituus: 20–30 minuuttia.

Fabulantican satuhahmoja
Etsittäviä satuhahmoja on laidasta laitaan. Kuva: Sampsa Ritvanen

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Sampsa Ritvanen

Innokas lautapelaaja ja luokanopettaja Oulusta. Kammoaa pitkiä, useita tunteja kestäviä harrastajapelejä. Pitää erityisesti hieman raskaammista perhepeleistä ja testailee mielellään uusia lastenpelejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *