Bubble Stories

Pakohuonepelien yleistyessä julkaisijat etsivät uutta yleisöä ruuhkaisella markkinalla. Oli siis odotettavaa, että jossain vaiheessa myös lapset saavat oman pakohuonepelin.

Yksi näistä apajille pyrkijöistä on Bubble Stories, jonka suositusikäraja on 4+. Neljävuotiaille ei voida rakentaa mitään kovin vaikeita pulmia tai aikarajasta aiheutuvaa stressiä, joten pakopelien sijaan voitaisiin puhua jonkunlaisista haarautuvien valintojen tarinoista.

Kysymys kuuluukin onko tällaisessa sitten tarpeeksi peliä? Ainakin Bubble Stories voitti As d’Or -lastenpelipalkinnon vuonna 2022, mikä herätti itsessä jonkinmoisia odotuksia.

Kuplasta toiseen

Bubble Storiesin rakenne muistuttaa muita korteilla pelattavia pakohuonepelejä. Jokaisessa “huoneessa” on eri paikkoja, joita voi joko katsoa tai jonne voi mennä. Jos tällaisen paikan haluaa katsastaa, etsitään sitä vastaavat kortti pakasta ja käännetään se. Kortin toisella puolella on sitten näkymä oven avaamisen jälkeen.

Muutama erikoiskorttikin on pelissä mukana. Jos pelaaja valitsee väärän polun, voi eteen lätkähtää punareunainen virhekortti. Sen jälkeen pakitetaan ja kokeillaan toista vaihtoehtoa. Jotkut kortit myös vaativat, että pelaajalla on jo jokin tietty esine hankittuna toiselta reitiltä, jotta kyseistä reittiä voi edetä ja nostaa uuden kortin.

Kaikissa kolmessa seikkailussa on samantyylinen tehtävä eli tarkoitus on löytää jotkin asiat tai esineet. Kun ne löytää, peli päättyy ja pelaajat voivat laskea moneenko virhekorttiin he törmäsivät (ja ehkä parantaa tulosta tulevaisuudessa). En kyllä ymmärrä, kuka niin haluaisi tehdä, mutta mahdollisuus on ainakin olemassa.

Perusteet kunnossa, mutta katto puuttuu

Bubble Stories on mekaanisesti oikein näppärä tapaus. Tällaisia korttivetoisia seikkailuja on kokeiltu pakohuonepelien puolella jo pitkään, joten uudesta ideasta ei voida puhua. Korttivetoinen tarinankerronta toimii kuitenkin pienille lapsille hyvin, eikä heillä ole vielä kokemusta muista vastaavista peleistä, joten uutuudenviehätys on jäljellä.

Seikkailuihin valitut teematkin ovat lapsille mielekkäitä – yhdessä leikitään piilosta, toisessa käydään huvipuistossa ja kolmannessa seikkaillaan aarresaarella. Kuvitus ja erikoiskortit on saatu myös niin selkeiksi, että ne avautuivat neljä- ja kuusivuotiaalle testaajalle.

Tällaisen kokonaisuuden tasapainottaminen on haasteellista ja siinä Bubble Stories ei täysin onnistu. Neljävuotias kaipasi paikkojen ja korttien lisääntyessä aikuisen ohjeistusta, jotta hän hoksasi, mitä paikkoja voi vielä tutkia. Unlockin kaltaista korttien välipoistamista ei ole, joten meillä aikuisen piti väliajoin kokonaiskuvaa selkiyttääkseen heittää turhia kortteja pois näytiltä.

Toisaalta sitä varsinaista peliä on mukana vähänlaisesti, mikä varmaan selittää sen, miksi peliä ei suositella kuin yhdelle tai kahdelle pelaajalle. Pelatessa vain käännetään kortteja ja katsotaan, löytyikö toiselta puolelta tarvittava esine vai menikö metsään. Parissa kohdassa voi tehdä alkeellista päättelyä ja arpoa parin kortin väliltä, mutta tällaiset valinnat ovat aika näennäisiä – väärästä vastauksesta saa vain turhia virhekortteja. Olisin toivonut, että peli rohkeammin haastaisi lapsia, kun pelaaminen itsekseen ei kuitenkaan vielä onnistunut.

Pikaista hupia

Viimeisen seikkailun jälkeen vanhempi tytär kysyi jatkoa. Vastasin, että tämä oli tässä, mutta he voivat halutessaan pelata seikkailut uudelleen. Tytärkin hoksasi asian ja tokaisi: “Eihän siinä ole järkeä, kun me muistetaan kaikki jutut!” Bubble Storiesin seikkailut, vaikka lapsia kiinnostivatkin, ovat kertakäyttöisiä, eikä niiden pariin ole paluuta.

Ongelma ei olisi suuri, jos seikkailut kestäsivät vajaa puoli tunti kukin – onhan normaali pakohuonelautapelikin tunnin tai kahden kokemus. Bubble Storiesin seikkailut kestävät kuitenkin noin 10 minuuttia ja koko peli on koettu puolessa tunnissa. 13 euron pyyntihinta ei toki päätä huimaa, mutta silti kokemus tuntuu hieman tyyriiltä.

Peli toimiikin varmaan parhaiten, jos sen voi pelaamisen jälkeen kierrättää lähipiirissä lapselta toiselle. Tällainen nopeaa viihdettä tarjoava pikkuboksi onkin jotenkin luontevaa vain jakaa eteenpäin seuraavalle. Pelissä kun ei tavallisen pakohuoneen tapaan tuhota mitään, eikä korttien edes tarvitse olla missään tietyssä järjestyksessä.

Peli on siis nelivuotiaalle “ihan ok” -kokemus, mutta vähän isommille lapsille miettisin jo jotain muuta. Toivottavasti tulevissa osissa hyvää perusrunkoa jalostetaan eteenpäin.

Faktat Bubble Storiesista:

Suunnittelija: Matthew Dunstan

Julkaisija: Blue Orange (2021), Lautapelit.fi (2022)

Mutkikkuus: Korttipakan läpikäyminen ei ole kovin vaikeaa, mutta korttien määrän noustessa nelivuotias saattaa tarvita apua siinä, että muistaa omat vaihtoehtonsa.

Onnen vaikutus: Pelissä ei voi juurikaan epäonnistua.

Vuorovaikutus: Koska seikkailuissa on aika vähän tekemistä, ei ole juuri väliä, onko pelaajia yksi vai kaksi.

Teema: Lapsenmielinen ja selkeä kuvitus toimii hyvin kohdeyleisölle. Kolmen seikkailun teemat ovat myös lapsille soveliaita.

Uudelleenpelattavuus: Kertakäyttöinen eli ei näitä uudestaan pelata, vaan annetaan seuraavalle.

Kieliriippuvuus: Korteissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–2.

Pituus: Noin 10 minuuttia per tehtävä, yhteensä noin 30 minuuttia.