Apiary

Stonemaier Games on aiemminkin julkaissut loistavia työläistenasettelupelejä, jotka kaiken lisäksi ovat suunnittelijoidensa esikoisjulkaisuja (esimerkiksi Viticulture ja Wingspan). Nyt tähän joukkoon liittyy Connie Vogelmannin kehittämä avaruuspörräily Apiary. 

Puuhastelua ennen talviunia 

Apiaryssä pelaajat ohjastavat kukin omaa mehiläisparveaan, jotka rakentavat omaa kennoaan ja kilpailevat kuningattaren suosiosta. Pelaajalle annetaan alussa kennonsa pohjapiirros, yksi uniikki aloituslaatta, muutama työläinen sekä pari alkuresurssia. Näillä eväillä lähdetään sitten tutkimaan galaksia ja perustamaan yhdyskuntaa. 

Vuorollaan pelaaja saa joko asettaa yhden kuhnureistaan toimintoa suorittamaan tai palauttaa kaikki pelaamansa työntekijänsä takaisin. Takaisinvedon yhteydessä jokaisen työläisen taso nousee yhdellä, jolloin sillä voi jatkossa suorittaa voimakkaampia toimintoja. Maksimitaso on neljä, eikä tämän jälkeen tasoja heru. Sen sijaan viitostasolle nouseva seikkailija kokee tehtävänsä täytetyksi ja siirtyy talvihorrokseen. Tällöin pelaaja asettaa yhteiseen horroskammioon yhden pelimerkeistään ja saa jonkin kertaluontoisen bonuksen. Peli päättyy, kun kaikki horroskammion lokerot ovat saaneet asukin. 

Monista työläisenasettelusta poiketen mitään toimintoruutua ei voi blokata omalla nappulallaan. Sen sijaan ruudun ollessa täynnä potkaisee uusi tulokas vanhan hellästi ruudusta ulos. Alkuperäisen hyönteisen pelannut saa joko asettaa sen odottamaan seuraavaa takaisinkutsua (ja sitä myöten keräämään tuloja) tai kasvattaa sen tasoa ja palauttaa sen käyttökelpoisten otustensa joukkoon. Ulospotkaisun voi toki suorittaa myös itse pelaamalla saman toiminnon peräkkäin, ja tämä on usein varsin toimiva tapa saada nopeasti voimakkaampia pörisijöitä. 

Pesänrakennusta ja hunajantuotantoa 

Erilaisia kohdetoimintoja on kuusi erilaista: planeettojen tutkiminen, kennon kehittäminen uusilla laatoilla, työläisten ja kennon kasvatus, siemenkorttien tutkiminen, resurssien muuntaminen sekä saavutusmonumenttien kaivertaminen. 

Apiaryn avaruuspörriäiset eivät tyydy lentelemään kukasta kukkaan, vaan ne matkustelevat yhteisellä kuningataraluksella ympäri galaksia tutkien eri planeettoja. Tutkimistoiminnolla pelaaja saa siirtää emoalusta pelattujen ötököiden voiman verran haluamaansa suuntaan.

Jos hän päätyy tutkimattomaan ruutuun, saa hän siihen arvotun kertabonuksen ja arpoo ruutuun tämän jälkeen uuden planeettalaatan. Joka tapauksessa hän saa nyt planeetalla näkyvät resurssit, ja jos taivaankappaleessa on vielä tyhjiä resurssiruutuja, saa hän toimia pölyttäjänä eli lisätä planeetalle haluamansa resurssimerkin.

Näin ollen vanhoista planeetoista voi saada joka kerta enemmän resursseja, ja tutkiminen onkin pääasiallinen keino tienata niitä lisää. Planeetoilla voi myös olla jokin erikoistoiminto, jonka saa suorittaa vain nelostason voimatyöläisellä. 

Kennon kehittämistoiminnolla muutetaan raaka-aineita kennoon lisättäviksi laatoiksi. Näitä on kolmea sorttia: varastotilaa ja tuloja antavia vihreitä farmilaattoja, alennuksia ja muita pysyviä kykyjä tuottavia sinisiä laattoja sekä voimakkaita kertakäyttörykäisyjä iskeviä punaisia laattoja. Mitä tehokkaamman öttiäisen on pelannut, sitä laajemmasta valikoimasta laatan saa noukkia. Nelostasolla touhusta tienaa lisäksi muutaman ylimääräisen pisteen. 

Kasvutoiminnolla pystyy munimaan uusia työntekijöitä ja laajentamaan kennonsa pohjapiirrosta. Lisätila tulee tarpeen, sillä alkuperäinen kaavoitus ei kovin monta laattaa vedä. Pisteitä ropisee aina, kun alkuperäisen kennon tai jonkin sen lisäsiivistä saa tungettua täyteen. Kerran pelin aikana nelosen kasvulla voi myös päivittää aloituslaattansa tehokkaampaan versioon. 

Tutkimuksella netotaan siemenkortteja. Vahvemmalla toiminnolla haluamansa kortin saa valita suuremmasta valikoimasta, ja nelosella kortin saa lisäksi istuttaa. Istutetusta kortista saa pelin lopussa lisäpisteitä kortissa mainituilla ehdoilla. Kädestä puolestaan voi pelata siemenkortin milloin vain vuorollaan, jolloin siitä saa jonkin kertaluontoisen edun. Siemenen voi halutessaan myös käyttää yhtenä perusresurssina. 

Muuntotoiminnolla saa pyöritellä resursseja erilaiseksi niin monta kertaa kuin pelatulta työläiseltä löytyy tasoja. Tämä on ainoita keinoja saada pelin arvokkaimpia resursseja (vahaa ja hunajaa), eivätkä mokomat kovin halpoja olekaan. Näitä tarvitaan kalliimpien laattojen hankkimiseen. Kerran pelissä nelosen toimintavahvuudella voi muun mukavan lisäksi ryhtyä oman elämänsä Jorma Uotiseksi ja opettaa kaikille pelaajille uuden tanssikuvion. 

Tanssiminen tapahtuu asettamalla tanssikehykseen haluamansa (käyttämättömät) merkit. Voit esimerkiksi päättää, että kuluttamalla meden ja vesipisaran tienaat kaksi pistettä ja siemenkortin. Jos joku muu pelaaja päättää hyödyntää opettamiasi tanssiaskeleita, tanssahtelee opettaja yhden pisteen verran kohti kuningattaren armollista suosiota. 

Viimeinen toimintovaihtoehto on vaihtaa kalliit hunajaresurssit monumenttilaattoihin. Tämä on ainoa toiminto, jonka voi suorittaa vain maksimivahvuudella. Laatat ovat pelin arvokkaimpia niin hinnoiltaan kuin pistearvoiltaankin, ja niillä voi tehdä melkoisen tilin. Monumentti kun voi antaa esimerkiksi kolme pistettä jokaisesta punaisesta laatasta, neljä pistettä jokaisesta laajennuksesta tai vaikkapa 12 pistettä, jos et ole istuttanut yhtään siementä. 

Perinteistä pisterallia 

Apiary on varsin toimivaa työläisten- ja resurssienveivausta, jossa koko ajan pitäisi ehtiä tehdä vähän kaikkea. Hakisinko tässä vaiheessa lisää resursseja, vai ottaisinko kuitenkin ensin yhden alennuslaatan? Tanssimalla voisin tienata hunajaa, mutta toisaalta voisin istuttaa myös siemenkortteja pisteiksi. Entä lähtisinkö laajentamaan reviiriäni, vai pitäisikö sittenkin ensin hankkia lisää työväkeä? 

Erittäin tärkeää on hoksata, missä vaiheessa kannattaa kutsua surisijansa takaisin ja siten kasvattaa niiden tasoa – ja etenkin milloin käyttää arvokkaat nelostason toimintonsa. Tässäkin on kova taktikoinnin paikka: jos laitat nelostason pölyttäjän paikkaan, jota joku muu varmasti haluaa käyttää, pääset todennäköisesti nopeasti horroskammioon. Vaihtoehtoisesti estät toiminnon toiselta pelaajalta, jos hän ei halua päästää sinua ilmaiseksi talviunille. 

Tämä horroskammio ja elämän kiertokulku ylipäätään tuo kovasti mieleen Villagen, jossa on melko samantapainen mekaniikka. Apiary jatkojalostaa tätä vielä aavistuksen pitemmälle siten, että pelinappulat vahvistuvat myös elinkaarensa aikana. Tämä toimii mielestäni loistavasti. 

Kovin pitkän tähtäimen suunnitelmia pelissä ei välttämättä kannata tehdä, sillä tarjolla olevat laatat ja niiden mahdollistamat kombot vaikuttavat paljon kierroksen kulkuun. Peli onkin pitkälti tilanteeseen reagointia, vaikka toki jonkinnäköinen kokonaissuunnitelma on hyvä pitää takaraivossa. 

Pisteitä kerääntyy pelin (ja etenkin loppupisteytyksen aikana) vähän joka puolelta. Pisteitä satelee niin laatoista ja niiden välisistä synergioista, istutetuista korteista, enemmistöistä horroskammiossa, kertakäyttöbonuksista, kuningattaren suosiosta ja niin edespäin. Todennäköisesti voittaja selviää vasta aivan viime metreillä, sillä lopussa pisteitä voi ropista hyvinkin monipuolisesti. 

Pelin pituus on pitkälti pelaajista kiinni, mutta todennäköisesti kaikilla jää jotain hieman kesken. Koneistoja ehtii saada käyntiin sopivasti siten, etteivät viimeiset kierrokset tunnu turhilta tai venytetyiltä. 

Vaikka pelissä pystyy tekemään paljon eri asioita, ei se kuitenkaan ole ylettömän monimutkainen. Itse asiassa perusidealtaan peli on jopa yllättävän simppeli. Monipuolisuus tuleekin siitä, että erilaisia laattayhdistelmiä on lukuisia, ja onpa jo pelkästään aloituslaattoja 20 erilaista! Näiden ominaisuudet ovat juuri sopivan vahvuisia – ne antavat hieman suuntaviivaa, mutta eivät kuitenkaan riuhdo liikaa johonkin tiettyyn strategiaan. Lisäksi käytössä on viisi eri kennopohjapiirrosta, joissa kaikissa on erilaiset bonukset laattojen pelaamisesta.

Klassiseen Stonemaierin tapaan mukaan on pultattu myös erinomainen yksinpelivariantti Automa-robottia vastaan. Tämä käyttää kerralla kahta eriväristä pesuetta, ja sen suorittamat toiminnot määräytyvät oman pakkansa perusteella. Vaikeusasteita on useita erilaisia vasta-alkajasta masokistiseen, joten siitä saa säädettyä mieleisensä vastuksen. 

Erityiskehut annan pelin insertille, jossa on selkeät osastot kaikelle tarpeelliselle, ja joista peli on suhteellisen vaivaton saattaa pöydälle. Lokerikot ovat sopivan väljät myös korttisuojia ajatellen. 

Kaiken kaikkiaan Apiary jättää suuhun mukavan hunajaisen jälkimaun – tätä tekee mieli pelata lisää. Se ei keksi pyörää uudestaan, mutta on kokonaisuudessaan varsin viihdyttävä paketti. Kannattaa testata, jos työläistenasettelu suinkin omalle kohdalle kolahtaa. 

Faktat Apiarystä 

Suunnittelijat: Connie Vogelmann

Julkaisija: Stonemaier Games (2023) 

Mutkikkuus: Kohtalainen. Idea selkiintyy ensimmäisen pelin aikana, ja peli luultavasti tuntuu alussa monimutkaisemmalta kuin se oikeasti onkaan. 

Onnen vaikutus: Vähäinen. Laatoissa voi esiintyä jonkin verran tuuria, mutta vaihtoehtoja on sen verran paljon, että peli keskittyy enemmän tilanteisiin reagointiin. 

Vuorovaikutus: Toisten tekemisiä on syytä tarkkailla, jotta muut pelaajat eivät pääse viemään haluamiasi laattoja tai lopettamaan peliä täysin puskasta. Suhteellisen rauhassa omiaan pystyy kuitenkin pykäilemään, eikä toimintoja pysty toisilta estämään. 

Teema: Mehiläisteema on varsin toimiva; avaruusosuus tosin jää planeettojen tutkimisen tasolle. 

Uudelleenpelattavuus: Eri laattavaihtoehtoja on melkoisesti, joten niiden suhteen pelattavaa riittää. Itse pelimekaniikka ei kauheasti muutu pelien välillä, mutta lähestymiskulmia on useita. 

Saavutettavuus: Laatoissa ja korteissa on jonkin verran tekstiä. Peliä voi pelata avoimin kortein, jolloin periaatteessa riittää, että yksi osaa kieltä. Pelinappuloiden värit erottuvat melko hyvin toisistaan. Symbolit ovat toimivia, tosin paikoitellen hivenen pienehköllä fontilla. Pelilautaan on selkeästi painettu eri toimintovaihtoehdot. 

Pelaajamäärä: 1–5. Pelilaudassa on kaksi puolta eri pelaajamäärille (1–3 ja 4–5). 

Pituus: 60–90 minuuttia.