Magnate: The First City

Magnate: The First Citystä näkee, että sen suunnittelija James Naylor on pelannut Monopolyn lisäksi Greed, Incorporatedia, ja varmaankin myös Age of Steamia ja Acquirea. Magnate: The First City on suunnitelmallisuutta ja riskinottoa vaativa talouspeli.

Pelaamisen aloittaminen on helppoa. Magnateen on suunniteltu kätevä kortti kortilta etenevä tutorial-pakka, jota seuraamalla ensimmäinen opettelupeli on helppo pelata läpi. Kortit opastavat, ja jakelevat ehdotuksia sekä ajateltavaa, miten pelissä kannattaisi toimia.

Miten raharikkaaksi pääsee?

Ensimmäisenä pelissä käydään vuorojärjestyksen huutokauppa, mikä ei kuulu pelin sulavimpiin osuuksiin. Avoimen huutokaupan voittaa eniten tarjonnut, jonka jälkeen pelivuorot siirtyvät kellonmyötäisesti voittajasta eteenpäin. Joku voi päästä epäreilusti toiseksi osallistumatta edes huutokauppaan. Tycoon-lisäosa tuo peliin sokkohuutokaupan, mikä on parempi, mutta sekin epätasainen keino ratkaista kierroksen aloittaja.

Kun kierroksen aloittaja on selvillä, on aika houkutella asukkaita kiinteistöihin. Houkutteleminen käy nopilla, ja viereisten naapurustolaattojen rakennusten lajit ja niiden vuokralaisten lukumäärä vaikuttavat heitettävien noppien määrään. Toisin sanoen, aina ei kannata olla vuorojärjestyksessä ensimmäisenä, vaan hyötyä siitä että toiset houkuttelevat vuokralaisensa ensin.

Noppatulostaan voi parantaa mainostamalla. Pelaajavuoron ja rahan käyttäminen mainostuskiekkojen hankkimiseen ei ole huono peliliike, sillä vuokralaisten houkutteleminen kalliimpiin rakennuksiin vaatii jo hyvää noppatuuria, ja vain hölmö luottaa taloudessa pelkkään onneen.

Sen jälkeen pelaajat saavat omistuksistaan vuokratuloja, ja kun lompakko on pullollaan rahaa, siirrytään varsinaisiin pelaajavuoroihin. Pelaajat voivat muun muassa ostaa maaplänttejä, rakentaa niille taloja ja konsultoida, eli saada pankista rahaa kulloisenkin maanhinnan mukaan.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Pelaajat voivat myös myydä omistuksiaan, mikä ei ole lainkaan tyhmää edes pelin alussa. Rakennuksia myymällä saa helposti moninkertaisen tuoton, jonka voi seuraavalla vuorolla sijoittaa rahakkaammin.

Kiinteistöjä myytäessä kaikki rakennukset ovat saman arvoisia, joten pelin alussa hankitut edulliset omakotitalot antavat parasta tuottoa pelin lopussa. Valitettavasti niistä saa huonoa vuokratuottoa pelin aikana.

Myyminen ja ostaminen, sekä mainostaminen ja mainostamatta jättäminen vaikuttavat suoraan tai välillisesti kiinteistöjen arvoon. Pelaajien toiminta pakottaa heidät nostamaan riskikortteja, joilla talous ylikuumenee ja pörssiromahdus on askeleen lähempänä. Uusia vuokralaisia ja tontteja asetetaan tarjolle, ja seuraava kierros alkaa.

Eräs pelikaverini kommentoi, että Magnatessa on parasta se, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kukaan ei pääse nyhräämään yksin laudalla, vaan uudet rakennukset ja vuokralaiset vaikuttavat myös toisten peliin. Pelissä on hyvä osata lukea mitä muut seuraavaksi mahdollisesti tekevät ja hankkivat.

Kun markkinat lopulta romahtavat, maan arvo laskee nostettujen riskikorttien mukaisesti, ja jokainen myy omistuksensa vallalla olevaan markkinahintaan. Eniten kiinteistökuplassa rahaa kerännyt voittaa pelin.

Sisäänrakennettu pörssiromahdus

Magnate: The First City on muuntuva peli. Pelilauta rakennetaan uudelleen joka peliin erilaisista naapurustolaatoista. Se ei vielä aivan hirveästi vaikuta pelin kulkuun. Sen sijaan myytävien tonttien järjestyksen arpominen vaikuttaa.

Peli kulkee muista talouspeleistä tuttuja loogisia latuja, mutta siinä on kaksi kohtaa, jossa pelaaminen tökkää ja sääntökirja kaivetaan toistuvasti esille: vuokralaisten houkutteleminen sekä omistusten myyminen. Suurimman pulman aiheuttavat bonusten ja rangaistusten laskeminen. Milloin kaikki lasketaan yhteen, ja milloin ei?

Kiinteistömarkkinoiden romahdus ja pelaajien omistusten arvon putoaminen on koodattu Magnate: The First Cityn sisään, eli se on väistämätön tosiasia. Greed, Incorporatedia on kritisoitu samanlaisesta sisäänleivotusta pörssiromahduksesta, mutta se on luonnollinen tapa tuoda talouspeli päätökseen. Se myös luo Magnate: The First Cityyn kilpajuoksuelementin: kuka ehtii myydä kaikki omistuksensa ennen niiden arvon romahtamista? Entä kuka uskaltaa ottaa riskin, luottaa talousnousun jatkuvan, ja venyttää myyntiä?

Pelin ainoa vika on, etteivät omistukset koskaan nouse todelliseen kukoistukseen. Etenkin jos riskikorteista nousee isoja lukuja heti alussa, peli loppuu lyhyeen, eikä laudalle ehdi syntyä kovinkaan vaikuttavia rakennuskeskittymiä. Pelin suunnittelija on kehittänyt pelistä myös pitkän version, jossa on vähemmän riskikortteja ja romahdusmerkki aloittaa kauempaa. Pitkän version säännöt löytyvät BoardGameGeekistä.

Peliohjeissa suositellaan pelaamaan edistyneillä säännöillä heti kun kaikki pelaajat ovat sisäistäneet pelin, ja ottamaan erityyppiset vuokralaislaatat käyttöön. Pelaaminen peruslaatoilla on selkeämpää, mutta erityyppiset vuokralaislaatat luovat uudenlaisia kilpailutilanteita. Vaikka pelaajilla olisikin aiempaa talouspelikokokemusta, ei silti kannata hypätä liian aikaisin edistyneiden junaan, sillä sääntökirjan krumeluureissa on tarpeeksi sisäistämistä.

Paperirahoja ja muovitaloja

Pelissä on paperirahat, joita säilytetään pelin mukana tulevissa pahvilompakoissa. Tycoon-lisäosan mukana saa näkösuojat sokkohuutokauppamuunnelmaa varten. Pokerichipit helpottaisivat pelaamista huomattavasti. Toisten varallisuuden tietämisellä ei ole ihan hirvittävästi merkitystä, ja jos tahtoo kätkeä osan rahoistaan, näkösuojat riittänevät siihen.

Magnate: The First Cityssä on Kickstarter-peleille tyypillistä pöhöä, kuten isot, muoviset turhaketalot. Niiden sijasta rahat olisi kannattanut käyttää kunnollisten, vahvojen pahviosien hankkimiseen. Pelin ohuet pahvilaatat ovat jo valmiiksi kierossa.

Peliä voi onneksi pelata myös ilman muovitaloja, mutta talot myös tuovat peliin selkeyttä, kun omat omistukset on helppo laskea talojen päälle sijoitettavista pelimerkeistä. Toisaalta talot peittävät vuokralaislaatat näkyvistä, jolloin on vaikeampi laskea paljonko kussakin rakennuksessa on vuokralaisia.

Oikeastaan koko peli olisi kannattanut suunnitella vielä kerran uusiksi. Pieni suoraviivaistaminen komponenteissa ja säännöissä ei olisi tehnyt pahaa. Pelissä on vähän liikaa muistettavaa kaikkien eri suunnista tulevien bonusten ja rangaistusten vuoksi.

Sääntöviidakossa kahlatessa ja ostoja pähkäillessä peliaika saattaa venähtää pariin-kolmeen tuntiin, mutta siitä huolimatta peli pysyy kepeänä. Kokeneet pelaajat suoriutuvat peruspelistä parhaimmillaan reilussa tunnissa.

Pelissä on positiivinen flow, niin kuin hyvissä talouspeleissä kuuluukin olla. Magnate ei ole päänsärkypeli. Pelaajat tienaavat joka vuorolla yhä enemmän, joten häviöllä olokaan ei paljoa harmita.

Faktat Magnate: The First Citystä

Suunnittelija: James Naylor

Julkaisija: Naylor Games (2021)

Mutkikkuus: Peli etenee selkeästi ja perinteisten talouspelien jalanjäljissä, mutta siinä on pari mutkikasta kohtaa, jolloin sääntöjä joutuu tarkistamaan. Sääntökirja ja apulaput ovat selkeitä, ja laudan numerointi opastaa pelaajia.

Onnen vaikutus: Vuokralaisia houkutellessa heitetään noppia, ja parissakin kohtaa laattoja ja kortteja nostetaan sokkona, joten tuurilla on vaikutusta. Noppatuloksiin voi kuitenkin vaikuttaa ennalta. Suurimmaksi osaksi pelin kulku riippuu omista tekemisistä ja kanssapelaajien liikkeisiin reagoimisesta.

Vuorovaikutus: Pelissä on paljon pelaajien välistä vuorovaikutusta, ja pelaajien toimet laudalla vaikuttavat suoraan toisten pelaajien omistuksiin ja toimintoihin.

Teema: Erittäin temaattinen. Markkinoiden ylikuumeneminen ja kiinteistökuplan puhkeaminen rakentuvat loogisesti.

Uudelleenpelattavuus: Erilaisia naapurustolaattoja on paljon, ja niistä rakennetaan joka kerta erilainen lauta. Myytävien tonttien arpominen sekä nostettavat riski- ja vuokralaiskortit tuovat peleihin joka kerta uutta järjestystä.

Kieliriippuvuus: Yhdessä pelilaudassa sekä apulapuissa on vähän tekstiä, mutta suurin osa toiminnoista on merkitty selkeillä symboleilla. Tycoon-lisäosan mukana tulee työntekijäkortteja, joissa on tekstiä, mutta niitä ei ole pakko ottaa peliin mukaan.

Pelaajamäärä: 1–5, yksinpelissä vastassa on tekoälybotti.

Kesto: 60–120 minuuttia. Aloittelijat saavat varautua pitempiin peleihin.