No Thanks! / Oh S#!?

Saksalainen Amigo julkaisee korttipelien sarjaa, jossa on ilmestynyt tähän mennessä monta erinomaista yhden idean korttipeliä. Nopeat ja helpot korttipelit toimivat erittäin hyvin suunnilleen kenen kanssa tahansa ja maistuvat myös peliharrastajille välipeleiksi raskaampien väliin. Geschenkt, sittemmin No Thanks! tai No Merci!, oli vuoden 2004 paras pikkupeli.

Pelin saksankielinen koko nimi on Geschenkt … ist noch zu teuer!, eli ”Lahjaksikin … on liian kallista!”. Peli on saanut nimensä samannimiseltä Tom Hanksin ja Shelley Longin tähdittämältä Rahareikä-elokuvalta vuodelta 1986.

Katso Tuomon videoesittely No Thanks!:sta.

Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi nimellä Oh S#!? tai Oh Shit! vuonna 2018.

Pelin idea

Pelin korteissa on numerot 3–35. Yksi korteista käännetään esiin ja pelaajat vuorollaan joko maksavat yhden pelimerkin tai ottavat kortin ja siihen asti maksetut pelimerkit itselleen. Korttien pistearvot ovat miinusta, pelimerkit plussaa. Eniten pisteitä kerännyt voittaa. (Näin alkuperäisessä saksalaisessa, myöhemmät laitokset ovat ilmeisesti kääntäneet tämän toisin päin eli kortit ovat plussaa ja pelimerkit miinusta ja tarkoitus on välttyä pisteiltä. Tämä ei vaikuta peliin.)

Pelin varsinainen idea on siinä, että jos pelaajalla on monta peräkkäistä numeroa, vain pienin lasketaan, jolloin isonkin kortin ottaminen voi olla kannattavaa – mutta vain yhdelle pelaajalle, jolloin muiden kannattaa maksaa ja yhden kerätä tuntuva potti pelimerkkejä. Pelissä on tosin vielä yksi koukku: pakasta poistetaan katsomatta yhdeksän korttia, jolloin peräkkäisten numeroiden kerääminen voikin olla yllättävän vaikeaa.

Millä nimellä tätä pelaakaan, Oh S#!? tai No Thanks! on nopeatempoinen ja helppo peli, jonka säännöt opettaa hetkessä. Uusilla pelaajilla menee ehkä yhden pelin verran oivaltaa pelin idea, ja uusintamatsin ottaminen on usein väistämätöntä.

No Thanks+

15.7.2026

Meillä on pelattu paljon No Thanksia, joten heti kun kuulin että se on saanut lisäosan, kiinnostuin kovasti. Valitettavasti et voi ostaa pelkkää lisäosaa, vaan joudut ostamaan peruspelin uudelleen. Toki jos sinulta ei vielä löydy peruspeliä, saat kerralla myös lisäosan. Monella voi myös olla sama tilanne kuin meillä: kortit ovat jo kuluneet, joten on ihan mukavaa saada uudet.

Lisäosa tuo peliin kaksi uutta asiaa, vihreät kortit ja mustat kortit. Kuten peruspelissä, tässäkään kaikki kortit eivät tule mukaan peliin vaan alkusetupissa osa korteista lähtee takaisin pelilaatikkoon, eivätkä pelaajat tiedä, mitkä kortit ovat mukana. Mustat kortit eivät erotu pakasta eli ne ovat täysin samannäköisiä kuin peruskortit. Mustissa korteissa on kaikenlaisia ilkeyksiä kuten ”pelimerkit ovatkin lopuksi miinuspisteitä”, ”suurin korttisi antaa miinukset kaksi kertaa” tai numero 40, joka ei tietenkään sovi minkään jonon jatkoksi, koska pakassa ei ole numeroa 39. Kun musta kortti tulee, pelataan ihan normaalisti ja se, joka ei tahdo maksaa pelimerkkiä, nostaa kortin. 

Toinen uutuus on vihreät kortit. Nämä erottuvat pakasta todella hyvin. Meidän perheessä vihreät kortit ovat saaneet lempinimen herkkukortit. Korteissa on aina jotain hyvää kuten lisäpisteitä pelin loppuun, pelimerkkien arvon tuplaaminen, jokeri jonka numeron saat päättää pelin lopussa tai jonkun oman kortin antaminen viereiselle pelaajalle. Kun seuraavana näkyvillä on vihreä kortti, ei vaikkapa 19:n nostaminen tunnu pahalle. Voithan saada sen kaverina pakasta kortin, joka sanoo että saat pelin lopussa 20 pistettä. Me olemme sekoittaneet vihreät kortit niin, että niitä ei koskaan voi tulla kahta peräkkäin. 

Uudet kortit muuttavat peliä kivasti. Aina on myös mahdollisuus jättää toinen uutuusväri pois pelistä tai vaikka molemmat. Uudet värit tuovat kuitenkin peliin väriä ja ainakin meillä on tänä kesänä pelattu No Thanksia todella paljon enemmän kuin viime kesänä.  Aluksi jouduimme katsomaan uudet kortit aina säännöistä, mutta todella nopeasti opimme mikä kortti on mikäkin. Peli on aina ollut se helppo peli, jonka voi opettaa ihan kenelle tahansa ja usein peliporukka aina vaatii revanssia, eikä lisäosa tätä muuta.

Faktat Oh S#!?:stä

Suunnittelija: Thorsten Gimmler

Julkaisija: Amigo, Z-Man Games (2004), Lautapelit.fi (2018)

Mutkikkuus: Erittäin yksinkertainen, jujun oivaltaa viimeistään ensimmäisen pelikerran loppuun mennessä.

Onnen vaikutus: Koska pakasta poistetaan osa pois, tarvittu kortti voi olla poissa pelistä. Kaikki ei siis ole täysin ennustettavissa.

Vuorovaikutus: Otatko kortin vai annatko muiden pistää vielä yhdet pelimerkit pottiin? Entä jos joltakulta loppuu pelimerkit kesken? Toisten peliä on pohdittava vähän.

Teema: Alkuperäinen peli oli täysin abstrakti, Oh S#!? tarjoaa sentään vähän jotain kuvitusta korteissa.

Uudelleenpelattavuus: Peli on kestävä klassikko, jota on pelattu kohta 15 vuotta. Kyllä tämä yhä maistuu, varmasti hintansa veroinen juttu.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 3–7 (alunperin vain 3–5, mutta vanhemmatkin laitokset toimivat isommilla pelaajamäärillä).

Pituus: noin 20 minuuttia.