Kategoriat
Peliarvostelut

Agricola: Family Edition

Agricolan perhepeli Family Edition on perinteistä Agricolaa yksinkertaisempi ja virtaviivaisempi pelikokemus, mutta valitettavasti säännöiltään tarpeettoman hankala.

Uwe Rosenberg on tehnyt lukuisia kehuttuja ja palkittuja pelejä, joista tunnetuin taitaa olla kuitenkin maanviljelypeli Agricola (2007). Tuo moderni klassikko on jostain syystä jäänyt itseltäni kokematta, vaikka työläistenasettelupelit ovat meillä kotona kovin suosittuja.

Juuri suomeksikin ilmestynyt Agricola: Family Edition on virtaviivaistettu versio alkuperäisestä, sitä voi pelata 1–4 pelaajaa, eikä se ole yhtään hullumpi tuttavuus.

Noin kolmenkympin hintalappuunsa nähden perhekola sisältää yllättävän suuren määrän hienoja puisia komponentteja: lampaita, villisikoja, lehmiä, olkinippuja, viljaa, talleja ja niin edelleen. Maanviljelijä-meepletkin ovat rouhean kokoisia ja tulevat hauskoissa väreissä. Pelilaatikossa on lisäksi paljon pahvitavaraa: maatilan päärakennuksen huonelaattoja, eri kokoisia aidattuja laitumia (Caverna-tyyliin), peltoja, meeplejen ruokintaan tarvittavia ruoka-annoksia sekä maataloudessa hyödyllisiä apuvälinelaattoja (tuulimylly, puusepänverstas ja niin edelleen).

Aloitustila
Peli alussa. Pienessä mökissä vain pariskunta kaksin. Harmaa vuorotokeni avaa edetessään lisää toimintoruutuja ja kertoo koska on elonkorjuun aika. Kuva: Kai Saarto

Pelilauta koostuu kahdesta osasta, joista pienempi määräytyy pelaajamäärän mukaan. Varsin näppärä keksintö! Alkuperäiseen Agricolaan verrattuna yksi merkittävä ero on ammatti- ja parannuskorttien puuttuminen. Pois on jätetty myös resursseista kivet sekä maatalouspuolelta vihannekset. Tämä yleinen virtaviivaistaminen tekee perheversiosta originaalia selkeästi nopeamman pelattavan. Pelin kesto on varsin tarkkaan kolme varttia täydellä neljällä pelaajalla.

Yleensä en pidä Klemens Franzin kuvituksesta tippaakaan. Pitää kuitenkin myöntää, että miehen piiperrys toimii laudalla ja pelilaatoissa erinomaisen selvästi. Kaikkinensa Agricola: Family Edition näyttää varsin hyvältä ja herättää pelihaluja.

Peli valittiin Vuoden perhepeliksi vuonna 2017.

Kehitys kehittyy

Agricola: Family Editionin kansiAivan alussa kullakin pelaajalla pieni torppa, jossa asuvat ukko ja akka. Toimintoruutuja on hyvin rajallisesti: voi käydä kalassa, metsässä hakkaamassa puuta, tehdä savitiiliä tai hankkia lampaan tai pari. Lisäksi voi raivata peltoa ja kylvää sinne viljaa. Kerätyillä resursseilla voi laajentaa ja parantaa tilaansa.

Peli kestää kiinteät 14 vuoroa joista pidetään lukua laudalla liikkuvalla nappulalla. Vuorojen edetessä avautuu uusia toimintoruutuja. Se varmaankin simuloi maatalouden kehittymistä. Villisiat ja lehmät monipuolistavat karjataloutta, tuulimylly tehostaa ruoan tuotantoa, mökkiin saa modernimman ilmeen ja lisää huoneita. Iloisten perhetapahtumien kautta myös käytettävien työläisten määrä kasvaa.

Pelaajien välinen kanssakäyminen rajoittuu useimpien työläistenasettelupelien tapaan siihen, että kisataan siitä kuka saa minkäkin toimintoruudun käyttöönsä milläkin vuorolla. Esimerkiksi lisätyöläisen saanti mahdollisimman nopeasti on tärkeä etappi, joten tulevien vuorojen suunnittelu ennakkoon on pelin suola. Yhdestä toimintoruudusta voi käydä hakemassa itselleen vuoron aloittavan pelaajan merkin. Se on yllättävän tärkeä omistaa, kun omassa pelissä on elintärkeä vuoro.

Tiettyjen pelivuorojen lopussa tulee elonkorjuu. Silloin pellot tuottavat viljaa, eläimet poikivat ja maatilan väki tulee ruokkia. Jos safka loppuu kesken, pitää lähteä kerjuulle. Siitä saa tuntuvasti miinuspisteitä, joten kannattaa olla skarppina. Ei työläisten ruokinta sentään mitään rakettitiedettä ole, sillä eläimiä voi pistää lihoiksi jos vilja tai kalansaalis ei riitä. Ruoanjalostusta tehostavilla apuvälineillä saa ruokittua isomman määrän väkeä.

Ihan pelkkä hengissä selviäminen ei kuitenkaan riitä pelin voittoon, vaan pisteytystä pitää miettiä koko pelin ajan. Pisteiden saantia on yksinkertaistettu originaalista pelistä rankalla kädellä. Miltei jokaisesta tilansa laatasta ja eläimestä saa pelin lopussa yhden pisteen. Jokaisesta työläisestä saa kolme pistettä. Tietyt rakennukset antavat lisäpisteitä ylijäävistä resursseista. Pistelasku on melko helposti suoritettu päässälaskuna, mutta jonkinlainen vihkonen olisi silti ollut kiva olemassa.

Pelilauta
Agricola: Family Editionin pelilauta viriteltynä kaksinpelin malliin. Kuva: Mikko Saari

Ohjekirja aiheuttaa naamapalmun

Agricola: Family Edition voisi olla lähes täydellinen kevytversio Agricolasta perhekäyttöön, mutta se lyö itseään viikatteella jalkaan yhdellä osa-alueella. Ohjekirja on nimittäin aika surkea tekele. Kohderyhmälle 12-sivuinen lehdykkä voi ensinnäkin olla vähän uhkaavan kokoinen jo itsessään, lisäksi se on aika sekava. Yhtään ei auta, että pohjoismaisissa säännöissä on asiavirheitä.

Ensinnäkin komponenttiluettelo oli ainakin omassa kappaleessani vähän sinnepäin. Ruoka-annoksia oli merkittyä vähemmän, jotain puutokeneita oli pari ekstraa. Se ei haittaa pelattavuutta.

Sarjakuva-Uwe esiintyy ohjeissa antamassa vinkkejä tai olennaisia sääntöjä joka sivulle ripotelluissa puhekuplissa. Se tekee ohjeista oikeastaan vain sekavat. Jos ei ole alkuperäistä Agricolaa pelannut, niin näitä sääntöjä on suorastaan hankala ymmärtää ennen kuin on saanut pari peliä alle.

Heti pelin valmisteluvaiheen sääntöihin on päässyt paha painovirhe. Jokaisen kierroksen alussa täytetään pelilaudalle lisää hyödykkeitä farmarimeeplejen kerättäväksi. Pohjoismaisessa versiossa ohjeistetaan täyttämään ainoastaan keltaisella nuolella varustetut ruudut. Oikeasti myös vihreiden ja sinisten nuolten osoittamat ruudut pitää täyttää. Jos ohjeita lukee kuin piru raamattua, niin ruoka-annoksia ja eläimiä ei saada pelissä laudalle lainkaan. Hupsista.

Pelissä on myös ilmeisesti yksinpelimoodi. Se mainitaan laatikon kyljessä ja sille on oma pelilaudan palansa kuten muillekin pelaajamäärille. Yksinpeliä ei ole kuitenkaan mainittu sanallakaan ohjekirjassa. Eli sitä on siis tarkoitus pelata kuin 2–4 pelaajan peliä ilman mitään erityissääntöjä? Työläistenasettelupeli ilman minkäänlaista kilpailua toimintoruuduille pääsemistä on kuin pelaisi pingistä yksinään. Voihan niin tehdä, mutta ei siinä mitään järkeä ole. Soolopelaajien ei kannata tästä riemastua, niin ei tule pettymyksiä. Yksinpeliä voi käyttää sääntöjen opetteluun, mutta ei siitä muuhun ole.

Karjatila
Herra ja rouva Karjapää ja heidän kaksi lastaan ovat keskittyneet villisikojen ja lampaiden hoitoon. Tallit mahdollistavat suuren eläinmäärän samalla niitylle. Laten ja Puten voi pistää myös tarvittaessa lihoiksi, sillä tilalle on rakennettu tavallista tehokkaampi keittiö, jossa lampaasta saa kaksi ruoka-annosta ja possusta jopa kolme. Erikoisrakennus antaa pelin lopussa lisäpisteitä olkikimpuista. Olki myös muuttuu siellä kolme ihmistä täyttäväksi tuhtipuuroksi. Kuva: Kai Saarto

Onko tämä lintu vai kala?

Agricola: Family Edition kärsii ehkä hiukan identiteettikriisistä – nimestä lähtien. BoardGameGeekistä peli löytyy nimellä Agricola: Family Edition, pohjolan rannoilla pelilaatikoissa lukee Family Game ja ohjekirjaan taas on painettu Agricola Perheversio.

Agricola seuraa Carcassonnen ja Catanin jäljissä laajassa brändäyksessä ja siitä alkaa olla nyt versioita kuin Star Trekistä. Alkuperäisessä vuoden 2007 pelissä oli sisäänrakennettu perheversio, eli kortit pois jättämällä peli nopeutui ja yksinkertaistui jonkin verran. Vuonna 2016 ilmestyi suomenkielinen painos originaalin Agricolan uusitusta painoksesta. Siitä oli jätetty pois viidennen pelaajan komponentit ja vähennetty ammattikorttien määrää. Samalla siitä jätettiin kokonaan perheversion säännöt pois. Uudempi Agricola on siis sellainen harrastajaversio, joka riittää aika pitkälle. HC-pelaajille on tulossa kaiketi tänä vuonna deluxe-versio, jossa on kaikkea enemmän.

Lisäksi vuonna 2012 ilmestyi karjatalouteen keskittyvä kaksinpeliversio Agricola: All Creatures Big and Small. Kun tähän vielä lisää sen kuuluisan Turun piispan, niin vähemmästäkin alkavat mennä Agricolat sekaisin.

Komponenttilaatikko
Puukomponentteja pelissä on runsaasti. Tällainen säilytysratkaisu nopeuttaa pelin aloitusta huomattavasti. Kuva: Kai Saarto

Mainio työläistenasettelu – tietyin varauksin

Summa summarum: kyllä tälle Family/Perhe Edition/Gamelle on ihan oma paikkansa. Se on fiksu ja fiksun hintainen vaihtoehto Stone Agelle helppojen työläistenasettelupelien joukossa. Suomenkielisyys on tietysti iso plussa, mutta se ohjekirja aiheuttaa harmaita hiuksia.

Jos pelin kohderyhmän isä/-äiti osaa mennä etsimään BGG:stä apuja esimerkiksi englanninkielisen ohjekirjan muodossa, niin Agricola: Family Editionista saa todella hyvän pelin, joka myös opettaa worker placementin alkeet ja auttaa hahmottamaan alkuperäisen Agricolan selvästi helpommin.

Tällaisenaan tätä en oikein voi kuitenkaan ihan varauksetta suositella. Toivottavasti ohjekirja saadaan tuleviin painoksiin kuntoon, sillä tämä on aivan erinomainen perhepeli, jota harrastajakin pelaa ihan mielellään. Ammatti- ja parannuskorttien puuttuminen aiheuttavat tietysti sen, että pelikerroilla ei ole samaan tapaan vaihtelua kuin täysversiossa. Satunnaispelailussa se ei haittaa. Kun pisteitä voi kerätä maanviljelyyn, karjatalouteen tai tilan rakennuskannan kehittämiseen keskittymällä, on siinä riittävästi mielekkäitä strategisia päätöksiä tehtäväksi.

Iso maatila
Laadukas farmi pelin loppuvaiheissa: vähän lampaita, peltoja, paljon huoneita ja lisärakennuksia. Kuva: Mikko Saari

Usein kysyttyjä kysymyksiä säännöistä

Villisika- ja lehmäruutuihin lisätään tavaraa vasta niillä kierroksilla, kun toiminnot tulevat käyttöön. Villisikaruutuun lisätään siis villisikoja kierroksesta kuusi alkaen ja lehmäruutuun kierroksesta kahdeksan alkaen.

Muuten jokaisella kierroksella kaikenvärisiin nuoliruutuihin lisätään aina ruudussa mainitut tuotteet, riippumatta siitä, onko tuotteita otettu vai ei. Jos ruudun yläpuolella lukee “3 puuta” ja ruudussa on nuoli, siihen lisätään joka kierroksella kolme puuta.

Faktat Agricola: Family Editionista

Suunnittelija

Julkaisija: Lookout Games, Mayfair Games, Enigma (2016)

Mutkikkuus: Karsittunakin pelissä on edelleen monenlaista komponenttia ja toimintoruutua. Agricolaa ennestään tuntemattoman kannattaa lukea ohjeet läpi pariin kertaan laudan äärellä. Kun juonesta saa kiinni, on peli oikein intuitiivinen ja helposti opetettavissa.

Onnen vaikutus: Muiden pelaajien tekemiset ovat ainoa muuttuja, tuuripeli ei ole kyseessä.

Vuorovaikutus: Vuorovaikutusta on lähinnä kamppailua samoista resursseista. Toisten pelin seuraaminen on tärkeää, jotta osaa laittaa omat valintansa oikeaan tärkeysjärjestykseen.

Teema: Maa- ja karjatalousteema on toteutettu varsin intuitiivisen oloisesti ja varsin söpösti. Vuodenkierto, eläinten poikiminen ja viljan kasvu pelloilla välittyy pelistä varsin hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Karvalakki-Agricola tarjoaa riittävästi vaihtelua satunnaispelaajalle. Pidemmän päälle täysversio voi olla aiheellinen hankinta, mutta perheversio riittänee useimmille.

Kieliriippuvuus: Komponentit ovat kielivapaita ja pelin ohjeet on suomennettu.

Pelaajamäärä: 1–4. Yksinpeli ei herätä kiinnostusta, sillä siinä ei ole haasteita ja optimointi on turhan kliinistä ilman omia vaihtoehtoja rajoittavaa kanssapelaajaa.

Pituus: noin 45 minuuttia täydellä neljällä pelaajalla.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Kai Saarto

Turkulainen pitkän linjan toimittaja. Tekee sivutöinä kuvituksia ja verkkosivuja. Rooli- ja lautapelaaja from way back.

26 vastausta aiheeseen “Agricola: Family Edition”

Minusta tämä oli ihan mukava kevytversio Agricolasta. Toki oli helppo juttu, kun on Agricolaa pelannut, sääntöjen puutteita ei huomannut – eli hyvä, että saatiin arvostelijaksi joku, joka ei ole alkuperäistä Agricolaa pelannut.

Mutta jos lautapeliummikot kylmiltään lähtevät tämän pariin, niin onhan siinä haastetta.

Nyt kun peli valittiin vuoden 2017 perhepeliksi ja saapuu markettien hyllylle toivottavasti paranneltuna (+mahdollisesti kohtuullisen huokeaan hintaan), niin osaisiko joku sanoa, kumpi versio kannattaa ostaa seuraavassa tilanteessa:

* Taloudessamme asuu kaksi (aloittelevaa) lautapeliharrastelijaa, joista toinen osapuoli ei arvosta liian monimutkaisten pelien opettelua, vaikka sellaisia mielellään pelaakin ne opittuaan.
* Muu satunnainen peliseura koostuu henkilöistä, jotka viihtyvät strategiapelien parissa, mutta jotka ovat pelanneet lähinnä näitä vuoden lautapeli – klassikoita ja erilaisia partypelejä. Pääasiassa pelaamme kuitenkin kahdestaan. (Itse kävisin toki mielelläni kaupunkini lautapelikerhoissa, mutta valitettavasti työajat estävät sen.)

Onko Family edition siis selkeästi helpommin opittavissa kuin alkuperäinen versio vai onko ero loppujen lopuksi pieni, kunhan itse osaa opettaa pelin myös muille? Välillä nimittäin harmittaa muiden pelaajien puolesta, kun intoa löytyisi, mutta kokemuksen puute meinaa nakertaa iloa uusien pelien kokeilemisesta. Agricola on siis ollut jo jonkin aikaa hankitalistalla, mutta jäänyt kuitenkin muiden pelien jalkoihin.

Mimme, hyvä kysymys. Luulisin, että jos itse osaa opettaa hyvin, ero ei ole suurensuuri. Isoin ero on siinä, että perhepelissä ei ole kortteja. Kortit tuovat kyllä rajattomasti vaihtelua, mutta aloittelijoille ne ovat aika turha piirre pelissä ja vain vaikeuttavat pelin omaksumista.

Kahdestaan pärjäisitte kyllä ihan hyvin tavallisen Agricolan kanssa, mutta satunnaisen peliseuran kanssa tämä perhepeli toimii luultavasti paremmin. Vähän nyt kumpi sitten painaa enemmän… ihan kelpo ratkaisu voisi myös olla tämä perhemallin Agricola ja jos se vähemmän monimutkaisista peleistä innostunut pelaajanne pelistä innostuu, myöhemmin voi sitten päivittää “oikeaksi” Agricolaksi tai sitten hankkia esimerkiksi Cavernan tai Fields of Arlen vaativampia kaksinpelejä varten.

Minä en ole edelleenkään sitä oikeaa Agricolaa pelannut, tuo perheversio on ollut ihan jees vähemmän pelanneiden opettamiseen. Kynnys pelaamiseen on aika matala, joten ei tuo missään nimessä ole huono hankinta yleiskäyttöön.

Tuon arvostelun kirjoittamisen jälkeen ei olla muistaakseni pelattu sitä kyllä vaimon kanssa kertaakaan kahdestaan. Kuten Mikko sanoi, joku Uwen vähän raskaampi peli voi sitten sopia siihen tarkoitukseen paremmin. Meillä valinta on Le Havre, kun tuo viljely ei hotsita niin paljon.

Kiitos tästä. Just pelattiin ja ihmeteltiin eikö muka elukoita täydennetä. Eli virheellinen ohje yhä.

Joulupukki toi pelin jouluna ja ohjekirjasta saadun ensijärkytyksen jälkeen pelaaminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Myös nuorimmainen, 7v, ymmärtää jo pelin idean ja osaa jo taktikoidakin. Hänellä on kyllä vahvaa pelitaustaa jo useammalta vuodelta ja on matemaattisesti lahjakas. On siis pelannut vaativampia pelejä jo kauan, kaikki ekaluokkalaiset eivät varmasti tästä pelistä selviäisi saatika edes kiinnostuisi.

Meille on jäänyt yksi toimintaruutu epäselväksi. Neljän hengen pelissä jatkopalan oikeassa yläkulmassa on 1x laidun ja 2 puuta, joilla saa tallin. Mitä tuo 1x laidun tarkoittaa? Saako sillä yhden laitumen? Jos näin, niin miksi siinä on kertomerkki eikä plussaa? Saako laitumen ilman aitaamista vai pitääkö se normaalisti aidata? Vai pitääkö pelaajalla olla laidun, jotta saa kahdella puulla tallin? Vai joku kolmas vaihtoehto?

Minna, se tosiaan tarkoittaa yhtä laidunta. Miksi joissakin kohdissa on plussa, toisissa pelkkä numero ja muutamassa paikassa kertomerkki, sitä en tiedä, mutta se on siis aivan normaali laiduntoiminto, jonka jälkeen saa rakentaa tallin. Ruudun kaksi toimintoa ovat erillisiä toisistaan: saat rakentaa laitumen, tallin tai molemmat.

Kiitos huippuhyvistä ohjeista!
8-vuotiaan tyttäremme mielestä tämä on paras peli ikinä, ja kirjoituksestasi sain nyt selvyyden eläinten ja ruokien oikeaan lisäämiseen pelilaudalle, jee, : )

Tarkistan vielä tuota 1x laidun toimintaruutua: ilmeisesti siinä ei kuitenkaan saa laidunta ”ilmaiseksi” vaan se pitää pystyä aitaamaan? Eli voi ottaa siis minkä kokoisen (yhden) laitumen tahansa, kunhan sen pystyy aitaamaan?

Miksi laidunlaattoja on erikokoisia?
Voiko 1 neliön kokoisia peltoja yhdistää isommaksi jotta saa alennusta aitaamisesta (3×1 neliötä yhdistää yhdeksi 3 neliön laataksi aidatessa).
Miten vaikuttaa pistelaskuun, onko iso laatta 1 piste vaiko jos se on se kolmen neliön kokoinen laatta, niin onko se 3 pistettä?
Vai liittyykö nämä isot laatat vasta nelinpelin 1xlaidun toimintaruutuun?

Minna, jep, ei ole ilmainen laidun, vaan pitää maksaa.

Vesa, laidunlaatoissa lukee hinta ja se, kuinka paljon niihin mahtuu eläimiä. Se vaihtelee laatasta toiseen. Aina kun rakennat laitumen, voit valita minkä tahansa laidunlaatan, kunhan puuta löytyy riittävästi aitojen rakentamiseen.

Jokainen laidunlaatta on yhden pisteen arvoinen, koosta riippumatta. Isompien laidunten ainoa etu on se, että niihin mahtuu enemmän eläimiä.

Jo pelattuja laitumia ei voi (eikä erityisemmin kai kannatakaan) yhdistää isommiksi.

Hei. Meille on epäselvää se, saako uuden toimintaruudun ottaa käyttöön jo samalla vuorolla kuin se on saatu. Esimerkiksi jos minulla on 3 hahmoa, ja varaan nillä seuraavat toiminnot: uusi pelto, plus vilja ja kylvö. Niin saanko samalla toimintakierroksella tehdä kaikki toiminnot. Kun vain teen ne oikeass järjestyksessä. Tai toinne esimerkki. Minulta puuttuu savipaloja huoneen rakennukseen. Varaan toimintavaiheessa savensaanti-ruudun sekä huoneen rakennusruudun. Eli saanko ensin otta savet, ja sen jälkeen toisella hahmolla rakennuttaa huoneen näitä saamiani savia käyttäen.

Henna, ruudut käytetään välittömästi kun ne varataan. Siinä vaiheessa kun nappula menee saviruutuun, keräät savet heti, ja kun menet peltoruutuun, otat uuden pellon heti. Ei siis ole erillistä varaus- ja toimintovaihetta, vaan kaikki toiminnot tehdään aina heti.

Hei (taas). Sellainen kysymys vielä, että. Jos minulla on vasta kolme huonetta, ja kolme ukkelia, mutta lopun ruutu on vapautunut, jossa ukkelin saa ottaa ilman huonetta, niin saanko varata tämän ruudun, vaikka minulla ei siis ole neljättä huonetta rakennettuna. Ja mitä jos se sama ruutu on vielä seuraavallakin vuorolla vapaana, että voin ottaa vielä uuden ukkelim ilman huonetta, niin saanko tehdä sen. Eli tällöin tilanteeni olisi se, että minulla on 3 huonetta mutta 5 ukkelia.

Hei (taas). Meillä kävi eilen pelatessa sellainen outo tilanne, että yksi pelaaja ei ollut pitänyt huolta ruokinnan onnistumisesta viimeisessä sadonkorjuussa, ja laskujen mukaan hänelle olisi tullut -27 pistettä! kerjäläisiä on kuitenkin vain -15 pisteen arvosta. Miten tällaisessa tilanteessa menetellään. Onko kerjäläisten määrä vakio eli tuo 5, vai voiko lisämiinuksia kirjata esim paperille.

Kerjäläisiä on vähän, koska lähtökohtaisesti niitä ei pitäisi kerätä, mutta tässä kohtaa osien määrä ei rajoita miinuksille menemistä, eli ylimääräiset kirjataan sitten jotenkin muuten.

Hei! Ostin tämän version pelistä. Ohjekirjan mukaan pitäisi olla
-”20 puu- tai savihuonetta”. On vain 12.
-”24 laidunta”. On vain 13kpl 2 ruudun kokoista, 2 kpl 3 ruudun kokoista (suoranmallinen ja ”kulmapala”) ja 1 kpl 4 ruudun kokoinen = 16 laidunta. Lisäksi on toki 20 kpl 1 ruudun kokoista laidunta, mutta näissä on kääntöpuolella pelto (joita kuuluukin olla 20kpl).

Ehdin jo viedä pelin takaisin kauppaan, koska ajattelin, että osa pelimerkeistä puuttuu. Sain tilalle tämän nykyisen, josta puuttuu siis edellä mainitut pelimerkit. Tarkalleen en enää muista, puuttuiko edellisestä pelistä samat osat.

Onko tämä standardi, että nämä osat puuttuu ja tarvitseeko niitä pelissä edes?

Mun Suomi-Agricolassa on kyllä mukana kortitonkin pelimuoto . Sen opettaminen 8-vuotiaalle lapsellekin onnistui hyvin. Ehkä tämän perheversion etuna voisi olla lyhyempi kesto, jolloin kynnys ottaa peli pöydälle laskee.

Kysymys…. montako ”viljasäkkiä” voi olla enimmillään yhdellä maatilkulla? Eli jos sillä lojuu kaksi niin voiko sinne lisätä sen yhden + kaksi varastosta vai olisiko oltava ostettuna uusi maatilkku näille. Ohjekirja ei oikeen tahdo antaa selkeää ohjetta tähän…

Hei. Kiitokset hyvästä arvostelusta. 2 vuotta kerkesi joululahjapeli pölyttyä kunnes eilen aloitettiin. Muuten taisimme säännöt ymmärtää täysin oikein ( huomioimme nuo ohjeissa olevat virheet ja ne pelattiin oikein kyllä), mutta tätä on pakko kysyä vaikka tyhmältä voi kuullostaa: eli jos ennen vuoroa minulla ei ole tarvittavia materiaaleja asian X ostoon niin voinko esimerkiksi samalla vuorolla varata risut ja laitumen ja maksaa näillä risuilla samalla kierroksella varatun laitumen?

Eva, vain tyhjälle maatilkulle voi kylvää, eli jos maatilkulla on jo viljaa, siihen ei voi kylvää uutta ennen kuin se on tyhjentynyt.

Marko, nyt en ole ihan varma, mitä tarkoitat vuorolla ja kierroksella, mutta hommahan toimii niin, että kun teet jonkun toiminnon, vaikkapa menet keräämään puuta, saat ne puut välittömästi. Niinpä kun seuraavalla vuorollasi menet tekemään vaikka sen laitumen, sinulla on ne puut jo, joilla laitumen sitten maksat.

Joulupukin töissä, laskettuani läpi kolme tämän pelin laatikkoa, olen sitä mieltä että suomenkielisen pelin
Sisältö |
1 x Pelilauta juossa on toimintaruutuja |
kaksi kaksipuoleista pelilaudan jatkopalaa joissa on lisää toimintaruutuja 1/2 , 3/4 pelaajan pelejä varten |
1 x kierrosmerkki |
5 x kerjäläismerkki |
1 x kukko |
4 x aloitustalo (kaksi huonetta puu/savi) |
12 x puu/savi huone |
37 x yksi ruoka-annos |
7 x viisi ruoka-annosta |
20 x pelto/laidun (yksi ruutu) |
13 x kahden ruudun laidun |
1 x kolmen ruudun laidun (suora) |
1 x kolmen ruudun laidun (kulma) |
1 x neljän ruudun laidun (neliö) |
11 apuvälinettä (1,1,1,1,1,1,7,9,10,11,14) |
9 lisämerkkiä (2 x neljä lammasta, 2 x neljä puuta, 1 x neljä savea, 1 x neljä olkea, 1 x neljä viljaa, 1 x neljä villisikaa, 1 x neljä lehmää) |
10 x talli |
20 x henkilö (5 per väri, 4 väriä) |
18 x lammas |
15 x villisika |
13 x lehmä |
30 x puu |
28 x viljasäkki |
25 x savi |
15 x olki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *