Revive

Reviven kannessa jäisen maiseman keskellä kasvaa narsissi. En voi olla ajattelematta, että se kuvastaa osin Reviven suunnitteljanelikon kasvua pelisuunnittelijoina. Ryhmästä Kristian Amundsen Østby ja Eilif Svensson ovat pitkän linjan konkareita, joiden pelihitit ovat silti jääneet vähiin. Pelituotannosta suomalaisille tutuin lienee ensiluokkainen kupongintäyttöpeli Trails of Tucana.

Yhteistyössä ensikertalaisten Helge Meissnerin ja Anna Wermlundin kanssa suunniteltu Revive on silti suunnittelijoiden suurin hitti tähän mennessä. Peli sai paljon huomiota Essenin Spiel-messuilla vuonna 2022 ja on hiipinyt vaivihkaa BoardGameGeekin top 100 -listan tuntumaan.

Reviven taustatarinassa ihmiskunta on lähes tuhoutunut ekokatastrofin ja uuden jääkauden tieltä. 5 000 vuotta myöhemmin jää alkaa viimein sulaa ja eloonjääneet kansat nousevat luolistaan takaisin maanpinnalle suunnitelmanaan asuttaa maapallo uudestaan. Tähtäimessä ovat elintilan lisäämisen ohella myös mystiset artefaktit, muinaiskansoista muistuttavat pääkallot. 

Eeppisen teeman lisäksi peli on täytetty ties millä pelimekaniikoilla. Kaikenlaista sitä ekokatastrofin jälkeen tapahtuukin. Mutta tapahtuuko vähän liiaksikin? 

Pakanrakennusta, karttapeliä ja resurssipyöritystä koneen voimalla

Vaikka pelin taustatarina vihjaa, että ihmiskunnan uutta alkua tässä rakennetaan, mikään sivilisaatiopeli Revive ei ole. Peli on aika suoraviivaista resurssien keräämistä, ja niiden kuluttamista voittopistetavoitteiden mukaisesti. 

Pelivuoro on varsin hyvin selkeä. Pelaaja voi vuorollaan suorittaa kaksi toimintoa, joita ovat kortin pelaaminen, jäätikkölaatan tutkiminen, kaupunkilaatan asuttaminen tai rakennuksen rakentaminen. Lisäksi on mahdollista aktivoida vipu, jolla voi tuottaa tasan yhden resurssin tai kopioida kanssapelaajan tuotantokortin. 

Pelin resursseja on neljä erilaista: kirjoja, rattaita, ruokasäkkejä sekä kristalleja, jotka ovat jokeriresursseja. Jokaiselle resurssille on pääasiallinen käyttötarkoitus: rattailla rakennetaan rakennuksia, kirjoilla asutetaan kaupunkeja ja ruokasäkeillä avataan uusia jäätikkölaattoja pelilaudalle 

Resursseja saadaan ensisijaisesti kolmen värisillä korteilla, joita pelataan oman kansan koneeseen. (Tätä “konetta” ei muuten temaattisesti selitetä mitenkään, mutta itse koen sen symboloivan kansakunnan kehitystä ja toimintamahdollisuuksia). Korttien pelaaminen koneeseen on Reviven omaperäisin idea, ja se toimii loistavasti. Korttien ylä- ja alareunat tuottavat eri asioita ja haluat asettaa ne koneeseen optimaalisella tavalla, niin että korttien ympärille syntyy ketjutusmahdollisuuksia.

Tyydyttävintä olisi kiinnittää korttipaikkoihin kortinväriä vastaavia moduuleja, jotta toiminnot tehostuisivat. Mutta olisiko silti houkuttelevampaa hankkia uusia kortteja? Uusia kortteja saadaan avaamalla kartalta jäätikkölaattoja. Haalitut kortit saa heti käyttöön ja myöhemmin ne kiertävät poistopakan kautta takaisin käteen. Aina toimivaa pakanrakennusta siis. 

Korttien lisäksi koneessa kiertää kolme eriväristä rataa, joita edistämällä pääsee parantamaan koneen ominaisuuksia uusilla osilla. Nuo uudet osat mahdollistavat ties mitä: resurssituotantoa, voittopisteitä, lisäkantamaa kartalla liikkumiseen ja niin edelleen. Koneen osilla, korteilla ja resursseilla vaikutetaan pelikartan osa-alueisiin: kaupunkeihin, rakennuksiin ja laattojen avaamiseen. Jokaisella pelaajalla on vieläpä oma kansansa, jolla jokaisella on omat erikoiskykynsä, joita pääsee käyttämään asuttamalla kaupunkeja ja aktivoimalla erityisiä erikoiskykytoimintoja. 

Kuulostaako sekavalta? Sitä se hyvin nopeasti onkin. Alussa toiminnot ovat suoraviivaisia, mutta koneen osien ja korttikombojen myötä valintojen mahdollisuudet ovat loppupelissä pökerryttävät. Ja kun yhdellä vuorolla tehdään tosiaan kaksi toimintoa, sekä lukuisia mahdollisia vapaatoimintoja, niin ei ihme että pää meinaa hajota. 

Ai nytkö se loppui?

Revive täyttää kaikki himmelin tunnusmerkit, mutta pökerryttävyydestään huolimatta pelissä on imua. Haluaisit rakentaa rakennuksia, jotta pääset kehittämään konettasi. Samalla tahtoisit tutkia alueita, jotta saisit parempia kortteja pakkaasi. Toisaalta olisi kova houkutus asuttaa kaupunkeja ensimmäisenä, jotta saat kansojen erikoisvoimat käyttöön. Paljon olisi mahdollisuuksia!

Resursseja on käytössä pintapuolisesti vähän, mutta niitä voi pyöritellä ja konvertoida niin paljon, että mitään niukkuutta on turha odottaa. Peli on suunniteltu niin, että resursseilla ja koneen osilla voi tehdä pelin loppuvaiheessa lähestulkoon mitä vain.

Niin, pelin loppu. Reviven loppu nimittäin koittaa, kun joku pelaajista nappaa viimeisen muinaiskansojen artefaktikallon. Muut pelaajat saavat yhden vuoron ja se on siinä. Loppu koittaa yllättävän nopeasti.

Reviven hämmentävän lyhyt kesto on sen parhaita puolia. Pelissä ei ole juuri varaa tyhjäkäyntivuoroihin, vaan koko ajan tulisi olla matkalla pistetavoitteita kohti. Kun ensimmäiset artefaktikallot napataan, niin loppuun tulisi jo varautua. Viimeisillä vuoroilla artefakteja napata kovalla tahdilla ja yhtäkkiä huomaatkin, että saat pelissä enää yhden vuoron.

Tämä nopea lopetus jakaa mielipiteitä, ja itsekin olin pitkään siitä kahden vaiheilla. Monet pelaajat hyödyntävätkin sääntökirjassa mainittua pidemmän pelin varianttia, jossa artefaktikalloja on tarjolla enemmän. Uskallan silti väittää, että lyhyempi peli on mielekkäämpi. Revive muuttuu loppua kohden niin kiharaiseksi, että peli päättyy juuri siinä kohtaa, kun analyysiparalyysi uhkaa todella iskeä. Napakka loppu korostaa tarkkaa pelaamista ja suunnitelmallisuutta.  

Koneen pyöritys kohti… jotakin?

Revive on monella tapaa nykysuuntausten mukainen lautapeli. Sen alkuvalmistelut ovat uuvuttavan pitkät, mutta itse pelaaminen sujuvaa ja kiehtovaa. Mekaniikkoja on ripoteltu peliin valtavasti ja peli kurkottelee ties mihin suuntiin. Kaikesta huokuu pitkäjänteinen suunnittelutyö.

Se kuuluisa punainen lanka kuitenkin uupuu. 

On monikäyttöisiä kortteja, niiden toimintaa tehostavia moduuleja, koneen osia eri bonustoimintoineen, kansakohtaisia erikoiskykyjä, passiivisia bonuksia ja niin edelleen. Pelaajan kannalta on silti turhauttavaa, kun hienot pelimekaaniset oivallukset, kuten pakanrakennus korttitoimintoineen, katoavat kaiken muun sekaan. Kokonaisuus on möhkälemäinen.

Olin aluksi Revivestä innoissani, kun ensimmäinen pelikerta oli kunnon resurssikombottelua ja toimintojen ketjutusta, mutta into haihtui vähitellen. 

Kaipaan tällaisilta raskaammilta lautapeleiltä koukuttavia välitavoitteita. Sitä tunnetta, kun saat Ark Novassa siperiantiikerin pöydättyä, tai Lost Ruins of Arnakissa molemmat assistentit päivitettyä. Revivestä en löydä vastaavia hetkiä. Pelaaminen tuntuu pitkältä rakentelulta kohti jotakin, jota ei ikinä tule. Peli tuottaa TikTok-algoritmin lailla jatkuvasti pieniä mielihyvää ruokkivia asioita, mutta dopamiinipiikkien takana on tyhjää. Silloin tällöin saat rakennettua rakennuksesi täydelliseen paikkaan, mutta pelaaminen tuntuu suurimman osan ajasta itsetarkoitukselliselta pyörittelyltä ilman palkitsevaa päämäärää.

Tai no, on päämäärä olemassa: pelin ristiriitaisin elementti on nimittäin pelaajakohtainen salainen pistetavoitekortti. Se sisältää kolme pelin osa-aluetta, jotka pelaaja saa pisteyttää pelin lopuksi. Järviruutuja, pullosymboleita, tarvikelaatikoita ja niin edelleen. Kerätyt kalloartefaktit kerryttävät pistekertoimia tavoitteille. Ensimmäinen kallo tuplaa pisteet, toinen kolminkertaistaa ja niin edelleen. Pistetavoitekortti antaa kelpo suuntaviivat pelistrategialle, mutta samalla kahlitsee pelin vapauden tunteen. Sama ongelma vaivaa pelilaudan nurkissa sijaitsevia suurkaupunkeja, jotka tarjoavat vastaavan pistetavoitteen. En tunne, että olisin kartoittanut jääkautista maailmaa, vaan lähinnä puskenut väkisin eteenpäin pistemääräkertoimien mukaisia asioita. 

Jääkautisesta maailmasta sen verran, että Reviven teema jää ärsyttävän pinnalliseksi. Mitään konsepteja ei selitetä, ja pelikokemus on hyvin abstrakti. Mitä ne ikiroudasta löytyvät xenomorphin pää -artefaktit oikein ovat? Revive erottuu teemallaan muusta pelitarjonnasta, mutta minä olisin tällaisen epämääräisyyden sijaan mieluummin vaikka uudisasuttanut Amerikan preerioita.

Minne jäit, sydän?

Tässä tuli aika paljon kritiikkiä, mutta haluan korostaa, että Revive on pohjimmiltaan oikein onnistunut peli. Jos nauttii oman pelilaudan kanssa puuhastelusta ja koneistokombottelusta, niin Revive tarjoaa mainion elämyksen.

Kaltaiselleni pelaajalle joka arvostaa peleissä tasapainottelua niukoilla resursseilla, Reviven yltäkylläinen kombottelu ei vaan ole pidemmän päälle tyydyttävää. Peliä vaivaa outo epäsuhta, kun yksittäiset vuorot tarjoavat ihanasti tyydytystä, mutta sama villi hurmos ei kanna pelin tavoitteisiin, jotka tuntuvat kovin ennalta sanelluilta ja tylsiltä. 

Ylenpalttius ei ole lautapeleissä aina hyve, niin kuin Revive osoittaa. Nyt mekaniikkoja ja uudelleenpelattavuutta korostavia lisäkerroksia on kasattu lupaavan pohjan päälle niin paljon, että ikimuistoista kokonaisuutta ei synny. Jo pelkkään korttimekaniikkaan keskittymällä Revive voisi olla klassikko. Nyt sen oleellisin, eli pelin sydän, jäi harmillisesti johonkin matkan varrelle. 

Faktat Revivestä

Suunnittelija: Anna Wermlund, Eilif Svensson, Helge Meissner, Kristian Amundsen Østby

Julkaisija: Aporta Games (2022)

Mutkikkuus: Pelissä riittää hankalia pikkusääntöjä ja kaikenlaista muistettavaa. Pelaaminen on onneksi sujuvaa ja nopeaa.

Onnen vaikutus: Karttalaattojen ja laatikkobonusten aukaisuun liittyy satunnaisuutta, muttei mitenkään pelin kannalta ratkaisevasti.

Vuorovaikutus: Yhteinen kartta luo vuorovaikutuksellista jännitettä, muttei niin paljon kuin luulisi. Suurin motiivi tarkkailla muiden peliä on oikeastaan pelin lopun arvioiminen.

Teema: Teema on hauskan erilainen, mutta se jää aika puolitiehen. 

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Erilaisia kansoja ja pistetavoitteita riittää. Peli sisältää myös viisiosaisen kampanjan, joka on tosin lähinnä pitkä sääntötutoriaali. Call of the Abyss -lisäosa tarjoaa uudelleenpelattavuutta vielä lisää.

Saavutettavuus: Joissakin korteissa on hieman tekstiä, mutta suurimmilta osin peli on täysin kielivapaa. Värit eivät ole parhaiten valitut: vihreän ja keltaisen värisävyt menevät herkästi sekaisin.

Pelaajamäärä: 1–4. Skaalautuu hyvin eri pelaajamäärille. Kaksinpelissä karttaa avataan vähemmän ja nelinpelissä on enemmän kilpailua hyvistä paikoista. Yksinpelistä minulla ei ole kokemusta.

Pituus: 60–120 minuuttia, puoli tuntia pelaajaa kohden.