Kategoriat
Peliarvostelut

Seikkailujen saari

Ikä: 5–8. Lapsille tunnetaitoja opettava Seikkailujen saari on yksinkertainen noppapeli, jossa oppii tunnistamaan ja nimeämään erilaisia tunteita.

Pelin kuvaus kuulosti tutulta ja kun sain Seikkailujen saaren käsiini, tiesin heti miksi: tämähän on Ihmevekotin. Jostain syystä Sanoma Pron markkinointi vaikenee täysin siitä, että Seikkailujen saari on pitkälti Ihmevekotin uudessa pienemmässä paketissa.

No, ihan kloonista ei ole kyse, vaan peliä on hivenen tuunattu, ja enimmäkseen parempaan suuntaan. Esimerkiksi ikäsuositus on täsmentynyt 4–10 vuodesta 5–8 vuoteen. Nelivuotiaiden poistuessa kohderyhmästä yhdentekevä kortiton pelitapa on jätetty pois, joten peli pääsee nyt keskittymään varsinaiseen asiaan.

Tunnekasvatusta lautapelimuodossa

Seikkailujen saaren kansiTunnekasvatuksesta on nimittäin kyse. Itse peli on hyvin yhdentekevää heitä-ja-liiku-rallia pelilaudan ympäri eläinpienokaisia pelastamassa. Siitä ei oikeastaan sen enempää: säännöt ovat tosi helpot, eivätkä siten tule varsinaisen asian tielle. Oikeastaan halutessaan koko lautapeliosuuden voi jättää väliin ja keskittyä tärkeimpään.

Pelin ydin on nimittäin tassunjälkikorteissa, jotka antavat pelaajille erilaisia tehtäviä. Osa on fyysistä touhuamista, osa taas pohdiskelutehtäviä. Osa on suunnattu vuorossa olevalle pelaajalle yksin, osaan taas saa osallistua koko porukka. Kaikki tehtävät liittyvät jollain tapaa tunneilmaisuun ja tunteiden tunnistamiseen.

Miltä Annasta tuntuu, kun kävi näin? Mitä Jonas ajattelee tässä ja tässä tilanteessa? Riehu onnessasi tai murise kiukkuisesti, kun harmittaa niin vietävästi. Tarkoitus on, että pelatessa oppii tunnistamaan ja nimeämään tunteita. Samalla tulee ilmaisutaitoa. Pelissä on myös pieni muistielementti.

Seikkailujen saari
Pelilauta on pieni, mutta ihan kätevän kokoinen. Komponenteissa ei ole kortteja lukuunottamatta valittamista. Kuva: Mikko Saari

Toimii kasvatuksena, heikommin pelinä

Peliosio tässä on sen verran vaatimaton, että peliharrastajaa kyllä vähän hirvittää. Ihan hyvältä tuntuisi ajatus vain korttien lukemisesta ja tehtävien teettämisestä muksuilla. Toki pelipuolen on tällaisessa tapauksessa oltavakin yksinkertainen, jotta pelin käyttäminen kasvatustyön osana on helpompaa.

Parhaimmillaan Seikkailujen saari onkin vaikkapa päiväkodissa tai koulussa ensimmäisillä luokilla. Ikäsuositus onkin Oppi & ilo -pelien tapaan varsin eksakti: 5–8 vuotta. Tämä on oikein hyvä kohdeikä. Pienempien kanssa tarvitaan joku lukemaan kortteja, koululaiset voivat jo itse osata. Säännöt ovat niin helpot, että pelaaminen muuten sujuu kyllä.

Pelin kuvitus on viehättävää, tyyli on tuttua muista Oppi & ilo -tuotteista. Laadussa muuten ei ole liiemmin valittamista, mutta korttien materiaali on kyllä onnetonta. Näitä kortteja ei ole miellyttävä pidellä. Sama vika on ollut ennenkin Oppi & ilo -tuotteissa, tässä kohtaa laatuun sietäisi panostaa enemmän.

Seikkailujen saaren kortteja
Korttien ulkoasussa ei ole valittamista, mutta materiaali ei laadultaan miellytä. Kuva: Mikko Saari

Faktat Seikkailujen saaresta

Suunnittelija:

Julkaisija: Sanoma Pro (2016)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset, joten ne eivät aseta pelaamiselle minkäänlaista kynnystä.

Onnen vaikutus: Tuurilla on jonkin verran väliä; jos heittää pieniä numeroita, ei pärjää, mutta koska tassunjälkiä on sen verran tiuhaan laudalla, eteneminen on usein riittävää pienemmilläkin heitoilla.

Vuorovaikutus: Minkäänlaista ilkeyttä mukaan ei mahdu. Osa korteista edellyttää ryhmätyötä rakentavassa ja positiivisessa mielessä.

Teema: Summanmutikka-teema on muista Oppi & ilo -tuotteista tuttu ja toimii, kiitos soman kuvituksen.

Uudelleenpelattavuus: Itse peli on tylsä kuin mikä, mutta korteista riittää kyllä hupia. Kun pakka alkaa olla läpeensä tuttu, pelin vetovoima hiipunee, mutta se vie kyllä pitkään.

Kieliriippuvuus: Pelaaminen edellyttää vähintään yhden lukutaitoisen pelaajan.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 20–30 minuuttia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *