Merkator

Merkator

Vuonna 2010 ilmestyi MerkatorUwe Rosenbergin neljäs peli Agricolasta alkaneessa isojen pelien sarjassa. Hampurin kauppiaiden nousua 30-vuotisen sodan jälkeen kuvaava peli on edelleen yksi Rosenbergin vähiten pidetyistä isoista peleistä: sen keskiarvo BGG:ssä on niukasti seiskassa.

Se selittynee sillä, että Merkatorilla on perin vähän yhteistä Agricolan kaltaisten pelien kanssa. Lisäksi se on hivenen kuivakka. Merkator on kuitenkin monella tapaa oikein oiva peli.

Nouda ja toimita

Merkatorin kansiMerkatorissa (latinaksi ”kauppias”) kerätään tuotteita laudalta Hampurista ja lähikaupungista ja toimitetaan niitä toisiin kaupunkeihin, joissa sopimukset odottavat. Sopimusten toteuttamisessa Merkator eroaa normista: tavallisesti tällaisissa peleissä sopimukset katoavat, kun tavarat on toimittanut ja palkkio kerätty. Merkatorissa saa toki palkkion – se on uusi, hieman aikaisempaa arvokkaampi sopimus – mutta sopimus säilyy ja sen voi toimittaa uudestaan, vaikka heti seuraavalla kierroksella.

Jotain rajoja sentään, sopimuksia saa nimittäin pitää vain rajallisen määrän. Jos niitä kertyy yli viisi, ylimääräisiä täytyy muuttaa rahaksi. Tässä on jännittävä päätöksenteon paikka: pitääkö näppärä pieni sopimus, vai myydäkö se pois isompien alta? Rahallekin on tarvetta, sillä nimittäin saa lisätuotteita varastoihin kerryttäviä bonuskortteja ja loppupisteitä tuottavia rakennuskortteja.

Vuoron aikana valitaan joku kohde, jonne matkustetaan. Palkkioksi saa kaikki tuotteet kyseisestä paikasta. Jokaista kuutioväriä kohden on kaksi eri tuotetta ja kerätyt kuutiot pitää jakaa näiden kahden tuotteen välille.

Matkustaminen vie tai tuo aikaa, riippuen siitä, miten kaukana valittu kohde on kotikaupunki Hampurista. Aika on rahaa, eli jos aikaa ei ole varastossa, matkustaminen ei onnistu. Aikaa tarvitaan myös toisten pelaajien matkoilla loisimiseen. Jos pelaaja ohjastaa yhteisen kauppiasnappulan sopivaan kaupunkiin, maksamalla aikaa tälle pelaajalle pääsee suorittamaan omia sopimuksia toisen pelaajan siivellä.

Merkatorin pelilauta
Pelilauta on yksinkertainen. Kuutiolokerot ovat hauskan näköisiä, mutta eivät erityisen käytännöllisiä. Kuva: Mikko Saari

Aika loppuu

Aika säätelee myös pelin kulkua. Peli loppuu joko Westfalenin rauhaan, joka saadaan aikaiseksi, kun joku pelaajista saa pelin arvokkaimman sopimuksen suoritettua, tai kun viimeinen aikamerkki otetaan taulusta pois. Silloin on loppu lähellä.

Lopussa lasketaan pisteitä. Jokaisen pelaajan viisi arvokkainta kontrahtia pisteytetään suoraan arvonsa mukaan pisteiksi, ylimääräisistä saa vain puolikkaat pisteet ja lopuksi lasketaan rakennuskorttien tuottamat pisteet. Näissä on erilaisia tavoitteita: kerää tiettyjä kuutioita, kerää aikaa, kerää bonuskortteja, kerää arvokkaimmat sopimukset, kerää rakennuskortteja ja niin edelleen. Nämä tavoitteet antavat mukavasti suuntaa pelille, joka voi muuten tuntua vähän epämääräiseltä kuutionpyöritykseltä.

Kuutionpyöritykseen liittyy yksi toteutuksen yksityiskohta: pelilaudalla on näppärät kolot, joihin mahtuu hauskat pahviset lokerot kuutioille. Tämä näyttää ihan hauskalta ja vaikuttaa toimivalta, mutta käytännössä kuutioiden kalastelu kipoista on aika vaikeaa.

Sopimuskortteja
Merkatorin sopimuskortteja, kaiken huippuna Westfalenin rauha. Kuva: Mikko Saari

Ei mestariteos, mutta mukavaa pelattavaa silti

Jos vertaa Agricolan kaltaiseen mestariteokseen, niin eihän Merkator vertailussa pärjää. Ei se silti huono peli ole, päinvastoin. Kuutionkuskauksen optimointi kaoottisesti muuttuvissa olosuhteissa on oikeastaan aika hauskaa puuhaa – ainakin jos on introvertti näpertelijä. Peli tarjoaa mielenkiintoisen tehokkuushaasteen, kun käytettävissä olevat siirrot, resurssit ja kortit pitäisi saada toimimaan mahdollisimman hyvin yhteen.

Miinuspuolella pelissä on jonkun verran satunnaisuutta, vähänlaisesti vuorovaikutusta ja aimo annos abstraktia kuivuutta. Kauppiasteema toimii, mutta ei peli nyt varsinaisesti tihku teemaa ja eläytymistä. Jos nämä miinukset eivät tunnu erityisen negatiivisilta, Merkator on kokeilemisen arvoinen, etenkin kun se on kestonsa puolesta huomattavasti Rosenbergin useimpia isoja pelejä lyhyempi.

Yksi selvä virhe pelissä on: pelaajien varastoista poistetaan sattumanvaraisia tuotteita aina välillä. Tämä on pieni, ruma yksityiskohta muuten siivossa pelissä. Onneksi sääntö on helppo siivota pelistä pois. Suosittelen lämpimästi tekemään niin; tätä Uwe Rosenberg itsekin ehdottaa säännöissä pelaajille, jotka haluavat poistaa pelistä tuuria.

Rakennuskortteja
Rakennuskortit antavat bonuspisteitä pelin lopussa ja suuntaa toiminnalle pelin aikana. Kuva: Mikko Saari

Faktat Merkatorista

Suunnittelija:

Julkaisija: Lookout Games (2010)

Mutkikkuus: Säännöt ovat varsin yksinkertaiset, varsinkin Rosenbergin muihin isoihin peleihin verrattuna.

Onnen vaikutus: Mukaan mahtuu aika isojakin satunnaiselementtejä esimerkiksi sopimuskorttien ja rakennuskorttien muodossa, näistä voi tulla melko isojakin heilahduksia.

Vuorovaikutus: Toisten reissuilla voi loisia ja tarpeelliset kuutiot viedä nenän edestä, mutta varsinaiseen ilkeilyyn ei ole mahdollisuuksia.

Teema: Kaupankäyntiteema sinänsä toimii ihan mukavasti, mutta 1600-lukuinen teema olisi vaihdettavissa hetkessä oikeastaan miksi tahansa muuksi.

Uudelleenpelattavuus: Erilaiset rakennuskortit tuovat peliin vaihtelua. LIsäksi ohjekirjassa on erilaisia variantteja vaihtelunhaluisille.

Kieliriippuvuus: Korteissa on hieman tekstiä, mutta kaikki kortit ovat julkista tietoa.

Pelaajamäärä: 1–4, yksinpeliä en ole kokeillut.

Pituus: 45–90 minuuttia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Merkator

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:21
Aito keskiarvo:3.52
Tasoitettu keskiarvo:3.36
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 9
  • 4: 10
  • 5: 1

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Osta Löydä lautapelit -kirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.