Alun perin vuonna 2013 ilmestynyt tikkipeli Skull King on muunnelma lupaus-tikkipelistä. Sen lähisukulaisista tunnetuin on Wizard. Pelin teema on merirosvohenkinen, ja siihen kuuluu hauskoja elementtejä, kuten nyrkin lyöminen pöytään ja huudahdus ”Yo-ho-ho!”
Montako tikkiä?
Alkukosketus Skull Kingin sääntöihin ja etenkin pisteytykseen oli melko sekava. Ohjeita sai tavata useampaan kertaan ja tulipahan käytettyä oljenkorret ”kilauta kaverille” ja ”katso YouTubesta”.
Skull Kingiä pelataan korttipakalla, jossa on neljä maata ja numerot 1–14 joka maassa. Lisäksi pakasta löytyy nippu erikoiskortteja: pakokortit, merirosvokortit, Tigress, Skull King ja kaksi merenneitoa. Näillä korteilla pelataan tavallista tikkiä, jossa on maantuntopakko, eli jos pystyy, on pelattava samaa maata kuin tikin aloittaja. Musta on aina valttia.
Erikoiskortteja saa pelata, vaikka pystyisi tunnustamaan maata. Pakokortilla voi välttää tikin vottamisen, merirosvo taas voittaa kaikki numerokortit, myös valtit. Tigress on pelaajan valinnan mukaan joko pakokortti tai merirosvo. Merenneidot voittavat kaikki numerokortit, mutta häviävät merirosvoille. Skull King on supervaltti, joka voittaa kaikki muut kortit, paitsi merenneidot.
Pelin idea on lyhykäisyydessään tehdä huuto, eli lupaus, montako tikkiä saa kierroksella kerättyä. Mikäli huuto osuu kohdalleen, saa pisteet huudosta sekä mahdollisista bonuskorteista, muutoin saa jäädä nuolemaan näppejään. Nollahuuto on jo vähän kuin pelaisi venäläistä rulettia: jos nollahuuto toteutuu, pisteitä ropisee, mutta yksikin tikki, niin sama pistemäärä tulee takkiin. Kuten lupauksessa, Skull Kingissä jokaisella kierroksella pelataan kierroksen numeron verran kortteja: ensimmäisellä kierroksella pelaajat saavat vain yhden kortin, toisella kaksi ja niin edelleen kymmenenteen kierrokseen asti.
Kaunista, mutta kuluvaa
Korttien kuvitus on hienoa ja aiheeseen sopivaa, mutta itse kortit ovat jatkuvaa sekoitusta silmällä pitäen hieman turhan ohutta laatua. Korttien muovittaminen voi olla ihan hyvä vaihtoehto, mikäli peliä tulee pelailtua ahkerammin. Kuitenkin pelin julkaisija voisi ehkä tässä kohtaa panostaa laatuun.
Myös pistelehtiöstä tulee miinuspisteitä: ruudukot ovat turhan pieniä ja niiden merkintääkin saa muutaman pelikerran verran luntata ohjevihkosta. Skull King on kuitenkin pakattu mukavaan pieneen rasiaan, joten se on myös helppo ottaa mukaan.
Ehkä olisi ollut parempi heti alkuun shanghaijata muutama pelaaja lisää, mutta lähdimme kuitenkin tutustumaan peliin kahden aikuisen voimin. Ohjeessa oli kyllä huomioitu kaksinpelin mahdollisuus lisäämällä haamu Harmaaparta kolmanneksi pelaajaksi, mutta haamupelaajan käyttö ja pelaaminen teki pelistä ehkä vähän vielä sekavamman.
Lisämutkia haluaville pelissä on vielä jokunen bonuskortti, jotka voi halutessaan ottaa käyttöön. Kraken tuhoaa koko tikin: kukaan ei voita sitä. Valkoinen valas tuhoaa tikistä erikoiskortit ja muuttaa kaikki numerokortit värittömiksi, eli korkein numero voittaa maasta riippumatta. Aarrekortit muodostavat liittouman kortin pelanneen ja sen voittaneen pelaajan välille: jos molemmat onnistuvat tarjouksessaan, kumpikin saa bonuksen.
Mikäli etsit mukavaa peliä kaveriporukan illanviettoon vaikka isommallekin porukalle, Skull King on hyvä valinta etenkin jos porukassa on perinteisten korttipelien ystäviä. Peli toimii jopa kahdeksalla pelaajalla. Jos tiedät pelaavasi usein vain kotona kahdestaan, kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja.
Faktat Skull Kingistä
Suunnittelija: Brent Beck, Jeffrey Beck
Julkaisijat: Grandpa Beck’s Games (2013)
Mutkikkuus: Ensikertalaisen mielestä säännöt ovat monimutkaiset, muutaman pelikerran jälkeen kyllä selkiytyy. Ohjevihko tai lunttikortti on kuitenkin hyvä pitää käden ulottuvilla. Kokeneille tikinpelaajille Skull King on helppo omaksua.
Onnen vaikutus: Varsinkin lyhyemmillä kierroksilla korttituurilla on paljon merkitystä, mutta sinänsä huonot kortit eivät haittaa, kun tarkoituksena on tietää, montako tikkiä korteilla saa.
Vuorovaikutus: Tikkipelissä kiinnostaa tietysti kovasti, mitä muut pelaavat. Ilkeää vuorovaikutusta pelissä ei ole, vaikka erikoiskorteilla voikin tehdä vähän jäynää.
Teema: Pohjimmiltaan Skull King on abstrakti korttipeli, mutta merirosvotunnelma välittyy korteista.
Saavutettavuus: Pelaaminen ei vaadi lukutaitoa.
Uudelleenpelattavuus: Kestää kyllä käyttöä. Peli perustuu sata vuotta vanhaan korttipeliin, jota pelataan yhä.
Pelaajamäärä: 2–8 (paras 4–6 pelaajalla)
Pituus: 30–45 minuuttia.
Death Note: Confrontation
Kalewala: Tale of Sampo
Maracaibo
Libertalia: Winds of Galecrest
Port Royal
Bermuda Pirates
Cat in the Box
Merchants & Marauders
Lankulle!
Merirosvopoukama (Pirate’s Cove)
Stich-Meister
The Crew: The Quest for Planet Nine
2 vastausta aiheeseen “Skull King”
Skull King on omissa piireissä jo klassikoksi muodostunut peli, harvinaisen hyvin onnistunut Oh Hell -variantti jota tulee pelattua mieluummin kuin esim. Wizardia. Kevyiden 4-6p tikkipelien kategoriassa Skull King on melko suvereeni esitys.
Valitettavasti Euroopassa alun perin julkaistun Schmidt Spielen version Skull Kingistä on syrjäyttänyt jenkkilän Grandpa Beck’s -versio, jossa on laimeamman ulkoasun lisäksi uusia erikoiskortteja, jotka eivät varsinaisesti paranna peliä lainkaan. Itse suosinkin pelin ”eurosääntöjä” eli 5 piraattia + 1 Scary Mary (tigress), 5 escapea, 2 merenneitoa sekä 1 Skull King; Näillä peli vaikuttaa toimivan parhaiten, eikä äidy täydeksi kaaokseksi.
Nuo alkuperäiset erikoiskortit ovat tässä uudessakin versiossa perussäännöt. Muut erikoiskortit ovat sääntökirjan lopusta löytyvä erillinen variantti. Olen pelannut vain Schmidtin versiota, enkä kyllä kaipaisi tähän lisäkaaosta.
Minun suosikkilistalleni Skull King ei pääse, koska en pidä lupauksen perusrakenteesta – ne alun muutaman kortin jaot tuntuvat ihan tyhjänpäiväisiltä arpajaisilta. Pitäisin varmaan enemmän, jos pelattaisiin vähemmän jakoja, mutta kaikki täydellä kymmenellä kortilla.