Toledo

1500-luvun Espanjan valtakunnan pääkaupunki oli monikulttuurinen Toledo. Jo keskiajalta alkaen Toledo oli ollut tunnettu erityisesti sepistään, jotka takoivat teräksestään kaikkein hienoimmat miekat. Martin Wallace, mies Age of Steamin, Brassin ja monien muiden raskaiden talouspelien takana, on suunnannut nyt perhepelimarkkinoille aiheenaan kilpailu parhaan toledolaismiekan valmistamisesta keisarille Alcazarin palatsiin.

Pelin idea

Toledossa pelaajat edustavat keskenään kilpailevia miekkaseppiä kisälleineen. Heidän tehtävänään on kerätä ensin tarvittavat resurssit ja sen jälkeen takoa niistä arvokkaimmat miekat, jotka sen jälkeen on vielä toimitettava keisarin palatsiin. Matkalla linnaan on mahdollista pysähtyä myös tavernaan tai taidemaalari El Grecon ateljeehen ostoksille. Lisäksi on mahdollista mitellä miekankäsittelytaidoissa.

Toledon kansiPelilauta kuvaa tietä katedraalista palatsiin. Tiellä on alussa kaksi tavernaa ja yksi taiteilijan ateljee ja tämän lisäksi 16 tyhjää ruutua liikepaikkalaatoille. Pelaaja voi vuorollaan valita yhden neljästä mahdollisesta toiminnosta: nostaa kaksi siirtokorttia nostopakasta, asettaa yksi liikepaikkalaatta vapaaseen ruutuun, liikuttaa pelinappuloita ja käydä kauppaa tai palauttaa yksi oma pelinappula takaisin katedraaliin.

Liikepaikkalaattoja on neljää erilaista tyyppiä, joita jokaisella pelaajalla on käytettävissään kaksi lajiaan, yksipaikkainen ja kaksipaikkainen laatta. Jalokivikauppiaslaatta tuottaa jalokiviä, teräskauppiaslaatta terästä. Miekkaseppälaatalla kerätyistä resursseista taotaan komeita miekkoja ja miekkailumestari tuo apua kaksintaisteluihin. Käytännössä pelin alussa tie rakennetaan täyteen, sillä jokainen paikalleen asetettu laatta pysyy siinä pelin loppuun asti, ja ellei pelaaja aluksi omia laattojaan laudalle asettele, niitä on mahdotonta saada sinne myöhemmin.

Siirtokortit on numeroitu arvoin 1-6. Pelaamalla siirtokortin pelaaja voi siirtää mitä tahansa pelinappulaansa kortin osoittaman määrän ruutuja. Pelaaja voi vuorollaan tehdä rajoittamattoman määrän siirtoja, kunhan hän jokaisella kerralla käyttää siirtämiseen samannumeroisen siirtokortin. Pelaaja voi liikkua vain sellaiseen ruutuun, jossa on joko jonkun pelaajan laatta tai valmiiksi laudalla oleva ateljee tai taverna. Palatsiin liikutaan tasaluvulla, mutta toisaalta palatsissa on kaksi ovea, joista kumpaa tahansa voi käyttää. Miekkailumestarilta on mahdollista hankkia laatta, joka oikeuttaa poikkeamaan tästä liikkumissäännöstä yhden kerran vuoron aikana.

Toledon terästä. Kuva: Antony Hemme / BGG
Toledon terästä. Kuva: Antony Hemme / BGG

Liikepaikkalaatat ovat siis kaksi- tai yksipaikkaisia. Pelaajan saapuessa laatalle, jossa on vapaa paikka, hän saa käydä siinä kauppaa. Oman värisellä laatalla asiointi on ilmaista, muutoin hintana on aina yksi siirtokortti. Pelilaudan tien alimmalla rivillä käy mikä tahansa kortti, keskirivillä kortin arvon pitää olla vähintään 3, ja ylärivillä vähintään 5. Maksettuaan hinnan pelaaja saa laatasta riippuen ottaa terästä, jalokiven, tehdä haluamansa miekan, joiden arvot vaihtelevat kahdesta pisteestä 15:een vaadittujen osien määrän mukaan, ottaa miekkailulaatan, ottaa siirtokortteja tai maalauskortin.

Mikäli pelaaja siirtyy laatalle, jossa ei ole tilaa, syntyy kaksintaistelu. Kaksintaistelu käydään nostamalla siirtokorttipakasta kortteja. Kortin alareunassa on kuvattuna miekkailijoita, jotka osoittavat, kumpi voittaa, hyökkääjä vai puolustaja. Kaksintaistelut käydään paras kolmesta -menetelmällä: ensimmäisenä kaksi voittoa saanut saa jäädä ruutuun, häviäjä palautetaan katedraaliin. Joissakin kaksintaistelusymboleissa on myös yksi kolmesta taustaväristä. Näissä korteissa taistelun voittaa se, joka on hankkinut vastaavan värisen laatan miekkailumestarilta.

Peli päättyy, kun yksi pelaajista saa kolme viidestä pelinappulastaan linnaan. Tämän jälkeen lasketaan pisteet. Linnaan toimitetuista miekoista saa pisteitä pistearvon mukaan, toimittamattomista puolet pistearvosta. Lisäksi El Grecon maalauksista voi tienata muutaman pisteen, samoin kuin ylijääneistä jalokivistä. Eniten pisteitä saanut on voittaja.

Toledo pelin alussa. Kuva: Antony Hemme / BGG
Toledo pelin alussa. Kuva: Antony Hemme / BGG

Rikkain vie, muut vikisevät

Koska käsikorttien määrää ei ole säädelty, kannattaa niitä kerätä käteen mahdollisimman paljon ja mahdollisimman aikaisin. Jos kortteja on kädessä paljon, voi todennäköisemmin pystyä yhdellä vuorolla tekemään useampia siirtoja ja vieläpä maksamaan niistä. Siispä hyvä taktiikka onkin kojujen asettelun jälkeen haalia hetken aikaa kortteja käteensä, kunnes sopivia sarjoja muodostuu.

Jossakin vaiheessa pitää tietenkin lähteä keräämään resursseja miekkoja varten. Toledon suurin miinus tuleekin tästä: ensimmäisenä resursseja keräävä pääsee hyötymään jopa ratkaisevasti siitä, että hänellä on mahdollisuus takoa ensimmäisenä miekka. Koska 15 pisteen arvoisia miekkoja on vain yksi, eikä siihen tarvita kohtuuttomia määriä jalokiviä ja terästä, tämän miekan tekijä on lähes automaattisesti ainakin pelin kärkisijoilla, ellei varma voittaja.

Pelaajien nappulat. Kuva: Antony Hemme / BGG
Pelaajien nappulat. Kuva: Antony Hemme / BGG

Myös 12 pisteen miekkoja on vain yksi, ja siitä seuraavien arvot ovatkin vain 8 ja 7 pistettä, joten on selvää, että hyvät miekat kannattaa takoa aluksi — vallankin, kun jokainen pelaaja voi saada täyden arvon mukaan pisteitä vain korkeintaan kolmesta miekasta. Se taas, pääseekö ensimmäisenä apajille, riippuu jopa kiusallisen paljon siitä, minkälaisia kortteja käteensä on onnistunut poimimaan.

Peliä tasoittamaan ja interaktiota lisäämään on toki kaksintaistelumahdollisuus, mutta sen rooli on lähinnä näennäinen ja käytännössä merkityksetön. Siirtokorteilla pystyy riittävän tehokkaasti välttämään täysistä laatoista koituvat ongelmat ja jos yksi miekantekijäkoju on täynnä, on laudalla kosolti muita mahdollisuuksia, joista valita. Kaksintaistelutuuriinsa vaikuttaminen miekkailumestarilaattojen avulla on sekin aikaaviepää puuhaa, varsinkin jos samalla pitäisi käydä jo kiivasta jalokivi- ja teräskauppaa. Jos kaksintaisteluihin liittyisi myös jotain muita mahdollisuuksia, esimerkiksi miekkojen tai siirtokorttien varastaminen häviäjältä, voisi omien voittomahdollisuuksien maksimoinnilla olla aidosti merkitystäkin.

Toledo on hyvin kevyt resurssinhallintapeli, jossa onnella on merkittävä rooli. Perhepeliksi ja satunnaiseen pelailuun siitä varmastikin muutamaksi kerraksi iloa riittää, mutta vakavamman peliharrastajan kannattaa kääntyä Martin Wallacen muun pelikatalogin puoleen.

Faktat Toledosta

Suunnittelija:

Julkaisija: Lautapelit.fi (2009), Kosmos (2008)

Mutkikkuus: Toledo on varsin yksinkertainen peli, joka soveltuu sääntöjensä puolesta myös perhepeliksi.

Onnen vaikutus: Häiritsevä. Jos käteen ei kerry samoja numerokortteja, pelissä ei pysy mukana.

Vuorovaikutus: Melko vähäinen. Pelaajien interaktio rajoittuu alun laattojenasettelun jälkeen samoista miekoista kamppailemiseen ja satunnaisiin kaksintaisteluihin.

Teema: Pelilauta on komea ja komponentit laadukkaita, mutta toisaalta mitään muutoksia mekaniikkaan tekemättä tämän voisi kuvitella myös oikeastaan missä muussa aiheessa tahansa.

Uudelleenpelattavuus: Heikko. Strategiset ulottuvuudet tuntuvat parin pelin jälkeen loppuun asti testatuilta.

Kieliriippuvuus: Peli on sääntöjä lukuunottamatta kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2-4, peli lienee parhaimmillaan nelinpelinä, kaksinpeli toimii erityisen huonosti.

Pituus: 45-60 min

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Toledo

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:63
Aito keskiarvo:3.14
Tasoitettu keskiarvo:3.14
  • 0: 0
  • 1: 1
  • 2: 6
  • 3: 40
  • 4: 15
  • 5: 1

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Osta Löydä lautapelit -kirja

3 thoughts on “Toledo”

  1. Perhepelinä ei välttämättä hullumpi, mutta on tää nyt muuten vähän taskulämmin. Jotenkin tylsää se kauppojen latominen pelin aluksi, liikkumisessa on sentään jotain ajatusta. Ihan jees, mutta ei kyllä sen enempää.

  2. Vähän samanlainen olo jäi minullekin. Vähän pelanneiden kesken tätä on ihan mukava läiskiä, toimintaa riittää koko ajan kaikille kohtalaisesti. Mutta jos pelataan kokeneempien kanssa, niin aina löytyy helposti mielenkiintoisempia pelejä.

  3. Halpiksena tuli noukittua tämäkin ja oli hintansa väärti. Tosi simppeli peli ja silti mietittävää on kokoajan, kun laskeskelee optimaalisia korttien käyttötapoja. Kivaa vaihtelua raskaampien pelien lomassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.