Tzolk’in: The Mayan Calendar

Mayat olivat vuoden 2012 kuuma peruna, jolloin heidän kalenteriaan sensaatiohakuisesti tulkinneet rummuttivat maailmanlopun puolesta. Mayoilla kalentereja oli toki vaikka muille jakaa, joista Tzolk’in, joka perustuu 260 päivän kiertoon, on yksi tunnetuimmista.

Maailmanloppu ei tullut, mutta se ei estänyt Tzolk’in: The Mayan Calendaria liitämästä ennustuksien siivellä lautapelaajien tietoisuuteen. Nousua Essenin pelimessujen yhdeksi kohutuimmista peleistä edesauttoi myös se, että pelilauta on itsessään melkoinen taidonnäyte – lautaan kun on rakennettu kokonainen rattaiden verkko. Mutta riittääkö vetovoima alkuihastusta pidemmälle?

Pelin idea

Tzolk'inin kansiPelaajat ovat pelissä mayakansoja, jotka kilpailevat toisia pelaajia ja heidän kansojaan vastaan. Tätä varten pelaajat saavat työläisiä, joita he asettavat eri alueille ja niitä takaisin ottaessaan ansaitsevat alueen tarjoamia resursseja, pisteitä tai muuta mukavaa. Työläisiä laittaessa peli ei vielä eroa genrensä massasta, mutta niitä ottaessa se paljastaa ”hampaansa”. Tähän on syynä kekseliäs ratasmekaniikka.

Jokaisella viidellä alueella on oma hammasrattaansa, jolle työläisiä asetetaan. Pelaaja joutuu maksamaan maissia sen mukaan, montako työläistä vuorollaan asettaa ja miten pitkälle rattaalla ne joutuu asettamaan. Kierroksen lopussa rattaita siirretään yksi pykälä ja jokainen uusi siirto tarjoaa erilaisen ja yleensä edellistä paremman palkinnon. Näin työläisestä tulee arvokkaampi, mitä kauemmin se rattaalla seisoo. Ikuisuuteen työläisiä ei voi kuitenkaan seisottaa, sillä pelaajan on vuorollaan pakko joko asettaa työläisiä tai ottaa niitä takaisin.

Eri alueet tarjoavat hieman erilaisia asioita. Palenque ja Yaxchilan keskittyvät tuottamaan resursseja, kun taas Tikalin ja Uxmalin kautta pelaaja voi rakentaa monumentteja ja temppeleitä, kehittää teknologiaa, tyydyttää temppeleiden jumalia tai lisätä työläisten määrää. Chichen Itza on selkeä voittopisteiden hankintapaikka, mutta pisteitä saadakseen tulee paikalle luovuttaa kristallipääkallo.

Oma pieni alueensa on varattu aloittavan pelaajan laatalle. Samalla alueelle menijä saa päättää, liikuttaako hän vuoron lopuksi ratasta yhden vai kaksi pykälää. Tämä on pelin ehdottomasti ilkein toiminto ja voi sekoittaa muiden suunnitelmia urakalla.

Ruoki kansasi

Teknologiaradat. Kuva: Mikko Saari
Teknologiaradat. Pelilauta on värikäs. Kuva: Mikko Saari

Peli kestää yhteensä reilut 20 kierrosta eli päärattaan yhden kokonaisen pyörähdyksen. Peliä jaksottavat ruokapäivät, joita tapahtuu neljä kertaa pelin aikana. Tällöin pelaajien on ruokittava kansansa. Jokainen työläinen vaatii kaksi maissia tai miinuspisteitä ropisee.

Onneksi ruokapäivinä tapahtuu jotain hyvääkin. Riippuen mikä ruokapäivä on kyseessä, pelaajat saavat joko pisteitä tai resursseja sen mukaan, miten he ovat edenneet jumalten kolmella eri temppeliradalla. Jokaisella temppelillä korkeimmalla oleva saa myös lisäpisteitä, joten radoilla on tarpeen edetä.

Temppelien lisäksi erityisen tärkeiksi nousevat rakennukset ja monumentit sekä eteneminen teknologiaradoilla. Edelliset antavat joko resursseja tai vaikuttavat loppupisteytykseen, jälkimmäiset antavat lisätavaraa tai sääntövapauksia aina kun pelaaja suorittaa tietyn toiminnon. Kaikkien edellä mainittujen toimintojen haaliminen ei onnistu, joten oma strategia sanelee, mihin kannattaa keskittyä.

Erilaisia strategioita onkin pelissä mukavasti, vaikka ei mitenkään mahdottoman paljon. Mikään niistä ei tunnu ylivoimaiselta, mutta tasainen menestyminen kaikilla alueilla vaikuttaa yhteen asiaan keskittymistä kannattavammalta. Yhden kortin varassa nitkutteleva ei yleensä pärjää, vaikka kaikki osuisi nappiin.

Ajoituksen tärkeys

Tzolk’inin pelaaminen tuntuu ketjutettujen minitehtävien suunnittelulta. Vuorojen rytmitys nousee tärkeäksi, jotta nappulat saa laudalla samaan aikaan oikeisiin kohtiin. Koko pitkään hiottu suunnitelma voi hajota yhteen harha-askeleeseen, kun maissi tai laudalle laitettavat työläiset loppuvat kriittisessä kohdassa kesken. Tunne onkin upea, kun monen vuoron suunnittelun jälkeen saa ajoitettua yhden massiivisen vuoron, jolloin oma peli etenee kuin mayojen jaguaari.

Vaikka peli vaatii aivojen rassaamista ja kaikenlaista tilpehööriä on runsaasti, on pelaaminen pohjimmiltaan, ainakin lautapelaajan näkökulmasta, yksinkertaista. Pelaajat vuorollaan joko laittavat työläisiä tai ottavat työläisiä. Suurin ongelma uusilla pelaajilla on lähinnä erilaisten toimintojen suuri kirjo. Onneksi kuvitus on johdonmukaisia ja lähes kaikki informaatio avointa, joten opettamisen kynnys ei ole kaikista korkein.

Hyvin öljytyt rattaat

Rattaiden tarpeellisuudesta voidaan olla monta eri mieltä, mutta pelkkiä koristeita ne eivät ole. Rattaat vähentävät komponenttien kanssa puljailua huomattavasti ja pitävät nappuloiden kehityksen selkeänä. Samat asiat voisi suorittaa muullakin tavalla, mutta ilman rattaita pelissä alkaisi olla jo liian paljon näperrettävää.

Rehellisyyden nimissä Tzolk’in saa lisäpisteitä myös koristearvonsa vuoksi. Rattaiden lisäksi kehuja keräävät erityisesti värikäs lauta sekä pienet kristallikallot. Toisaalta mukana ovat myös geneeriset puukuutiot ja -sylinterit, mikä on perinteinen ja hieman tylsä ratkaisu.

Mikäli peliä haluaa tuunata, voi maalailusta kiinnostunut maalata rattaansa. Tästä on tullut jo pienoinen villitys ja kuvia maalatuista rattaista on BoardGameGeek pullollaan.

Tzolk'inin pelilauta. Kuva: Henk Rolleman / BGG
Nappuloita rattailla. Kuva: Henk Rolleman / BGG

Erinomainen peli

Tzolk’in on melko sopuisa peli, sillä toisen suunnitelmiin ei pääse juurikaan vaikuttaamaan, ainakaan ilman oman pelin tuhoamista. Estäminen tapahtuukin yleensä huomaamatta. Kun tähän yhdistetään vuorojen tahdistaminen ja se, että satunnaista informaatiota on vähän, piilee pelissä analyysiparalyysi-vaara. Peliä ei kannata ottaa esille herkästi jäätyvien pelaajien kanssa, sillä se on parhaimmillaan, kun vuorot vaihtuvat suhteellisen rivakasti.

Peli toimii eri pelaajamäärillä kohtalaisen hyvin. Kaksin- ja kolminpelissä ylimääräisten pelaajien luoma blokkauselementti korvataan täyttämällä rattaat satunnaisesti muilla nappuloilla. Ratkaisu ei täysin korvaa ihmispelaajia, mutta tekee laudasta tiukemman. Silti pelkäksi kaksinpeliksi en tätä ostaisi.

Tzolk’in: The Mayan Calendar on hieno peli, joka ratsastaa voitokkaasti uuden mekaniikkansa avulla. Rattaat tekevät laudasta dynaamisen ja tuovat pelille sopivaa särmää. Työläistenasettelupeleihin kyllästynyt tai runsasta vuorovaikutusta hakeva ei pelille välttämättä lämpene. Kaikille muille Tzolk’inia voi kuitenkin suositella lämpimästi.

Faktat Tzolk’in: The Mayan Calendarista

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Czech Games Edition (2012)

Mutkikkuus: Symboleita ja toimintoja on paljon, mutta perustuksiltaan peli on melko simppeli.

Onnen vaikutus: Hyvin vähäinen. Onneen vaikuttaa lähinnä rakennuslaattojen vaihdos pelin puolivälissä ja sekin hyvin vähän.

Vuorovaikutus: Epäsuoraa. Toisen pelin voi tarkoituksellisesti pilata lähinnä tuhoamalla omansa.

Teema: Rattaat ja kuvitus auttavat erottumaan massasta, vaikka teema on pelkkä ohut kuorrute.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä voi kokeilla eri strategioita, joten sen seuraan palaa mielellään takaisin.

Kieliriippuvuus: Laatoissa ja laudassa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 60–90 minuuttia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Tzolk’in: The Mayan Calendar

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:98
Aito keskiarvo:3.88
Tasoitettu keskiarvo:3.88
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 3
  • 3: 20
  • 4: 59
  • 5: 16

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Osta Löydä lautapelit -kirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.