Principato

Touko Tahkokallion Principato on ensimmäisiä ulkomaisen laatupelikustantajan julkaisemia suomalaisia pelejä. Ennen tätä Eggertspielen (ja monien yhteistyökumppanien, muun muassa Lautapelit.fi:n) julkaisemaa peliä tietääksemme ainoastaan Kosmos on julkaissut suomalaispelin. Hieno pelinavaus Toukolta, siis!

Principatolla ei ole mitään hävettävää, sillä se on kaikin puolin hyvin pätevä europeli – jopa tylsyyteen asti.

Pelin idea

Kullakin pelaajalla on oma renessanssin Italian kaupunkivaltionsa hallittavana. Kaupunginmuurien ulkopuolelle rakennetaan peltoja ja maatiloja tuottamaan ruokaa, sisäpuolelle taas palazzoja ja pankkeja tuottamaan rahaa. Muureilla ovat sitten katapultit, nostoväki ja palkkasoturit sotimassa kaupungin puolesta.

Peli kestää kolme vaihetta, joiden aikana pelaajat kehittävät kaupunkejaan ja varustavat joukkojaan. Vaiheiden välissä ja aikanakin soditaan ja kolmannen vaiheen jälkeen lasketaan pisteet ja katsotaan, kenen kaupunkivaltio on pähein. Pisteitä tienaa sotimisesta, kulttuurisaavutuksista ja jokaisella pelaajalla olevista salaisista pistetavoitteista, jotka liittyvät rakentamiseen ja kulttuurisaavutuksiin.

Peli on melko napakka ja kunhan pelaajat tietävät mitä tekevät, kestää nelinpelinäkin vain noin tunnin.

Korteilla toimintoja

Pelin ytimessä on yksinkertaisen näppärä korttimekanismi. Jokaisella pelaajalla on kaksi toimintokorttia ja joka vuoro saa tehdä kaksi toimintoa. Mahdollisia toimintoja ovat kortin käyttäminen, kortin vaihtaminen ja kirkollisten suosioiden (jokeriresurssien) kerääminen. Kortit antavat erilaisia mahdollisuuksia, liittyen resurssien keräämiseen ja käyttämiseen.

Kortteja on kahdenlaisia. Toiset pitää vaihtaa aina käytön jälkeen, toiset ei. Pakkovaihdot ovat käteviä, sillä samalla vaivalla saa uuden kortin, mutta hankalia, jos samaa korttia haluaisi käyttää kerta toisensa jälkeen. Kaikki resurssituotantoa laukaisevat kortit ovat esimerkiksi kierrätettäviä, mutta resursseja tuhlaavat rakennuskortit eivät.

Toimintokortteja on tarjolla rivillinen, viidestä seitsemään pelaajien määrästä riippuen. Joka vuoro jono etenee, eli toisesta päästä heitetään kortti pois ja toiseen päähän tulee uusi kortti. Näin peli etenee, sillä vaiheet päättyvät, kun kyseisen vaiheen toimintokorttipakka on loppu.

Systeemi on varsin näppärä. Vaatii tasapainottelua pitää sopivat kortit käytössä. Hyviä resurssintuotantokortteja on syytä pitää hallussa, sopivien rakennuskorttien metsästäminen on toisaalta oma haasteensa. Sopivasti noussutta korttia voi vähän pantata muiden kiusaksi, toisinaan olisi kovasti tarpeen pitää kolmeakin korttia kädessä, eli joutuu tekemään vähän kompromisseja. Toimintokorttien kanssa puljaamisessa on Principaton ydin.

Kevyesti laimeaa resurssinhallintaa

Bloggaaja Brian Bankler lanseerasi termin Just Another Soulless Euro (JASE) kuvaamaan tietynlaisia pelejä. Principato on hyvässä ja pahassa tällainen sieluton europeli: tavoitteena on kerätä keltaisia ja vihreitä kuutioita, jotta niillä saa ostettua sinisiä ja punaisia laattoja, joilla saa voittopisteitä. Pelin renessanssiteema on toimiva, mutta hyvin tavanomainen, eikä erityisemmin tempaise pelaajaa mukaansa.

Principato tuntuu viiden pelin kokemuksella hyvin hiotulta. Siinä ei pärjää satunnaisella rämpimisellä, vaan huolellinen infrastruktuurin kehittäminen alussa palkitaan pelin loppupuolella tuotantokoneistolla, joka tuottaa kalliita tauluja, kirjoja ja veistoksia liukuhihnalta. Muuten varsin vähävuorovaikutuksinen peli saa potkua sotimisesta, joka pakottaa harkitsemaan muidenkin tekemisiä.

Lautapelit.fi kaupittelee Principatoa hyvin edullisesti parillakympillä, joka on tällaista pelistä sopuhinta. Varsinkin jos kokoelmasta puuttuu tällainen perinteinen kuutionkeräämispeli tai optimointihaasteet kiinnostavat, Principato on ehdottomasti tutustumisen arvoinen peli. Se on hyvin tehty ja kaikin puolin edustava ja korttisysteeminsä vuoksi mukavaa vaihtelua nykyään niin suosituille työläistenasettelupeleille, eikä siinä suurempaa vikaa ole – peli vain on hieman hengetön.

Faktat Principatosta

Suunnittelija: Touko Tahkokallio

Julkaisija: Eggertspiele, Lautapelit.fi (2011)

Mutkikkuus: Melko yksinkertainen, toimintokorttisysteemi on aika helppo oppia, eikä pelissä juuri muuta ole.

Onnen vaikutus: Matala. Sopivasti saatavilla oleva toimintokortti voi joskus auttaa, mutta muuten peli on taidosta kiinni.

Vuorovaikutus: Melko matala, vaikka sotimisessa pitääkin toisten sotavoimia seurata.

Teema: Renessanssi-Italia on kulunut teema, mutta sopii tälle pelille kieltämättä hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Viiden pelin jälkeen tuntuu, että raja tulee jossain vaiheessa vastaan, kovin monia erilaisia strategioita pelissä ei ole.

Kieliriippuvuus: Kielivapaa korttien otsikoita lukuunottamatta, kaikki on kuvattu symboleilla.

Pelaajamäärä: 2–4. Toiminee mukavasti eri pelaajamäärillä, kaksinpeliä en ole itse kokeillut.

Pituus: noin tunti, alkuun jopa 90 minuuttia.