Egizia

Egizia

Manetho oli oppinut tiilien valmistuksen ja kiventyöstön Beni Hasanissa. Nyt hänet oli määrätty Gizaan työstämään Kheopsin suurta pyramidia. Valmis pyramidi nousisi taivaaseen asti. Vaikka se oli saavuttanut vasta puolet korkeudestaan, se jo hämmensi näkijänsä. Ptah on antanut totisesti suosionsa faaraon arkkitehdeille!

Kiviä kulki jatkuvana, hitaana virtana Manethon ohi kohti pyramidin päälle johtavaa ramppia. Kohta hän saisi laskea työvälineensä tältä päivältä. Tunnin päästä hän söisi työläisten leirissä leipää ja katselisi kuinka astronomit ja astrologit nousisivat temppelin katolle tutkimaan tähtien sanomaa.

Egizian kansiEgizia on rikollisen vähän huomiota saanut italialainen työläistenasettelupeli. Egizia on italiankielinen sana muinais-Egyptille. Pelaajat rakentavat muinaisessa Egyptissä pyramidia, temppeliä ja obeliskia sekä riviä hautoja virkamiehille ja muille faaraon uskollisille palvelijoille. Parhaan rakennusryhmän johtaja voittaa.

Egiziaa on kuvailtu arvosteluissa “nopattomaksi Stone Ageksi” ja “Stone Age 2.0:ksi”. Oma Stone Age -kokemukseni on jäänyt katselun tasolle, mutta kyllä Egizia on sitä ja Lords of Waterdeepiä tuhdimpi. Lähinnä vertaisin sitä raskaudessa Viticultureen. Hiukan yllättäen Egizia on vain 2–4 pelaajalle, lohdutukseksi todettakoon heti kättelyssä, että kaksinpeli toimii hyvin.

Kaunis kuin Nefertiti

Pelilauta on virkistävän kompakti. Ainakin meillä tuntuu usein pelaajien oma tila loppuvan, kun lauta omii pöydästä leijonanosan. Egizian pelilauta on juuri sopivan kokoinen pelin keskiössä olevia Niilin ranta-alueita kuvaamaan. Väripaletti on beigevoittoinen, hiekkaa ja kalkkikiveä kun ympäristössä riittää. Keskellä kulkee Niilin vihreä ranta-alue. Lautaan on piiperretty kamelikaravaaneja, kivilouhoksia ja muita pieniä detaljeja, joita katselee ilokseen. Pelilaudan takakanteen on painettu pelin kansikuvan lyijykynäluonnos, mikä on sekin kiva idea.

Pelaajilla on lisäksi omat pelilautansa, joissa pidetään lukua työmiesten määrästä, ruoantarpeesta ja omista kalkkikivivarannoista. Puunappuloilla on toteutettu Niilillä kulkevat jokilaivat sekä rakennuksissa tarvittavat kivipaasit. Muita komponentteja ovat Niili- ja Sfinksi-kortit. Ensiksi mainituilla arvotaan kunkin kierroksen saatavilla olevat resurssit joen varrelle. Sfinksi-korteilla taas saa erilaisia pysyviä tai väliaikaisia bonuksia sekä lisäpisteitä antavia tehtäviä. Kokonaisuutena peli näyttää varsin hyvältä ja selkeältä.

Egizian pelilauta. Kuva: Kai Saarto
Egizian laudalla jokilaivat kulkevat Niilillä. Kuva: Kai Saarto

Virran vietävänä

Egizian pelikerta koostuu viidestä laivamatkasta alas Niilin juoksua. Matkan varrella pysähdytään työläistenasettelumekaniikalla poimimaan kyytiin työväkeä, viljaa sekä kalkkikiveä. Reitti alas jokea on yksisuuntainen, joten pelaaja joutuu aina valitsemaan prioriteettinsa tarkkaan. Samasta mekaniikasta kirjoitin hiljattain Francis Draken arvostelussani. Näiden perusresurssien lisäksi voi kertakäyttöisiä tai pysyvämpiä etuja tuovia toimintokortteja rannoilta löytyä.

Matkalla on mahdollista pysähtyä Sfinksin kohdalle nostamaan pakasta satunnaisia bonuksia ja salaisia tehtäviä antavia kortteja. Tähän pitää uhrata työvoimaa ja kivivarantoa. Alajuoksulla, Gizalla rakennetaan välittömästi voittopisteitä tuovia rakennelmia. Toisella puolen jokea on vuorosta toiseen vaihtuvat Niili-korttien tuomat pysähdyspaikat ja toisella puolella kiinteät, lähinnä työvoimaa ja rakennuskohteita antavat satamat.

Työväen hyvinvoinnin (ja pistesaldon) kannalta oleellista on viljan riittävyys. Omalla vuorollani olen voinut pysähtyä vaikka Thebaan hakemaan lisätyövoimaa pyramideille, mutta jos en saa ruokittua tätä porukkaa se tietää heti miinuspisteitä. Viljan tuotantoaan voi lisätä nostelemalla Niilin varrelle satunnaisesti pakasta tulevia viljakortteja. Viljan tuotanto on vahvasti kiinni Niilin tulvista, joiden ennustaminen on vaikeaa – varsinkin kun vastustaja voi halutessaan aiheuttaa kuivuutta!

Keskittymällä vihreisiin viljakortteihin pitämällä työvoimansa vähäisenä välttää kyllä miinuspisteet kuivakausina, mutta isot pistetilit jäävät silloin rakennuksilla tekemättä. Tällöin taktiikkana tuleekin olla vaikuttaa tulviin siten, että vastustajat eivät pääse hyötymään keltaisista ja ruskeista viljakorteistaan. Pyramidien ja temppeleiden vaatimat työmäärät lisääntyvät sitä mukaa mitä pidemmälle ne valmistuvat. Kiveä tosin kuluu samalla vähemmän.

Niili virtaa. Kuva: Kai Saarto
Vihreät viljakortit tuottavat vähiten satoa, mutta toimivat aina. Keskikokoisen tulvan aikana keltaiset viljakortit tuottavat reilummin. Ruskeat viljakortit ja niiden huikeat viljamäärät saa käyttöön vasta ison tulvan myötä, kun viljelyala moninkertaistuu. Kuva: Kai Saarto

Tasajuoksua suistomaalle saakka

Iso osa pelistä on resurssien hallintaa. Mitä viljaa ja paljonko hankin? Paljonko uskallan palkata työväkeä ja koska kivituotantoni on riittävää? Alkupelissä voi olla fiksua rohmuta jotain resurssia pois kilpailevilta gryndereiltä, mutta tulevilla kierroksilla resurssit tasaantuvat kyllä. Monopoliasemaa ei pitkään saa pidettyä.

Pelin edetessä myös Niili-kortit nousevat tehossaan. Viidennellä eli viimeisellä kierroksella ruokaa ja kiveä saa tajuttomia määriä yhdestä kortista. Ei se silti tasapainoa enää hetkauta siten, että ensimmäiset kierrokset huonosti pelannut voisi sprintata toisten ohitse pisteissä.

Viimeisen vuoron runsaat resurssinsa oikein panostamalla voi kuitenkin suorittaa jonkun Sfinksi-korteista saadun tehtävän, kuten vaikka pyramidin valmistumisen. Siitä voi saada ratkaisevat bonuspisteet. Egizia on nimittäin äärimmäisen tiukka, voitto ja kolmostila voivat olla vain pisteen päässä toisistaan.

Egizia osuu omassa worker placement -kokemuksessani aika mukavaan rakoon. Se ei ole ihan niin puhtaasti matemaattinen harjoitus kuin Francis Drake, siinä on enemmän sisältöä kuin Lords of Waterdeepissä, eivätkä satunnaisuutta tuovat sfinksi-kortit ole kuitenkaan niin ratkaisevia kuin kesä- ja talvivieraat Viticulturessa.

Egizia on hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Sen mekaniikoista on helppo nähdä lainauksia myöhemmissä työläistenasettelupeleissä. Stonemaier Gamesin pääsuunnittelija Jamey Stegmaier onkin nostanut Egizian yksisuuntaisen toiminnonvalinnan yhdeksi aiheeksi suosikkipelimekaniikkojaan esittelevässä videosarjassaan.

Kuivuus tuo vaikeuksia. Kuva: Kai Saarto
Kuivuuden tullessa työläisten ruokahuolto joutuu suurten haasteiden eteen. Kuva: Kai Saarto

Faktat Egiziasta

Suunnittelija:

Julkaisija: Hans im Glück, Rio Grande Games (2009)

Mutkikkuus: Suhteellisen yksinkertaiset säännöt, joskin eri rakennelmien pisteytys pitää käydä tarkemmin läpi. Egiziaa voisi luonnehtia raskaaksi perhepeliksi tai alemman keskisarjan harrastajapeliksi.

Onnen vaikutus: Sfinksikortit ovat suurin tuurielementti, onnen osuus ei kuitenkaan ole kohtuuton.

Vuorovaikutus: Niilin tulvamäärien säätelyllä voi vaikuttaa toisten peliin, kuten myös valtaamalla työläistenasetteluvaiheessa toiselle tärkeitä kohteita. Suoraa konfliktia ei kuitenkaan synny.

Teema: Yksisuuntainen työläistenasettelu ja yhteen suuntaan virtaava Niili toimivat teemallisesti aika hyvin yhteen. Työläisten hankinta ja ruokahuolto, sekä monumenttien rakentaminen tuntuvat myös temaattisilta.

Uudelleenpelattavuus: Niilin toisen rannan korttien vaihtelu ja sfinksikorttien satunnaisuus pelikerrasta toiseen lisäävät uudelleenpeluuarvoa. Erilaisia taktiikoita on myös riittävästi useaan pelikertaan kokeiltaviksi.

Kieliriippuvuus: Korteissa on tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin kahdellakin.

Pituus: 90 minuuttia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Egizia

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:38
Aito keskiarvo:3.63
Tasoitettu keskiarvo:3.50
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 13
  • 4: 23
  • 5: 1

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *