Kategoriat
Peliarvostelut

De Vulgari Eloquentia

Dante Alighierin kansankielen ja latinan suhdetta käsitelleen esseen mukaan nimetty De Vulgari Eloquentia on peli Italian kansankielen kehityksestä. Kiehtovasta aiheesta on tehty vanhanaikainen europeli.

Mario Papini on pelintekijänä tunnettu pääasiassa kahdesta Italian historiaa luotaavasta pelistä. De Vulgari Eloquentian lisäksi Papini on tehnyt Sienan, joka kuvaa menestyksentavoittelua 1300-luvun Toscanassa tyylistä tinkimättä.

Italian kansankielen kehityksen aiheekseen napannut De Vulgari Eloquentia on kuitenkin Papinin päätyö. Peli ilmestyi alunperin vuonna 2010. Vuonna 2019 julkaistiin joukkorahoitettu uusi laitos, De Vulgari Eloquentia: Deluxe Edition, johon tämäkin arvio perustuu.

De Vulgari Eloquentia: Deluxe Editionin kansikuva

Seikkailuja Italiassa

Kerjäläisveli Raffaele

Pelaajat ovat italialaisia kauppiaita, jotka kiertelevät pitkin maata ja siinä sivussa sivistävät itseään paikallismurteiden osaamisessa ja keräävät käsikirjoituksia eri puolilta maata. Myös poliittista vaikutusvaltaa ja verkostoja haalitaan. Matkan varrella on mahdollista hylätä maalliset pyrkimykset ja ryhtyä kerjäläisveljeksi. Kirkollinen ura voi johtaa kardinaaliksi ja jopa paaviksi asti.

Itse peli on toimintapisteiden käyttämistä. Pelaajilla on vuorollaan käytössä viisi toimintapistettä, jotka on jaettava eri toimintojen kesken. Näillä toiminnoilla haalitaan käsikirjoituksia, vaikutusvaltaa, rahaa ja edistytään radoilla, jotka sitten myöhemmin tuottavat palkintoja.

Peli kestää ainakin 13 kierrosta. Viimeisen viiden kierroksen aikana paavin terveydentila alkaa horjua. Kun paavi sairastuu, loppu on lähellä. Lopulta paavi kuolee, pelaajat kutsutaan Roomaan ja on viimeisen kierroksen aika. Sitten vain summataan maine ja kunnia ja eniten arvostusta ja kulttuurillista pääomaa kerännyt pelaaja vie voiton.

Hidasta matkantekoa

Ensimmäinen asia, joka De Vulgari Eloquentiassa tulee vastaan on matkanteon hitaus. Jokaisen toiminnon saa vuorolla valita vain kerran, myös liikkumisen. Liikkuminen maksaa yhden toimintopisteen aluetta kohden ja Italian eteläkärjestä pohjoiseen on noin kymmenen alueen matka – menisi siis kaksi täyttä kierrosta matkustaa maan päästä päähän.

Laivamatkailu onneksi jouduttaa menoa hieman. Vaivaisella kolmella toimintopisteellä pääsee satamasta toiseen joko Tyrrhenanmerellä tai Adrianmerellä. Niin, ja aina kun käyttää useamman kuin yhden toimintopisteen kierroksessa liikkumiseen, rahaakin kuluu.

Paikasta toiseen on kuitenkin matkustettava, sillä yksi päätehtävistä on kerätä käsikirjoituksia eri puolilta Italiaa. Käsikirjoitukset tuottavat pisteitä arvonsa verran ja lisäksi täydellinen viiden eri värin setti tuottaa lisäpisteitä – ja kun värikoodaus on tehty alueittain, se tarkoittaa vierailua joka puolella Italiaa.

Läjä käsikirjoituslaattoja.
Käsikirjoitukset ovat keskeinen pistelähde. Uudessa laitoksessa huomioidaan myös värisokeita, joskin melko hillitysti. Kuva: Mikko Saari

Käsikirjoitusten haaliminen edellyttää lisäksi oman tietämystason kehittämistä. Jotta saa kakkostason käsikirjoituksia kerättyä, pitää olla riittävän korkealla kielitaidon tasolla. Tietämystään voi onneksi kehittää eri tavoin – ja yksi keskeisimmistä on matkustelu. Kaupungeissa on tarjolla matkamiehille rahaa tai tietämystä ja jokainen paikan päälle ehtivä saa tämän palkinnon ihan ilmaiseksi, käyttämättä toimintopisteitä.

Perustoimintoihin kuuluu myös tarjolla olevien kuutioiden napsiminen. Poliitikot ovat vaikutusvaltaisia, mutta erittäin kalliita. Aateliset tuovat myös vaikutusvaltaa ja ovat onneksi ilmaisia. Abbedissoista joutuu maksamaan hieman, mutta ne ovat monikäyttöisiä. Ilmaiset kirjurit voi käydä muuttamassa luostarissa pisteiksi tai tietämykseksi. Kaikkien näiden kerääminen vie tietysti toimintopisteitä ja tarjolla oleva valikoima on rajallinen.

Tarjolla on myös tapahtumia. Joka vuoro paljastetaan yksi tapahtuma, joka lisää johonkin kaupunkiin ylimääräistä arvoa noudettavaksi. Tämän bonuksen saa vain ensimmäisenä paikalle ehtivä. Joskus vuorojärjestyksen kanssa on siis kovin kriittistä. Tavallisesti tietämättömin liikkuu ensin, mutta käyttämällä toimintopisteitään lepäilemiseen saa etuilla seuraavan vuoron vuorojärjestyksessä.

Lähikuva De Vulgari Eloquentian pelilaudasta ja nappuloista.
Kauppias ja kaksi kerjäläisveljeä Toscanassa. Kiekot kuvaavat sitä, missä kaupungissa kukin pelaaja on vieraillut. Milanon 25 kolikon palkkion on käynyt kuittaamassa jo punainen ja musta, vihreä ei sitä enää kerjäläisveljenä voikaan saada. Kuva: Mikko Saari

Ratojen kehittämistä

Kardinaali Muret

Perustoimintoihin kuuluu erilaisten ratojen kehittäminen toimintopisteitä maksamalla. Veronan arvoitus ja Aurinkolaulu ovat merkittäviä käsikirjoituksia, joita etsitään etenemällä radoilla. Näissä eniten edennyt saa pelin lopussa hyvät palkkiot. Arvoitusta voi tutkailla vain Toscanassa, Aurinkolaulua vain tietyillä kierroksilla tietyissä kaupungeissa.

Paavin kirjastoa voi käydä penkomassa, sieltä löytyy pisteiden arvoisia käsikirjoituksia, joista osa toimii jokereina viiden värin settiä kerättäessä. Viestinviejäradan suorittamalla pääsee kirjautumaan Bolognan yliopistoon ja tienaa hyvän tietämysbonuksen ja pisteitä tietyissä kaupungeissa vierailemisesta. Idänkaupparadan suorittanut kauppias saa kunnon rahapotin ja pelin lopussa bonuspisteitä satamista.

Mahdollisuuksia on siis paljon ja De Vulgari Eloquentia onkin tässä suhteessa jotenkin mukavan vanhanaikaiselta tuntuva ahdistuspaketti: tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta toimintopisteitä vain viisi kierroksessa, joten aika ei riitä mitenkään. Tekemisiään on toden totta syytä suunnitella huolella ja mieluusti ainakin muutaman kierroksen eteenpäin, jotta kaiken tarpeellisen saa tehtyä.

Pelilaudan etenemisratoja.
Indovinello-radalla pisteitä tulee kaikille tarpeeksi pitkälle edenneille. Cantico-radalla kaksi parasta tienaa. Bibliotecasta löytyy kirjoja, kun jaksaa riittävän pitkälle, Correran lopussa odottaa pääsy yliopistoon. Kuva: Mikko Saari

Rahaa vai uskontoa?

Sienassa pelaajien tie vei talonpojista kauppiaiksi ja lopulta pankkiireiksi. Jokaisella eri roolilla on omat toimintonsa, mutta tavoitteena on progressio pankkiirin rooliin. Tämä lumoava ominaisuus löytyy myös De Vulgari Eloquentiasta, jossa pelaajat ovat aluksi kauppiaita ja voivat koska hyvänsä luopua osasta omaisuuttaan luostarissa tullakseen kerjäläisveljiksi. Tarpeeksi rahaa kerännyt veli voi sitten nousta kardinaaliksi.

Kaikki eri roolit tekevät tässä pelissä samoja asioita, hieman eri tavoin vain. Vain kauppiaat voivat kerätä kaupungeista rahaa ja edetä idänkaupparadalla. Kerjäläisveljet ja kardinaalit saavat rahaa avustuksena rikkaimmalta kauppiaalta ja voivat käyttää myös rahankeruutoimintoa. Näillä rooleilla on etunsa, jotka voivat olla hyvinkin vahvoja: paras kardinaali esimerkiksi antaa pelaajalle kuudennen toimintopisteen käytettäväksi joka vuoro ja oma suosikkiveljeni antaa pelaajan matkustaa ilmaiseksi.

Mikään pakko ei ole edetä mihinkään. Kauppias voi pelin lopussa päästä pankkiiriksi ja tienata pisteitä myös haalimalla eniten rahaa. Kerjäläisveli voi nousta benediktiiniläismunkiksi ja kardinaaleilla on mahdollisuutena nousta camerlengoksi tai jopa paaviksi. Pankkiirina voittaminen on vaikeaa, mutta etenkin paaviksi pyrkiminen ei ole mikään varma tie voittoon. Vähintään kerjäläisveljeksi ja munkiksi on yleensä kuitenkin viisasta pyrkiä.

De Vulgari Eloquentian kauppias-, kerjäläisveli- ja kardinaalilaatat.
Kauppiailla ei ole erikoispiirteitä, mutta kerjäläisveljet ja kardinaalit ovat yksilöllisiä. Kun rooliaan vaihtaa, saa valita jäljellä olevista hahmoista haluamansa. Kuva: Mikko Saari

Ontuva toteutus

Alkuperäisessä laitoksessa oli kaikenlaista pulmaa sääntöjen ja käytettävyyden kanssa. Puutyöläinenkin innostui tuunailemaan omaa kappalettaan. Voisi ajatella, että Deluxe Edition korjaisi pelin puutteita, mutta valitettavasti se työ on jäänyt pahasti puolitiehen. Kickstarter-kampanjassa saavutettiin kaikenlaista kivaa, mutta pakko se on silti sanoa: tämä on kyllä vähiten deluxe deluxe edition, jonka olen nähnyt.

De Vulgari Eloquentia: Deluxe Editionin metallikolikoita.
Kiiltävää! Kuva: Mikko Saari

Papini ei ole selvästikään kova käytettävyysguru, mutta jonkun muun olisi pitänyt olla. Peli on selvästi aikaisempaa laitosta parempi, mutta jättää silti muutamia kohtia tarpeettoman epäselväksi. Sääntökirja saa pelin vaikuttamaan vaikealta ja osa säännöistä on aivan liian vaikeaselkoisesti esitetty. Joidenkin komponenttien tarkoitus jäi vähän epäselväksi.

Haluaisin tämän olevan parempi. Paljon on hyvää: kuvitus on ajan hengen mukaista, komponentit enimmäkseen vallan tarkoituksenmukaisia, on hauskaa että eri rooleille on omat nappulansa, metallikolikot ovat ihania ja toimintopisteiden laskemiseen olevat lätkät ovat oikein mukavan kokoisia. Mutta keksisin vielä paljon parannettavaa!

Deluxe Edition sisältää lisäosia, jotka ovat käytännössä uusia toimintoja, joilla kerätään kortteja eri puolilta Italiaa. Nämä uudet tavat kerätä pisteitä ovat ensitestien perusteella ihan ok, mutta eivät mitenkään välttämätön osa peliä, ennemmin lisämauste kaiken jo nähneille pelaajille.

Lähikuva pelilaudasta.
Kaksi kardinaalia Rooman lähistöllä. Kuva: Mikko Saari

Kiinnostava peli

Kardinaali Zazza

De Vulgari Eloquentia onnistuu kuitenkin olemaan aivan kelpo peli. Se on, kuten Puutyöläinenkin sanoo, aidosti strategiapeli. Suunnitelma on oltava. Peli on yhtä aikaa piinaava ja leppoisa. Jos rakastat toimintapistepelejä, joissa haluaisit joka kierros käyttää ainakin seitsemän pistettä, mutta kun niitä pirun pisteitä on vain se viisi, pidät kyllä De Vulgari Eloquentiasta.

Erilaisia strategioita on tarjolla ja onnistumisen elämyksiä myös. Tämä on peli, joka voi olla ihan mukava hävitäkin. Viimeksikin hävisin, mutta ei haittaa, kun sain vedettyä tietämysradan tappiin asti ja kerättyä arvokkaimman käsikirjoituksen. Se oli hieno saavutus, vaikka ei nyt voittoon riittänytkään.

Olen pelannut De Vulgaria pääasiassa kaksinpelinä. Osa pelistä loistaisi paremmin useammalla pelaajalla; nyt radoilla ei liiemmin ole kilpailua. Se ei kuitenkaan haittaa, vaan lähinnä korostaa pelin leppoisaa luonnetta. Kestokin on mieluisampi kaksinpelissä, pelin kesto kasvaa nimittäin lineaarisesti pelaajamäärän mukaan.

Tiedät kyllä, jos ajatus Italian kirjakielen kehityksestä myöhäiskeskiajalla kiehtoo sen verran, että De Vulgari Eloquentia on testattava. Jos valinnanvaraa on tarjolla, Deluxe Edition on varmasti parempi valinta. Alkuperäiseen päätyvien on syytä varautua jyrkempään oppimiskynnykseen.

Pelaajan näkösuojan kääntöpuoli.
Eri pisteytyskeinot on lueteltu kattavasti pelaajan näkösuojan takana. Kuva: Mikko Saari

Faktat De Vulgari Eloquentiasta

Suunnittelija:

Julkaisija: Giochix.it (2010, 2019)

Mutkikkuus: Pelimekaniikan perusteet on helppo opettaa. Säännöt ovat enimmäkseen yksinkertaiset. Erilaisia toimintoja tuntuu alkuun olevan paljon, mutta niiden kanssa pääsee sinuiksi ensimmäisen pelin aikana.

Onnen vaikutus: Sattumalle on vähänlaisesti sijaa.Taitavin suunnittelija voittaa, toki toisten pelaajien tekemisistä seuraa jonkin verran kaaosta.

Vuorovaikutus: Peliä voi pelata varsin rauhanomaisesti, mutta osalla radoista joutuu vähän kilpailemaan muiden pelaajien kanssa ja joitain resursseja on rajallisesti. Vuorojärjestystä pitää huomioida, eikä lepotoiminto ole todellakaan turha.

Teema: Kirjakieliteema jää lopulta vähän ohueksi. Keskiajalta peli kyllä tuntuu esimerkiksi etenemisen vaivalloisuuden vuoksi, mutta varsinainen tekeminen on melko abstraktia settienkeräilyä.

Uudelleenpelattavuus: Erilaisia laajoja strategisia lähestymistapoja on ainakin muutama, joten niiden hiomisessa riittää kyllä kokeiltavaa useamman pelin ajaksi.

Kieliriippuvuus: Osissa ei ole olennaista tekstiä, apulappujen kanssa varsinkin pärjää aivan mainiosti kielitaidotonkin.

Pelaajamäärä: 2–5.

Pituus: 20-30 minuuttia pelaajaa kohden. Kaksinpelin pelaa nopeastikin, kokemattomien pelaajien viisinpeliin varaisin suosiolla aikaa kolmisen tuntia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.