Montaa australialaista peliä en tiedä, mutta Sunda to Sahul antaa ainakin vakuuttavan kuvan australialaisten kekseliäisyydestä. Julkaisija Don Bonen debyyttijulkaisu on varsinkin esikoiseksi vaikuttava.
Pelin nimi ei peruseurooppalaiselle juuri aukene. Jos on kuullut Sundamerestä, on jo vähän jäljillä. Sundameri sijaitsee jossain Indonesian paikkeilla, ja siellä sijaitsivat myös Sundan ja Sahulin muinaismantereet. Pelin teemana on siis kivikautiset kansainvaellukset Oseanian merillä. Hämärämpää teemaa tai varsinkaan nimeä on jo vaikea keksiä.
Epäilykset pelin järkevyydestä saavat uutta pontta, kun laatikon avaa. Peli on laattojenasettelupeli ja laatat ovat vähintäänkin kummallisia. Tuttujen ja turvallisten heksojen tai neliöiden sijasta laatat ovat kummallisen muotoisia palapelipaloja. Tämä tarjoaa tietysti huomattavasti enemmän mahdollisuuksia mitä laattojen yhdistelemiseen tulee. Kuvioina laatoissa on merta ja maata. Maasta on tarkoitus koota saaria ja mantereita.
Pelin idea
Sunda to Sahul on enemmän kuin yksi peli peli. Se on oikeastaan pelisysteemi, niin monella tavalla sitä pystyy pelaamaan. Pelaajamäärä vaihtelee yhdestä neljään. Yksin pelattuna peli on harvinaisen mielekäs. Palapelimäisiä puzzleja on erilaisia, tehtävänä voi olla esimerkiksi koota mallin mukainen saari paloista. Ei ole ihan helppoa, jos mallista näkyy vain ääriviivat!
Toisen soolopelin tarkoituksena on yhdistää kaikki pelin palat yhdeksi saaristokokonaisuudeksi, jossa yksikään saari ei jää keskeneräiseksi. Sekään ei ole aivan pieni tavoite. Yksinpelin olennaisin merkitys on kuitenkin totuttelu paloihin ja niiden eri mahdollisuuksien oppiminen. Se on hyödyllinen taito siinä vaiheessa kun käydään varsinaisten pelien pariin.
Kokoa oma pelisi
Sunda to Sahul on hyvin modulaarinen peli. Säännöt koostuvat perussäännöistä, joihin voi liittää haluamansa määrän kehittyneitä sääntöjä. Peruspeli pyörii solmujen ympärillä. Solmu on risteyskohta, jossa kolmesta kuuteen palaa kohtaa. Kun solmu on valmis, siihen laitetaan pelimerkki. Se voittaa, joka saa eniten pelimerkkejä pelattua. Lisäsäännöt lisäävät järvien pisteytyksen, heimojen muodostamisen pelimerkeistä, heimojen väliset taistelut ja resurssit, joista saa lisäpisteitä ja joiden omistuksesta taistella.
Sitten on vielä yksi vaihtoehto: pelataanko vuorotellen vai reaaliajassa! Tässä piilee Sunda to Sahulin vetovoima ainakin minulle. Reaaliaikainen vuoroton peli muistuttaa lähinnä palapelin rakentamista kilpaa ja on sellainen adrenaliinipläjäys, ettei sille moni muu peli pärjää.
Vuoropohjainen peli vaikutti muutaman kokeilun perusteella melko tylsältä, mutta se voi olla kelvollista pelattavaa mutkikkaammilla säännöillä. Vuoroton peli on kuitenkin loistohupia. Peruspeli järvisäännöillä vaikuttaisi parhaalta tavalta pelata, heimojen käyttäminen ainakin tuntui melko tasapainottomalta säännöltä, elleivät pelaajat sitten ole hyvin tasaisia taidoiltaan.
Sunda to Sahulin ongelmana on yleisestikin ottaen pelaajien epätasaisuus. Olen pyöritellyt paloja paljon itsekseni ja olen siitä syystä huomattavasti nopeampi pelaamaan kuin pelaajat, joilta sama kokemus puuttuu. Vuorottomassa pelissä ei tunneta armoa, vaan nopein voittaa. Jos pelaajien välillä on suuria tasoeroja, pelin vetovoima kärsii.
Ulkoasu kunnossa
Peli on varsin mainion näköinen. Laatikko on poikkeuksellisen tukeva ja palat paksua laserleikattua puuta. Palat sopivat yhteen ongelmitta ja tuntuvat kestäviltä. Nuhjaantumista on kuitenkin odotettavissa, koska palat joutuvat kestämään melko rankkaakin käsittelyä pelattaessa. Nappulat ovat pahvilätkiä ja muuten kelvollisia, mutta osa on muodoiltaan turhan samanlaisia.
Pistelauta on ainoa huono osa, se kun meni mutkalle parin viikon säilytyksen jälkeen. Onneksi sitä ei tarvitse pelattaessa, sitä käytetään vain pelin lopussa pisteiden laskun apuna ja siinäkään se ei ole välttämätön. Käytännössä omakustanteiseksi peliksi Sunda to Sahul on todella hyvin tehty ja osiltaan ainakin hintansa arvoinen.
Yhteenveto
Palapelifriikeille Sunda to Sahul on fantastinen valinta, samoin reaaliaikaisten pelien ystäville. Se on selvästi paras reaaliaikainen peli, jota olen pelannut. Ihan jokaisen makuun Sunda to Sahul ei sovi, sen verran erikoinen peli on niin hyvässä kuin pahassa. Kannattaa kuitenkin kokeilla erilaisia pelitapoja, jos niistä löytyisi omaa makua vastaava.
Suunnittelija: Don Bone
Julkaisija: Sagacity Games
Ilmestymisvuosi: 2002
Pelaajamäärä: 1-4
Pituus: 30-60 min
Galaxy Trucker
Mondo (2. laitos)
Flix Mix
Crystal Cave – Kristallikaivos
Turbo Taxi
Factory Fun
Ubongo 3D
Nodwick: The Card Game
Mondo
Enigma
Blitz ja Blitz 2.0
La Boca
8 vastausta aiheeseen “Sunda to Sahul”
Mitä muut pelaajat ovat mieltä variantista, jossa mukana olisi tiimalasi. Ehkä noin minuutin mittainen aika, jonka aikana kukin pelaaja omalla vuorollaan saisi asettaa niin monta palapelin palaa kuin ehtii. Pelimerkkejä käytettäisiin normaalisti ja pelin pituus voitaisiin määritellä sopivan kierrosmäärän pituiseksi. En ole vielä kokeillut pelitapaa, mutta kiinnostaisi kuulla kommentti tai pari.
Ei välttämättä huono idea ja luultavasti sitä vuoropohjaista peliä parempi monin tavoin. Itse olen vain niin reaaliaikapelin fani, että nykyisellä Sunda to Sahulin pelitahdilla jäänee testaamatta variantit.
Olen peliä pelannut vain kerran reaaliaikaisella variantilla, joka miellytti itseäni kovasti. Täysin erilainen kuin mikään muu peli mitä olin pelannut, ehkä myöhemmistä peleistä Galaxy Truckerin aluksen rakentelu voisi liipata likeltä. Kokeilemisen arvoinen jos pitää erikoisista mekaniikoista.
Sääntövariantteja tosiaan näytti ohjekirjassa olevan iso kasa, joten varmasti melkein kaikille löytyy miellyttävä vaihtoehto, jos perussäännöt eivät innosta.
Yleensä olen näissä nopeutta vaativissa reaaliaikaisesti pelattavissa peleissä melko hyvä, mutta Sunda to Sahul on jostain syystä ihan eri maata. Viime viikolla tuli taas todettua, kuinka menee vain aivot solmuun, kun yrittää miettiä minkämuotoinen (puhumattakaan saarista ja vesistöistä) palikka tuohonkin sopisi. En ollut viimeinen yhdessä pelissä, joten olin suoritukseeni tyytyväinen. Ehkäpä juuri tuon (minulle) vaikeuden tähden pidän kuitenkin kovasti tästä. Useimmat pelkkään nopeuteen pohjautuvat pelit ovat olleet lähinnä tylsiä päinvastaisesta syystä. Tietty pelaamalla useammin hahmotuskyky varmaan paranisi järkevälle tasolle tässäkin.
Ei varmaankaan mikään ihan tunkki peliksi, mutta vaatii abstraktia muodonhahmotuskykyä huomattavasti enemmän kuin mihin itse yhden kokeilun perusteella olen valmis.
Kummasti tätä auttaa, kun rakentelee palapelejä aikansa kuluksi. Oppii hahmottamaan peliä ihan toisella tavalla. Tosin seurauksena on sitten se, että olen voittanut tähän asti pelaamistani peleistä 20/22… Ja turpiinkin on tainnut tulla lähinnä parilla kokeilulla sitä hitaampaa varianttia. Pikapeliä en ole tainnut vielä tähän mennessä hävitä.
Tämä on kyllä niitä pelejä, mitä pitäisi pelata enemmän, jotta saisi koulutettua itselleen vastustajia – mutta käytännössä nykyisellä peliseuralla se ei toteudu. Mutta en myy pois, en ikinä. Täytyy varmaan opettaa lapset pelaamaan tätä, niin saa pelata kyllikseen. Asiansa osaavia pelaajia vastaan tämä on kyllä silkkaa luksusta.
Vaikuttaisi tosiaan siltä, että palapelien rakentelulla on – ylläri – suuri vaikutus pelimenestykseen. Tuossa viimeisimmässäni pelisessiossa oli juurikin StS-ensikertalainen, joka kuitenkin oli harrastanut paljon(?) palapelejä. Aika rivakkaan tahtiin ne palat löysi oikeat paikkansa.
Tarkoitinkin nimenomaan palapelien rakentelua Sundan palasilla, en palapelejä yleensä. Palat ovat niin oudon mallisia, ettei muusta palapelinrakentamisesta ole mitään hyötyä tässä pelissä.