Lautakunnan laattojenasettelujakson innostamana päädyin sekä siivoamaan Lautapelioppaan laattojenasettelupelit-mekaniikkaa vähemmän oleellisista peleistä että tekemään oman parhaiden laattojenasettelupelien listauksen.
Listalla on pelejä, joissa laattojenasettelu on pääasiallinen pelimekaniikka, eikä vain sivuosassa. Pelissä pitää olla olennaista se, minne ja miten laattoja pelataan, siinä määrin että peliä lyhyesti luonnehtiessaan sitä tulee nimenomaan sanoneeksi laattojenasettelupeliksi.
Tämä rajaa pois esimerkiksi Terraforming Marsin. Toki siinäkin asetellaan laattoja laudalle, mutta ei se kovin olennainen osa peliä ole. Laattojen asettelu on enimmäkseen aika ilmeistä ja se olisi myös melko helppoa ottaa pelistä kokonaan pois, pelikokemuksen liiemmin kärsimättä. Samoin vaikkapa 18xx-pelien sinänsä olennainen ratalaattojen asettelu: sekään ei varsinaisesti ole näiden pelien ydintä ja olisi siivottavissa pois ja toteutettavissa toisin.
Olen karsinut pois myös erilaiset ruudukontäyttöpelit. Vaikkapa Azul ja Patchwork jäävät pois, vaikka niissäkin pelataan laattoja. Azulissa laattojen pelaaminen on kuitenkin kovin staattista ja pääpaino on laattojen valitsemisessa. Patchwork on enemmän laattojenasettelupeli, mutta lasken senkin ennemmin ruudukon täyttämisen puolelle; olennaista ei ole laattojen keskinäiset suhteet, vaan se, että ruudukko tulee täyteen.
Lista kuunneltavaksi
Parhaat laattojenasettelupelit
10 Cities: Skylines on Rustan Håkanssonin oiva kaupunginrakennuspeli kotimaiseen tietokonepeliin pohjautuen.
Tässäkin on ruudukko, jota polyominoilla täytetään, mutta olennaista ei kuitenkaan ole ruudukon täyttäminen, vaan laattojen keskinäiset suhteet: se, minkälaisen alueen viereen mitäkin rakentaa, on pelissä kriittistä.
Tämä tekee Cities: Skylinesistä kirkkaasti laattojenasettelupelin. Ruudukon täyttyminen on olennaista lähinnä siltä osin kuin se rajoittaa laattojen pelaamista laudalle.
9 Genial on Reiner Knizian abstrakti klassikko vuosien takaa. Laatat ovat kahden heksan mallisia ja niiden pyöritteleminen oikeaan asentoon oikeassa paikassa on juurikin pelin juju.
Pisteitä kertyy sen mukaan, minkä verran samaa väriä on vieressä. Usein parhaat pistepaikat tekevät seuraavalle pelaajalle vielä paremman tilaisuuden, mutta kun mukaan yhdistetään kniziamainen “paras huonoin”-pisteytys, joskus voi ollakin aivan turvallista ruokkia toista pelaajaa pisteillä.
8 Marrakech on lastenpelien parhaimmistoa. Laatat ovat tässä kankaisia mattoja, joita voi latoa päällekkäin ja lomittain. Pelaamista rajoittaa laudalla kulkeva mattotarkistaja, joka myös tuottaa pelaajille pisteitä – jos sattuu ohjaamaan tarkistajan toisen pelaajan matolle, joutuu nimittäin maksamaan.
Tämä luo peliin hyvän jännitteen. Koska mattoja saa pelata vain tarkastajan viereen, tarkastajan haluaa tietysti saada lähelle toisten pelaajien mattoja, jotta pääsee rakentamaan niiden päälle – mutta silloin riskit joutua maksamaan ovat suurempia. Himmailemalla turvallisilla alueilla välttyy maksuilta, mutta voi joutua pelaamaan mattojaan omien mattojensa päälle – ja sehän on tuhlausta se.
7 Ta Yü on harvinaislaatuinen peli: se on yhdistämispeli, josta minä pidän. Kaksi pelaajaa latoo laattoja laudalle, tarkoituksenaan luoda yhteyksiä laudan reunalta toiselle. Toinen tekee itä-länsi–suuntaa, toinen pohjoisesta etelään.
Ta Yüssa käydään kipakka taistelu reittien ohjaamisesta haluamaansa suuntaan. Laatat ovat tukevia muovikimpaleita vähän mahjong-tiilien hengessä, mikä osaltaan luo pelille tyylikästä aasialaista estetiikkaa ja mukavaa näppituntumaa.
6 Blue Lagoon on toinen Knizian laattojenasettelupeli. Tässä pelissä laatoissa on varsin vähän informaatiota, vain kaksi: kenelle laatta kuuluu ja onko se mökki vai tavallinen laatta. Koska mökin ja tavallisen laatan välinen ero on pelissä kriittinen, laatat on toteutettu laattoina ja mökit mökkeinä, mutta aivan hyvin molemmat voisivat olla laattoja tai kummatkin vaikka erikokoisia kuutioita (Aavikon karavaanit on laattojenasettelupeli, vaikka sen laatat ovat pastellivärisiä muovikameleita.)
Yhtä kaikki, Blue Lagoon on kiinnostava laattojenasettelupeli, jossa yhdistyy reitinrakennus, alue-enemmistöt ja setinkeräily. Tästä pienestä pelistä on moneksi! Siinä on vieläpä puolessa välissä mainio resetointi, jossa tilanne lähes tyystin nollataan ja aloitetaan alusta. Päädyn kuitenkin laskemaan sen laattojenasettelupeliksi, koska nimenomaan laattojen asettelu on se liima, joka pelin kokoaa yhteen. Ja hyvin kokoaakin, Blue Lagoon on herkullinen, nopea peli.
5 Carcassonne ei suinkaan ollut ensimmäinen laattojenasettelupeli, mutta on se varmasti silti se peli, joka genrestä useimmille ensimmäisenä mieleen tulee.
Se on myös harvinaislaatuinen peli: olen pelannut sitä yli sata kertaa. Saavutusta himmentää hieman pelikertojen jakautuminen noin 20 vuoden ajalle, mutta yhtä kaikki, kyseessä on kestävä peli, jota olen pelannut paljon ja syystä: se on yksinkertaisen toimiva tapaus.
Laattojenasettelu on intuitiivista ja helppoa ymmärtää ja laatoista muodostuvilla alueille käytävä enemmistötaistelu on edelleen mielenkiintoista. Carcassonne mahdollistaa näppärästi erilaiset pelitavat rauhallisemmasta aggressiivisempaan. Ei ihme, että se on noussut modernin klassikon asemaan.
4 Attika on hiljattain julkaistu uutena laitoksena eri teemalla nimellä U.S. Telegraph. Minä pidän alkuperäisestä kreikkalaisesta teemasta. Marcel-André Casasola Merkle oli kuuma nimi 2000-luvun alussa, mutta on sittemmin vähän unohtunut. Attika kannattaa kuitenkin muistaa, sillä on oivallinen laattojenasettelupeli yksinkertaisella tavoitteella: pelaa vain kaikki laattasi laudalle.
Lisäkierteenä pelissä on toinenkin voittoehto: pelin voi voittaa nopeasti yhdistämällä kaksi laudalla olevaa temppeliä rakennusketjulla. Se onnistuu melko harvoin, mutta on olennainen osa peliä, sillä se pakottaa toisinaan pelaajat tekemään heikompia siirtoja ihan vain siksi, ettei joku toinen saa yhdistystä tehtyä. Se luo peliin myös sellaisen dynamiikan, jonka vuoksi minä nautin Attikani lähinnä kaksinpeleinä.
3 Carcassonne: The Castle on Reiner Knizian tulkinta Carcassonnesta. Alkuperäisen pelin vapaa leviäminen on nyt rajattu ympäröimällä sallittu pelialue kiinteillä muureilla. Muurien sisällä vapaus on lisääntynyt: ainoa elementti, josta asettelussa on pakko välittää ovat tiet. Ne ovatkin siitä hyvästä sitten aikaisempaa hankalampia.
Kun keskeneräisiksi jääneet rakennelmat jäävät pelin lopussa pisteittä ja peliin on vielä leivottu bonuspisteytys, joka perustuu muurien sisälle jäävän tyhjän tilan kokoon, käsillä on todella erinomainen versio Carcassonnesta. Kuten listan sijoituksista voi päätellä, pidän sitä jopa alkuperäistä parempana.
2 Suburbia on Ted Alspachin kaupunginrakennuspeli, jossa pelaajat kokoavat lähiöitään hankkimalla ja pelaamalla kuusikulmaisia laattoja.
Laattojenasettelun lisäksi on huolehdittava taloudesta, sekä rahan että suosion osalta, mutta laattojen asettelu on huomattavan tärkeää: ei riitä, että saat lähiöösi oikeat laatat, ne on myös saatava järkeville paikoille hyvien naapurien viereen.
Suburbia on kaupunginrakennusgenren ykkönen minulle ja pärjää laattojenasettelupelienkin listalla erinomaisesti.
1 Oregon, Åse ja Henrik Bergin suunnittelema peli tarjoaa pelaajille kahdenlaisia laattoja pelattavaksi ja näppärän korttimekaniikan, joka rajoittaa laattojen asettelua. Laattoja on tosiaan kahta sorttia, mutta koska toisen lajin – asukkaiden – ei tarvitse kertoa muuta tietoa kuin omistaja ja on erittäin tärkeää, että asukkaat ja rakennukset erottuvat toisistaan, nämä toiset laatat on toteutettu meepleinä.
Laudalle siis pelataan rakennuslaattoja ja meeplejä ja kun nämä kohtaavat, syntyy pisteitä. Mitä vähemmän aikaa kuluu rakennusten pelaamiseen, sen parempi, sillä peli päättyy kun joku saa pelattua kaikki meeplensä laudalle ja sitä paitsi rakennusten pelaaminen tarjoaa mahdollisuuksia muillekin pelaajille – mutta joskus rakennuksen pelaaminen vain on paras tapa saada pisteitä.
Kädenhallinta, jotta kädessä on kortit, joilla saa pelattua haluamansa asiat haluamiinsa paikkoihin, on myös tärkeää, vaikka siinä kohtaa voikin joutua kärsimään hieman huonoa tuuria toisinaan. Oregon on kuitenkin huomattavan tiivis 15–20 minuutin peli, joten toisinaan huonon tuurin vuoksi hävityt erät eivät suuresti harmita.
Artikkelin kansikuva: Zbysiu Rodak / Unsplash.
3 vastausta aiheeseen “Top-10: Laattojenasettelupelit”
Itse olen aina pitänyt Cacao:sta. Se on pieni ja näppärä, voi pelata vaikka kahdestaan. Pisteytys on ehkä vähän kompleksinen, mutta ei ylettömän.
Ihan kiva lista. Omassa top 10ssä olisi varmaan vielä Glen More, Isle of Skye sekä Alhambra. Castles of Burgundy on oma suosikkipeli, ja siinähän kyllä asetellaan laattoja laudalle, mutta mietin että onko se kuitenkaan aivan puhdas laattojen asettelu. Siitä voi olla kahta mieltä.
Glen More ja Isle of Skye olivat minullakin lähellä top-kymppiä. Burgundy ei mene minun kriteereilläni laattojenasetteluksi, se korttipeliversiohan oikeastaan eliminoi siitä sen laattojen asettelun, eikä se siitä liiemmin muuksi muutu. Burgundyssä ei myöskään tainnut olla kovin merkittävää se, missä laatat ovat, niillä on ne tietyt paikat laudalla johon ne menevät.