7 Wonders: Architects

Päästyäni viime vuonna It’s a Wonderful Worldin pariin olin täysin valmis jättämään 7 Wondersin kokoelmastani lopullisesti uuden draftisuosikin löydyttyä. Nyt vuotta myöhemmin kokoelmaani on kuitenkin päätynyt niin kaksinpeliversio 7 Wonders Duel kuin tuoreehko Architects. Molemmissa on jotain erilaista ja uutta, joka rakentuu emopelin vakaalle pohjalle, ja Duel onkin erinomainen kaksinpeli. Architects tähtää selkeästi jälleen uusille markkinoille ja on suunnattu perhepeliksi.

Myös Architects on jo voittanut palkintoja. Peli voitti Ranskassa vuoden parhaan pelin As d’Or -palkinnon vuonna 2022.

Ei Roomaa päivässä rakennettu

7 Wondersin pääidea on ollut sama kaikissa peleissä: kerää voitto­pisteitä ja rakenna omaa ihmettä tai ihmeitä. Tällä kertaa ihmeiden rakennus onkin päätavoite ja pelin mitta: peli päättyy välittömästi, kun joku saa ihmeensä kokonaan rakennettua.

Toisistaan ihmeet eroavat yksilöllisten bonuksien sekä voitto­pistemäärien osalta. Pyramidit eivät tarjoa hyödyllisiä efektejä, mutta niistä saa reippaasti voittopisteitä, kun taas Aleksandrian majakkaa rakentamalla saa valita ylimääräisiä kortteja. Vaihto­ehtoisia voittotavoitteita ei tällä kertaa ole, ja voittajan määrävät pelin aikana kerrytetyt voittopisteet.

Jokaisella pelaajalla on viisiosainen ihme ja korttipakka. Kortti­pakat sijoitetaan pelaajien väleihin niin, että jokaisella on yksi pakka vasemmalla ja oikealla puolellaan. Kukin pelaaja saa lähtö­kohtaisesti ottaa vuorollaan yhden kortin oikealla tai vasemmalla puolellaan olevista avoimista pakoista tai napata kortin sokkona yhteisestä pakasta. Tämän jälkeen pelaaja suorittaa tarpeellisen määrän toimintoja korttiensa mukaan, ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Korttien valinta on toteutettu mainiosti: vaihtoehtoja on tarpeeksi, ja avoimen tiedon pohjalta seuraavan vuoron suunnittelu (tai kaverin suunnitelmien pilaaminen) on mahdollista ja mielekästä.

Korttityypit ovat tuttuja aiemmista peleistä. Kaikki materiaalit on niputettu harmaiksi resurssikorteiksi, ja niillä rakennetaan ihmeen vaiheita. Ihmeen edistäminen on pakollista, jos tarvittavat materi­aalit on kerätty, eli pelin viivyttämistä on hankaloitettu. Rakenta­miseen vaaditaan tietty määrä eri- tai samanlaisia kortteja, ja prosessia helpottavat rahakortit, joilla voidaan korvata mikä tahansa puuttuva materiaali.

Sinisillä korteilla taas kerätään suoraan voittopisteitä, ja osasta kortteja löytyy kissan kuva. Pelaamalla kissakortin pelaaja saa itselleen kissanappulan, joka antaa yli­määräisten voittopisteiden lisäksi tilaisuuden vilkaista yhteispakan päällimmäistä korttia oman vuoron alussa.

Sotimista ja tiedekorttien keräämistäkin on helpotettu. Joissain sotakorteissa on torven kuvia, ja taistelu alkaa heti, kun pelaaja­määrän mukaan vaihteleva määrä torvikortteja on pelattu. Taiste­lussa vertaillaan sotavoimia naapureiden kanssa, ja isomman armeijan omistaja saa voittopisteitä. Tämän jälkeen torvi­kuvalliset sotakortit heitetään pois ja uusi sotalaskuri alkaa.

Tiedekorttien osalta kaksi samaa tai kolme erilaista kuvaketta tuottaa edistysmerkin, joka valitaan kolmesta avoimesta tai otetaan sokkona pinosta. Edistysmerkit ovat voimakkaita, sillä niillä saa ylimääräisiä resursseja, kortteja tai voittopisteitä, ja ne sulavoittavat peliä mallikkaasti.

Korttien keräily ja ihmeen rakentaminen on loppujen lopuksi piste­salaattia: johonkin keskittyminen tuo usein mainiot pisteet, mutta tekemällä vähän kaikkea pärjää yleensä hyvin. Architectsissä loppu­pisteet ovat usein lähellä toisiaan, eikä huiman piste-eron saavutta­minen ole helppoa. Tiukat pelit lisäävät halua pelata uudelleen, eikä kesto ole tähän este: ihmeet kohoavat pöydälle puolen tunnin sisään.

Ihmeiden aika ei ole ohi!

Aiempien pelien konkarit huomaavat taidetyylin muuttuneen pyöreämmäksi ja lapsekkaammaksi. Samaa voi sanoa melkein koko pelistä, sillä kaikki toimii todella yksinkertaisesti. Seitsemän ihmeen rakentaminen on kuitenkin hauskaa ja mielenkiintoista isommallakin porukalla, ja ehkä juuri yksinkertaisuus sai minut innostumaan tästä pelistä.

Taidetyylin muutoksesta huolimatta kyseessä on edelleen 7 Wonders -peli, joka on suunniteltu taidolla loppuun saakka. Tämä näkyy muun muassa insertistä. Pelilaatikosta löytyy jokaiselle ihmeelle oma boksi ja yhteisten korttien ja tokenien kotelo, joka helpottaa huomattavasti alkuvalmisteluja ja mahdollistaa reissupakkauksen, kun kaikkia ihmeitä ei tarvitse ottaa mukaan. 

Kokemattomille pelaajille sopivista peleistä puhutaan paljon, ja keskustelussa ovat usein mukana muun muassa Ticket to Ride ja Carcassonne. 7 Wonders: Architects sopii tähän kategoriaan mainiosti, ja se onkin hyvä alku perhepelinä, josta ”isovelipeliin” siirtyminen nostaa haasteen monipuolisem­maksi.

Iso plussa on jälleen toimivuus ja kohtuullinen kesto isommallakin pelaajamäärällä. Harrastajalle peli on todella kevyt, missä laatikon koko saattaa johtaa hieman harhaan. Omissa kirjoissani Architects istuu tukevasti alkuperäisen ja Duelin välissä: pidän kaksintaistelua edelleen parhaana ihmepelinä, mutta pelaan Architectsiä ennemmin kuin alkuperäistä.

Faktat 7 Wonders: Architectsista 

Suunnittelijat: Antoine Bauza

Julkaisija: Repos Production (2021)

Mutkikkuus: Säännöt ja komponentit ovat yksinkertaiset, ja mukana on hyvä muistilista erikoisemmista kuvakkeista.

Onnen vaikutus: Draftaamisen vaihduttua avoimiin pakkoihin onnea on hieman enemmän, kun pakasta voi oman noston jälkeen paljastua aivan mitä vain.

Vuorovaikutus: Vieruskavereiden toimia kannattaa seurata, sillä oikean kortin nappaaminen vastustajan nenän edestä on käytän­nössä ainoa vuorovaikutuskeino.

Teema: Ihmeiden rakentelu on edelleen toimiva teema, etenkin kun niitä rakennetaan tällä kertaa konkreettisesti.

Uudelleenpelattavuus: Ihmeitä on seitsemän kokeiltavaksi, mutta muuta vaihtelua ei ole. Toimiva pelimekaniikka kestää uudelleenpeluuta.

Kieliriippuvuus: Kaikki varsinaiset komponentit ovat kielivapaita.

Pelaajamäärä: 2–7 pelaajaa.

Pituus: 15–30 minuuttia.