80 Days

”Maapallo mennään kiertämään, päivää kahdeksankymmentä on aikaa seikkailuun”… Pelistä tuli heti jo nimen perusteella mielleyhtymä 90-luvun alussa televisiossa lapsia viihdyttäneeseen leijonaan, Phileas Foggiin, joka eläinystävineen lähti kiertämään maapallon 80 päivässä. Samaan Jules Vernen tarinaan pelikin perustuu. Pakkaa matkalaukkuusi tarpeellisia tavaroita, kirjoita matkapäiväkirjaa ja yritä päästä Lontoosta takaisin Lontooseen viiden kierroksen aikana.

Koska itse pidin lapsuudessa herra Foggin seikkailuista, oli myös peliä kohtaan suuret odotukset. Sääntökirjaan kannattaa tutustua melko huolella ennen pelin aloittamista, eikä sitä ole syytä haudata laatikkoon ensimmäisten pelikertojen aikana, mikäli mukana ei ole pelaajaa, jolle peli olisi ennestään tuttu. 

Maailman ympäri viidessä kierroksessa

Pelissä pelataan viisi kierrosta. Jokaiselle kierroksen alussa käännetään esiin sanomalehtikortti, joka kertoo millaisen rahapotin pelaajat saavat kierroksella käyttöönsä ja lisäksi lehdessä voi olla joku pieni muutos olosuhteisiin. Esimerkiksi junamatkailu saattaa vaatia revolveria turvaksi, mutta vastineeksi tästä lisävaivasta revolvereita saa tällä kierroksella ostaa mustan pörssin tai basaarin lisäksi myös tavallisista kauppapaikoista.

Kierrosten aikana pelaajat tekevät toimintojaan yksi kerrallaan, kunnes kaikki ovat passanneet. Toimintoja ovat matkustaminen ja ostaminen. Ideana peli vaikutti melko yksinkertaiselta: tavarat matkalaukkuun ja eikun menoksi. Tosin verrattuna piirrossarjaan, jossa Foggilla ei tuntunut olevan rahasta puutetta ja osteltiin kaikkea kulkinetta kuumailmapallosta höyrylaivaan ja jaeltiin avokätisiä tippejä, pelissä voi hyvinkin tulla rahasta tiukkaa.

Matkojen sekä ostosten hinta kierroksella nousee sitä korkeammaksi mitä enemmän kutakin toimintoa tehdään. Ensimmäinen laivamatkustaja maksaa matkastaan yhden kolikon, mutta seuraava maksaakin jo kaksi. Lisäksi kierroskohtaisesti matkustustavoilla saattaa olla jo jokin pohjahinta eikä kierroksen aikana ole juurikaan mahdollista taikoa suuria summia rahaa, korkeintaan yksittäisiä kolikoita.

Matkustustavan hinnan lisäksi voi reiteillä olla merkattuna erilaisia linjalisämaksuja. Pelilaudan A-puolella linjalisämaksut ovat muuttumattomia, B-puolella sen sijaan linjamaksumerkit sekoitetaan ja asetellaan laudalle sattumanvaraisesti. Esimerkkinä A-puolella matka Casablancasta Suezille maksaa erikoiskyydin hinnan kolikoissa, jonka jälkeen pitäisi laukusta löytyä vielä revolveri.

Pelilaudan A- ja B-puolien suurin ero linjamaksujen lisäksi löytyy laudan oikeasta alakulmasta. A-puolella pelehtii jonglööri, jolta voi vuoronsa päätoimintona ottaa kolikon tai kaksi, mikäli niitä on vielä jäljellä. B-puolella ruudusta löytyvät passauslaatat. Jos päätät passata kyseisellä kierroksella, voit poimia haluamasi passauslaatan ja saada seuraavalle kierrokselle käyttöösi laatan suoman edun.

Laivalla, junalla ja erikoiskyydillä

Matkustustapoja on pelissä kolme: laiva, juna sekä erikoiskyyti. Ostospaikkoja on kaupungista riippuen joko putiikki tai basaari. Joistain kaupungeista löytyy molemmat. Luonnollisesti, kun vedonlyönnistä alkuperäisessä tarinassa on kyse, pelistä löytyy myös musta pörssi, josta voit vuorollasi noppaa heittämällä saada jonkin tuotteen.

Myöskään matkalaukun pakkaaminen ei ole niin yksinkertaista, kuin saattaisi olettaa. Palttoo ja sateenvarjo vievät yllättävän paljon tilaa ja revolveri on konstikkaan muotoinen pakattavaksi. Onneksi kuitenkin matkalaukusta saa heitellä tavaraa pois, mikäli jokin tarpeellinen tavara ei tahdo mahtua kyytiin. Matkalaukkua kuvaa 3×5-ruudukko, johon mukana kulkevat tavarat tulee mahduttaa. Palapeliasetelmilla ei kuitenkaan ole paljoa varaa kikkailla: kun laukku on täynnä, se on täynnä.

Jokaisella vuorolla voi päätoiminnon eli matkustamisen tai ostoksilla käymisen lisäksi tehdä myös lisätoimintoja, jotka ovat ”seikkailun päättäminen” ja ”uusien seikkailujen etsintä”. Seikkailut ovat kortteja, joissa on jotain suoritettavaa ja siitä hyvästä voittopisteitä ja mahdollisesti joku bonus. Seikkailu voi vaatia esimerkiksi pelaajaa olemaan sinisellä kolmiolla merkityssä kaupungissa ja käyttämään siellä takin ja revolverin. Palkinnoksi saa sitten heittää mustan pörssin noppaa ja tienaa kolme voittopistettä pelin lopussa. 

Aina kun saa yhden seikkailun suoritettua, saa nostaa kaksi uutta ja pitää niistä toisen. Jos valikoima ei miellytä, voi etsiä uusia seikkailuja: maksamalla rahaa saa nostaa lisää seikkailukortteja. Kädessä voi olla kerralla kuitenkin vain yksi seikkailukortti. Tässä kohtaa on syytä huomata, että Lontooseen ei ole palaamista ennen kuin pelaaja on suorittanut vähintään neljä seikkailua. 

Vähän mutkikkaampi perhepeli

80 Daysin teeman perusteella odotin jotain vähän erilaista; ulkoasultaan tämä näyttää lasten peliltä, mutta käytännössä ikäraja 10+ on ihan paikallaan pelin monimutkaisuuden puolesta.

Vuorovaikutusta pelaajien välillä on niukanlaisesti. Peli on teemansa mukaisesti kilpajuoksu. Toisia pelaajia ei voi kummemmin vaivata, mutta kaikkien toimintojen valitseminen nostaa niiden hintaa, joten jos parikin pelaajaa sattuu valitsemaan haluamasi toiminnon ennen sinua, sen hinta voi nousta hankalan korkeaksi.

Vastaavanlaista peliä ei ole omalla kohdallani ainakaan aiemmin tullut vastaan. On kuin blenderiin olisi heitetty Afrikan tähti ja Castles of Mad King Ludwig: on kilpajuoksua, laattojen asettelua ja seikkailukorttien keräilyä. Vaikka kuvitus ja kansitekstit antavat ymmärtää kyseessä olevan melko yksinkertainen peli, opetteluun saa kuitenkin käyttää useamman pelikerran ja selata ohjevihkosta pelin lomassa jo helpommalla A-puolellakin.

B-puoli kannattanee siis sovinnolla jättää myöhempiin pelikertoihin, kunhan pelin perusidea on ensin hieman avautunut. Pelistä löytyy myös Avustajat-moduuli, jonka voi ottaa mukaan, jos haluaa peleihin lisää vaihtelua. Siinä jokainen pelaajista saa matkaseurakseen avusttajan, joka antaa jonkun yksilöllisen edun.

Faktat 80 Daysista

Suunnittelija: Emanuele Briano

Julkaisijat: Piatnik (2022), Toyrock (2023)

Mutkikkuus: Peliin sisään pääseminen vaatii muutaman pelikerran ja huolellisen perehtymisen ohjevihkoon. Ohjevihko on hyvä pitää muutaman ensimmäisen pelikerran aikana lunttilappuna esillä.

Onnen vaikutus: Tässä pelissä mennään eteenpäin tuurilla; omilla valinnoilla on melko vähän vaikutusta menestykseen.

Vuorovaikutus: Vuorovaikutusta pelissä tulee käytännössä melko vähän. Kilpajuoksun aikana muita pelaajia ei voi juuri estellä.

Teema: Kuvitus oli itselleni pettymys. Teeman puolesta kuvitus olisi voinut olla taiteellisempaa.

Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen, pelilaudan A- ja B-puoli sekä avustajamuunnelma tuovat mukavasti lisävaihtelua.

Saavutettavuus: Seikkailukorteista ja sanomalehtikorteista löytyy tekstiä, mutta itse kortin vaikutus on merkattu selkeästi symbolein.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 45–60 minuuttia.