BattleLore Second Edition

BattleLore Second Edition

BattleLore Second Edition on FFG:n päivittämä ja julkaisema, Terrinothin fantasiamaailmaan (muun muassa Descent, Runebound ja Runewars) sijoittuva Commands & Colors -peli, jossa ihmisiä edustavat Daqan-lordit taistelevat demonisia Uthuk Y’llanin joukkoja vastaan kolmeen lohkoon jaetulla kartalla.

Oleellisimpana erona muihin C&C-peleihin on etupäässä taisteluista saatava lore, jonka käyttö oikea-aikaisiin lore-korttien pelaamisiin on oleellista voittoa tavoiteltaessa. Voitto saavutetaan vähintään 16 voittopisteellä tai vastustajan täydellisellä lyömisellä.

Lähtöasetelmat

BattleLore Second Editionin kansiPuolien valinnan jälkeen kumpikin pelaaja nostaa kolme tavoitekorttia, joista valitaan yksi. Tavoitekortti voi sisältää paitsi lisätavan voittopisteiden kerryttämiseen myös jonkin erikoiskyvyn (esimerkiksi veden äärellä tuhotuista vihollisista saa voittopisteen tai pitämällä heksaa X hallussa saa yhden loren). Yhdessä kortit muodostavat kartan ja yksiköiden lähtöalueet.

Kartta muodostuu metsistä, kukkuloista, rakennuksista sekä mahdollisista vesialueista siltoineen tai kahlaamoineen. Metsät pysäyttävät liikkeen (kuten myös rakennukset ja kahlaamot) ja tekevät hyökkäämisestä vaikeampaa, kukkulat antavat range-yksiköille mahdollisuuden jättää yksiköt huomioimatta näköyhteyksiä määritettäessä. Rakennuksissa yksiköt voivat kumota yhden vahingon jokaista hyökkäystä ja tapahtumaa kohden.

Pelialueen rakentamisen jälkeen muodostetaan armeijat. Kumpikin puoli saa käyttöönsä 50 värväyspistettä, ja yksiköt maksavat neljästä kahdeksaan pistettä. Jokaista käyttämätöntä värväyspistettä kohden saa yhden loren, kuitenkin maksimissaan viisi. Vaihtoehtona on myös valmiiden armeijoiden käyttö.

Yksiköiden perusominaisuuksiin kuuluu liike, hyökkäys ja kesto. Lisäksi jokaisella yksiköllä on omat liikuttaessa tai taisteltaessa hyödynnettävät ja vaikuttavat erikoiskykynsä. Esimerkiksi Yeoman-jousimiehet voivat ampua kahdesti, jos eivät liiku ja Uthukin Obscene-eliittiyksiköt voivat lyödä takaisin ennen vetäytymistään.

Yksiköt sijoitetaan väärinpäin asetettavien yksikkökorttien avulla lähtöalueille. Koska joukossa on hämäyskortteja, pysyvät vastustajan yksiköt ja niiden sijainnit salassa, kunnes molemmat pelaajat ovat valmiita ja kortit käännetään ja korvataan yksiköillä.

Ennen pelin alkua muodostetaan vielä aloituskäsi nostamalla kuusi komentokorttia, joista pidetään neljä, ja kolme lore-korttia, joista pidetään kaksi.

Siniset vastaan punaiset. Kuva: Daniel Thurot / BGG
Siniset vastaan punaiset, eli tiukka taistelu BattleLorea. Kuva: Daniel Thurot / BGG

Pelikierroksen vaiheet

Pelikierroksia pelataan vuorotellen. Aluksi pelataan komentokortti, joka sallii esimerkiksi yhden yksikön komentamisen sekä keskellä että molemmilla sivustoilla. Kortin voi myös aina pelata komentaakseen mitä tahansa yhtä yksikköä. Tämän jälkeen käskyvaiheessa valitaan toimivat yksiköt. Liikevaiheessa valitut yksiköt halutessaan liikkuvat ja taisteluvaiheessa hyökkäävät.

Taistelussa yksikkö heittää hyökkäyksensä verran noppia, joiden tuloksilla kurmotetaan puolustajaa. Melee-yksiköt osuvat ja tekevät vahinkoa miekoilla, mutta jos yksikkö on heikko eli ryhmästä on vain yksi figuuri jäljellä (ellei kyseessä ole Rocin kaltainen legenda-yksikkö), yksöismiekka ei enää osukaan. Range-yksiköt osuvat vain maalitauluilla etäisyydestä riippumatta. Lippu eli moraali ajaa vastustajaa karkuun poispäin hyökkäyssuunnasta ellei pakosuunnassa ole toista yksikköä tukemassa. Lore antaa loren. Kypäriä käytetään aktivoimaan yksiköiden erikoiskykyjä.

Jokainen yksikkö omaa etenemiskyvyn, jota voi käyttää, jos viereisessä, hyökätyssä heksassa ollut puolustaja pakenee tai kuolee. Jos näin ei käy, puolustaja voi iskeä takaisin.

Kunkin pelikierroksen aikana voi pelata yhden lore-kortin sen ilmoittamassa vaiheessa ja mahdollisen edellytyksen täyttyessä. Yksinkertaisimmillaan lore-kortin avulla voi saada voittopisteen tai lorea, vahvimmillaan kierroksen jokaiseen hyökkäykseen saa muutaman noppatuloksen pohjalle.

Hyökkäysten jälkeen kerätään voittopisteet, täydennetään komentokortit neljään ja lopuksi lore-vaiheessa joko saadaan lorea ja/tai lore-kortti.

Taistelulintu. Kuva: Daniel Thurot
Vähän isommalla linnulla on hyvä hätyyttää vihollisia. Kuva: Daniel Thurot

Vahvuudet ja heikkoudet

BattleLorea on helppo verrata Memoir ’44:ään ja minun silmissäni BattleLore paikkaa minua Memoir ’44:ssä vaivanneet asiat eli vahingoittuneiden yksiköiden täyden hyökkäysvoiman ja niiden varjelemisen tarpeen, omituisen vetäytymislogiikan, puolustavien yksiköiden passiivisuuden, yksiköiden samankaltaisuuden ja noppia heitettäessä lähes vakiona ei-toivotun tähtitahon.

BattleLoren vahvuudet saattavat olla myös heikkouksia. BattleLoressa taistelu keskittyy yksikköjen sijaan alueisiin, mistä syystä ainakin ensimmäisellä kierroksella on syytä juosta lähimpiin pisteheksoihin. Ikävämpi juttu, jos nostit huonon aloituskäden ja vastustaja ei. Myös yksiköiden sijoittaminen ja sijoittuminen on tärkeää, sillä edes omien yksiköiden läpi ei juosta.

Parhaimmillaan skenaariot ovat tiukkaa ja tasaista kamppailua voittopisteistä, jossa yksiköt taistelevat viimeiseen asti tai yrittävät sinnitellä hengissä viimeisen tasoittavan kierroksen voittopistetavoitteen saavutettuaan. Toisaalta taas kesken peliä saattaa huomata, että voittoon ei käytännössä ole enää saumoja, mikä latistaa peli-ilon. Tällöin ratkaisu on tietenkin uuden pelin pelaaminen.

BattleLoren taistelevat osapuolet eroavat selvästi toisistaan, mutta eivät ihan tunnu tasaväkisiltä. Uthuk lyö lujempaa ja Daqan liikkuu paremmin. Tässä suhteessa Daqan vie voiton, sillä liikemahdollisuus on usein pelin aluepainotteisuudesta johtuen tärkeämpää ja hyökkäysnopilla ei tee paljoa, jos lyömään ei pääse. Range-yksiköt ovat BattleLoressa pienemmässä asemassa ja Daqanin jousimiehet peittoavat Uthuk-vastineensa mennen tullen.

Risuja FFG ja BattleLore saa jälleen kerran pelin mukana tulevien noppien vähyydestä, lisänoppien hankkimisen ei pitäisi olla oletuksena tasaisen sujuvalle pelaamiselle. Noppapakkauksen ostamalla noppia sitten riittääkin; pakkauksella täydentää kaksi peruspeliä.

BattleLore Second Edition on hauska ja viihdyttävä peli, ja Memoir ’44:n kaltaista kevyehköä mutta fantasiapohjaista taktikointia etsivien kannattaa siihen ehdottomasti tutustua.

Skenaariokortteja.
Skenaariokortteja, jotka määrittelevät tehtävän reunaehdot.

Lisäosat

FFG tarjoaa tuttuun tyyliinsä mahdollisuuden pelin laajentamiseen lisäosilla. Tarjonta BattleLorelle ei kuitenkaan ole lähelläkään yhtiön nimekkäämpien tuotenimien tasoa. Pelin molemmat osapuolet saavat oman armeijapakettinsa, jotka oleellisimpana lähes tuplaavat yksikkötyypit ja tavoitekortit sekä antavat toisen, vaihtoehtoisen lore-pakan käyttöön ja mahdollisuuden pienimuotoiseen lore-pakan rakenteluun.

Tasapainon ja pelimukavuuden kannalta Uthuk-lisäosa Warband of Scorn lienee tärkeämpi hankinta kuin Daqanin Hernfar Guardians.

Tähän mennessä FFG on lisännyt BattleLoreen vain yhden uuden osapuolen, epäkuolleet, jaettuna kahteen lisäosaan. Epäkuolleilla on hauskoja ja temaattisia ominaisuuksia, ja suosittelen jompaa kumpaa epäkuolleiden armeijapakkausta peruspeliä täydentämään. Heralds of Dreadfall muistuttaa hieman enemmän peruspelin ja Terrors of the Mists lisäosien sisältöä.

Edellisten lisäksi on olemassa muutamia yksittäisiä neutraaleja yksiköitä (lohikäärme, jätti, razorwings), jotka tuovat peliin draftaus-vaiheen niitä armeijoihin valittaessa. Sellaista en ole peliin kaivannut pelaamiseen alkuvaihetta hidastamaan (kuten en myöskään ole lore-pakan rakentamisesta välittänyt), vaikkakin razorwingit kivasti Uthukia täydentävätkin.

Epäkuolleita Heralds of Dreadfall -lisäristä. Kuva: FFG
Epäkuolleita Heralds of Dreadfall -lisäristä. Kuva: FFG

Faktat BattleLore Second Editionista

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Fantasy Flight Games (2013)

Mutkikkuus: Pelikierroksen rakenne on selkeä, taistelu ja yksiköiden kykyjen vuorovaikutus lienee vaikein osa peliä, mutta ei erityisen mutkikasta.

Onnen vaikutus: Noppiin ja korttinostoihin liittyy aina tuurielementti, mutta sitä voi jossain määrin auttaa lore-korteilla.

Vuorovaikutus: Sellainen, mitä kaksinpelattavalta sotapeliltä sopii odottaa.

Teema: Fantasiaa. Terrinoth-fanit saanevat teemasta vielä astetta enemmän irti.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Aina voi valita edellisestä pelistä eroavan tavoitekortin ja muodostaa erilaisen armeijan, eivätkä kortit nouse tai nopat pyöri samalla tavoin pelistä toiseen.

Kieliriippuvuus: Kohtalainen. Kortit sisältävät pelaamisen ja päätösten teon kannalta oleellista tietoa.

Pelaajamäärä: 2.

Pituus: 60–90 minuuttia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele BattleLore Second Edition

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:16
Aito keskiarvo:3.82
Tasoitettu keskiarvo:3.42
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 3
  • 4: 10
  • 5: 2

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Osta Löydä lautapelit -kirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.