Canal Grande

Canal Grandella suunnittelijat Alan Moon ja Aaron Weissblum palaavat San Marcon venetsialaiseen tunnelmaan ja pelimekaniikkaan. Kummankin pelin aiheena on Venetsian valtakamppailu ja päämekaniikkana lapsiperheistä tuttu “toinen jakaa, toinen valitsee”-jako.

Pelit ovat samantyyppisiä. San Marco on kaksikosta se parempi peli, selvästi, mutta Canal Grande onnistuu kuitenkin vangitsemaan jotain isomman sisaruksensa tunnelmasta, sillä jakomekanismi on tärkeä osa kumpaakin peliä.

Pelin idea

Pelin keskipisteenä on siis San Marcosta ja lapsuudesta tuttu jakomekanismi. Kun toinen jakaa ja toinen valitsee, on jako varmasti reilu, yleensä ainakin. Canal Grandessa jaetaan kortteja: aluekortteja, vakoojia, pettureita, dogeja, gondoleita ja numeroita.

Kiinnostavimpia ovat aluekortit, sillä niillä käydään taistelua alueiden hallinnasta. Alueita hallitsemalla voittaa, keräämällä joko yhden kortin jokaista kuutta aluetta tai neljä korttia samaa aluetta. Taistelussa voiton vie se pelaaja, joka pystyy lyömään peliin enemmän kyseisen alueen kortteja.

Muut kortit ovat kuorrutusta. Pettureilla ja vakoojilla saa lisää kortteja, joko toiselta pelaajalta tai pakasta. Doget ovat avainasemassa taistelujen aloittajina ja gondoleita käytetään joukkojen siirtoon — pelaamalla gondolin voi käyttää taistelussa väärän alueen kortteja. Numerokortit eivät tee mitään, mutta niillä on oma erikoismerkityksensä.

Pelaajat jakavat kortteja vuorotellen. Toinen pelaajista saa valita ja suorittaa korttipinonsa ensin, jonka jälkeen on jakajan vuoro. Sen jälkeen osat vaihtuvat ja jako suoritetaan uudestaan. Jakoja tehdään, kunnes toiselle pelaajista on kertynyt numerokortteja kymmenen pisteen edestä. Vähemmän numeroita kerännyt saa muutaman kortin bonuksena ja seuraava jakovuoro menee enemmän pisteitä keränneelle. Tätä rumbaa sitten jatketaan, kunnes peli päättyy.

Ihan hyvä, mutta…

Peli on vähän nuiva. Jakomekanismi on ihan mukava, mutta peli ei vain sytytä. Huono se ei ole, mutta sellainen keskinkertainen, jota ei sitten oikein tule pelattua. Asiaa ei auta korttien todella ruma ulkoasu. On suorastaan käsittämätöntä, miten tällaista kökköä myyntiin päästetään. Noh, Adlung ei ole varsinaisesti tuotteidensa laadusta tunnettu firma, halpa hinta on se syy, miksi Adlungin korttipelejä ensisijaisesti ostetaan. Hintaansa nähden Canal Grande onkin viihdyttävä peli.

Peliin on olemassa myös nelinpelisäännöt, jotka edellyttävät kahden pakan omistamista. Nelinpeli on paripeli, jossa mielenkiintoista kyllä parit istuvat vierekkäin. Yleensähän paripeleissä on tapana istuskella vastatusten. Toisen kappaleen ostaja pystyy tietysti myös säätämään korttisekoitusta, jotkut ovat sanoneet, että kaksinpelikin on mukavampaa, kun aluekortteja on hieman enemmän. Lue Canal Granden suomenkieliset säännöt, jotka sisältävät myös nelinpelin.

Itse en ole kokenut muutoksia tarpeelliseksi. Sen sijaan suosittelen Moonin ja Weissblumin alkuperäisen säännön käyttämistä, eli gondoleilla saa tuoda lisävahvistuksia, vaikka oikeaa aluekorttia ei olisikaan pelata.

Kaikenkaikkiaan Canal Grande on aika tavanomainen Adlung-julkaisu, halpa, ruma ja keskinkertainen.

Suunnittelija: Aaron Weissblum, Alan R. Moon
Julkaisija: Adlung
Ilmestymisvuosi: 2002
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 10-20 min