Kategoriat
Peliarvostelut

CV

Kukapa ei haluaisi kokeilla elää elämäänsä uudestaan ja tehdä erilaisia valintoja. CV-peli on Yatzya muistuttava perhepeli, jossa pääsee tekemään elämänvalintoja.

CV on kevyt yatzy-mekaniikkaa settien keräykseen ja koneistonrakentamiseen yhdistävä perhepeli, jossa pelaajat yrittävät sattuman antamissa rajoissa elää niin hyvän elämän kuin mahdollista. 

Vuonna 2013 ilmestynyt peli saatiin seuraavana vuonna suomeksikin ja peliä on myyty marketeissakin. Suomennos on tosin sikäli vaillinainen, että suomennetussa pelissä vain ohjekirja on suomeksi. Sikäli ei siis ole lopulta suurta väliä, hankkiiko englanninkielisen vai suomenkielisen.

CV:n kansi

Elämä korteissa 

CV:ssä elämä on jaettu neljään aikakauteen: lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen ja vanhuuteen. 

Lapsuus on lähinnä valmistelua pääpelille. Lapsuuden aikana draftataan kolme korttia, jotka antavat tulevalle elämälle kertakäyttöisiä kykyjä ja määrittävät aloittavan pelaajan. 

Nuoruus, aikuisuus ja vanhuus ovat samanlaisia. Tarjolla on viisi korttia ja nopista heitettävien ja korteista saatavien symbolien avulla niitä hankitaan CV:hen. 

Peli päättyy sen kierroksen päätteeksi, kun vanhuuspakassa on kortteja jäljellä vähemmän kuin pelaajia.

Nopat ja vuoro 

Professor-kortti

Pelaajan vuoro on suoraviivainen. Heitä noppia kahdella uudelleenheitto-optiolla, hanki uudet kortit, mahdollisen epäonnen kohdattua poista kortti CV:stä ja lopuksi lisää hankitut kortit CV:hen. Lopuksi täydennetään tarjonta seuraavalle pelaajalle. 

Kierroksen lopussa vasemmanpuolimmaisin kortti poistetaan. Kaksinpelissä tämä tapahtuu joka vuoron jälkeen. 

Noppien heittäminen on yksinkertaista puuhaa. Noppia on vähintään neljä ja enintään seitsemän. Tavoitteena on saada nopista symboleita (raha, tieto, terveys, ihmissuhteet), joita korttien ottaminen vaatii. 

Neljän symbolin ohella nopasta löytyy myös symbolit hyvälle ja huonolle onnelle. Yksittäiset hyvän onnen symbolit eivät usein hyödytä, mutta kolmella hyvän onnen symbolilla saa tarjonnasta ottaa kortin, ellei kortissa ole jotain erityisehtoja. 

Huonon onnen symbolit lukitsevat nopan eikä niitä voi heittää uudelleen. Vuoron lopussa jokaista kolmen epäonnen symbolia kohti menettää yhden kortin CV:stään. Menetykset lähtevät päällimmäisistä korteista. 

Kortteja on kuutta tyyppiä, joista viisi muodostaa omat pinonsa pelaajan CV:hen. Työ ja omaisuus lisätään aina pinon päällimmäiseksi. Tieto, ihmissuhteet ja terveys voidaan lisätä pinon väliin. Kuudes tyyppi on tapahtumat, jotka poimitaan käteen myöhemmin käytettäviksi. Lapsuuskortit ovat pääasiassa tapahtumia. 

Uusien korttien hankkimisessa voi hyödyntää aikaisempia hankittuja kortteja. Ne voivat esimerkiksi antaa ylimääräisiä symboleita tai alentaa jonkin ryhmän korttien hankkimista. Vuorossa kuitenkin saa tarjonnasta ottaa vain kaksi korttia, tapahtui ottaminen sitten tavallisella hankkimisella tai hyvällä onnella. 

CV:n kortteja
Vaurautta on kertynyt; mitenköhän harjoittelija on ostanut kaikki nuo talot ja asunnot… Kuva: Mikko Saari

Tasan ei käy onnen lahjat 

Onnella on iso vaikutus peliin. Varsinkin jos alussa heittelee huonoa onnea eikä saa laajennettua CV:tä ja kahta korttia, tai edes yhtä korttia pöytään, on auttamatta takaa-ajajana, kun toisten elämäkoneisto alkaa edetä omalla painollaan. Kortit saattavat myös nousta siten, että niitä kaipaamiasi tietokortteja ei vain ole tarjolla oman vuoron koittaessa. 

Koen aloittavalla pelaajalla olevan etua pelissä, kun pöytään saa valmiiksi kortin, ja oman vuoron alussa on usein enemmän uutta tarjolla kuin muilla pelaajilla. Samaten pelin lopussa valikoima ei ainakaan ole suppeampi. 

Pelissä on pieni tasoituselementti elämänvaiheesta toiseen siirryttäessä (mitä pelissä kutsutaan sosiaalitueksi). Jos jollakulla pelaajista on CV:ssä vähintään kaksinkertaisesti kortteja, saa vähemmän kortteja kerryttänyt ottaa valikoimasta kortin. Lähinnä tämä apu voi tulla nuoruudesta aikuisuuteen siirryttäessä, muuten on auttamatta ulkona pelin voittamisesta. Ei sille kuitenkaan voi kuin hymyillä kun sossu antaa pelaajalle kaksoset. Tai urheiluauton. 

Tavoitteet aiheuttavat myös paljon swingiä pisteisiin. Toiset tavoitteet ovat parempia kuin toiset. Eniten kuitenkin vaikuttavat julkiset tavoitteet, joista kukin menee vain tavoitteen parhaiten täyttävälle. Pahimmillaan julkisen tavoitteen häviää esimerkiksi 14 kortilla 15 vastaan, ja tavoitteen 15 pistettä menee vain kaverille. Se on paljon, kun pisteet ovat luokkaa 60 pistettä. 

Värikästä ajankulua

Freelancer-kortti

Peli kestää perhepeliksi melko kauan, luvattuun tuntiin ei ole helppo päästä. Korttien ostaminen aiheuttaa usein viivästystä peliin, kun pitää huomioida paitsi noppatulokset ja symbolilaatat myös alennukset, ylläpidot ja symbolien vaihtokyvyt. Ilman pelikokemusta tämä vie helposti aikaa. Yksi ratkaisu on kysyä, mitä vuorossa oleva haluaisi pöydästä saada, ja sitten pohtia yhdessä, onko se mahdollista.

Vastapainoksi sitten on vuoroja, jolloin nopista ei tarvitse välittää vähääkään ja halutut asiat saa ostettua suoraan symbolilaattojen ja korttien avulla.

Pelin ilme on värikäs. Kortit ovat isoja ja kuvitus hauskaa. Pelimekaniikat ja niiden teemoitus tuovat omaa hupia peliin, kuten aiemmin tuli mainittua tasoitusmekaniikasta. Nopat ovat oikein mainiot ja symbolit selkeät. Symbolilaatat sen sijaan ovat ohuet, mutta ajavat asiansa. 

Pelin laatikko on tavalliseen tapaan ylimitoitettu sisältöön nähden. Se on ikävää, sillä peli olisi muuten hyvin kuljetettava. Jos lisäosan omistaa, voi pelilaudan ja ohjekirjan voi toki jättää pois ja laittaa kaiken lisäosan laatikkoon, joka on kooltaan alle neljännes peruspelistä. Pelilautakin on sikäli turha, että tärkein tieto siinä on tiedon, terveyden ja suhteiden pisteytys. Pisteytys olisi ollut kiva olla myös pelaajille jaettavissa korteissa, mutta sellaisia siis pelissä ei ole. 

Satunnaista hupia 

CV yhdistää kevyesti useampia eri mekaniikkoja: draftausta, noppia, settien keruuta ja koneiston rakennusta. Samalla pelin teemassa on vetovoimaa, joten siinä mielessä CV on sopivan oloinen esittelypeli vähemmän lautapelaamista harrastaneille. Harrastajille se ei ole vaikutusmahdollisuuksien rajallisuuden puolesta niin innostava tapaus. 

CV:tä ei voi eikä pidä ottaa liian vakavasti. Pelillisesti se ei ole erityisen hyvä, vaan sitä kantavat pelien aikana syntyvät tarinat. Pelaan kuitenkin mielelläni pelin silloin tällöin, sillä elämää on hauska kirjoittaa uusiksi. 

Gossip-lisäosa 

CV: Gossip -lisäosan kansi

Gossip-lisäosa lisää peliin paitsi nimen mukaiset juorut, myös kohtalon eli erilaisia sattumuksia ja tapahtumia sekä muutaman tavoitekortin. 

Juorut lisätään aikakausipakkoihin ja niitä voi vuorollaan ostaa tavalliseen tapaan. Ne kuitenkin voi pelata kenelle tahansa pelaajista. Juoruilla on temaattisesti negatiivinen vaikutus, mutta sen kompensoimiseksi ne ovat kahden pisteen arvoisia. Tässä pelissä ei olekaan harvinaista juoruilla itsestään, varsinkin jos saa siten häivytettyä ikävän juorun. 

Kohtalokortit muodostavat oman kahden kortin rivin ja näiden hankkiminen ei ole pois tavallisesti kahden kortin maksimilisäyksestä. Kohtalokortit ostetaan hyvän ja huonon onnen symboleilla, joten oleellisesti ne tarjoavat keinon välttyä epäonnelta tai saada jotakin takaisin yksittäisistä hyvän onnen tuloksista. Kohtalokortit ovat hauska lisä peliin, mutta niitä on kuitenkin aivan liian vähän ja ne tuntuvat loppuvan jo pelin puolivälissä. 

Juorut ja kohtalokortit laitetaan aina päällimmäiseksi, eikä niitä voi menettää epäonneen. Ne kuitenkin katsotaan korteiksi sosiaaliturvatarkistuksessa. 

Säännöt eivät mainitse modularisuudesta mitään, tosin lähinnä kyseessä on vain kaksi moduulia, joista toisen voinee huoletta jättää lisäämättä peliin, jos niin haluaa. Tosiasia on, että lisäosa lisää pelin kestoa jonkin verran, kun pakat saavat lisää kortteja ja mietittävää on vähän enemmän. Juorujen myötä pelaajien välinen vuorovaikutus lisääntyy, tosin toisista juoruiluun on tietty kynnys, kun samalla antaa myös pisteitä. Oikein hyvä suunnitteluratkaisu. Pelaan mieluusti lisäosan kanssa, mutta välttämätön se ei ole. 

Faktat CV:stä

Suunnittelija:

Julkaisija: Granna (2013) 

Mutkikkuus: Peli sekoittaa kevyesti eri mekaniikkoja, mutta perhepeliltä oletettavaan tapaan ne eivät ole erityisen mutkikkaita. 

Onnen vaikutus: Pelissä on nopanheittoihin liittyvää tuuria, mihin on silti myös jossain määrin olemassa vaikutuskeinoja. Korttien ilmestymisjärjestys on myös aikakauden sisällä satunnaista. 

Vuorovaikutus: Melko olematonta, lähinnä viedään kortti pois tarjonnasta tai täytetään yhteinen tavoite paremmin kuin toinen. 

Teema: Elämä sopii teemaksi antaen mahdollisuuden syventää pelikokemusta tarinoiden avulla. 

Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen. Samat kortit ovat mukana pelistä toiseen, mutta niiden kerryttämistä voi aina syventää erilaisin tarinoin. 

Kieliriippuvuus: Pelissä on jonkin verran oleellista tekstiä. CV on ilmestynyt myös suomeksi, mutta suomenkielisessäkin pelissä kortit ovat englanninkieliset, vain sääntökirja on suomennettu.

Pelaajamäärä: 2–4. Parempi vähemmillä pelaajilla, jolloin vuoroaan joutuu odottamaan vähemmän. 

Pituus: Pelilaatikko ilmoittaa pituudeksi 60 minuuttia, mutta peli vie helposti 90–120 minuuttia isommilla pelaajamäärillä. 

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *