Dragomino

Fortin pariskunnalla menee lastenpelipuolella lujaa. Ranskalaiset Marie ja Wilfried Fort nappasivat vuonna 2019 lastenpelivoitot sekä Ranskassa (Mr. Wolf) että Saksassa (Viikinkien laakso). Pari vuotta myöhemmin pariskunnan ja Bruno Cathalan yhteistyönä väsätty uusin hittipeli Dragomino voitti jälleen nämä molemmat palkinnot, sekä tukun muitakin pystejä.

Nimestään huolimatta Dragominolla ja perinteisellä dominolla ei ole juurikaan yhteistä. Molemmissa asetellaan kaksiosaisia laattoja, mutta siinäpä se. Lähempi vertauskohta löytyy Kingdominosta, johon peli vahvasti perustuu. Nimi olisikin voinut olla yhtä hyvin vaikkapa Kingdomino Junior. Tämä ei tee pelistä suinkaan huonoa, päinvastoin kyseessä on erittäin mainio lastenpeli.

Munajahdissa

Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Jokaisella kierroksella tarjolle nostetaan neljä dominolaattaa, joissa on kaksi maastokuviota. Näistä laatoista pelaajat nappaavat yksitellen sopivan itselleen ja lisäävät sen omalle alueelleen.

Mikäli laatan maasto yhdistyy pöydällä olevaan samanlaiseen maastoon, saa maaston väriä vastaavan munalaatan. Muna käännetään ympäri ja sieltä paljastuu joko tyhjät kuoret tai lohikäärmeenpoikanen. Jälkimmäinen on toivottavampi löytö, sillä jokainen lohikäärme on pisteen arvoinen.

Kun dominot on jaettu, lisätään pöydälle uudet neljä laattaa ja tyhjän lohikäärmemunan napannut saa valita ensimmäisenä. Tätä jatketaan kunnes laatat loppuvat eli yhteensä seitsemän kierrosta. Eniten lohikäärmeitä kerännyt kruunataan parhaaksi lohikäärmeratsastajaksi, jonka jälkeen voi ottaa vaikka uuden erän.

Perheen pienimmille…

Alkuperäiset esikuvat King- ja Queendomino ovat melko yksinkertaisia pelejä, mutta niiden pisteytys vaatii kertotaulutaitoja ja laattojen valinta sekä asettelu pelisilmää. Dragomino luopuu näistä vaatimuksista ja soveltuu täten jo alle kouluikäisille. Parhaimmillaan peli on noin viiden ikävuoden tienoilla, mutta kolmivuotias testaaja pystyi pelaamaan peliä hyvin mukana.

Vaikka alkuperäistä konseptia on karsittu, se ei tarkoita, että peli olisi pelkkää aivoton dominoklooni. On varsin helppoa napata sellainen laatta, jolla saa yhden munan, mutta taitavampi lapsi voi laattavalinnoillaan ja oikealla asettelulla saada kierroksella kaksi tai kolme munaa.

Voisi siis luulla, että yhdessä aikuisten kanssa pelatessa aikuisilla olisi yliote. Ehkä jossain määrin näin onkin, mutta koska munien joukossa on myös roppakaupalla tyhjiä kuoria, ei voi koskaan olla varma, montako lohikäärmettä vuorollaan saa. Näin pelit pysyvät yleensä tasaväkisinä.

…mutta myös vähän vanhemmille

Hyvän lastenpelin tunnusmerkki on, että se toimii eri-ikäisten kanssa ja parhaimmillaan jopa kasvaa lapsen mukana. Dragomino onnistuu tässä hyvin. Munia valitessa vanhempi lapsi saattaa hoksata, että erivärisiä munia on jokaista eri määrä. Esimerkiksi aavikkomunia on yhteensä 14, mutta tulivuorimunia vain yhdeksän. Lohikäärmeitä on kaikissa saman verran, joten aavikolla seikkaileva saa useammin kouraansa pelkkiä munankuoria.

Myös laattojen valinta muuttuu iän myötä erilaiseksi. Lapsi ei enää välttämättä valitse itselleen parasta laattaa, vaan osaa pohtia myös sitä, onko joku laatta jollekin toiselle erityisen arvokas. Tai, hypoteettisesti puhuttuna, ainakin mikä laatta on juuri isille arvokkain.

Pelissä on myös muunnelma – mikäli yhdistetyssä maastoparissa on ainakin yksi juomapaikka, saa pelaaja nostaa kaksi munalaattaa, valita niistä toisen ja palauttaa toisen takaisin pöydälle. Tässäkin vanhemman lapsen kanssa voi jo vähän harjoitella bluffaamista, sillä palautetusta munasta voi halutessaan väittää mitä tahansa.

Nopeatempoista hupia

Dragominoa tulee pelattua helposti pari peliä putkeen, sillä erät etenevät sutjakkaasti. Varsinkin alkuun pelin loppu tulee hieman yllättäen, kun kierrokset viuhuvat ohi vauhdilla. Yksi peli on ohi vartissa, vaikka siihen laskee ennen peliä munien asetteluun ja sekoitteluun käytetyt minuutit. Pelaajamääräkään ei vaikuta pelin pituuteen, vaan peli soljuu yhtä nopeasti kahdestaan kuin nelistäänkin.

Vaikka Dragomino onkin loppuun asti hiottu kokonaisuus, ei sekään ole täydellinen. Rauhallisen laatanasetteluluonteensa vuoksi pelistä uupuvat sellaiset yllättävät “mitä ihmettä juuri tapahtui?” -hetket. Munien nostamisessa on toki oma jännityselementtinsä, mutta joidenkin lastenpelien kaltaista myötäelämistä se ei saanut meissä aikaan.

Myöskään mitään kovin mullistavaa peli ei tarjoa, vaan kyseessä on ennemminkin vanhoja ideoita onnistuneesti kierrättävä ja selkeyttävä paketti. Toisaalta onnistunut lastenpeli on juuri tällainen – ja kun peli alkaa tuntua liian pliisulta, voi lapsukaisten kanssa siirtyä muihin saman kuningasperheen peleihin.

Faktat Dragominosta

Suunnittelija: Bruno Cathala, Marie Fort, Wilfried Fort

Julkaisija: Blue Orange (2020), Lautapelit.fi (2021)

Mutkikkuus: Hyvin yksinkertainen ja soveltuu jo vähän pelejä pelanneille kolmivuotiaille.

Onnen vaikutus: Vaikka munista saatavat pisteet tasoittuvat pitkässä juoksussa, yksittäisissä erissä voi huono tuuri romuttaa varman voiton.

Vuorovaikutus: Aika vähäistä. Toiselle mieluisen dominon voi halutessaan napata, mutta harvemmin tälle on edes tarvetta.

Teema: Pirtsakka ja värikäs lohikäärmeteema sopii peliin.

Uudelleenpelattavuus: Lapset ovat pelanneet tätä mielellään ja aikuisellekin peli tarjoaa jotain pohdittava.

Kieliriippuvuus: Peli ei vaadi kielitaitoa.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 10–15 minuuttia.