Kategoriat
Artikkelit

Vuosi 2021

Lautapelioppaan päätoimittaja Mikko Saari tarkastelee lautapelivuotta 2021. Esittelyssä vuoden kuumimmat uutuudet ja kirpeimmät pettymykset – unohtamatta katsausta viime vuoden tavoitteisiin ja uudenvuodenlupauksiin.

Lautapelivuosi 2021 oli edelleen jatkuneen Covid-19-pandemian vuoksi osaltaan toisinto edellisvuodesta, osaltaan omanlaisensa.

Paikoittain oli vapaampaa ja osa tapahtumistakin pystyttiin järjestämään. Suomen isot tapahtumat peruttiin, mutta Essenin pelimessut järjestettiin vuonna 2021 myös fyysisesti, olkoonkin että huomattavasti tavallista pienemmässä mitassa. Suomessakin järjestettiin ainakin pari vähän pienempää pelitapahtumaa.

Nettipelit olivat edelleen kovasti suosittuja. Board Game Arena oli vuoden voittajia. Asmodee osti tämän nettipelipalvelun alkuvuodesta 2021 ja sen jälkeen uusia pelejä on ilmestynyt pelattavaksi vinhaa vauhtia.

Hieman hiljaisempi pelivuosi

Minulle 2021 oli hieman edellistä hiljaisempi pelivuosi. Pandemiasta huolimatta 2020 oli nimittäin vankka pelivuosi, pelit vain tapahtuivat enimmäkseen kotona. Vuonna 2021 pääsin keväällä palaamaan takaisin peliporukkani pariin lautapelikahvila Tavernaan (kunnes joulukuussa tuli taas stoppia), mutta kotipelit vähenivät jonkin verran viime vuodesta.

Isoimmat muutokset tapahtuivat ostos- ja uutuuspelirintamalla. Joitain vuosia sitten yritin kohtuullistaa pelienostelua, heikolla menestyksellä, mutta vuonna 2021 se sitten onnistui yllättävän pienellä vaivalla: ostin koko vuoden aikana kaksi peliä ja lisäksi sain kaksi arvostelukappaletta. Uusien pelikokeilujen määräkin jäi alle 15 peliin.

Tämä tarkoitti pelikertojen kasautumista pienemmälle määrälle pelejä, mikä olikin erinomaisen hyvä juttu. Pidemmätkin pelit saivat runsaasti pelikertoja ja niihin uutuuksiin, joita tuli hankittua, tuli sitten perehdyttyä huolella. Olen siis lopputulokseen erittäin tyytyväinen.

Vuoden pelatuimmat pelit olivat Innovation (43), Hallertau (32), Twin It! (31), Anno 1800 (22), Magic: The Gathering (18), Beyond the Sun (17), L.A.M.A. (15), Res Arcana (14), Nusfjord (12), Machi Koro (12), Lost Ruins of Arnak (11) ja Fields of Arle (10).

Viime vuoden isoimmista hiteistä The Crew katosi ohjelmistosta alkuvuodesta, kun kampanja saatiin läpi (enkä jatko-osaan innostunut itse lähtemään).

Kyllästyin sosiaaliseen mediaan ja lopetin loppuvuodesta Instagram-tilini päivittämisen. Keskityin sen sijaan kirjoittamaan enemmän blogiini.

Vuoden parhaat pelit

Vuoden peliksi nostan viime vuoden lopulla kokoelmaani tulleen Hallertaun, jota ehdin kehua jo viime vuoden katsauksessa. Nyt nostan sen kiistatta vuoden peliksi. Tammikuusta kesäkuun alkuun pelasimme Hallertauta vähintään kerran viikossa ja pelille kertyi puolen vuoden aikana lähes yhtä paljon pelikertoja kuin saman raskausluokan Agricolalle yli kymmenessä vuodessa.

Uudet ostokset Anno 1800 ja Beyond the Sun saivat perusteellisesti pelikertoja. Siinä missä Hallertaun kanssa olen saanut tyytyä kaksinpeleihin kotona, näitä sai pöydättyä myös pelikerhossa useamman pelaajan peleinä. Molemmat osuvat pelimakuuni oivallisesti. Etenkin Anno 1800 oli kotona suosikki, se lopetti kesällä Hallertaun viikottaiset pelit.

Vanha kestosuosikki Innovation nousi uuteen suosioon ja pelikertojen määrä lähes tuplautui. On hämmästyttävää, miten paljon peliä tästä klassikosta löytyy, vaikka emme ole vielä edes aloittaneet lisäosiin tutustumista.

Vuoden vanha peli on jo vuonna 2009 ilmestynyt Hansa Teutonica, joka on leijaillut kiinnostushorisontissa jo pitkään. Nyt se päätyi uutena Big Box -laitoksena peliporukkaamme ja otettiin suopeasti vastaan, koska se tarjoaa varsin kompaktin mittaisen viiden pelaajan pelikokemuksen. Hyville viisinpeleille on meidän porukassamme aina tarvetta. Nyt ei enää niin paljon: pelaisin itse ainakin mieluiten Hansa Teutonicaa. Ehdin pelata tätä vain kolmesti, mutta jäipä todellakin paloa pelata lisää.

Anno 1800:n pelaajalauta
Anno 1800 oli kesän 2021 kuumin peli. Kuva: Mikko Saari

Vuoden pettymykset

Kun jätin uusien pelien kokeilemisen vähemmälle, hutejakin osui kohdalle vähemmän. Varsinaisia pettymyksiä ei siis osunut kohdalle yhtäkään. Jos nyt väkisin jotain kaivelen, niin Maglev Metro oli ensimmäisellä pelikerralla oiva, mutta toisella nuiva, eikä siis ihan yltänyt odotuksiin asti.

Tavoitteita vuodelle 2022

Määrittelin viime vuonna tavoitteeksi ostaa alle 20 peliä ja ohjata arvostelukappaleita aikaisempaa enemmän Lautapelioppaan avustajille. Näin tosiaan kävi: kaksi ostosta ja vain kaksi arvostelukappaletta, ja avustajat saivat runsaasti mielenkiintoisia pelejä pelattavakseen ja arvioitavaksi.

Vuosi 2021 olikin poikkeuksellinen Lautapelioppaan historiassa: kirjoitin vain neljäsosan Lautapelioppaassa ilmestyneistä jutuista, kun keskimäärin olen kirjoittanut kaksi kolmasosaa. Tämä on oikein hyvä kehityssuunta. Kaikkiaan Lautapeliopasta teki minun lisäkseni 19 kirjoittajaa, kiitos heille kaikille osallistumisesta!

Alle 50 uuden pelin tavoite ja pyrkimys vähentää kerran pelattujen pelien määrä alle neljäsosaan pelatuista peleistä onnistuivat nekin. Vuoden 2022 tavoitteiksi laitetaan korkeintaan 24 uutta peliä, korkeintaan viisi ostettua peliä ja paljon pelikertoja tutuille suosikeille.

Veetin vuosi 2021

Lautapelivuosi 2021 oli omalta osaltani hyvin vaihteleva, mutta yksi genre korostui ylitse muiden: keräilykorttipelit. Vanha Magic: The Gathering -harraste puski jälleen isosti pinnalle, kun kuoroporukka aktivoitui Mätkynpeluun parissa, ja tulipa tälle vuodelle koottua viimein Modern-pakkakin! Siihen saisi sitten upottaakin mittavat summat päivityksiin, mutta nykyiselläänkin se on oikein pelattava.

Prism-kortti Flesh and Bloodista

Magicia isommiksi peleiksi nousivat kuitenkin CardFight!! Vanguard sekä Flesh and Blood. Vanguardin uusi aikakausi alkoi OverDress-lisänimikkeen myötä, ja tuoreen formaatin kehittymistä on ollut ilo seurata niin suomiskenessä kuin maailmallakin. Kirjoitushetkellä odotellaan juuri neljättä laajennussettiä uusine kortteineen, ja pakkaideoita on välillä liikaakin.

Flesh and Blood imaisi puoleensa loppuvuodesta, ja korttipinot kasvavat pöydällä komeasti. Tässäkin täytyy antaa isot propsit suomiskenelle, joka on pitänyt pelejä ja hypeä yllä laajasti koko etäkauden ajan. Näistä voisi joskus kirjoitella Lautapelioppaankin puolelle, katsellaan mitä vuosi tuo tullessaan!

Lautapelipuolella etäaika on tehnyt tehtävänsä: säännöllinen pelailu on jäänyt vähemmälle. BGA:ssa on toki tullut pelailtua reilusti 7 Wonders Duelia sekä japaniklassikko Koi-koita. Pöydälle päässeistä isoimmassa kulutuksessa ovat olleet perheen suosikki Sushi Go!, parisuhdepelin virkaa toimittava KeyForge ja maanmainio It’s a Wonderful World. Lautapelioppaaseenkin tuli kirjoitettua 15 eri nimikkeestä, joista kuusi on Exit-pelejä ja kaksi Crime Scenejä, joten jonkinlaista kaavaa on havaittavissa.

Viime vuonna ensimmäistä kertaa pelatuista kolme kovinta ovat Sagrada, Root ja Tappajahai. Sagradan näyttävä noppasudoku ihastutti niin paljon, että Azul sai lähtöpassit omasta ludoteekista, eikä ikävä ole ollut. Root taas kolahti välittömästi epäsymmetrisellä luonteellaan, ja tämä oli pakko saada heti hyllyyn. Laajennukset ja päivitykset ovat saaneet toistaiseksi jäädä kauppaan, mutta jossain kohtaa pitänee hankkia pari uutta joukkoa taistelemaan metsän herruudesta. Tappajahai taas tuntuu tavallaan kovin Fury of Draculalta, yhdeltä lempipeleistäni, jota on vaikeaa saada pöydälle massiivisen kestonsa takia. Tappajahai simuloi kissa-hiiri-leikkiä Draculaa selkeämmin ja nopeammin, joten se on mahdollinen porttipeli jättiläiseen. Ja onhan se mainio peli itsessäänkin.

Tappajahai on saanut saalista
Kuva: Veeti Kainulainen

Lautapeliartistien vuosi 2021

Meille päätyi muutama uusi julkaisu viime vuodelta. Arvostelu­kappaleena saimme Descent: Legends of the Darkin. Se oli erittäin positiivinen yllätys, ja meille on kertynyt pelitunteja jo yli 50!

Keväällä saimme arvostelukappaleen X-Men: Mutant Insurrectionista, joka ei herättänyt samaa innostusta. Peli oli liian yksinkertainen ja sisälsi liian vähän oikeita valintoja. Hankimme joitain uusia lisäosia Marvel Championsiin, uusimpana Scarlet Witch -sankaripaketti, joka onkin yksi hauskimmista sankareista pelata.

Ark Novan kansi

Mutta sitten yhteen mielestämme vuoden parhaista julkaisuista. Paketti saapui meille juuri ennen joulua. Pelipeikkoon tuli erä jouluviikon maanantaina ja olimme onneksi laittaneet saapumisilmoitukset päälle, erä myytiin todella nopeasti. Kyseessä on siis Ark Nova, jonkin verran ennakkohypeä ja paljon jälkihypeä herättänyt eläintarhanrakennuspeli.

Ark Novassa tarkoitus on rakentaa paras ja toimivin eläintarha mielenkiintoisimmilla eläimillä. Pääosassa ovat kortit. Pelissä on 255 erilaista korttia, joista kaikki eivät tule peliin mukaan ainakaan kahdella tai kolmella hengellä pelatessa, uudelleenpeluuarvoa siis riittää. Erilaisia eläintyyppejä on useita, kaikilla on omat kykynsä ja tarpeensa. Esimerkiksi isopanda on vaikea saada omaan eläintarhaan, vaikka kortin löytäisikin, mutta jos pandan kaikki tarpeet saa täytettyä, siitä myös hyötyy paljon.

Korteissa on myös se hyvä puoli, ettei ainakaan vielä ole tullut sellaisia kortteja vastaan, jotka haluaisi ostaa joka pelikerralla eikä myöskään kortteja, joita ei koskaan haluaisi. Eläinten lisäksi tärkeässä osassa ovat sponsorit ja yhteistyö tiedeyhteisön kanssa. Lisäksi pitää varmistaa, että aitaukset ovat tarpeeksi isoja ja oikeanlaisia kaikille eläimille.

Ark Novaa pelatessa tulee sama fiilis kuin Terraforming Marsista. Korttimekaniikat ovat samankaltaiset. Toisin kuin Terraforming Marsissa, Ark Novassa on korttien lisäksi suuressa roolissa toiminto­valintamekaniikka. Pelissä on viisi eri toimintoa: kortin nosto, rakentaminen, eläimet, sponsorit ja yhdistystoiminta. Kaikki toiminnot ovat erilaisia ja kaikkia toimintoja tarvitsee käyttää. Mitä pidempään olet käyttämättä toimintoa, sitä paremmaksi se muuttuu. Tämä on loistava mekaniikka, joka entisestään lisää haastavia valintoja. Haluaisit rakentaa uuden aitauksen, mutta vielä ei kannata, koska vuoron odottamalla saat rakennettua isomman.

Ark Nova täyttää kaikki kriteerit, joita peliltä haluamme: mielenkiintoinen teema, paljon erilaisia kortteja, paljon haastavia valintoja, paljon erilaisia strategioita ja mielenkiintoisia mekaniikkoja. Tätä ei voi muuta kuin suositella kaikille, ketkä pitävät vähänkään raskaammista korttivetoisista peleistä!

Sampsan vuosi 2021

Vuosi 2021 oli minulle melko hyvä pelivuosi, eikä koronakaan suuresti vaikuttanut pienen porukkamme pelaamiseen. 2021 julkaistuista peleistä pääsin testaamaan vain neljää, mikä on ihan normaali määrä, sillä olen yleensä lautapelijulkaisuissa vähän takamatkalla. Tästäkin vuodesta voin vetää järkeviä johtopäätöksiä vasta muutaman vuoden viiveellä.

The Crew: Mission Deep Sean kansi

Tällä hetkellä paras vuoden 2021 peli on eittämättä The Crew: Mission Deep Sea, jatko-osa kehutulle The Crew: The Quest for Planet Ninelle. Alkuperäinen peli ei koskaan oikein napannut, sillä mielekkäisiin tehtäviin pääseminen vaati kahlaamaan väljähtyneiden ”harjoitustehtävien” läpi, jotka eivät jännitystä tarjoilleet. Jatko-osa oli sitä mitä toivoin eli peli pääsi saman tien vauhtiin ja erät olivat heti mielekkäitä. Tehtävien arpominen monipuolisesta tehtäväpakasta valmiiden tehtävien sijaan antaa pelille myös toisella tavalla uudelleenpeluuarvoa. En pelaisi alkuperäistä Crewta enää, jos ei ole pakko, syvänmerensukellus on vain niin hyvä.

Vuoden aikana käännettiin myös paljon hyviä pelejä suomeksi. Niistä suosikeikseni nousivat NidavellirWavelength ja Celtic. Näistä ensimmäinen saattaa jopa saada vakituisen paikan pelihyllyssäni (mikä on harvinaista) ja jälkimmäinen pääsee kunnolla pöytään viimeistään silloin, kun jälkikasvu kasvaa perhepeli-ikään.

Testasin vuodessa yhteensä 58 uutta peliä, mutta kolmen lapsen ruuhkavuosivanhemmuus näkyy tilastoissa – peleistä kaksikymmentä on lastenpelejä. Niistä kovimmiksi hiteiksi nousivat Sequence JuniorLeo menee parturiin ja kaikkien kehujen arvoinen Kilpikonnakisa. Sen hankin jopa kahdelle muullekin pelitoverilleni testipelimme päätteeksi.

Muutenkin pelimakuni on siirtynyt voimakkaasti kohti perhepelejä ja into pitkiä harrastajapelejä kohtaan on hiipunut. Trendi on toisaalta ihan hyvä, sillä perhepelit ovat ne, joita kohti lasten kanssa vähitellen edetään.

Pelejä olen myös omistanut koko ajan vähemmän. Parhaimmillaan vajaa sadan pelin kokoelma on karsiutunut kolmannekseen, noin 30 pelin setiksi. Harvalla pelillä on nykyisin tarpeeksi vetovoimaa jäädä pysyväksi osaksi omaa pelihyllyä, joten olen pyrkinyt tietoisesti vähentämään pelien ostamisen ja jälleenmyymisen kierrettä. Se kun on harrastuksen yksi vähiten miellyttäviä aspekteja. Valintaa on osaltaan helpottanut Outi-kirjastot ja niiden jatkuvasti laajeneva pelivalikoima. Tästä heille iso kiitos.

Toivotan kaikille lukijoille oikein lautapelirikasta vuotta 2022!

Nidavellirin komponentteja
Nidavellirin huutokauppoja. Kuva: Sampsa Ritvanen

Petrin vuosi 2021

Pelimäärällisesti vuosi 2021 oli surkea, kun koronapandemia pani lautapeliporukkamme välttelemään toisiaan, ja välistä Lautapelikahvila Tavernakin oli kiinni. Mutta koska pelikertoja oli vähän laatu oli sitäkin parempaa, koska vähäisillä pelikerroilla pyrin ottamaan pelaamattomat uutuuspelit haltuun. Mukavimpia uusia tuttavuuksia pelipöydällämme olivat Tammany Hall, Blue Skies sekä Dune: Imperium.

Tammany Hall on New Yorkin kovimpiin maahanmuuttovuosiin sijoittuva julma aluehallintapeli, jossa kaveria lyödään surutta. Pelissä pelataan neljä neljän kierroksen mittaista vaalikautta, yhteensä siis 16 kierrosta. Jokainen vaalikausi päättyy vaaleihin joissa selvitellään sokkohuutokaupalla kenen hallintaan kukin alue jää. Pelaajien välisiä sopimuksia saa tehdä, mutta niitä ei tarvitse pitää.

Excel-taulukkoa muistuttavassa Blue Skiesissa 1970-luvun lentoyhtiöt kamppailevat lentokenttien porttipaikoista. Erilaisia taulukoita piisaa, ja aluehallintaa se tämäkin on, vaikka päällisin puolin peli näyttääkin kylmältä talouspeliltä.

Frank Herbertin Dyyni-romaaneihin perustuva Dune: Imperium yhdistelee työläistenasettelua ja pakanrakennusta. Pelissä on paljon mahdollisuuksia, mutta ne toiminnot joihin rahkeet riittävät ja joista oikeasti on jotain hyötyä, ovat vähissä. Resurssit ovat niukat kuin vesi Arrakisilla.

Keveämmistä uutuuksista suosikkini on hipsteripeli Streets, jossa rakennetaan ja pisteytetään katuja. Pisteitä saa laatoissa olevien merkkisettien keräilystä, ja mistä nyt laatat sattuvat pisteitä antamaan. Yksinkertaisuudessaan nerokas peli.

Toinen suosikkini on So Clover!, jossa apilaa muistuttavalle muoviläpyskälle asetellaan sokkona neljä pahvilappua, joissa on sanoja. Muovilaatan jokaiselle reunalle tulee kaksi sanaa, ja pelaajan täytyy keksiä sana joka yhdistää näitä pahvilapuissa olevia sanoja, ja kirjoittaa se tussilla muoviseen pohjaan. Pahvilaput kipataan pöydälle, ja muut yrittävät vihjesanojen perusteella arvata miten päin pahvilaput ovat muovipohjan päällä olleet. Yksinkertaista ja hauskaa!

Joulupukki toi Zombie Kidz Evolution -legacy-yhteistyöpelin, ja se on ollut lystikäs. Tämäkin peli on hyvin yksinkertainen: heitä noppaa, ja pane zombi nopan värin osoittamalle alueelle laudalla. Siirrä hahmoasi, ja tuhoa 1 tai 2 zombia alueelta jolle tulit. Kun pääset kaverin kanssa samaan porttiruutuun, voitte lukita sen, ja kun kaikki neljä porttia ovat lukossa, olette voittaneet. Jos zombit ehtivät loppua varastosta ennen kuin kaikki portit ovat lukossa, pelaajat häviävät. Niin simppeliä että kahdeksanvuotiaskin osaa selittää pelin kaverilleen muutaman pelin kokemuksella. Pelin mukana tulee nippu kirjekuoria, joista pelikertojen edetessä nousee uusia voimia ja muuta sälää, jotka muuttavat peliä. Vaikeimmillaan parin minuutin kepeä pelailu muuttuukin puolen tunnin shakkipeliksi, missä tulevat liikkeet on suunniteltava tarkoin. Sopii monenikäisille.

Klassikko-osastolta erityismaininnan ansaitsee kiipeämispeli Tichu. Joskus vuosia sitten Tichun pelaaminen aiheutti minulle suurta stressiä, mutta nykyisin kun säännöt ja suurin osa pelin koukeroista ovat hallinnassa, peli on erittäin rentouttava. Tichussa tavallista korttipakkaa on ryyditetty muutamalla erikoistoimintokortilla, ja perinteiseen tikkipeliin on onnistuttu tuomaan uutta näkökulmaa. Korttipelien aatelia.

Tammany Hallin pelilautaa ja nappuloita
Tammany Hallin New Yorkissa on tungosta. Kuva: Petri Hänninen
close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.