Dean Essig (1961–2024)
Pelisuunnittelija, graafikko ja The Gamers -peliyrityksen perustaja Dean Essig menehtyi 24.3.2024. Dean sairasti syöpää ja aikaisemmin maaliskuussa Multi-Man Publishing ilmoitti Deanin siirtyneen saattohoitoon.
Essig oli yksi sotapelisuunnittelun jättiläisiä. Dean voitti vuoden parhaille sotapeleille jaettavan Charles S. Roberts -palkinnon 16 kertaa, useammin kuin kukaan muu. Palkinnoista neljä tuli graafikkona. Palkinnon Clausewitz Award Hall of Fame -listalle Dean valittiin vuonna 1993.
Dean Essig oli pelisarjojen mestari. Hänen kehittämiä pelisarjoja ovat muun muassa The Standard Combat Series (SCS), Operational Combat Series (OCS) ja Battalion Combat Series (BCS), joista viimeisimmän sarjan aloittanut Last Blitzkrieg julkaistiin vuonna 2016. Yhteistä näille sarjoilla on aihepiiri (toinen maailmansota), mittakaava (operatiivinen) ja se, että sarjoilla on yhdet yhteiset säännöt, joita kehitetään ja käytetään sarjan kaikissa peleissä. Yhteensä BGG tuntee 92 hänen suunnittelemaansa peliä, ja lisäksi 52 peliä, joissa Dean oli graafikko tai kuvittaja.
Pelisuunnittelun lisäksi Dean perusti The Gamers -yrityksen vuonna 1990. BGG:n mukaan The Gamersin nimellä on julkaistu 64 peliä, joista monien suunnittelija ja graafikkona Dean toimi. Vuonna 2001 MMP osti The Gamersin ja on julkaissut kyseisen brändin alla lukuisia pelejä. Dean teki yhteistyötä MMP:n kanssa aivan viime vuosiin saakka.
Lautapelit.fi-uutuuksia
Lautapelit.fi on julkaissut suomenkielisen version Sushi Go Partysta. Se on luontevaa jatkoa suositulle Sushi Go! -pelille. Pelaajamäärä nousee jopa kahdeksaan ja pelikokemus on vaihtelevampi. Tällä uutuuspelillä on toki ikää jo lähes kymmenen vuotta, mutta hyvä silti, että suomennoskin saatiin.
Perusidea on kuitenkin sama kuin aikaisemmassakin pelissä: sushiannokset (ja muutkin ruoat) kiertävät draftissa pelaajien ohitse kuin sushiliukuhihnalla ja pelaajat yrittävät koota mahdollisimman arvokkaat setit annoksista. Eri annokset toimivat pisteytyksessä hieman eri tavoin.
Sushi Go! on ollut pidetty draftauspeli, se on sopiva sekoitus söpöä, yksinkertaista ja selkeää. Sushi Go Party! on aika lailla sama, mutta parempi: se kun sisältää alkuperäisen Sushi Go!:n kortit ja lisää päälle uutta.
Myös suurenmoinen fantasiaseikkailu Agemonia on saapunut. Tämä lienee suurimpia Suomessa ikinä tehtyjä lautapelejä. Peruspelillä on hintaa 179 euroa ja boksilla kokoa sen verran, että IKEA-kassi on paras kuljetusväline. Miniatyyrilisäboksin kanssa hintaa tulee jo 219 euroa. Toisaalta – vastineeksi saa yli 100 tuntia kestävän kampanjan, jossa on 38 skenaariota, joten jos koko homman kahlaa läpi, hinta euroissa pelituntia kohden ei liene hirveän suuri.
Sotapelikysely 2024
Huoltoreitti -blogi järjestää sotapelikyselyn. Kyselyssä kartoitetaan suomalaisten pelaajien suosikkisotapelejä, teemaa ja mittakaavaa. Kysely on Huoltoreitin tietojen mukaan ensimmäinen nimenomaan lauta- ja korttisotapeleihin keskittynyt kysely Suomessa.
Vastaaminen on anonyymia. Tulokset julkaistaan aikanaan Huoltoreitti-blogissa.
Kyselyn vastausaika päättyy 18.4.2024.
Vilman pelaamia
Maaliskuussa olimme lasten hiihtolomalla Portugalissa. Olin etukäteen tutkinut kohteesta vain lautapelikaupat. Ne olivat hieman pettymys, mutta Fnac-kaupassa oli paitsi elektroniikkaa, myös hyvät lautapeliosastot. Ostin Savernake Forestin, Next Station: Tokyon ja Lost Cities: Roll & Writen. Portugalinkielinen painos ei haitannut, koska peleissä ei ole tekstiä. Lisäksi säännöt ovat myös espanjaksi, joka on hyvä minulle koska se taittuu vähän.
Savernake Forest oli minulle jo entuudestaan tuttu ja olin jo loppuvuodesta pohtinut sitä lapsille joululahjaksi, mutta silloin Quest for El Doradon lisäosa vei voiton. Next Station: Tokyo oli Board Game Arenasta erittäin tuttu, mutten ollut tätä koskaan pelannut livenä. Minulla on jo Next Station: London, joka on todella samanlainen peli. Tokyo on kuitenkin omaan makuun taktisempi ja parempi. Lontoota en kuitenkaan ole myymässä, se on kelpo kupongintäyttöpeli, jonka aion lähivuosina opettaa myös lapsille.
Lost Cities: Roll & Write oli ostoksista ainoa uusi tuttavuus. Tutkin sitä puolisen tuntia ja tein ostopäätökseen ja ostin! Tykkään kovasti kupongintäyttöpeleistä ja ihan tuon tyyppistä en ollut pelannut. Yleensä en osta tuntemattomia pelejä, vaan ensin lainaan kirjastosta tai pelaan kaverin kappaletta. Reissusta on kuitenkin aina kiva ostaa kotiinviemisiä, joten silloin usein lipsun tässä. Ja onneksi lipsuin! Lost Cities on aivan todella hyvä peli! Ystäväni tulivat heti Portugalin reissun jälkeen melkein viikoksi Espanjaan meitä moikkaamaan ja heidän reissun ykköspeliksi tuli juurikin Lost Cities. Pelasimme yhteensä 13 erää. Tilastoimme tietysti pisteet ja tästä tuli tiukka turnaus!
Ystävien loman aikana minulla oli myös Avenue kaverilta lainassa ja tästä tuli meidän toinen turnauspeli 12 erällä. Avenue onkin minulla ollut jo tovin ostoslistalle, mutten ole sitä vielä sopivaan hintaan löytänyt. Molemmat reissupelit olivat siis kupongintäyttöpelejä, jotka on todella näppärä kaivaa vaikka ravintolassa esiin. Kupongintäyttöpeleihin muuten vinkki: laminoi kupongit ja käytä pyyhittäviä tusseja. Näin ei tarvitse kantaa isoa nippua kuponkeja mukana, vaan riittää kun otat jokaiselle pelaajalle yhden kupongin, tämä lisää myös jälleenmyyntiarvoa, kun kuponkeja jää käyttämättä iso nippu.
Meadowiin löysin Malagasta minilisäosat, jossa tulee korttimuovit sekä muutama uusi kortti. Muoveja olin jo kaivannut; tavalliset eivät sovi, jos tahtoo ihania korttilokeroita käyttää. Lempipelit tykkään suojata muoveilla, joten tämä oli aivan täydellinen löytö. Malagasta ostin myös pojalle 7-vuotislahjaksi Kluster Duon. Teen Klusterista ja Duosta arvostelut, kunhan kerkeän niitä keskenään vähän vertailemaan. Kluster on meillä ollut erittäin suuri hitti lasten kanssa, joten on kiva nähdä millainen Duo-versio on.
Maaliskuussa on netissä tullut eniten pelattua Lost Ruins of Arnakia; tämä maistuu aina, vaikka kovasti harmittaa, ettei lisäosa ole netissä pelattavana. Livenä en tätä ilman lisuria pelaa. Toiseksi eniten pelikertoja tuli Nimalialle, joka on uusi peli Board Game Arenassa. Tästä on kuitenkin jo mennyt maku, kiitos pelin erittäin vahvojen tuurielementtien. Se harmittaa, koska tykkään laattojenasettelumekaniikasta ja peli on kuvitukseltaan oikein mieluisa. Ehkäpä peli sopisi joskus lasten kanssa pelailuun, koska silloin tuurielementti on usein vain hyvä asia. Kestosuosikkeina netissä jatkavat myös Faraway sekä Forest Shuffle lisäosan kanssa.
Nyt kun maaliskuu alkaa olemaan taputeltu on aika pakata pelit ja lentää takaisin Suomeen. On aina haikeaa vaihtaa maata, erityisen ikävä tulee Espanjan ihania lautapeliystäviä. Onneksi ensi talvena taas jatkuu pelit täällä. Suomessa eniten odotan kirjaston viikoittaista pelikerhoa sekä omaa lautapelikokoelmaa ja tottakai omien lautapelien työstämistä. Etänä on ollut helppo tehdä uusinta prototyyppiä, mutta nyt se on jo niin pitkällä, että sitä täytyy päästä pelaamaan kunnolla livenä.
Tatun pelaamia
Maaliskuu oli pelimäärien osalta alkuvuoden selkeästi paras pelikuukausi. Korkeat pelimäärät olivat paljolti kuun alkuun sijoittuneen Junaconin ansiota. Pelivalikoima oli todella monipuolinen, sillä vain yksi peli, Invasion: Free State, keräsi enemmän kuin kaksi pelikertaa.
Kuukauden merkittävin uusi tuttavuus ei ollutkaan lautapeli, vaan Board Game Arena, joka viimein vei minutkin mennessään. Olin pitkään suhtautunut digipelaamisen mahdollisuuteen hieman nihkeästi, kunnes alkuvuodesta uskaltauduin muutamaan Memoir ’44 -matsiin alustalla. Kuten arvata saattaa, ennen pitkää pelivalikoima laajeni ja BGA:ssa notkumisesta tuli päivittäistä. Tälläkin hetkellä minulla on noin 15 peliä menossa.
BGA on nostanut muutaman hieman syrjässä olleen suosikkipelini takaisin suosioon. Erinomaisesti BGA:ssa toimiva Great Western Trail innosti kaivamaan omasta hyllystä löytyvän kappaleen pöydälle. Peli on työläs opetettava ja setupoitava, mutta sisältö on täyttä timanttia.
Uusista tuttavuuksista esiin nousee Junaconissa pelattu Keyflower. Hieman vaisun näköinen kylänrakennuspeli hurmasi minut nerokkaalla mekaniikallaan. Peli ei tunnu yli kymmenen vuotta vanhalta, vaan todella raikkaalta ja mielenkiintoiselta. Omasta kokoelmastani löytyy paljon vanhempia pelejä, joten näkisin Keyflowerin sopivan hyvin myös omaan hyllyyni.
Pääsin myös viimein kokeilemaan Bezzerwizzer-triviapeliä, joka on kiinnostanut jo pitkään. Peli kyllä vakuutti minut, vaikka kysymykset olivat hieman haastavia. Kysymysten vaihtaminen ja besserwisseröinti tuovat peliin kivan ripauksen taktiikkaa.
Monen muun tapaan myös minun hyllyyni löysi alelaarista tiensä Ticket To Ride 15th Anniversary. Aivan tajuttoman iso juhlaboksi on komponenteiltaan näyttävä, ja pelinä tuttua ja turvallista Menolippua. Säilytys aiheuttaa haasteita, mutta eiköhän niistäkin selvitä. Laatikko on onneksi todella komea, joten sitä sopiikin pitää esillä eikä kaapin uumenissa. Aivan rehellisyyksien nimissä satasta en tästä maksaisi, mutta alehinnalla saa kyllä rahoilleen vastinetta.
Vanhemmista suosikeista pöydälle pääsi taas pitkästä aikaa ehkä kaikkien aikojen suosikkipelini Dominion. Pakanrakennuspelien uranuurtaja on kestänyt aikaa ja on täysin relevantti peli vielä tänäkin päivänä. Valtava korttivalikoima takaa sen, että peli on joka kerta täysin erilainen.
Villen pelaamia
Maaliskuussa tuli pelattua huomattavasti vähemmän kuin aiempina kuukausina, sillä muutto söi paljon aikaa ja voimia. Nyt on vihdoin uusi asunto saatu järjestykseen ja tulipa sitä tilattua uusia Kallax-hyllyjäkin uuteen kotiin. Pelitkin löysivät paikkansa hyllyistä yllättävän kivuttomasti ja mikä parasta, isolle pelipöydälle on vihdoin kunnolla tilaa olkkarin puolella.
Pelillisesti kuukauden kohokohta oli saada yksi omista suosikeistani, 1882: Assiniboia, pöydälle. Tänä vuonna on 18xx-pelien juhlavuosi, pelisarjan ekasta pelistä kun on aikaa jo 50 vuotta! Poikkeuksellisesti pyöritimme peliä 18xx.games-sivuston kautta ja vaikka otin chipitkin mukaan, tulimme nopeasti siihen tulokseen ettei niihin tarvinnut koskea laisinkaan. Lyhyen “mitä eroa tällä on 1830:een” kertauksen jälkeen päästiinkin jo nopeasti vauhtiin ja koko peli oli taputeltu alle kolmessa tunnissa.
Ikävä kyllä pelikokemus ei ehkä ollut se parhain mahdollinen muille pelaajille, kun en osannut painottaa tai opastaa tarpeeksi kyseisen pelin ansoja: laattoja on hyvin, hyvin vähän ja perinteiset suorat ja kaupunkilaatat loppuivat hyvin varhaisessa vaiheessa, mikä johti siihen että yksi pelaaja ei saanut uutta firmaansa kartalle pariin kierrokseen. Peli eteni myös niin oudolla tavalla etten itsekään nähnyt jokaista potentiaalista umpikujaa. Osittain myös 18xx-pelit vaativat toistuvia pelikertoja – ensi kerralla pelaajat tietävät suunnilleen mitä varoa ja missä rytmissä peli etenee.
Kutosjunien kohdalla eräs nimeltä mainitsematon pelaaja joutui pulittamaan omasta pussistaan kalliin junan ja oli käytännössä ulkona pelistä viimeisen tunnin ajan. Mutta onneksi pyöritimme peliä selaimen avustuksella, sillä ilman sivuston reittienlaskuria ynnä muuta kirjanpidollista apua, pelissä olisi kestänyt huomattavasti kauemmin.
Kyseinen pelikerta oli täysin poikkeuksellinen aiempiin, netissä pelaamiini pelikertoihin. Tuntui että reitit, strategiat ja firmat käyttäytyivät täysin erilailla kuin mihin olin tottunut. Oli mielenkiintoista nähdä kaikki se kaaos ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. On hienoa että edelleen on pelejä joissa voi tapahtua kaikenlaista uutta ja jännittävää, hyvää ja huonoa, riippuen ketkä ovat peliä pelaamassa.
Vaikka tämä ei ehkä ollut se paras 18xx-peli muille kuin itselleni, tuntui että padin ja selaimen avulla pelikokemus oli niin paljon kivuttomampi ja nopeampi, että jatkossa saan aivan varmasti 18xx-pelejä helpommin pöydälle, tai ainakin sellainen toiveikas fiilis pelikerrasta jäi. Etenkin joissain raskaimmissa junapeleissä tuo selaimen automaattinen reittienlaskinta nopeuttaa pelejä tunneilla. Selainversio myös pitää huolen että jokaisen privaatin erikoiskykyä käytetään oikein ja että kaikkien rahat täsmäävät läpi pelin. Kiitos 18xx.games!
Kunniamaininta vielä Yhdysvalloista tilaamalleni pelipaketille, joka sisälsi pelit Stonks, 12 Chip Trick ja Trick of the Rails. Stonks oli pettymys, mutta 12 Chip Trick on aivan loistava tikkipeli ja Trick of the Rails on ollut jo vuosia yksi omista “Graalin malja” -peleistäni. “Grail game” -peleistä juttua sitten erikseen lähitulevaisuudessa!
Mikon pelaamia
Kuukauden ykköspeli oli ehdottomasti Oranienburger Kanal. Tämä Uwe Rosenbergin peli ilmestyi vuonna 2023 Spielworxxilta, mikä tarkoittaa pientä ja toteukseltaan yleensä vähän vaatimatonta painosta. Sen toivon mukaan sitten joku muu julkaisija nappaa laajempaan jakeluun. Niin Oranienburger Kanalillekin kävi, ranskalainen Sylex julkaisee pelin nimellä Kanal ensi syksynä.
Minä en kuitenkaan jaksanut enää odottaa, vaan ostin BGG:n markkinapaikalta alankomaalaiselta myyjältä vähän käytetyn pelin. Se saapui nopeasti lakoista huolimatta ja sen jälkeen olen yrittänyt saada sitä pöydälle niin monta kertaa kuin mahdollista.
Fields of Arlen tapaan tämä on isokokoinen peli, jota voi kuitenkin pelata vain yksin tai kahdella pelaajalla. Tarkoituksena on rakennella oma pelilauta täyteen erilaisia rakennuksia. Rakennusten välit täytetään poluilla, teillä, rautateillä ja kanavilla. Näitä väyliä ylittävät sillat. Epätavallista tässä kaikessa on se, miten rakennukset toimivat: niiden toiminnot voi aktivoida ympäröimällä ne väylillä ja rakentamalla kaksi siltaa. Haluat siis varmistaa, että saat parhaat rakennukset aktivoitua molemmilla tavoilla.
Pelaaminen on sinänsä hyvin suoraviivaista toimintodraftia (tai hyvin yksinkertaista työläistenasettelua). Resurssien hallitsemiseen Rosenberg kierrättää Glass Roadista resurssipyörää, jossa toiselle puolelle kerätään perusresursseja, joita kuluttamalla toiselle puolelle muodostuu kehittyneitä resursseja. Pelaaminen on yksinkertaista ja kunhan pelin symboliikkaa oppii lukemaan, pelit etenevät mukavasti ja tarjoavat kelpo annoksen päänvaivaa pistetuloksen maksimoimiseksi. Teema on köykäinen, mutta jugend-henkinen kuvitus toimii ja itse puzzle on kiinnostava.
Oranienburger Kanal herätteli pohtimaan toiminnonvalinnan ja työläistenasettelun eroa. Toiminnonvalinta on pelimekaniikka, jossa pelaajat valitsevat toimintoja valikoimasta, joka pienenee jollain tavalla. Työläistenasettelu on yleisesti ottaen toiminnonvalinnan alakategoria, mutta ei välttämättä ihan täysin.
Yksinkertaisten työläistenasettelupelien kohdalla näin on: esimerkiksi Oranienburger Kanalin kohdalla olisi tavallaan ihan sama, valitaanko toiminnot pelaamalla puukiekkoja laudan ruutuihin tai valitsemalla toimintokortteja seitsemän kortin valikoimasta. Näistä ensimmäinen – jota peli käyttää – näyttää enemmän työläistenasettelulta kuin jälkimmäinen, mutta käytännössä ne ovat sama. Rahan kertyminen käyttämättömille toiminnoille on kuitenkin helpompi toteuttaa pelilaudalla. Sama pätee vaikkapa Nusfjordiin, vaikka siinä vähän isompi toimintovalikoima onkin.
Mekaniikkojen välille tulee vähän eroa, jos työläistenasettelu menee mutkikkaammaksi. Jos nyt Rosenbergeissä pysytään, esimerkiksi A Feast for Odinin toiminnot, joiden hinta työläisinä vaihtelee, on tällainen mutkistus. Toinen esimerkki voisi olla Everdellin toimintoruudut, joiden vapautuminen ei tapahdu selkeän kierrosrakenteen mukaisesti, tai ne lukuisat työläistenasettelupelit, joissa on mahdollista valita samoja toimintoja vaikkapa maksamalla lisätyöläisiä. Toisessa päädyssä esimerkiksi Puerto Ricon roolinvalinnan toteuttaminen työläistenasetteluna ei toisi peliin minkäänlaista lisäarvoa.
Mitä merkitystä tällä kaikella on? Ei oikeastaan mitään, mutta olipahan ajatus siitä, miten pelimekaniikan käytännön toteutus vaikuttaa siihen, miten se mielletään: vähän toisella tavalla tehtynä kukaan ei Oranienburger Kanalin kohdalla ajattelisi työläistenasettelua, eikä sitä nytkään välttämättä sillä lailla miellä. Jotain merkitystä tällä kaikella toki on siltä kannalta, että vaikkapa peliarvosteluissa pelejä haluaa tietysti kuvailla tavalla, joka on uskollinen pelikokemukselle ja sillä tavalla havainnollinen, että lukija ymmärtää helposti, mistä pelissä on kyse.
Kuukauteen on mahtunut jokunen muukin uutuuspeli. Paremmasta päästä on ehdottomasti 12 Chip Trick, nimestään huolimatta 16 pokerichipillä pelattava tikkipeli, jossa tavoitteena on saada jaon lopussa neljän oman chipin summa mahdollisimman lähelle 21:tä menemättä yli. Voittamalla tikkejä saa valittua parhaat chipit, mutta voitetut chipit lukitaan.
Olen päässyt pari kertaa pelaamaan ja peli on jakanut mielipiteitä omassa peliporukassani. Toisille tämä on lähestulkoon kympin peli, toisille taas lähinnä sekava ja hämmentävä kokemus. Minä kallistun enemmän pitämään. Testasin tätä lastenkin kanssa kahdesta korttipakasta väsätyllä pelillä; toimi se niinkin, vaikka chipit tässä ovatkin kiva ratkaisu.
Tämän hetken kuumin tietovisapeli Smart10 tuli sekin testattua pariinkin otteeseen. Samalla peliä pääsi testaamaan eräskin kaupansetä, joka on myynyt tätä hurjia määriä, mutta ei ollut koskaan itse pelannut. Enpä tosiaan ihmettele, miksi Smart10 miellyttää.
Kysymykset vaihtelivat ilmiselvistä (tiedän kaikki kymmenen vastausta) varsin kiperiin (parista vastauksesta on joku arvaus), mutta pelimekaniikka, jossa jokainen vuorollaan vastaa yhteen, tasaa tilannetta. Onnenkoetusmekanismi, jossa vastaamalla väärin menettää kaikki kierroksella kerätyt pisteet, on myös hyvä. Kyllä tämä nyt jatkossa minunkin ykkössuosikkini on, jos tietovisailua tekee mieli.
Olen ollut nihkeä kokeilemaan uusia 18xx-pelejä, mutta nyt pelisarjan 50-vuotisjuhlavuoden (1829 ilmestyi vuonna 1974) kunniaksi lähdin testaamaan Kanadaan sijoittuvaa 1882: Assiniboiaa. Tämä peli on 1830-muunnelma, jossa on jokunen omintakeinen juttu ja muun muassa erittäin tiivis laattavalikoima – meiltä loppuivat pelin aikana muun muassa tavalliset suorat radat.
En ole erityisemmin pitänyt 1830:n sukuisista peleistä, eikä 1882 nyt varsinaisesti vaikutusta tehnyt, vaikka muu peliporukka pitikin. Minua lähinnä harmitti, että käteen jäi vielä kolme osaketta siinä kohtaa, kun jouduin myymään omistuksiani saadakseni firmalleni veturin. Konkurssi olisi ollut parempi. Onneksi oli hyvä kirja matkassa, meni pelin loppuosio paljon mukavammin.
Kuten Ville yllä totesi, 18xx.gamesin käyttäminen toimi hyvin. Saimme pelin nopeammin päätökseen kuin viereisen pöydän Imperial-porukka omansa!
Tapahtumakalenteri
6.–7.4.2024 JokiCon Kevät 2024 (Joensuu)
ISYY:n lautapelikerhon Joensuu Board Gamersin järjestämä kaikille avoin lautapelitapahtuma. Tapahtumapaikkana on Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen Aurora-rakennus. Ohjelmassa on vapaata pelaamista. Tapahtuma on päihteetön. Osallistuminen maksaa 3 € päivä tai 5 € viikonloppu. Tapahtuma on avoinna lauantaina 11–21.45 ja sunnuntaina 10–19. Lisätietoja tapahtuman Facebook-sivulla.
20.–21.4.2024 LaaksoCon (Ylivieska)
LaaksoCon on lauta-, kortti-, miniatyyri- ja pöytäroolipelaamiseen keskittyvä maksuton tapahtuma. Lauantaina ovet auki 12–23 ja sunnuntaina 12–21. Lisätietoja tapahtuman nettisivuilta.
26.–28.4.2024 SMcon ja lautapelaamisen SM-joukkueturnaus (Turku)
Lautapelaamisen SM-joukkueturnaus lauantaina 27.4. ja sen ympärillä viikonlopun mittainen pelitapahtuma. Turnauspeleinä Scout, Tikal, Lost Ruins of Arnak (Expedition Leaders -lisärillä) ja Great Western Trail: Argentina. Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet Lautapeliseuran foorumilla.
4.–5.5.2024 Tenpain kevätturnaus (Tampere)
Kahdeksan hanchanin riichi mahjong -turnaus. Turnaus pelataan lautapelikahvila Tavernassa. Varma ilmoittautumisaika päättyy 27.4.2024, sen jälkeen osallistujalista saatetaan lukita neljällä jaollisen pelaajamäärän varmistamiseksi. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Tenpain sivuilla.
19.–21.7.2024 Ropecon (Helsinki)
Euroopan suurin vapaaehtoisvoimin järjestettävä roolipelitapahtuma. Kolmipäiväinen festivaali tarjoaa ohjelmaa kaikenikäisille muun muassa pöytäroolipelien, larppien, lautapelien, korttipelien ja miniatyyripelien parissa. Ropeconin nettisivut.
Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen
Uusi avustaja Pirita aloitti Sushi Go Party! -täydennyksellä olemassaolevaan Sushi Go -arvioon. Kokonainen arviokin Piritalta saadaan ihan lähipäivinä.
Teimme porukalla katsauksen kymmenen vuoden taakse: millaisia olivat vuoden 2014 parhaat pelit? Kymmenen vuoden jälkeen joukosta seuloutuvat paremmin hitit ja hudit. Samalla kaavalla katselimme myös viiden vuoden taakse eli vuoden 2019 parhaita pelejä.
Antti-Ville sai valmiiksi jo jonkun aikaa sitten lupaamansa jutun Djinnistä. Ehkä hitusen tuntemattomampi peli on mainio keskiraskas europeli.
Vilma mainitsikin tässä uutiskatsauksessa ostamansa Savernake Forestin – siitä syntyi myös arvio. Vilma tsekkasi myös Wingspan Fan Art -lisärin, jossa tutut lintukortit ovat saaneet faneilta uudet kuvitukset.
Aatu on pelaillut yksin kauhuleffojen hengessä, eli arvosteltavana on klassikkotroopista nimensä saanut Final Girl.
Tatu nappasi arvioitavakseen Lautapelit.fi:n kaupunkisotapeli Invasion: Free Staten. X-COM:n ja Laser Squadin hengessä käytävä taktinen rymistely toimii mainiosti.
Kaikkien luontoaiheisten pelien ystävä Inka arvioi Birdwatcherin, jossa valokuvataan upeita lintuja viidakossa.
Heikki kirjoitti Sampsan Dune: Imperium -arvion jatkoksi näkemyksensä Dune: Imperium – Uprisingista eli pelin itsenäisestä jatko-osasta.
Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.
Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.
Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.
Luetuimmat jutut top 10
Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:
- Yatzyn säännöt
- Smart10
- Rummikub
- Carcassonne
- Dune: Imperium
- Bananagrams
- Hitster
- Wingspan
- Ticket to Ride Europe
- Escape Room – Pakohuonepeli
Lautapeliblogien päivitykset
Koko perhe pelaa -blogissa testattiin Etsi ja löydä: Dinosaurukset, joka on yksi monista saman sarjan peleistä. Etsi ja löydä: Safariseikkailu voitti Vuoden lastenpeli -palkinnon vuonna 2020, eikä ihan suotta – peli-idea on kyllä hyvä.
Youtubessa Miira ja Annika julkaisivat Hyvin draftatut kortit -vlogissaan taas muutaman uuden jakson: kortindraftauspelit, suositellut ensipuraisut, keväiset pelit, näistä peleistä emme luovu, talven 2023-24 lautapelihankinnat. Miira kirjoitti pitkästä aikaa jutun myös Noppapotti-blogiinsa: sinne ilmestyi top 50 -lista.
Lunkisti.fi:n Tero on klassikon äärellä, kun testissä on huutokauppapeli Ra. Lähinnä olenkin yllättynyt, ettei Tero ole tästä vuoden 1999 pelistä kirjoittanut jo aikaisemmin! Uudemmista peleistä esitellään sirkusaiheinen 3 Ring Circus. Enemmän klassikkopuolelle menee sitten vuonna 2005 ilmestynyt Hacienda (jonka muuten opetin Terolle Essenin messuilla suoraan saksankielisestä sääntökirjasta).
Anton VS on pelannut Dorfromantikia ja pohtinut pahimpia sääntöjenpläräämispelejä. Anton on myös arvioinut, montako peliä osaa katselematta sääntöjä.
Nopparalli taas on arvioinut Descent: Legends of the Darkin ja sen Descent: Legends of the Dark Act II: Betrayers War -lisärin. Lisäksi katsastettiin Star Wars Unlimited: Spark of Rebellion -keräilykorttipeli ja arvioitiin Crime Scene: Helsinki 2021 ja Brooklyn 2002 -pakopelit.
Huoltoreitissä kerrottiin, millaisia ovat palikkasotapelit. Lisäksi kerrottiin suosikit vuoden 2023 sotapeleistä.
Mikko julkaisi blogissaan päivityksen parhaat pelivuodet -listasta ja kirjoitti 1829 Mainlinen pelaamisesta.
Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.
