Kategoriat
Peliarvostelut

Tappajahai

Selkäevä pinnalla pedon paljastaa, rantavahti rannalla kailottaa: Haivaara, joka iikka ylös vedestä! Haivaara, uikaa henkenne edestä! Vasta rannalla ootte turvassa.

Leffalisenssipelejä on nähty ennenkin, mutta harva osasi odottaa uutta peliä vuoden 1975 klassikkoelokuva Tappajahaista. Steven Spielbergin filmissä massiivinen valkohai terrorisoi Amityn saarta kesän parhaaseen matkailuaikaan, ja haita vastaan asettuvat kaupunginvaltuuston torppausyrityksistä huolimatta saaren poliisipäällikkö Martin Brody, meribiologi Matt Hooper sekä hainmetsästäjä Quint.

Pelin takaa löytyy Disney-piirrettyjen kelmejä vilisevistä Villainous-peleistä parhaiten tunnettu Prospero Hall. Firma on myös kääntänyt pelimuotoon muita elokuvia, joista esimerkkeinä mainittakoon Yksin kotona, Hohto ja Päiväni murmelina, joten siirtyminen valkokankaalta pelipöydälle on tuttua kehitystiimille. Onko pelillä omia ansioita, vai onko klassikon nimi ainoa seikka, joka pitää pelin pinnalla?

Tappajahain kansi

Kaksi joukkuetta ja kaksi vaihetta

Pelaajat jaetaan pelin alussa kahtia: yksi pelaajista valahtaa hain nahkoihin ja loput pelaajat ohjastavat miehistöön kuuluvia ihmishahmoja. Kahdella pelaajalla toinen pelaaja ohjastaa koko kolmikkoa itse, ja isommalla pelaajamäärällä hahmot jaetaan tasan pelaajien määrän mukaan.

Ihmishahmojen erot näkyvät pääosin ensimmäisessä osassa hahmojen selkeiden tehtävien ja toisistaan eroavien toimintojen kannalta: Hooper etsii haita kaikuluotaimellaan, Brody tarkkailee rantoja ja Quint kiinnittää haihin tynnyreitä edistääkseen peliä.

Haijahti on jaettu kahteen osaan: hain paikantamiseen Amityn vesistöissä ja lopulliseen taistoon avomerellä Orca-laivan kannella. Ensimmäisen vaiheen perusteella pelaajat saavat etumatkaa lopputaisteluun, sillä menestys tuo pelaajille lisää hyödyllisiä varuste- tai taitokortteja.

Amityn saari -pelilauta
Pohjoisranta on saatu suljettua, mutta muualla uiskentelee lukuisia uhreja haille. Kuva: Veeti Kainulainen

Rantahippaa

Amityn saarella vuorot on jaettu kolmeen osaan. Ensin nostetaan tapahtumakortti, jonka mukaan sijoitetaan uimareita veteen joillekin rannoille. Tapahtumakortilla on myös muita vaikutuksia, kuten pelihahmojen liikuttelu, ylimääräiset toiminnot tai lisäkyky jollekin hahmolle.

Tapahtumakortin jälkeen hailla on kolme toimintoa: se voi liikkua, syödä uimarin ruudustaan tai käyttää erikoiskykyjään. Hai liikkuu aina piilossa miehistöltä ja kirjaa toimintonsa lehtiöön. Toimittuaan hai ilmoittaa miehistölle, montako uimaria on syönyt ja missä, ja törmäsikö se vedessä lilluviin liiketunnistimiin. Erikoisvoimillaan hai voi harhauttaa miehistöä esimerkiksi pysymällä tehokkaammin piilossa tai liikkumalla useamman ruudun yhdellä toiminnolla.

Tappajahain tapahtumakortteja
Elokuvasta tuttuja tapahtumia riittää. Jokaisella kierroksella lisätään uimareita rannoille, mutta nostettu tapahtumakortti voi auttaa joko haita tai miehistöä. Kuva: Veeti Kainulainen

Viimeisenä liikkeelle pääsee miehistö. Kukin hahmo suorittaa enintään neljä toimintoa, joihin lukeutuvat kaikilla hahmoilla uimareiden pelastaminen ja liikkuminen.

Muuten hahmoilla on selkeitä rooleja: Brody pyrkii hallitsemaan rantoja maalta käsin ja toimittamaan meritiimille tynnyreitä, Hooper kuljettaa tynnyreitä Quintille ja pyrkii paikantamaan hain kaikuluotaimen avulla, kun taas Quint pyrkii levittämään tynnyreitä veteen hain liikkeet paljastaviksi esteiksi ja kiinnittämään tynnyrit haihin toiseen vaiheeseen siirtymiseksi.

Hain siirtolomake ja uimariensyöntilaskuri
Hailla menee kohtalaisesti: se on saanut syötyä viisi epäonnista uimaria, mutta Quint on onnistunut kiinnittämään siihen yhden tynnyrin. Viidellä uimarilla toisen osan lähtökohdat ovat kohtuullisen tasaiset: hai saa 6 taitokorttia ja miehistö 7 varustekorttia. Kuva: Veeti Kainulainen

Meidän laivassa, siinä on iso reikä pohjassa…

Kiertoa jatketaan, kunnes miehistö kiinnittää haihin toisen tynnyrin tai hai syö yhdeksän uimaria. Tämän jälkeen peli jatkuu toiseen vaiheeseen Quintin laivan kannelle, jossa viimeinen hengissä oleva osapuoli voittaa. Hai ja miehistön jäsenet saavat lisäkortteja sen perusteella, montako uimaria hai ehti syödä.

Erot korttien määrässä ja niiden tarjoamissa mahdollisuuksissa ovat isoja, joten ensimmäiseen osaan liittyy melkoiset panokset. Miehistön varustekorteissa on voimakkaita aseita ja hyödyllisiä tarvikkeita, ja hai taas saa ikäviä taitokortteja, joilla kiusata laivan matkustajia.

Hooperin hahmokortti ja tarvikekortteja
Hooper on hyökkäämässä kiväärillään, joka on normaalisti kertakäyttöinen ase. Ammuskortin käyttämällä asetta voi käyttää myös myöhemmin. Kuva: Veeti Kainulainen

Kierroksen alussa nostetaan kolme korttia, joissa näkyvät hain mahdolliset pintaannousualueet, sen aiheuttama vahinko ja torjunta-arvo. Hai valitsee yhden pintaannousupaikoista ja voi käyttää oman taitokorttinsa. Tämän jälkeen miehistö liikkuu laivan kannella yrittäen arvata, missä hai nousee pintaan. Ihmispelaajat valitsevat aseen ja tähtäävät maalitaulunsa kohti haita. Seuraavaksi hai nousee pintaan, ja oikeaan osuneet miehistön jäsenet hyökkäävät haihin heittämällä nopalla vauriota. Jos noppien silmäluku ylittää hain torjunta-arvon, hai ottaa osumaa. 

Miehistön hyökättyä hai vastaa samalla mitalla iskien joko Orcan osaan tai veteen tippuneeseen miehistön jäseneen samalla tavalla. Laiva voi vahingoittua tai tuhoutua hain tuhovoimasta, jolloin miehistön liikkumatila pienenee ja vahingoittuneen ruudun hahmot tippuvat veteen. Ennen katoamistaan hai voi vielä hyökätä ylimääräisen kerran veden varaan joutunutta miehistön jäsentä kohtaan. Kierroksia jatketaan, kunnes miehistön jäsenet tai hai kuolevat tai jos laiva tuhoutuu täysin.

Orca-pelilauta ja hain pintaannousukortteja
Hailla on kolme mahdollista pintaannousupaikkaa: A, B ja C. Miehistö on päättänyt jakaa voimansa tasaisesti jokaiseen kohteeseen. Kuva: Veeti Kainulainen

Ihan kuin elokuvaa!

Tappajahaissa on aitoa kiireen tuntua alusta loppuun. Hain uhriluku nousee nopeasti, ja miehistö haravoi rannikkoa nopeaan tahtiin. Haipelaajan on pysyttävä koko ajan liikkeessä ja käytettävä erikoisvoimiaan luovasti, sillä kartta on pieni ja etenkin Hooperin kaikuluotain rajaa hain olinpaikkoja tehokkaasti. Loppupelissä haita vastaan taistelu vaikeutuu jatkuvasti voimakkaiden, mutta kertakäyttöisten ampuma-aseiden huvetessa ja laivan pilkkoutuessa pieniksi palasiksi.

Elokuvalisenssi on tavattoman toimiva, mutta aiempaa tietoa ei vaadita pelistä nauttimiseen. Näin itse elokuvan muutaman pelikerran jälkeen ensimmäistä kertaa, mutta haijahti kissa-hiiri-leikkineen on jo ilman Spielbergin klassikon katselua valtavan vetävä teema. Visuaalisesti komponentit ovat uskollisia elokuvan tyylille, ja tuttuihin hahmoihin ja kohtauksiin viitataan jatkuvasti.

Yksi vastaan muut -mekaniikka on toteutettu hyvin, ja mieleen nousee vahvasti yksi lempipeleistäni, Fury of Dracula. Tiivis ja yksinkertainen jahti on hyvää vaihtelua usean tunnin jötkäleelle, ja kyllähän tätä on helpompi saada pöydälle. Tappajahain suurin heikkous liittyy yhteistyöpelien helmasyntiin, eli siihen, että yksi miehistön jäsenistä kaappaa pelin itselleen. Hahmojen selkeästi erilaiset roolit antavat toisaalta pelaajille reilusti tekemistä, ja vapaamman vuororakenteen takia ihmispelaajien marssijärjestyskään ei ole ilmiselvä.

Kolme käännösvirheistä korttia
Käännös ei ole paras mahdollinen: Kalastusvapa ja Pahvievä pila ovat selkeitä käännös- ja kirjoitusvirheitä, ja Huippunopeus-kortissa pitäisi lukea ”Miehistön hyökkäyksen jälkeen”. Elokuvassa ei myöskään tainnut esiintyä henkilöä nimeltä ”Junge Prankster”… Kuva: Veeti Kainulainen

Faktat Tappajahaista

Suunnittelijat:

Julkaisijat: Ravensburger (2019, suomeksi 2021)

Mutkikkuus: Pelaajien toiminnot eroavat toisistaan, mutta kaikki mahdollisuudet selitetään yksinkertaisesti. Suurin haaste on hain paikantaminen pelin ensimmäisessä osassa.

Onnen vaikutus: Onnella on vähemmän vaikutusta, sillä pelaajien toiminnot ovat merkittävässä asemassa. Korttipakat tuovat pientä satunnaisuutta ja vaihtelua, mutta tuurin osuutta ne eivät juurikaan kasvata.

Vuorovaikutus: Hai ja ihmispelaajat kamppailevat toisiaan vastaan, ja ihmispelaajien yhteistyöllä on suuri merkitys pelin kulkuun. Hainmetsästäjien on kuitenkin varottava, ettei yksittäinen pelaaja ohjaa kumppaneidensa toimintaa.

Teema: Hain metsästys ja lopputaistelu Orcalla on toteutettu todella taitavasti pitäen tunnelmaa ja jännitystä yllä. Mekaniikat ja pelattavuus tukevat teemaa erinomaisesti.

Uudelleenpelattavuus: Pelin jako osiin ja rooleihin lisää uudelleenpeluuarvoa: peli on täysin erilainen eri puolilla, ja alkupelin hippaleikkiä pelaa mielellään uudestaan hakien etua loppupeliin.

Kieliriippuvuus: Korteissa ja pelilaudoissa on runsaasti tekstiä, joten kielitaito on tärkeää. Tuore painos on täysin suomenkielinen, vaikka käännökseen olisi voitu panostaa enemmän.

Pelaajamäärä: 2–4, parhaimmillaan joko kaksin- tai nelinpelinä.

Pituus: Laatikon 60 minuuttia on realistinen kesto.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.