The Old King’s Crown

Kuningas on kuollut (tai kadonnut tai poistunut tai…) ja valtakunta tarvitsee uuden johtajan. Kilpailevat liittoumat ajautuvat väsyttäviin vuosikausia kestäviin konflikteihin, joissa lopulta kuitenkin yksi vain voi voittaa. Kruunataanko valtakunnan huipulle se, joka osaa parhaiten värvätä uusia kannattajia itselleen, vaiko se, joka osaa hyödyntää brutaalia voimaansa, vaiko joku muu, se riippuu The Old King’s Crownin pelaajista.

Pablo Clark on käyttänyt vuosia fantasiavaltakuntansa luomiseen. Lopputulos on visuaalisesti hätkähdyttävän hieno ja temaattisesti kiehtova pakkaus, jossa on tutkittavaa ja löydettävää lukuisten pelisessioiden ajaksi kiivaan kilpailun ja brutaalien taktisten yllätysten ystäville.

Perusasetelma

The Old King’s Crownin pelialueen muodostaa suuri pelilauta, joka samalla toimii myös pelin vaiheiden muistilistana. Peli jakautuu pelaajien sopimuksesta riippuen 4–6 pelikierrokseen eli ”pelivuoteen”, jotka edelleen jakautuvat neljään vuodenaikaan. Pelin keskipiste on joka kesä käytävät kolme taistelua, joihin kaikki pelaajat ottavat osaa. Kevätvaihe ennen taisteluita on enemmän tai vähemmän valmistautumista niihin, syksyllä puolestaan pyritään toipumaan taisteluista ja varautumaan yhä tulevaan hallinto- ja matkaamistoimintojen avulla. Talvi on lähinnä siivoamista ja ylläpitoa. Sovitun kierrosmäärän jälkeen peli päättyy, ja eniten voittopisteitä kerännyt pelaaja kruunataan uudeksi kuninkaaksi.

Kukin pelaaja ottaa johtaakseen yhden neljästä kilpailevasta liittoumasta. Pelin alussa kaikilla liittoumilla on käytettävissään temaattiselta kuvitukseltaan uniikki mutta toiminnoiltaan täysin samanlainen pelikorttipakka, muutama liittoumakohtainen erikoistoiminto, yksi lähettiläsnappula ja viisi kannattajanappulaa. Lisäksi jokaisella liittoumalla on viiden kortin reservi uusia kortteja, jotka tekevät jokaisesta neljästä liittoumasta hyvin erilaiset pelata. Kaikki kortit ovat monikäyttöisiä: niitä voi käyttää taisteluihin, hallintoon ja matkaamiseen, ja lisäksi monet niistä tarjoavat joitakin mahdollisia toimintoja pelin eri vaiheissa käytettäväksi tai muokkaavat jotain pelin pääsääntöä tapauskohtaisesti.

Liittoumat lähestyvät peliä sangen erilaisin tavoin. Sininen Ylhäisö mallintaa vanhaa, ehkä vähän jäykkää valtaa. Sinisten on melko helppo julistaa vaikuttavia voimia taisteluihin ja tehdä muitakin suuria kertaiskuja, mutta sinisellä on riskinä asemoitua liian stabiileihin asemiin. Vihreä Klaanit puolestaan on sinisen vastakohta: alati paikkaa vaihtavat vaeltajat yrittävät iskeä koko porukka kerralla ja lujaa sinne, missä heitä vähiten kaivataan. Punainen Vastarinta tulee kansan syvistä riveistä. Se tekee pieniä salaisia temppuja ja luottaa tehokkaaseen vakoiluun. Se pystyy vetäytymään epäsuotuisista kahinoista helposti, mutta kun niitä suotuisiakin pitäisi löytää. Violetti Väki on animistinen kultti, joka suhtautuu varsin väljästi siihen, mitkä kortit ovat elossa ja mitkä kuolleita – ainakin niin kauan kuin niitä riittää edes jossain päin pelipöytää. Valitse violetti, jos haluat jatkuvaa korttimanipulaatiota.

Ainakaan ensimmäisten pelieni perusteella en osaa sanoa paljoa eri värien voimasuhteista tai tasapainoeroista, kaikki vaikuttavat pärjäävän kaikkia vastaan. BoardGameGeekin foorumeilla kullakin liittoumalla on kannattajansa. Sininen ja vihreä lienevät kuitenkin aloittelijoille helpoimmat liittoumat pelin opetteluun. Joka tapauksessa pelikokemus on hyvin erilainen kullakin liittoumalla ja vastustajista riippuen.

Vuoden kiertoa

Pelikierros alkaa korttikäden täydentämisellä ja pelaajien järjestyksen määräämisellä. Jos nostopakka on tyhjä, joutuu pelaaja ennen kätensä täyttämistä pienentämään kätensä kokoa yhdellä kortilla. Pelijärjestyksessä suurimmalla pistesaaliilla pääsee – tai joutuu – kärkeen, pienimmällä perälle. Tämä on merkittävää, sillä valtaosa pelin toiminnoista tehdään pelaajajärjestyksessä.

Varsinaisen pelivaiheen aloittaa huutokauppa valtakuntakorteista. Pelin 51 erilaisesta valtakuntakortista neljä on kerrallaan esillä. Nämä valtakuntakortit tarjoavat merkittäviä etuja pelin eri vaiheissa, joten hyvistä korteista käydään kovaa taistelua. Jokainen pelaaja valitsee kädestään kortin, jotka paljastetaan yhtä aikaa. Kortin voimakkuus antaa järjestyksen, jossa pelaajat saavat suorittaa yhden kolmesta mahdollisesta toiminnosta: uuden valtakuntakortin hankinta, valtakuntakortin varastaminen tai passaus.

Jos vuorossa oleva pelaaja haluaa hankkia uuden kortin, ottaa hän sen omalle pelialueelleen ja lukitsee tarjouskorttinsa sen vartijaksi. Jos taas hänen tarjouskorttinsa on suurempi kuin jonkun muun pelaajan vartijakortti, voi pelaaja varastaa tällaisen kortin toiselta. Pakko ei ole tehdä mitään, passaminen palauttaa tarjouskortin takaisin pelaajan käteen.

Tikkiä steroideilla

Korttihuutokaupan jälkeen valmistautuminen kesän taisteluihin alkaa toden teolla. Kukin pelaaja asettaa ensin oman lähettiläänsä yhteen pelilaudan kuudesta mahdollisesta paikasta. Jos pelaaja aikanaan voittaa taistelun alueella, jossa hänen lähettiläänsä paikka on, saa hän tästä pistebonuksen, ja koska The Old King’s Crownissa voittopisteet ovat tiukassa, kannattaa lähettilään sijoittelua harkita tarkkaan. Se voi myös olla tehokas bluffi! Sitten kaikki laittavat kädestään yhden kortin kullekin kolmelle taistelualueelle kuvapuoli alaspäin.

Korttien asettelun jälkeen on kevättoimintojen vuoro. Pelaajilla voi olla käytössään monista lähteistä saatuja toimintoja, jotka saa aktivoida vuorojärjestyksessä ennen taisteluvaiheeseen siirtymistä. Näillä toiminnoilla voi esimerkiksi asettaa lisävoimaa taisteluihin antavia seuraajia laudalle, vakoilla muiden laittamia kortteja, muokata oman käden sisältöä ja vaikkapa vain kilauttaa kassaansa muutamia voittopisteitä tai lore-pisteitä, jolla puolestaan saa ostaa liittoumakohtaisia erikoiskortteja käyttöönsä. Viimeinen pelaajista saa myös päättää, missä järjestyksessä kesän kolme taistelua ratkaistaan.

Kun taistelua aletaan ratkaista, paljastetaan ensin kaikkien asettamat kortit. Periaatteessa kyse on valtittoman tikin pelaamisesta: kenellä on suurin kortti, voittaa taistelun. Mutta – ja tässä onkin sitten se iso mutta – aika paljon ehtii yleensä vielä tapahtua ennen kuin taistelun lopputulos on selvä. Kaikilla pelaajilla on nyt vuorojärjestyksessä pelata niin monta päivätoimintoa kuin haluaa (tai pystyy). Näitä ovat esimerkiksi väijyttäminen, vetäytyminen ja sivustahyökkäys sekä lukuisat erikoistoiminnot, joita on kevättoimintojen tapaan saatavilla useista eri lähteistä. Päivän jälkeen tulee yö, jolloin salamurhakortit saattavat vielä eliminoida suuren osan korteista pois, ja vasta aamun valjetessa lasketaan voimat yhteen ja katsotaan, kuka voitti.

Voittaja saa valita bonuksen toisesta kyseiseen taisteluun liittyvästä paikasta. Bonus liittyy joko käden tai poistopakan manipulointiin, hallinto- tai matkaamistoiminnon ylimääräiseen käyttöön tai sitten valtakunnan suosio -laatan haltuunottoon tai yksinkertaisesti pariin voittopisteeseen. Hävinneille ei ole luvassa mitään – paitsi jos lähettiläitä oli läsnä, häviäjät joutuvat maksamaan pisteen omistaan voittajalle. Kolmen taistelun jälkeen siirrytään syksyvaiheeseen.

Syksyllä kukin pelaaja saa käyttää kaikki syystoimintonsa, joita voivat olla esimerkiksi korttien kerääminen takaisin käteen taisteluista tai uusien korttien laittaminen valmiiksi seuraavan vuoden taisteluihin. Lisäksi mahdollisten erikoistoimintojen lisäksi käytössä ovat hallinto- ja matkaamistoiminnot. Hallinnossa pelaaja pyrkii saamaan takaisin kertakäyttöisiä kannattajiaan tai lataamaan itselleen ylimääräisiä pisteytys- tai toimintomahdollisuuksia. Matkaamisessa puolestaan pelaaja uhraa kädestään kortin, jolla hän saa lore-pisteitä. Uusia liittoumakortteja saa ostaa aina, kun saa uutta lorea, mutta vain silloin. Talvella pelilauta käytännössä tyhjennetään, käytetyt kortit heitetään poistopakkoihin, ja pelikierros alkaa alusta.

Monipuoliset kortinkäytöt

Kuuden kortin käsi (joka pelin mittaan todennäköisemmin pienenee kuin kasvaa) ja 14 kortin aloituspakka kuulostavat aika vähältä siihen nähden, kuinka paljon korttien avulla pitäisi ehtiä saada aikaan pelikierroksen mittaan. Kortit ovatkin huomattavan monikäyttöisiä, ja lisäksi viisaalla pelillä niitä ehtii käyttää kierroksen mittaan moneen kertaan.

Sama kortti kelpaa vartioimaan valtakuntakorttia, taistelun osapuoleksi, hallintoon ja matkalle. Sama kortti voi matkata kädestä poistopakkaan, poistopakasta käteen, laudalta unohdettujen pinoon ja takaisin, eräät tuovat toisia kortteja mukanaan ja niin edelleen. Toiset kortit soveltuvat eräisiin toimintoihin toisia paremmin, mutta saadakseen niitä sinne on pelaajan usein tehtävä kiemuraisia kompromisseja ja manipulointeja.

Kaikkia kekseliäitä kortinkäyttötapoja ei ensimmäisten pelien aikana ehdi edes ymmärtää. Joka tapauksessa sopivien korttien riittävyys tavalla tai toisella on pelaajan prioriteettilistan kärjessä koko pelin ajan. Ja tähän korttien niukkuuteen myös vastapelaajat yrittävät tietenkin koko ajan iskeä.

Kuten tästä nopeasta selostuksesta selvinnee, on The Old King’s Crown kokonainen maailma, johon upota. Suunnittelija Pablo Clark vastaa myös pelin huiman hienosta AI-vapaasta grafiikasta sekä erittäin hyvin kirjoitetusta sääntökirjasta. Peli kypsyy pelikertojen myötä ja strategiat eri liittoumilla ja eri liittoumia vastaan alkavat valjeta kunnolla vasta kokemuksen kanssa.

Peli sopii kokeiluun kenelle tahansa vakavalle peliharrastajalle, mutta on ilman muuta parempi, jos samalla pienellä porukalla pääsee pelaamaan useita (kymmeniä?) pelejä. The Old King’s Crown voisi siis olla hyvä aution saaren ainoa peli, sillä löydettävää siinä kyllä piisaa. Satunnaisemman kokeilijan pelikokemus voi helpommin jäädä vähän vajaaksi. Pelistä nauttiakseen pitää sietää kaoottisuutta, joka kasvaa pelaajamäärän myötä. Jos pisteissä jää varhaisessa vaiheessa jälkeen, voi voittokamppailuun mukaan pääseminen olla vaikeaa, mutta toisaalta aika isoja heilahduksiakin kierrosten välillä nähdään.

Yksinpeli

The Old King’s Crownin mukana tulee myös pirullisen haastava yksinpeli, jolta toistaiseksi olen joutunut ottamaan rumasti turpaani. Siinä pelaaja valitsee yhden peruspelin liittoumista, jonka hän asettaa Simulacrum-automaattipeliä vastaan. Tätä automaattia ohjataan kortein ja pelikokemus sitä vastaan on varsin samankaltainen kuin The Old King’s Crownin kaksinpelissä – paitsi että automaattivastustaja saa ehkä vähän helpommin voittopisteitä ja kaikkiaan rankaisee välittömästi löperöstä pelaamisesta.

Automaatin vaikeusastetta pystyy säätämään erilaisin modifikaattorein, joilla sille valitaan joko pelaajaa auttavia tai hankaloittavia ominaisuuksia ja korttiyhdistelmiä. Kaikkineen yksinpeli on toteutettu erittäin hyvin ja sen haastetason päihittämisessä riittää tekemistä. Lisäksi yksinpeli on myös hyvä tapa tutustua eri pelaajaliittoumien vahvuuksiin ja heikkouksiin.

Faktat The Old King’s Crownista

Suunnittelija: Pablo Clark

Julkaisija: Eerie Idol Games (2025)

Mutkikkuus: Peli on monimutkainen ja raskas. Vaikka pelin perusvirtaus on sinänsä suoraviivainen ja mekaniikoissa ei ole mitään kovin kummallista, taktisia poikkeuksia yleissääntöihin voi tehdä oikeastaan kaikissa mahdollisissa käänteissä. Oppimiskäyrä on alkuun melko jyrkkä, mutta kokenut lautapelaaja alkaa päästä parin pelikierroksen mittaan jyvälle siitä, mitä pelaaminen vaatii. Joka tapauksessa jonkun pelaajista on syytä osata säännöt hyvin ennen pelin aloittamista. Sääntökirja on erinomainen.

Onnen vaikutus: Kun kortteja nostellaan pakoista, on onnella aina jokin merkitys, mutta ei se The Old King’s Crownissa suuren suuri ole. Aloitteleva pelaaja voi syyttää huonoa kättään tappioistaan, mutta kokeneempi löytää yleensä jonkin ratkaisun.

Vuorovaikutus: Vahvasti pelin ytimessä. Kaikki kaikkia vastaan -taistelut ja niiden lopputulosten manipulointi omaa etua tavoitellen ja muita pelaajia tieltä tyrkkien on koko pelin keskeisin sisältö.

Teema: Suunnittelija on tehnyt valtavasti työtä pelin maailman rakentamisessa, ja tämä pieteetti näkyy pelin kaikissa komponenteissa viimeistä piirtoa myöten. Pelin ulkoasu on poikkeuksellisen hieno. Pelin luomaa narratiivia valtataistelusta haluaa elää mukana.

Uudelleenpelattavuus: Jokainen pelaajaliittouma toimii eri tavoin, ja näiden keskinäinen vuorovaikutus tekee kaikista pelikerroista hyvin erilaisia. Vaikutusta on myös sillä, minkälaisia valtakuntakortteja peliin tulee. The Old King’s Crown ei aukea yhdellä eikä kahdellakaan pelikerralla, pelattavaa riittää pitkäksi aikaa.

Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissä on paljon perussääntöjä muuttavaa tekstiä, mutta ylimääräistä kielitaitoa vaativaa piiloinformaatiota ei ole. Joka tapauksessa englantia (tai muunkielisen version kieltä) on kaikkien pelaajien hyvä osata sujuvan pelikokemuksen takaamiseksi. Peli on saatavilla englanniksi ja muutamilla muilla kielillä, mutta ei suomeksi.

Pelaajamäärä: 1–4. Kolminpeliä pidetään yleisesti parhaimpana, mutta muutkin toimivat. Nelinpeli saattaa olla joidenkin makuun jo liian kaoottinen.

Kesto: 60–120 minuuttia, mutta pelin opetteluvaiheessa kesto voi kasvaa tästä merkittävästikin.