Kategoriat
Peliarvostelut

Myyräpeli

Kuka myyristä pääsee kaivautumaan syvimmälle ja voittaa halutun kultaisen lapion? Lastenpelien klassikko Myyräpeli on edelleen 25 vuotta ilmestymisensä jälkeen kiinnostava ja toimiva perhepeli.

Myyräpeli on lastenpelien klassikko ja se voitti vuonna 1995 Vuoden lastenpeli -tittelinkin. Poiketen joistain muista klassikoista, joilla nykymittapuulla on peleinä enää lähinnä nostalgia-arvoa, Myyräpeli on edelleen ilahduttavan pätevä peli lapsille ja perheille.

Se kannattaakin napata mukaan jos jokin pelin versioista osuu silmiin esimerkiksi kirpputorilla, sillä uutena sitä ei Suomen kaupoista enää löydä.

Under the Ground -pelin kansi
Peli on julkaistu suomeksi myös nimellä Under the Ground.

Pelin idea: myyrät koloihin

Kukin pelaaja saa pelaajamäärästä riippuen 6–10 myyrän muotoista pelinappulaa. (Jos tarkkoja ollaan, eläimet ovat kontiaisia, jotka eivät ole sukua myyrille, mutta kutsutaan niitä tässä myyriksi selvyyden vuoksi.) Nämä myyräjoukkueet osallistuvat kilpailuun, jossa kaivaudutaan neljän eri maakerroksen läpi kohti pääpalkintoa, pohjimmaisena lymyävää kultaista lapiota.

Kisa-alue rakentuu nokkelasti pelin omaan laatikkoon, jonka pidikkeisiin asetellaan päällekkäin neljä pelilautaa maakerroksiksi. Kussakin laudassa on reikiä eli myyränkoloja, joihin osumalla myyränappula pääsee alaspäin seuraavalle tasolle. Koloihin taas pääsee liikkumalla laudan kuusikulmaista reittiverkostoa pitkin ja osumalla koloon sopivalla askelmäärällä.

Liikkuminen on tietenkin rajoitettua. Jokaisella pelaajalla on kuusi numerokiekkoa, joissa on luvut 1, 2, 2, 3, 3, ja 4. Satunnaisesti nostettu kiekko määrää vuoron askelmäärän, joka yhden myyränappulan on käytettävä täsmälleen. Lisäksi liikkua saa vain suoraan, lopettaa saa vain vapaaseen paikkaan, eikä toisten myyrien yli saa hypätä.

Myyräpelin pelilaudan ensimmäinen taso ja paljon myyränappuloita
Ensimmäisellä tasolla on eniten reikiä, neljätoista. Reikien määrä vähenee joka tasolla ja siten myös pelissä olevien myyränappuloiden määrä. Kuva: Inka Plit

Kuka jää nuolemaan näppejään?

Kun kaikissa pelilaudan rei’issä on myyrä, seuraa pelin näyttävin vaihe: päällimmäinen pelilauta nostetaan ylös, ja sen päälle ilman koloa jääneet nappulat purjehtivat laudan mukana pois pelistä. Koloihin päässeet myyrät jatkavat seuraavalla pelilaudalla niiltä paikoilta, joihin putosivat. Näin myyrät todellakin “kaivautuvat” yhä syvemmälle.

Näin myyrät kaivautuvat syvemmälle. Video: Inka Plit

Reikiä on jokaisessa kerroksessa yhä vähemmän, kunnes viimeisessä on enää yksi kultaiselle lapiolle johtava kolo. Tähän viimeiseen reikään ensimmäisenä päässyt myyrä voittaa.

Koska reikiä on aina vähemmän kuin myyriä, peli on käytännössä kilpailua siitä, kuka saa eniten omia myyriään pelin seuraavaan vaiheeseen. Ei ole harvinaista, että peli jatkuu epäsuhtaisena, kun yksi pelaaja saa jatkoon esimerkiksi viisi omaa myyrää ja toinen kolme. Toisaalta tilanne voi hyvin tasoittua heti seuraavalla kierroksella ja yhdelläkin myyrällä voi voittaa.

Pelistä voi myös pudota kokonaan pois. Pelaajaeliminaatio ei ole kaikkia miellyttävä ominaisuus, mutta se vaikuttaa onneksi melko harvinaiselta ja vaatii ainakin pienemmillä pelaajamäärillä joko hyvin huonoa tuuria tai huonoa pelisilmää. Pelaajilla on kuitenkin hyvä olla sen verran pettymyksensietokykyä, että altavastaajaksi joutuminen tai pelistä putoaminen ei aiheuta raivokohtausta. Kovin kauan seuraavaa peliä ei sentään joudu odottamaan.

Sinisen pelaajan myyrä kultalapiolaatalla
Sininen pelaaja pääsi laatikon pohjalla odottavan kultalapion luokse. Kuva: Inka Plit

Ennustettavaa satunnaisuutta

Myyräpeli on mukiinmenevä sekoitus taitoa ja tuuria. Aikuinen päihittää lapset usein hahmotuskyvyssä, kun pitää etsiä vaihtoehtoisia siirtoja ja valita niistä paras mahdollinen. Ellei mikään omista myyristä pääse suoraan koloon, voisiko jonkun niistä sijoittaa parempiin asemiin tai jopa haitata vastustajan liikkumista? Alemmissa kerroksissa on myös erikoisruutuja, joista tienaa ylimääräisen pelivuoron.

Numerokiekot kuitenkin määrittelevät hyvin pitkälle sen, mitä on tehtävissä – jos käännät nelosen, neljä askelta on otettava, mikä voi tarkoittaa jopa myyrän nostamista pois kolosta ellei muu ole mahdollista. Varsinaisen liikkumisen lisäksi omien myyrien onnistunut asettelu pelin alkajaisiksi ylimmälle pelilaudalle voi olla tärkeää. Kakkonen ja kolmonen ovat todennäköisimmät askelluvut, joten lähimpänä koloa yhden askelen päässä ei olekaan paras paikka aloittaa.

Toisaalta kiekot ovat merkittävästi ennustettavampia kuin noppa. Vasta kun kaikki kuusi kiekkoa on käytetty, ne sekoitetaan uudestaan. Eli jos ykkösesi tai nelosesi on jo mennyt, se ei tule uudestaan ennen kuin kaikki muut numerot on käyty läpi. Tämän hahmottaminen voi olla varsinkin lapsille aluksi hankalaa, jos aiemmin on pelattu lähinnä noppapelejä.

Ainoa keksimäni komponenttikritiikki osuu muuten numerokiekkoihin. Ne ovat kyllä melko tukevia, mutta käyttämässäni vanhassa kirjaston kappaleessa oli jo useita kiekkoja taittunut keskeltä, mikä tekee niistä tunnistettavia. Taittuneita kiekkoja on vaikea korvata muuten kuin kokonaan uudella yhdenmukaisella setillä, jollaisen toki näppäräsorminen voi askarrella itse.

Vihreän pelaajan numerolätkät
On helppo nähdä, että kuluvat numerolätkät voivat olla pidemmän päälle pieni ongelma. Kuva: Inka Plit

Paljon versioita

Myyräpeli on julkaistu usealla eri nimellä, joita kaikkia kannattaa pitää silmällä, jos peliä etsii itselleen. Suomessa nähtiin ensin yhteispohjoismainen laitos nimellä Under the Ground vuonna 1995 ja heti seuraavana vuonna kokonaan suomenkielinen Myyräpeli.

Englanninkielisissä maissa peli tunnetaan nimellä The Mole in the Hole (ja muista poikkeavalla kansikuvalla), kun taas saksankielinen alkuperäisnimi on Die Maulwurf Company. Muitakin kieliversioita on julkaistu. 

Kaikissa näissä on mitä ilmeisimmin sisällä sama peli, eikä kielellä ole pelin kannalta merkitystä. Suomalaisista kaupoista ei peliä uutena vaikuta enää pitkään aikaan löytyneen, mutta ainakin saksankielistä näkyi kirjoittamishetkellä olevan myynnissä joillakin verkkokauppajäteillä.

Jos ei peliä ole omassa lapsuudessaan sattunut kohtaamaan, tällaiset aukot lautapelisivistyksessä on nykyään toki helppo paikata myös kirjaston avulla.

Mathias-pelin kansi

Samaan myyrien universumiin sijoittuu myös kaksi sisarpeliä, jotka tunnistaa samankaltaisesta myyrästä kansikuvassa. Buddel Company, englanniksi Up and Down ja pohjoismaissa Mathias, on vähän nuoremmille, yli 5-vuotiaille suunnattu muistipeli, jolla ei pelinä ilmeisesti ole kovinkaan paljon yhteistä varsinaisen Myyräpelin kanssa.

Uudempi, vain pari vuotta vanha Die Maulwurf Company Mitbringspiel puolestaan näyttää olevan pienempi, helpommin mukana kulkeva matkaversio alkuperäisestä Myyräpelistä.

Sokerina pohjalla on mainittava vielä Inner Circle (1981), jonka mekaniikkaan Myyräpeli perustuu. Numerolaattojen sijasta nappuloiden liikkuminen määräytyy nappulan alla olevassa ruudussa lukevan liikepistemäärän mukaan, jota ei nappulan siinä ollessa saa katsoa. Tämä tekee pelistä hieman abstraktimman ja lisää siihen muistipelielementin. Inner Circle julkaistiin aikoinaan Joker-tuotemerkillä suomeksi nimellä Jyvät akanoista ja ruotsiksi nimellä Mitt i Prick.

Kiitos Teppo Saariselle avusta jutun viimeisen osion tietojen kasaamisessa!

Jyvät akanoista -pelin kansikuva
Kuva: Teppo Saarinen

Faktat Myyräpelistä

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Ravensburger

Mutkikkuus: Yksinkertaiset säännöt. Pelilaatikon ikäsuositus on 8+, mutta viisivuotiaskin koehenkilö pärjäsi yhdessä perheen kanssa, vaikkei hahmottanutkaan ihan kaikkia mahdollisuuksia.

Onnen vaikutus: Kohtalainen. Myyrien liikuttelussa taitavampi saa etua, mutta numerokiekot ovat merkittävä tuurielementti – tosin niissäkin todennäköisyyslaskennan alkeet ovat eduksi.

Vuorovaikutus: Korkea. Myyrät kisaavat pääsystä samoihin reikiin ja ovat usein toistensa tiellä. Varsinaista ilkeilyä on aika vähän, mutta pelistä on mahdollista pudota pois aikaisin.

Teema: Yhä syvemmälle maan alle kaivautuvat myyrät ja pelin kolmiulotteinen toteutus toimivat hienosti teemana.

Uudelleenpelattavuus: Pelilaudoista kolmea voi kääntää kuuteen eri asentoon toisistaan riippumatta, joten pelattavana on 18 erilaista rataa, eikä mitään “parhaan reiän strategiaa” tunnu olevan olemassa. Jos pelistä ylipäänsä tykkää, sen kanssa ei ihan heti pääse urautumaan.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole lainkaan tekstiä, numeroiden 1–4 ymmärtäminen riittää.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii kaikilla pelaajamäärillä.

Pituus: Laatikon mukaan 30 min, kirjaston arvion mukaan 45 min, mutta kaksi aikuista pelaa erän 20 minuuttiin jos ei ota peliä liian vakavasti.

Laudan toiseksi alin taso ja myyränappuloita
Toiseksi alimmalla tasolla reikiä on enää neljä. Kuva: Inka Plit

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

2 vastausta aiheeseen “Myyräpeli”

Oijoi, mikä nostalhiatrippi tästä tuli! Tätä peliä pelattiin lapsena ja paljon, ja muistan hyvin, mikä kutkuttava jännitys siihen aina liittyi, kun jännättiin, mitkä myyrät pääsevät seuraavalle tasolle. Toinen lapsena tosi jännä peli oli pingviinipeli, jossa piti tasapainoilla kaikki omat pingviininsä saarelle. Kimbleä ja muuttuvaa labyrinttia tuli myös pelattua paljon. Nämä kaksin jälkimmäistä ovat olleet myös omien lasteni suosiossa, oispa hauska pääatä pelailemaan myös myyräpeliä joko omien lasten tai heitä hitusen nuoremman kummipoikani kanssa. :)

Hyvä peli, tosin lapsena ei antanut arvoa mekaniikalle kuin mitä nyt aikuisena pelissä antaa toteutukselle; muistan että suoraan liikkuminen oli lapsena hankalaa ja pinna kireällä kun kaikki nappulat on aina tiellä ja seuraavalle kierrokselle pääsy taas oli aina siinä ja siinä. Mukavampi olisi jos vaikka edes aina yhden nappulan saisi jatkokierrokselle mukaan niin että on ainakin mukana pelissä loppuun asti ja jännitys säilyy. Ei siis ihme että voittopisteiden kerääminen onkin suositussa asemassa valtaosassa pelejä, joskin on hyvä että niitäkin pelejä ilman noita voittopisteilyjä.

Kiekkojen tilalta voisi laittaa kangaspussiin omat numeroidut puulaatat tai helmet, tm. , ja nostaa sieltä vuorollaan aina yhden. On niitä muitakin keinoja, kuten laittaa palat torniksi ja nostaa aina päällimmäiseksi, tai suojamuovilla päällystetyt numerokortit, tai vaikkapa numerot pilttipurkkien alapuolella.

Enpä tiennyt että tämä peli pohjautuu johonkin toiseen muuhun peliin, kaikenlaista sitä löytää. Inner Circle näyttää vaativammalta, mutta näyttäisi ainakin ettei kukaan putoa pelistä kesken erän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *