Kids Chronicles: Kuukiven Metsästys

Osa sanoo, että nykyajan lapsia (sekä aikuisia) on välillä vaikea saada innostumaan perinteisistä lautapeleistä, kun vaihtoehtona ovat vauhdikkaat mobiilipelit. Kids Chronicles: Kuukiven Metsästys on uuden ajan lastenpeli, jossa ongelma kierretään yhdistämällä lautapelit ja videopelit ja jota pelatessa saa luvan kanssa käyttää mobiililaitetta.

Sama perusidea on jo aikuisten peleistä tuttu. Kids Chronicles on nimittäin lapsille soveltuva versio Chronicles of Crime -pelistä, jossa ratkaistaan rikoksia tutkimalla rikospaikkoja ja skannaamalla QR-koodeja. Nyt tehdään samantyylisiä asioita, mutta vain lapsentasoisesti ja lapsille soveltuvassa satumaailmassa.

Skannausta ja VR-kuvia

Peli koostuu kuudesta eri skenaariosta eli seikkailusta, joissa pelaajien on ratkaistava jokin pulma. Jossain tehtävänä voi olla löytää kadonnut prinssi, toisessa taas herättää tien tukkiva jättiläinen. Isomman ongelman lisäksi matkalla tulee vastaan eri satuhahmoja, joilla on omia pienempiä pulmia. Näitä ongelmia ratkotaan kerättyjen tavaroiden avulla ja vastalahjaksi saa uusia esineitä. Lopulta vaihtokaupoista saadaan esineet, jolla myös päätehtävä ratkeaa.

Suurin osa tästä kaikesta tapahtuu sovelluksessa, joka ladataan mobiililaitteeseen. Laitteen kameralla skannataan esineissä, hahmoissa ja paikoissa olevia QR-koodeja ja siten edetään pelissä. Tapahtumapaikalle pääsee skannaamalla siihen liitetyn koodin, jonka jälkeen voi skannata paikalla olevien henkilöiden koodeja ja näin jutella heille. Jutellessa voi vielä skannata jonkun esineen tai toisen hahmon koodin, jolloin henkilö kertoo asiasta jotain.

Kaikista vetävin juttu on virtuaalitodellisuudessa olevien tapahtumapaikkojen tutkiminen. Jokainen paikka on kolmiulotteinen panoramakuva, jota katsellaan liikuttelemalla itseä laite kourassa. Paikkaa tutkitaan puolisen minuuttia (uudelleen voi katsella niin monesti kuin haluaa) ja sieltä löytyy uusia hahmoja ja esineitä. Näitä vastaavat kortit sitten etsitään hahmo- ja esinepakoista ja asetellaan pelilaudalle tulevia skannauksia varten.

Lapsille vai perheille?

Kids Chronicles on koukuttava peli, erityisesti, jos tällaiset digilautapelit ja virtuaalitodellisuus eivät ole vielä tuttuja. Lapsitestaajille koko idea interaktiivisesta lautapelistä tuntui alkuun omituiselta, mutta digi-imu tehosi ja lapset uppoutuivat pelin ääreen tehokkaasti. En siis ihmettele, että peli ylsi Vuoden peli -kisailussa jopa finaaliin saakka.

Peli oli kuitenkin ehdolla lastenpelien sijaan Vuoden perhepeliksi, mikä herättää ristiriitaisia tunteita. Ymmärrän, että jos ei ole pelannut yhtään klassista seikkailupeliä tai yleensäkään videopelejä, niin Kids Chronicles voi tuntua haastavalta, ihan jo mekaanisesti. Skannailun perusidean ymmärtäminen (jotta voin puhua keijulle kirjasta, skannaan ensin metsän, sitten keijun, sitten kirjan) vaatii hieman harjoitusta. Tällaisista lähtökohdista pelissä voi riittää ihmeteltävää koko perheelle.

Jos taas pelit, joko digitaaliset tai laudalla pelattavat, ovat tuttuja, niin “Lasten Kronikoiden” pulmat ovat helppoja. Suurin osa päättelytehtävistä ratkeaa antamalla oikea esine oikealle hahmolle ja niissä ratkaisut ovat sellaisia kuten nuhainen mummo tarvitsee lääkepulloa, nälkäinen koira haluaa luuta tai lukittu arkku avataan avaimella. Peli myös ohjaa hyvin avokätisesti pelaajia eteenpäin ja tarvittavat esineet kerrotaan joko suoraan tai selkeiden vihjeiden avulla. Aikuisen ei siis kannata odottaa itse osallistuvansa ongelmien ratkontaan, vaan nauttia lasten hoksauksista ja pukkia tarvittaessa oikeaan suuntaan.

Mutta vaikka kyseessä on lastenpeli, niin lasten keskenään pelattavaksi peliksi se sopii vain varauksella. Ikäsuositus +7 on tältä osin jopa alakanttiin, sillä digi- ja lukutaitoa tarvitaan ja dialogi on toisinaan turhan vaikeaselkoista ja tarkoitettu vanhemmille lapsille (ja välillä myös suomennos on vähän kömpelö). Onneksi jumittuessaan pelaajat voivat pyytää vihjettä Kuukissalta, joka yleensä kertoo melko tarkkaan, kenen luo pitää mennä ja mitä tehdä. 

Suurin osa näistä ongelmista katoaa, mikäli aikuinen toimii pelinjohtajana eli skannaajana sekä tekstin lukijana – silloin pelata voi jo innokkaan nelivuotiaan kanssa. Pelissä kun ei ole mitään niin hurjaa, etteivät pienemmät voisi olla mukana. Kuvitus on lempeää ja Disneymäistä, taustamusiikki kepeää ja tapauksissa aina onnellinen loppu. Kun kyseessä on yhteistyöpeli, niin kynnys osallistua on matala. Meidän nelivuotias hullaantui vähitellen peliin jopa kuusivuotiasta enemmän, mikä on aika ainutlaatuista.

Sovellus toimii, ainakin yleensä

Lapset pelasivat kanssani kaikki kuusi skenaariota ilolla ja yllättävän keskittyneesti. Riitaa tuli lähinnä siitä, kuka saa katsoa tapahtumapaikkoja ensin ja kuka kerää tarvittavat kortit. Jo tämän perusteella en pelaisi peliä kovin monen lapsen kanssa, koska jokainen haluaa kuitenkin katsoa paikkaa ja peli siten venyy. Yksinkin tätä voisi hyvin pelata, mutta onko lapselle silloin pelkkä mobiilipeli kätevämpi? Todennäköisesti.

Tekniseltä puoleltaan sovellus toimi melko hyvin. Kerran se ei vaihtanut itseään suomeksi ja muutaman kerran virtuaaliset tapahtumapaikat eivät liikkuneet, mutta ongelmat hävisivät onneksi sovelluksen uudelleenkäynnistyksellä. Jäimme myös kerran hieman epäselvän ohjeistuksen ja huonon tuurin vuoksi jumiin, mutta muuten pelaaminen sujui jouhevasti. Erityisesti skannaus toimi hienosti, vaikka valaistus tai kuvaustapa olivat toisinaan kaukana täydellisestä.

Pelin voi myös keskeyttää ja sovellus muistaa, mihin pelaajat ovat jääneet. Ominaisuudelle oli kerran käyttöä, sillä erehdyimme aloittamaan toisen seikkailun ensimmäisen “harjoituspelin” perään ja lasten keskittyminen alkoi herpaantua reilun tunnin jälkeen. Seikkailut kestävät pelilaatikon mukaan 30-45 minuuttia, mutta meillä melkein jokainen venähti vähintään 45 minuuttiseksi. Viimeinen skenaario oli hieman yllättäen tuplamittainen ja kesti puolitoista tuntia. Joku etukäteisvaroitus asiasta olisi ollut tarpeen.

Rahoille vastinetta

Tällaisten tarinallisten pelien perushaaste on se, että ne kestävät yhden läpipelaamisen ja sillä hyvä. Kids Chronicles kuuluu samaan kastiin – juoni on sen verran ohut, että en usko lasten innostuvan uudesta kierroksesta vain pelkän tarinan vuoksi, ainakaan kovin pian.

En kuitenkaan valita, vaikka uusia seikkailuita ei ilmestyisi. Tällaisia interaktiivisia lautapelejä on lapsille tarjolla edelleen hyvin vähän ja varsinkin hyviä sellaisia. Kuusi tehtävää ja noin kuusi tuntia pelattavaa ei ole hurja määrä, mutta kun sen suhteuttaa pelin hintaan (noin 20 €), niin rahoilleen saa vastinetta. Vastaavista aikuisten pakohuone- tai seikkailupeleistä pitää usein pulittaa melkein tuplahinta. Koska mitään osia ei tuhota, niin pelatun pelin voi helposti lahjoittaa seuraavalle pelattavaksi tai myydä eteenpäin.

Faktat Kids Chroniclesta:

Suunnittelija: [sunnittelijat]

Julkaisija: Lucky Duck Games (2021), Toyrock (2022)

Mutkikkuus: Peliä voi pelata myös pienten lasten kanssa, jos aikuinen toimii pelinjohtajana. Kouluikäiset lapset pystyvät pelaamaan jo keskenään, mikäli mobiililaitteet ovat tuttuja.

Onnen vaikutus: Seikkailuissa on vain yksi ratkaisu, joten tuuria ei ole mukana.

Vuorovaikutus: Seikkailuja ratkotaan yhdessä, mutta pelissä on sama meininki, pelasi sitä sitten yksin tai erikseen.

Teema: Perinteistä satukirjakuvastoa. On kuitenkin hienoa, että mukana on eri näköisiä, kokoisia ja sukupuolisia hahmoja (kerrankin mukana on myös normaalipainoinen keiju!).

Uudelleenpelattavuus: Tehtävät pelaa kerran läpi mielellään, mutta ei näitä ole oikein syytä pelata uudelleen.

Kieliriippuvuus: Peli on dialogipainotteinen, joten sitä pitää pelata omalla kielellä. Lukutaidottomien avuksi kaivataan lukevaa aikuista tai vanhempaa lasta.

Pelaajamäärä: 1–4.

Pituus: 30–60 minuuttia, kuudes seikkailu on tuplapitkä.