Afrikan tähti

Suomalaisen on täytynyt viettää valtaosa elämästään tynnyrissä, jotta olisi välttynyt Afrikan tähdeltä. Kyseessä on kaikkien aikojen suomalainen lautapeli, josta on tullut hyvin kiinteä osa suomalaista kulttuuria. Peli löytyy lähes joka kodista, kaikki tuntevat sen ja lautapeliharrastajille sen vihaaminen on tärkeä yhdistävä tekijä.

Erikoista Afrikan tähdessä on se, että varsin moni osaa nimetä pelin suunnittelijan. Kari Mannerlan (1930–2006) nimi on tuttu ainakin osalle pelaajista, toisin kuin muiden suosittujen lautapelien kohdalla. Mannerla kehitti Afrikan tähden vain 19-vuotiaana. Mainosalalla uransa tehnyt Mannerla kehitteli myös muita pelejä, mutta jäi käytännössä yhden hitin ihmeeksi.

Yhtä kaikki Afrikan tähti on käynyt kaupaksi muikeasti. Julkaisijan mukaan peliä on myyty 50 vuoden aikana noin 3,5 miljoonaa kappaletta, joista noin puolet Suomessa. Peli on julkaistu noin kymmenellä kielellä.

Pelin idea

Afrikan tähden idean esittely kuulostaa suunnilleen yhtä tarpeelliselta kuin Suomen lipun värien listaus. Pelissä on yhtä kaikki tarkoitus löytää Afrikasta timantti, Afrikan tähti. Pelaajat etenevät laudalla noppaa heittäen. Reitin varrella on isompia ruutuja, joissa on laatta, jonka voi kääntää.

Laatoista löytyy jalokiviä, joista saa rahaa. Rahalla voi nopeuttaa peliään: matkustaa laivalla ja lentokoneella ja avata laattoja nopeammin (ilmaiseksi avaaminen onnistuu, kun heittää nopalla 4, 5 tai 6). Laatoissa voi piillä myös rosvo, joka vie pelaajan rahat.

Pelin loppu on lähellä, kun joku kääntää esiin Afrikan tähden. Nyt pelin voittaa se, joka ensin saapuu aloituskaupunkeihin — Kairoon tai Tangeriin — Afrikan tähden tai hevosenkengän kanssa.

Klassinen nopparalli

Iloiset neekerit tanssivat Afrikan sydämessä. Kuva: Christian Liljeberg / BGG

Afrikan tähti on armoton tuuripeli, jossa ei juuri taidolla juhlita. Perhepelinä se kuitenkin toimii hienosti, olkoonkin että osa pelin piirteistä on hieman turhauttavia. Säännöt ovat kuitenkin helpot ja pelin tavoite selkeä. Peliharrastajan näkökulmasta samaa aihetta ja samantyyppistä mekaniikkaa hyödyntää astetta nokkelammin Reiner Knizian suunnittelema Africa.

Pelin ulkoasu on pysynyt muuttumattomana 1950-luvulta lähtien. Peli on kehitetty ennen siirtomaa-ajan loppua, joten pelilauta kuvastaa kolonialistista Afrikkaa. Monilla paikoilla on nykynäkökulmasta vanhentuneet nimet ja pelilaudan kuvitus on varsin vanhanaikaista. Tätä kai jotkut paheksuivatkin, mutta tietty vanhanaikaisuus on merkittävä osa Afrikan tähden viehätystä. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi artikkeliin Afrikan tähden kääntöpuoli -näyttelystä.

Sitä sentään ihmettelen, miksei pelistä ole juuri laadukkaampia laitoksia näkynyt. Surkeat muovinappulat, ohut pelilauta ja muutenkin vähän pliisu toteutus eivät tee kunniaa klassikolle. Luulisi kunnon luksusversion tukevalla laudalla ja fiinimmällä toteutuksella kelpaavan. Wikipedian mukaan joku deluxe-versio onkin ilmestynyt, vaan se ei tainnut olla pitkäikäinen hanke. Vaan olisiko niin, että pelin vetovoima ja kyky päätyä yhä uusiin koteihin on pitkälti halvassa hinnassa?

Lisäosat

Afrikan tähden mainetta on luonnollisesti hyödynnetty, tosin ei lainkaan niin tehokkaasti, kuin voisi kuvitella. Pelistä on olemassa palapeliversio, jossa pelilauta pitää koota itse, magneettinen matkapeli ja korttipeli.

Vuonna 2005 hehkutettiin Kari Mannerlan suunnitelleen uuden pelin. Pettymys oli karvas, kun paljastui, että uutuus, Inkan aarre, ei ollut mitään muuta kuin Afrikan tähti sijoitettuna Etelä-Amerikkaan. Ainoa muutos oli korjaus Afrikan tähden säännöissä yli 50 vuotta olleeseen ongelmaan, jossa pelaaja saattoi jumittua ikiajoiksi paikalleen, jos rosvo vei rahat saarella.

Nalkissa St. Helenalla. Kuva: Antti Puranen / BGG

Faktat Afrikan tähdestä

Pituus: 15-60 min