Agricola
4.4.2009 - Mikko Saari
Agricolasta muotoutui loppuvuoden 2007 suurin kohupeli, lähinnä kai siksi, että peliä ei ollut vielä laajasti saatavilla. Saksankielistä laitosta — huolimatta yli 300 saksankielisestä kortista — pelattiin varsin laajasti muuallakin kuin Saksassa, Suomessakin. Sittemmin pelistä on onneksi tullut jo englanninkielinenkin laitos. Suomenkieliset kortit voi printtailla itse.
Bohnanza-mies Uwe Rosenbergin suunnittelema peli onnistui myös nousemaan BoardGameGeekin ranking-listan ykköseksi Puerto Ricon ohi. Peli voitti parhaan monimutkaisen pelin Spiel des Jahres -erikoispalkinnon, BoardGameGeek Golden Geekin parhaan pelin palkinnon, Deutscher Spiele Preisin ja Lautapelioppaan vuosiäänestyksen — ja tukun muita palkintoja.
Agricola on siis ollut varsin suosittu ja se on kyllä näkynyt kaikenlaisen oheisroinan muodossa, vaikka varsinaisia lisäosia peliin ei ole tullutkaan. Harvan pelin nimellä on markkinoitu limsaa, mustapekkakortteja, palapelejä, erilaisia tuunausosia ja niin edelleen.
Pelin idea
Agricolan aiheena on Turun piispan sijasta maanviljelys. Pelaajat kehittävät omia maatilojaan, kasvattavat eläimiä, viljelevät maata, lisääntyvät ja täyttävät maan. Tavoitteena on mahdollisimman tasaisesti kehitetty maatila, sillä pisteitä tulee vähän kaikesta, ja useimmat kohdat pistelomakkeella tuovat puuttuessaan miinuspisteitä.
Pelin alussa pelaajilla on kaksi perheenjäsentä eli kaksi toimintoa joka kierros. Toimintoja on alussa rajallinen valikoima, mutta jokaisella kierroksella saataville tulee uusi toimintokortti. Kun perhe kasvaa, saa lisää mahdollisuuksia toimia, mutta ylimääräinen suu vaatii lisää ruokaa. Ruoan hankkiminen onkin pelin perustehtäviä, sillä kerjuulle joutuminen on synti ja häpeä.
Agricola on hauskalla tavalla ahdistavaa rakentelua. Paljon pitäisi saada aikaiseksi vähässä ajassa, ja kiusana ovat vielä vastapelaajat, jotka rohmuavat samoja toimintoja — kunkin toiminnon kun saa käyttää vain kerran kierroksessa, eli ensin ehtivä nappaa halutun toiminnon itselleen. Enemmistö raaka-aineita tuottavista korteista on sellaisia, että niille kertyy joka vuoro lisää tavaraa, jos niitä ei oteta, jolloin syntyy viekoittelevia houkutuksia.
Kaksi erilaista peliä
Peli tarjoaa kaksi erilaista pelitapaa, perhepelin ja kehittyneen pelin. Perhepelissä ei käytetä ammatti- ja parannuskortteja, vaan kaikilla pelaajilla on käytössään samat, yhteiset toimintokortit eikä muuta. Kehittyneessä pelissä jokainen pelaaja saa pelin alussa seitsemän ammattikorttia ja seitsemän parannuskorttia, joita voi sitten pelin kuluessa pelata jos haluaa.
Kortit tuovat peliin runsaasti vaihtelua, sillä niitä on todellakin satoja. Kortit sinänsä ovat melko hyvin tasapainotettuja — sikäli kuin tuollaista määrää voi tasapainottaa — mutta luonnollisesti tietyt kortit ja jotkut yhdistelmät ovat parempia kuin toiset. Kannattaa siis varautua silloin tällöin tuleviin tuurivoittoihin. Kortiton perhepeli on sekin erinomaisen hauska peli.
Agricola yhdistelee varsin onnistuneesti tuotantokoneiston kehittelyyn perustuvaa optimointipeliä ja hauskaa tarinaa luovaa elämyspeliä, siitä kai pelin vetovoima tulee. Tiedäpä häntä, mutta kyseessä on joka tapauksessa harvinaisen viehättävä peli, joka on toistaiseksi vedonnut monenlaisiin pelaajiin — kuten BoardGameGeekin ykkösrankingista voi päätellä.
Kolme huonetta, laidun ja talli. Kuva: Rafal Szczepkowski
Lisäosat
Agricolaan on ilmestynyt yksi iso lisäosa ja paljon pienempiä. Tarjolla on ollut muun muassa animeeplejä eli eläinnappuloita ja vegimeeplejä eli kasvinappuloita korvaamaan kiekot ja kuutiot. Uusia kortteja on tullut muutaman pakan verran: L-pakassa on pelin tekijöitä, Ö-pakassa Itävalta-aiheisia kortteja, X-pakassa ufojuttuja ja Z-pakassa sekalaisia lisäkortteja. Through the Seasons on postikortin kokoinen minilisäosa.
Iso lisäosa Farmers of the Moor ilmestyi 2009. Se lisää peliin paljon uutta. Perheenjäsenet vaativat nyt ruoan lisäksi polttoainetta lämmittämään kylmiä huoneitaan. Polttoainetta saa kaatamalla puita omalta tontilta tai keräämällä turvetta. Metsät voi myös kasketa pelloiksi. Lisäksi voi kasvattaa hevosia, joista on mahdollista saada ruokaa ja runsaasti pisteitä. Paketissa tulee myös runsaasti uusia parannuskortteja. Joku lisäosaa pelannut voi varmasti kommenteissa laajentaa vähän sen vaikutuksia peliin, itse en ole pelannut tai edes hankkinut.
Faktat Agricolasta
Suunnittelija: Uwe Rosenberg
Julkaisija: Lookout Games (2007), Z-Man Games (2008)
Mutkikkuus: Yksityiskohtia riittää, joten opettelemiseen on syytä panostaa. Erityisen vaikea peli Agricola ei kuitenkaan ole. Opettaminen sujuu helpommin, kun miettii vähän oikeaa lähestymistapaa. Yksi tapa on selittää, mistä tulee pisteitä ja lähteä siitä taaksepäin.
Onnen vaikutus: Pelissä itsessään on jonkin verran sattumaa, mutta se koskee aika tasaisesti kaikkia pelaajia. Suurin sattumaelementti ovat kehittyneen version kortit, korttien ja etenkin korttiyhdistelmien voimaerot voivat olla melko suuria.
Vuorovaikutus: Vuorovaikutusta on, se on lähinnä kiistelyä samoista, rajallisista resursseista. Toisten pelin seuraaminen on tärkeää, jotta osaa laittaa omat valintansa oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Teema: Pelissä on erittäin toimiva teema, vaikka siinä tiettyä pöhköyttä onkin. Kyse ei olekaan mistään simulaatiosta, mutta maatilaelämä toimii. Varsinkin lisänappuloilla varustettuna peli on syötävän söpö.
Uudelleenpelattavuus: Vaihtelua riittää, varsinkin korteilla pelattuna erilaisia korttiyhdistelmiä on paljon ja peruspelikin jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen.
Kieliriippuvuus: Pelissä on erittäin runsaasti tekstiä, joten kannattaa suosiolla hankkia sellainen laitos, jonka kieltä kaikki pelaajat osaavat.
Pelaajamäärä: 1-5. Yksinpeli on tiettävästi viihdyttävä, eri pelaajamäärillä saa muuten vähän erilaisia pelikokemuksia.
Pituus: 90-120 min, kokeneilla pelaajilla vähemmänkin, viidellä vähemmän pelanneella helposti enemmänkin.
Osta Agricola Lautapelit.fi-verkkokaupasta
Osta Agricola Fantasiapelit-verkkokaupasta
Kuinkas tässä pelissä ilkeys? Meillä kun Power Grid on lempipelejä, joten samantyyppinen (ehkä hieman nopeampana versiona) toimisi kyllä, mutta kun ilkeys on tyystin pannassa. Samurai on jo niin paha, että se ei ole pariin vuoteen päässyt pöytään lainkaan.
Temaattisuus on plussaa ja sitä tässä pelissä ilmeisesti riittäisi. Puerto Ricon pelaaminen on tosin sekin jäänyt ilkeyden puutteesta ja hyvästä teemasta huolimatta tosi vähiin. Itseään saa taas tosin syyttää, kun tuli luettua ehkä noin 50 artikkelillista liikaa strategiaa ja kevyesti ylianalysoitua niitä ensimmäisiä pelejä…
Kovin suoraa vuorovaikutusta ja siten ilkeyttä ei pelissä ole, jonkin verran tavaroiden viemistä toisen nenän alta kuitenkin. Ei silti mikään ilkeä peli, eikä kyllä Samurain tasoa missään tapauksessa.
Ilkeilyä estää myös se, että toimintoa ei voi valita, jos sitä ei voi suorittaa. Toisaalta silloin tällöin tulee tilanne, jossa toista voi lyödä nenän päälle oikein olan takaa viemällä jotakin elintärkeää resurssia, tai erityisesti ruokaa siitä nenän alta.
Agricola ei kylläkään välttämättä ole yhtään sen lyhyempi peli kuin Power Grid. Downtimea sen sijaan varmasti tulee vähemmän, mutta kokonaiskesto on samassa luokassa. Agricolassa suoraa laskemista on vähemmän, vaikka sen halutessaan voi matematiikkaharjoitukseksi kääntääkin.
BLAAAH mikä peli…liian epätasapainoinen peli korttien suhteen. HYI!
Totta että osa käsistä on parempia kuin toiset mutta esim. edellisen pelin voitin ylivoimaisesti pelaamatta yhtään korttia kädestä. Pää-asiallisesti ne kortit antaa suuntaa minkä pelityylin valitset, harvoin niillä peliä voitetaan.
Totta puhut Dr. Boner. Itse olenkin huomannut, että (yleensä) pitäisi pikemminkin olla malttia pelaamatta liian montaa korttia, ja keskittyä muuhun.
Lisäksi pelaaminen kokonaan ilman kortteja on sekin varsin viihdyttävää ja varmasti tasapuolista.
Peli on hyvä, mutta valinnanvaraa on liikaa. Alussa on 14 korttia kädessä ja eri toimintoja olisiko 13 tai 14 (ja toimintavaihtoehtojen määrähän kasvaa koko ajan). Ei ihme, että analyysi paralyysia alkaa pukkaamaan. Kaksi peliä pelanneena voin uskoa, että peli paranee kun kokemusta karttuu, mutta työnteolta on tuntunut tähän mennessä. Caylus ja Goa maistuu, mutta Agricola vähän tökkii.
Allekirjoitan väitteen että kortit eivät ole kyllä tasapainossa, mutta kummasti peliä tasoittaa se että Occupationit laitetaan kiertämään (jokaiselle jaetaan esim. 8 alussa, pelaaja poimii pakasta yhden ja pistää pakan kiertoon vasemmalle jne). Näin kellekään ei pitäisi tulla ”i win”-kortteja. Toki hyvät kortit auttaa menestymään, mutta kyllä meillä silti poikkeuksetta parhaan ja tasapainoisimman pelin pelannut on matsin vienyt.
Occupationit ja Minor improvement kortit antavat hienosti pelille ns. ”suuntaa”, joiden ansiosta jokainen peli rakentuu hieman eri tavalla. Jokainen pelaamamme peli on ollut erilainen ja juuri siinä piilee mielestäni Agricolan voima ja lumous. Mielestäni ehdottomasti TOP3 peli kautta aikain, yhdessä Power gridin ja Puerto Ricon kanssa.
Mitenkäs, onko porukka pelaillut tätä yksinpelipasianssina ja mitä ootte tykännyt? Jostain syystä kiinnostaisi hommata jossain välissä jos siinä on vähääkään ideaa..
Oon pari kertaa kokeillut pelailla sillä Flash-virityksellä, jonka joku oli BGG:hen ystävällisesti ladannut. En itse oikeastaan jaksaisi kaivaa pelilaatikkoa ja alkaa säätämään peliä pöydälle yksinpeliä varten. Kyllähän se pasianssinakin on yllättävän viihdyttävä, mutta ainakin itsellä päällimmäisenä jäi aina fiilis, että pitäisi pelata muiden kanssa mielummin.
En ole jaksanut edes yrittää yksinpeliä, mutta ei minulla oikein ole sellaiseen aikaakaan – ainoa yksinpeli, johon olen tosissani aikaa käyttänyt on Combat Commander, jota harjoittelin itsekseni useammankin kerran. Muuten jos on joutilasta aikaa, jonka haluaa käyttää lautapelien parissa, käytän sen mieluummin sitten vaikka peliarvostelujen kirjoittamiseen
Miten olisi artikkeli / arvostelu parhaista yksinpelattavista peleistä? ;)
Toki – mutta kuten ylläolevasta käy ilmi, minä en ole se, joka sen artikkelin tekee. Alkua tarjoaa yksinpelattavien pelien lista, joka tosin ei ole kattava eikä pelejä ole siinä arvioitu nimenomaan yksinpelattavuuden mukaan.
Pitäisiköhän tuota arvostelua päivittää ja mainita tämä uusi Farmers of the Moor -lisäosa jos joku ei satu siitä tietämään?
Pari kommenttia vielä korttionnen tuomasta epätasapainosta ja yksinpelaamisesta.
Peli on mielestäni siitä mukava, että se toimii hyvin myös perheversiona ilman kortteja ja on varsin mielenkiintoinen. Olen sitä vaimoni kanssa paljon pelaillut ja nyt olemme pikku hiljaa ottaneet kortteja mukaan, ei kuitenkaan koko 14 kortin satsia. Siitä plussaa pelille, että sitä voi pelata muutenkin kuin pelihirmujen kanssa. Ja ottaa sitten kortteja pikkuhiljaa mukaan. Olen pelannut myös peliä muussa porukassa kaikilla korteilla. Koskaan ei ole kuitenkaan tullut sellaista oloa, että hyvät kortit olisivat ratkaiseet pelin. Muutamasta pisteestä on yleensä vain kyse.
Yksinpeliä olen muutamia kertoja kokeillut ja onhan se mukavaa yrittää maksimoida pisteitä ja lyödä omaa ennätystään. Mutta kyllä moninpeli on paljon mielenkiinntoisempi. Itse en ostaisi pääasiassa yksinpelin takia. Yksinpelinä pelaan mieluummin vaikka Samuraita tai Puerto Ricoa tietokoneversiona treenausmielessä. Niistä on hyvät tietokoneversiot.
Korttiyhdistelmien nostamisen tuurieroa voi vähentää pelin ohjeissakin esitellyillä draft/mulligan-säännöillä. Varsinkaan draftin jälkeen korttituurin vaikutuksesta valittamiseen ei ole perusteita
Kas kun jäi Agricola-pelien väliin puolentoista vuoden tauko. Oli kivaa, pitkästä aikaa, ja mielipiteeni sen kun vahvistuu: varsinkin satunnaisemmin pelaavalle perhepeli on aivan riittävän haastava tapaus. Nytkin meni ensimmäinen peli ihan harjoittelemiseksi. Toisessa oli jo enemmän yritystä. Molemmat pelit pelattiin yhteensä noin kahteen tuntiin, mihin ei kyllä korttien kanssa oltaisi päästy sitten millään.
Vähän huono sikäli kun Porissa ei kauheasti ole lautapelaamisesta kiinnostuneita nuoria, alta 30-vuotiaita ikätovereita. Halu olisi kova pelailla, mutta rahatilanne sellainen, ettei pysty alkaa käymään Raumalla pelailemassa yms. Varsinkin juuri Puerto Ricoa olisi mukava taas pitkästä aikaa pelata ja päästä kokeilemaan myös Agricolaa.
Farmers of the Moor on loistava lisäosa loistavaan peliin. Se tasoittaa erityisesti puun saantia, ja hevosilla pystyy tekemään nopeasti ison pistesaldon. Itse en juurikaan pelaa enää ilman lisäriä, kun ei se juurikaan lisää pelin pituuttakaan.