Carcassonne

Carcassonne on viime vuosien suurimpia menestyksiä. Vuonna 2001 sekä Spiel des Jahresin että Deutscher Spiele Preisin voittanut peli nappasi myös Suomen Vuoden peli -palkinnon vuonna 2004. Myös Lautapelioppaan vuosiäänestyksessä peli on selvinnyt voittajaksi kerran (vuonna 2005) ja menestynyt muutenkin vahvasti, napaten vuonna 2011 Paras ikinä -palkinnon. Carcassonnen menestys on ollut kriittistä laadukkaana julkaisijana pidetyn Hans im Glückin taloudelliselle hyvinvoinnille, eikä ole ihme, että Carcassonneen on julkaistu koko joukko lisäosia ja sisarpelejä.

Carcassonne valloitti pian ilmestymisensa jälkeen Catanin uudisasukkaiden paikan suosituimpana aloituspelinä lautapeliharrastukselle. Peliä onkin harvinaisen helppo suositella aivan kenelle tahansa, sillä helpot ja todella intuitiiviset säännöt tekevät pelin opettelemisesta vaivatonta. Samalla pelissä riittää kuitenkin mielenkiintoa, eikä siihen kyllästy aivan helposti. Edullinen hinta tekee ostokynnyksestä matalan ja lukuisilla lisäosilla voi virkistää peliä, mikäli peruspeliin kyllästyy.

Pelin nimi on lähtöisin Ranskasta, jossa sijaitsee Carcassonnen kaupunki. UNESCOn maailmanperintölistalle päässyt linnoituskaupunki on suosittu turistikohde ja monen historiallisen tapahtuman näyttämö — alueen linnoittivat ainakin roomalaiset ennen ajanlaskun alkua.

Pelin idea

Carcassonne on hyvin yksinkertainen peli. Pelaajat rakentavat Carcassonnen kaupunkia ympäristöineen laatoista, joissa on kuvattu peltoja, teitä, luostareita ja kaupunginmuureja. Pelaajilla on käytössään joukko seuraajia, meeplejä, joita voi pelata laatoille tuottamaan pisteitä.

Kun joku laudalle muodostuva alue valmistuu, pelaajat saavat pisteitä ja alueella olleet seuraajat palaavat takaisin pelaajien reserveihin. Pistearvo riippuu valmistuneen alueen koosta, eli mitä pidempi tie tai suurempi kaupunki, sitä enemmän kertyy pisteitä. Luostarit ovat aina saman arvoisia. Jos alue jää kesken, pelin loputtua siitä saa vähemmän pisteitä.

Pisteet saa se pelaaja, jolla on eniten seuraajia alueella. Haasteena on se, että seuraajia ei saa pelata alueille, joilla on jo nappula, olkoon sitten oma tai vieras. Tähän ongelmaan on helppo ratkaisu. Mikään ei nimittäin estä rakentamasta kaverin kaupungin viereen omaa kaupunginnurkkaa, johon laittaa seuraajan, ja yhdistämästä näitä sitten myöhemmin. Jos useammalla pelaajalla on yhtä monta seuraajaa, kaikki saavat täydet pisteet — joskus kannattaakin tehdä yhteistyötä, koska kaksi pelaajaa rakentaa helposti isomman kaupungin kuin yksi.

Carcassonnen idea on erittäin yksinkertainen. Laattojen pelaaminen on hyvin intuitiivista puuhaa, kuka tahansa ymmärtää selittämättä, miten laattoja saa ja ei saa pelata. Kuvioiden (teiden, kaupunkien ja peltojen) on sovittava yhteen, siinä kaikki.

Mielenkiintoisia haasteita kuitenkin riittää, jo seuraajien rajallisen määrän vuoksi. Pelaajien on myös tasapainoteltava yhteistyötä ja omatoimisuutta. Toisten pelaajien rakennelmiin voi yrittää kiilata mukaan, tai sitten niitä voi pyrkiä sabotoimaan. Jos suuri kaupunki jää keskeneräiseksi, pisteitä jää saamatta paljon.

Pelin salaisuudet oppii kätevästi Tuomo Pekkasen tekemästä esittelyvideosta.

Pellot

Myös kaupunkien väliin jäävistä pelloista saa pisteitä. Maanviljelijät toimivat eri lailla kuin muut seuraajat. Ne jäävät laudalle pelin loppuun asti. Vasta lopussa pellot pisteytetään. Pelloista saatavat pisteet riippuvat teiden ja kaupunkien rajaaman pellon sisältämistä valmistuneista kaupungeista.

Peltosäännöistä on muutamaa eri tulkintaa. Suomenkielisen ja englanninkielisen laitoksen säännöt perustuvat saksalaisen pelin ensimmäiseen laitokseen. Näissä säännöissä lasketaan kaupunki kerrallaan ja pelaaja, jolla on eniten seuraajia kaupungin viereisillä pelloilla saa neljä pistettä. Uudemmissa saksalaisissa säännöissä lasketaan, kuka omistaa pellon, jonka jälkeen tämä pelaaja saa kolme pistettä jokaisesta pellon vieressä olevasta kaupungista.

Ongelmia voi syntyä, jos saman pelin ääreen päätyy eri säännöillä pelanneita pelaajia. Monet peliä jo ennen sen suomalaista laitosta pelanneet suosivat saksalaisia sääntöjä. Jos asiasta on epäilystä, kannattaa varmistaa ennen peliä millä säännöillä pelataan. Muuten saksalaisiin sääntöihin ei välttämättä törmää, ellei sitten osallistu SM-kisoihin.

Pienempien lasten kanssa pelatessa on luultavasti parasta jättää pellot kokonaan käyttämättä pelin selkeyttämiseksi.

Lisäosat

Carcassonneen on ilmestynyt melkoinen joukko laajennoksia ja toisin kuin Catanin uudisasukkaiden kohdalla, lisäosia on saatu suomeksikin. Video-osastolta löytyy runsas setti Carcassonne-esittelyvideoita.

Joki, Spiel des Jahresia juhlistamaan tehty minilisäosa sisältyy nykyisin peruspeliin. Se muuttaa hieman pelin alkuvaihetta. Aluksi pelataan jokilaatat, joista rakentuu karttaa halkova joki.

Kirkot ja kievarit (Inns & Cathedrals) lisää peliin kievarit, jotka parantavat teitä ja katedraalit, jotka tekevät kaupunkien rakentamisesta riskialttiimpaa, mutta onnistuessaan entistä tuottoisampaa. Katedraalien vaikutuksesta voi olla eri mieltä, mutta muuten lisäosa on erittäin hyvä ja peliä tasapainottava. Useimmat lisäosan omistajat eivät enää pelaa ilman.

Kirjurit ja kauppiaat (Traders & Builders) tuo peliin kauppatavaroita, joita saa kaupungeista. Keräämällä enemmistöjä eri tuotteissa saa pisteitä. Possut taas lisäävät peltopisteitä. Kirjurit antavat pelaajille lisävuoroja. Tämä lisäosa tekee pelistä jo hivenen mutkikkaamman.

Lohikäärme ja linnanneito (The Princess & The Dragon) tuo taikaportit, joilla voi lisätä seuraajia jo pelissä oleville laatoille ja prinsessan ja lohikäärmeen, joita käyttämällä seuraajia pystyy poistamaan pelistä. Tämä lisäosa muuttaa peliä jo varsin radikaalisti.

Torni (The Tower) sisältää laattatornin pelilaattojen säilyttämiseen ja pienempiä torneja, joita pelataan laudalle. Torneihin voi vangita muiden pelaajien seuraajia.

Kärryt ja kartanot (Abbey & Mayor) sisältää uusia nappuloita, maastolaattoja ja turboluostarit, joiden ei tarvitse sopia viereisten palojen kanssa yhteen. Pormestarit pelataan kaupunkeihin, joissa niiden arvo riippuu kilpien määrästä. Kartanoilla voi pisteyttää pellot jo pelin aikana. Kärryt voivat siirtyä viereiselle alueelle, kun niiden nykyinen alue (tie, kaupunki tai luostari) valmistuu.

Katapultti (Catapult) lienee omaperäisin tähänastisista lisäosista. Kun pelaaja nostaa markkinalaatan, alkaa katapulttikierros. Sen aikana pelaajat pääsevät ammuskelemaan oikealla katapultilla, tavoitteenaan saada osumia sopiviin kohteisiin pelilaudalla. Sattuneista syistä tämä lisäosa jakaa mielipiteitä.

Kreivi ja kuningas on suomalainen erikoisuus, johon on koottu kolme pienempää lisäosaa. Joki 2 (River 2) on vastaava kuin aikaisempi jokilisäosa, yhdistämällä nämä joesta saa aikaisempaa pidemmän. Kreivi (The Count of Carcassonne) lisää peliin 12 laatasta koostuvan Carcassonnen kaupungin ja kreivin, jonka avulla seuraajia saa laudalle yllättävillä tavoilla. Kuningas (King) lisää peliin kuninkaan ja maantierosvon. Ne antavat lisäpisteitä suurimman kaupungin ja pisimmän tien rakentajalle. Lisäksi mukana on Tähystäjä (Scout), joka laajentaa Carcassonne Kivikautta muutamalla laatalla.

Carcassonne Big Box sisältää samassa laatikossa peruspelin ja neljä ensimmäistä lisäosaa (Kirkot ja kievarit, Kirjurit ja kauppiaat, Lohikäärme ja linnanneito ja Torni). Muissa kuin perussetin laatoissa on kätevä pieni symboli osoittamassa, mihin laajennokseen laatta kuuluu. Lisäksi mukana on sääntöjen selvennyksiä, jotka koskevat nimenomaan eri laajennosten yhteiskäyttöä.

Carcassonne: Basaarit ja bastionit sisältää kolme erillistä juttua: sillat, basaarit ja bastionit. Siltojen avulla tiet voivat ylittää pikkukaupunkeja, basaarin tullessa peliin pelaajille myydään joukko laattoja (valuuttana toimivat voittopisteet) ja bastioneilla saa pisteitä toisten tekemistä rakennelmista, jos ne osuvat bastionin vaikutusalueelle.

Carcassonne 10-vuotisjuhlapainos on meeplen muotoinen laatikko, josta löytyy peruspeli ja Joen sijasta uusi Juhlat-minilisäosa. Myös pistelauta on meeplen muotoinen ja varsinaiset meeplet ovat puun sijasta läpinäkyvää muovia. Lopputulos on varsin tyylikäs ja ihan hyvä vaihtoehto peruspelille.

Kun kaikki laajennokset yhdistetään, saadaan varsin laaja peli. Mikäli aikaa ei ole käytössä useita tunteja, kannattaa harkita, käyttääkö kaikkia lisäosia. Hyvä idea on poistaa satunnainen joukko laattoja pelistä — tämä vaikeuttaa myös laattojen laskemista ja esimerkiksi kaupunkien sulkemisen mahdollisuuksien arvioimista, mikäli pelaajat ovat kokeneita ja tuntevat laattavalikoiman jo ulkoa.

Sisarpelit

Carcassonne-perhe on laajentunut myös sisarpeleiksi, joista osa muistuttaa peruspeliä enemmän ja osa vähemmän. Suomennetut Carcassonne Kivikausi ja Carcassonne Korttipeli on esitelty erikseen.

Ark of the Covenant on uskonnollisteemainen versio pelistä, joka muistuttaa oikeastaan enemmän Kivikautta kuin peruspeliä. Mukana on liitonarkki, joka tuottaa pelaajille pisteitä liikkuessaan kartalla. Peliä voi suositella muillekin kuin uskonnollisesta aiheesta kiinnostuneille, sillä sitä on kehuttu yhdeksi parhaista Carcassonne-versioista.

Carcassonne: The Castle on Reiner Knizian suunnittelema kaksinpelattava Carcassonne. Paljon kaksinpelejä pelaavalle linnaversio onkin paras valinta. Laattojen pelaaminen on tässä versiossa vapaampaa kuin muissa, kun ainoastaan tiet rajoittavat asettelua. Toisaalta pelaamista rajoittavat muurit, joiden sisäpuolella pelin on pysyttävä. Kokeneet Carcassonne-pelaajat saavatkin huomata monien asioiden muuttuneen.

Carcassonne: The City on tyylikkäässä puulaatikossa tuleva sukulainen, jossa pelaajat rakentavat yhtä kaupunkia. Peli on syvällisempi ja vaativampi kuin perus-Carcassonne ja tarjoaa mielenkiintoisia haasteita myös kokeneille Carcassonne-veteraaneille. Peli on myös näyttävä, kiitos kaupungin ympärille kohoavien puumuurien. Lue Carcassonne: The Cityn suomenkieliset säännöt.

Carcassonne: The Discovery on abstrakteista peleistä tunnetun Leo Colovinin työtä. Peli on sekä yksinkertaisempi että syvällisempi kuin perus-Carcassonne. Laattojen pelaaminen on yksinkertaisempaa, mutta pelaajien kohtaamat päätökset ovat silti haastavia. Alueet saa pisteyttää koska tahansa — valmiit alueet ovat toki arvokkaampia, mutta koska pelaajilla on vain neljä seuraajaa, päätökset alueiden pisteyttämisestä ovat riipiviä.

Carcassonne: Uusi maailma pistää pelaajat asuttamaan uutta maailmaa. Uudisasukkaat etenevät rannikolta sisämaahan rakentaen samalla kaikenlaista hienoa — mutta jos pelaaja etenee liian hitaasti, saa huomata jäävänsä jälkeen ja ilman pisteitä. Pelissä on jatkuva paine saada rakennukset valmiiksi ajoissa.

Turnaukset

Carcassonnen MM-kisat järjestetään vuosittain Essenin lautapelimessujen yhteydessä. Mikäli haluaa mukaan, on syytä menestyä Ropeconissa pidettävissä SM-kisoissa. Kisoissa käytetään saksalaisia peltosääntöjä, joten tätä varten ne on opeteltava, vaikka niitä muuten ei käyttäisikään.

MM-kisoissa pelataan pelkästään kaksinpelejä kellojen kanssa. Kellossa oli aikaa 15 minuuttia kummallekin pelaajalle, eli noin 25 sekuntia laattaa kohti. Laatan saa nostaa tosin heti vuoronsa jälkeen – tätä sääntöähän monet käyttävät kotipelienkin nopeuttamiseen. Jos siis haluaa menestyä kisoissa, kannattaa harjoitella nopeita kaksinpelejä toden teolla

Kellot tulivat käyttöön vuonna 2006 SM-kisoissa semifinaaleissa ja loppuotteluissa pelaajien totuttamiseksi, vaikka alkuerät pelattiin vanhaan tapaan moninpeleinä. Suomen edustaja Matti Helin sijoittui MM-turnauksessa seitsemänneksi vuonna 2006, eli menestys ei ole ollut aivan Catanin uudisasukkaiden veroista.

Faktat Carcassonnesta

Pituus: 15-60 min. Nopeimmillaan Carcassonne on todella nopea (pikapeli on minun mielestäni paras tapa pelata), lisäosien kanssa peli voi venyä pitkäksikin.