18GB: The Railways of Great Britain

Ison-Britannian rautatiehistoriaa on käsitelty vuosien varrella monissa peleissä. Vakavampia esityksiä aiheesta löytyy ainakin 1970-luvun alusta David G. Wattsin Railway Rivals -pelistä ja Francis Treshamin 1829-pelistä. Tämä jälkimmäinen peli olikin melkoinen merkkiteos, sillä se synnytti koko suuren ja laajaksi versoneen 18xx-pelien perheen, johon 18GB:kin kuuluu.

18GB:n on kehittänyt Dave Berry, joka pahoittelee pelin säännöissä pelin julkeaa nimeä: se ei suinkaan ole ainoa 18xx-peli, joka kattaa laajoja alueita Iso-Britanniaa, eikä edes laajin. 18xx-pelejä on tapana nimetä alueelle keskeisten vuosilukujen mukaan ja tässä vaiheessa kaikki tärkeimmät vuosiluvut Iso-Britannian rautateiden historiasta on jo varattu. Siispä pelin nimeksi tuli ytimekkäästi 18GB.

Rautateitä Britanniassa

Pelaajat ovat rautatieyhtiöiden omistajia. Peli jakautuu kahdenlaisiin kierroksiin: osakekierroksilla (stock round eli SR) pelaajat käyvät kauppaa rautatieyhtiöiden osakkeilla ja toimintakierroksilla (operating round eli OR) rautatieyhtiöt toimivat eli rakentavat rataa, ajavat junillaan ja hankkivat uusia junia. Kun yhtiöt tuottavat rahaa, ne voivat maksaa osakkailleen osinkoja, ja näillä rahoilla pelaajat sitten ostavat lisää osakkeita ja perustavat uusia yhtiöitä. Nämä kierrokset vuorottelevat siten, että peli alkaa osakekierroksella, jota seuraa kaksi toimintakierrosta, ja tätä sykliä jatketaan, kunnes peli on ohi.

Peli päättyy, kun jonkun yhtiön pörssikurssi saavuttaa 350 puntaa tai kun kaikki junat on myyty. Silloin pelaajat laskevat osakeomistustensa ja käteisvarojensa arvon ja rikkain pelaaja voittaa. Aloitusrahaa on alle 400 puntaa ja pelin lopussa rahaa pitäisi olla koossa tuhansia puntia. 18GB:ssä pääsee siis rikastumaan.

18GB:n heksaruutuihin jaettu kartta kuvaa Ison-Britannian saarta, rajaten pois Skotlannin pohjoisosan Invernessin ja Aberdeenin pohjoispuolelta. Myös Lontoon eteläpuolinen alue on melko vähäisessä osassa. Pääpaino on Ison-Britannian keskiosissa, Liverpoolin ja Yorkin välisellä alueella.

Peli mallintaa rautateiden historiallisia kehityskulkuja. Pelin varhaisimmat junat ovat rautateiden alkuajoilta ja kehittyneimmät 1900-luvun alun höyryvetureita. Pelin edetessä junat muuttuvat tehokkaammiksi ja kykenevät palvelemaan suurempia alueita. Myös rautatieverkosto kehittyy: alussa rakennetaan yksinkertaisia ratoja, jotka yhdistävät lähekkäin olevia kaupunkeja. Pelin edetessä rataverkot laajenevat ja eri yhtiöiden verkostot yhdistyvät yhdeksi isommaksi verkostoksi. Kaupunkien arvokin kasvaa, jolloin rautatieliikenne on entistä kannattavampaa.

Käytännössä tämä näkyy pelin etenemisessä vaiheittain. Ensimmäisessä keltaisessa vaiheessa junat ovat mallia 2+1 eli voivat ajaa kahden ison kaupungin väliä ja pysähtyä matkan varrella yhdessä pienemmässä kylässä. Vaiheen nimi tulee siitä, että käytössä on vain vailla haaraumia ja risteyksiä olevat yksinkertaisimmat ratalaatat, jotka genren perinteiden mukaisesti ovat väriltään keltaisia.

Vaiheiden eteneminen riippuu junista. Kun pelin alussa tarjolla olevat 2+1-junat loppuvat ja joku yhtiö ostaa ensimmäisen 3+1-junan, päästään vihreään vaiheeseen. Nyt radat voivat haarautua ja kaupungeissa radat risteävät moneen suuntaan. Monimutkaisempia vihreitä ratalaattoja ei voi pelata laudalle suoraan, vaan niillä päivitetään keltaisia laattoja. Päivityksen on tietysti säilytettävä kaikki aikaisemmat yhteydet. Näin samoille radoille pääsee useamman yhtiön junia.

Ruostuvia junia ja laajentuvia verkostoja

Iso juttu kehityksessä on se, että jossain kohtaa vanhat junat lakkaavat kelpaamasta. Kun ensimmäinen 4+2-juna ostetaan, kaikki 2+1-junat poistetaan pelistä, 18xx-slangissa ne ruostuvat. Tämä mallintaa vähän karkealla, mutta pelimekaanisesti kiinnostavalla tavalla sitä, miten vanha teknologia ei ole enää riittävän kilpailukykyistä uuden kanssa. Miksi kukaan puksuttelisi kävelyvauhtia etenevän junan kyydillä, kun tarjolla on nopeampaakin kalustoa?

Luonnollisesti nopeammat junat pystyvät ajamaan pidempiä reittejä ja tuottavat enemmän rahaa. Tästä seuraa tietysti hankaluuksia, mikäli kaikki yhtiön junat ruostuvat pois, ja vielä enemmän, jos yhtiön kassassa ei ole varaa ostaa uutta junaa. Sanomattakin on selvää, että uudemmat junat ovat merkittävästi vanhoja kalliimpia. Junaton yhtiö ei aja reittejään, ei tuota rahaa, ei kehity pörssissä ja päätyy ennen pitkää vaikeuksiin.

Yhtiöitä kiinnostavat myös asemat. Jokainen yhtiö aloittaa jostain tietystä kaupungista historiallisen sijaintinsa mukaisesti: Midland Derbystä, Lancashire & Yorkshire Leedsistä, Caledonian Glasgow’sta ja niin edelleen. Kotiasemansa lisäksi yhtiöillä on rajallinen määrä asemamerkkejä (tokeneita, suomalaisessa slangissa toukkia). Niitä voi maksua vastaan pelata kartalle kaupunkeihin, joihin yhtiön rataverkko ulottuu.

Asemat ovat merkittäviä kun junilla ajetaan: jokaisen junalinjan pitää mennä vähintään yhden yhtiön oman aseman kautta. Koska kaksi saman yhtiön junaa ei saa samalla kierroksella ajaa samoja raiteita, useamman junan tehokas ajaminen edellyttää jossain vaiheessa lisäasemiin investoimista. Lisäksi asemat rajoittavat muiden yhtiöiden mahdollisuuksia hyödyntää jaettua rataverkkoa: reitti ei saa jatkua sellaisen kaupungin läpi, joka on täynnä asemia ja jossa ei ole omaa asemaa. Tällainen kaupunkien umpeen rakentaminen onkin keskeinen tekijä pelissä ja sopivaan paikkaan isketty asema voikin tehdä tuhoa kilpailijan käytössä olevalle rataverkostolle.

Junayhtiön johdossa

Kuka junayhtiöissä sitten pitää valtaa, ja kuka päättää, mitkä firmat perustetaan? Pelissä olevien yhtiöiden määrä riippuu pelaajamäärästä, isommilla pelaajamäärillä yhtiöitä on enemmän. Yhtiöt arvotaan kahteen ryhmään, joista toiset ovat perustettavissa pelin alussa ja toiset vähän myöhemmin. Tämä on välimallin ratkaisu: monissa 18xx-peleissä kaikki yhtiöt ovat käytettävissä heti, 18GB:n esikuvana toimineessa 1825-pelissä yhtiöt taas tulevat peliin tiukassa järjestyksessä, joka on aina sama. 18GB:n ratkaisu pakottaa vaihtelua pelikertojen välille, mutta antaa pelaajille valinnanvaraa.

Osakekierroksella pelaajat voivat perustaa yhtiöitä valitsemalla jonkun vapaana olevan yhtiön, määrittämällä sille lähtöhinnan ja ostamalla sitten tällä hinnalla yhtiön johtajanosakkeen. Se riittää pelin alussa yhtiön perustamiseen, ja yhtiö saa välittömästi viisi kertaa osakkeen hinnan verran pääomaa. Pelin alussa kaikki yhtiöt ovat pieniä viiden osakkeen yhtiöitä, eli niiden omistus jakautuu neljälle osaketodistukselle: on johtajanosake, jolla saa 40 % omistuksen yhtiöstä, ja kolme 20 % osaketta.

Johtajanosake on aina sillä pelaajalla, jolla on suurin omistus yhtiöstä, eli jos minä perustan yhtiön, mutta joku toinen pelaaja ostaa loput 60 % yhtiöstä, hänestä tulee johtaja ja osakkeita vaihdetaan niin, että tämä pelaaja saa johtajanosakkeen ja minä kaksi tavallista 20 % osaketta sen tilalle.

Yhtiön johtaja tekee kaikki päätökset yhtiön toiminnasta. Tavallisesti pelaajat siis haluavat päästä johtamaan vähintään yhtä yhtiötä, jotta toimintakierroksilla on jotain tekemistä. Olen pelannut netissä yhden 18GB-pelin, jossa en ollut koko pelin aikana minkään yhtiön johtaja, ja olihan se tylsää. Pärjäsin kyllä yllättävän hyvin, mutta jos peli olisi pelattu livenä pöydän äärellä, olisin kyllä pitkästynyt pahanpäiväisesti.

Ihannetapaus on tietysti johtaa useampaa yhtiötä, koska se mahdollistaa esimerkiksi juonikkaat junakaupat yhtiöiden kesken: yhtiöt voivat myydä junakalustoa toisilleen tietyin rajoituksin ja varsin vapain hinnoin. Junan hinta voi vaihdella yhdestä punnasta kaksinkertaiseen listahintaan, eli voit joko siirrellä junia halvalla sinne minne niitä haluat, tai käyttää junien myyntiä siirtämään rahaa yhtiöiden välillä.

Kaikki pelaajat saavat ostaa kaikkien yhtiöiden osakkeita. Vähän pakko onkin, sillä pelaaja saa ostaa yhtiöstä sen listautumisannista korkeintaan 60 % osakkeista. Jos osakkeita myöhemmin myydään pois ja niitä on markkinoilla saatavilla, markkinoilta ostaessa tämä raja saa ylittyä ja pelaaja voi omistaa yhtiöstä vaikka kaikki osakkeet. Tämä on 18GB:n erikoisuus; useimmissa 18xx-peleissä pelaajat eivät tavallisissa oloissa voi omistaa yli 60 % yhtiöstä. Säännön tarkoitus on pakottaa pelaajat omistamaan toistensa yhtiöitä ristiin, koska se tekee pelistä mielenkiintoisemman.

Myös viiden osakkeen yhtiöt ovat jonkinasteinen erikoisuus, jota ei joka pelissä näe. Tavallisemmin 18xx-peleissä yhtiöt jakautuvat 10 % osakkeiksi. 18GB:ssäkin pelin alun pienet viiden osakkeen yhtiöt voivat myöhemmin kasvaa isommiksi kymmenen osakkeen yhtiöiksi, joko omasta halustaan tai pakolla rahoittaakseen esimerkiksi junaostoksia. Silloin yhtiön pörssikurssi putoaa, osakkeet liudentuvat puolet pienemmiksi osuuksiksi yhtiöstä, mutta yhtiö saa uutta pääomaa viisi kertaa uuden kurssinsa verran. Lisäksi yhtiö saa käyttöönsä uusia asemia, eli pystyy laajentamaan vaikutusvaltaansa.

Kun peli etenee vihreään vaiheeseen, yhtiön aloittaminen vaatii, että osakkeista myydään 60 %. Ruskeasta vaiheesta alkaen viiden osakkeen yhtiöitä ei voi enää perustaa, vaan kaikkien uusien yhtiöiden on oltava suoraan kymmenen osakkeen yhtiöitä. Niiden perustaminen vaatii reippaasti enemmän alkupääomaa, mutta toisaalta ne saavat heti alusta asti enemmän rahaa ja runsaammin asemia käyttöönsä.

Se, missä kohtaa viiden osakkeen yhtiönsä muuttaa kymmenen osakkeen yhtiöksi vai muuttaako ollenkaan, on yksi 18GB:n kiinnostavia kysymyksiä. Yksi syy olla muuttamatta on se, että pelaajilla saa olla vain rajallinen määrä osakkeita hallussaan. Esimerkiksi nelinpelissä rajoitus on 14. Mikä tärkeintä, tässä kohtaa ei lasketa yksittäisiä osakkeita, vaan kuponkeja: kymmenen osakkeen yhtiön tavallinen 10 % osake vie rajoituksesta yhden paikan, samoin viiden osakkeen yhtiön 40 % johtajanosake, vaikka se onkin käytännössä nelinkertainen. Siksi viiden osakkeen yhtiöiden omistaminen on houkuttelevaa. Käytännössä rahapula ajaa kuitenkin monet yhtiöt ennen pitkää kymmenen osakkeen yhtiöiksi.

Osakkeita voi myös myydä. Kovin vauhdikasta osakekauppaa 18GB:ssä ei käydä. Yleensä strategia on ”osta ja pidä”, mutta etenkin pelin loppua kohden on syytä tarkastella omaa portfoliota kriittisellä silmällä. Lisäksi pelissä on käännekohtia, joissa on hyvä idea myydä nykyisiä omistuksia, jotta pystyy rahoittamaan uuden yhtiön perustamisen. Myyminen heiluttaa pörssikursseja: yhtiön kurssi putoaa yhden pykälän jokaista myytyä osaketta kohti. Kurssia taas nostaa se, jos yhtiö jakaa tarpeeksi anteliaita osinkoja (tämä on nykypörssin näkökulmasta nurinkurista, mutta näin pörssiosakkeet todella toimivat 1800-luvulla: osingonmaksua arvostettiin nykyistä enemmän).

18GB:ssä sijoittaminen on sinänsä turvallista. Yhdessä genren kantaäideistä, 1830: Railways and Robber Baronsissa, on usein vaarallista omistaa 20 % jonkun toisen pelaajan yhtiöstä, koska pahimmassa tapauksessa käy niin, että yhtiöstä siirretään kaikki junat ja rahat toiseen yhtiöön ja johtaja myy kaikki osakkeensa pois, jättäen sinulle perinnöksi rahattoman ja junattoman yhtiön, jonka on ostettava mahdollisesti hyvinkin kallis juna, jonka sinä uutena toimitusjohtajana joudut rahoittamaan omista rahoistasi.

18GB:ssä omistamansa osakkeet saa aina myydä pois, vaikka yhtiölle ei löytyisi uutta johtajaa. Johtajaton yhtiö vain ajaa juniaan ja kerryttää rahaa yhtiön kassaan, mikä voi hyvinkin tehdä siitä jossain kohtaa taas kiinnostavan ostoksen. Lisäksi 18GB:ssä ei ole pakkoa ostaa juna. Junaton yhtiö ei voi rakentaa, mutta se voi vuokrata junaa, jolla se voi ajaa ja kerätä rahaa kassaan, kunnes se pystyy ostamaan uuden junan.

Vaiheittain kohti loppua

Peli etenee siis vaiheittain ja vaiheiden edetessä rataverkko käy monimutkaisemmaksi ja junat paremmiksi. Keltaisessa vaiheessa joku yhtiö rakentaa kaupunkien välille haluamansa reitin, vihreässä vaiheessa toinen yhtiö voi liittyä rataan ja rakentaa siihen oman reittinsä ja ruskeassa vaiheessa radat käyvät vielä vähän monimutkaisemmiksi. Kuusinpeleissä päästään vielä harmaaseen vaiheeseen, jossa kaupungit ovat melkoisia metropoleja. Ilman niitäkin Keski-Englanti on usein melkoista ratahäkkyrää, kiitos 18GB:lle tyypillisten varsin monimutkaisten ruskeiden kaupunkilaattojen.

Junat kehittyvät vähän kerrassaan aina 5+2-tasolle asti, jonka jälkeen käyttöön tulee 4x-, 5x- ja 6x-junat. Nämä pikajunat ajavat vain isoihin kaupunkeihin, eli ne ohittavat täysin pienemmät paikallisasemat. Lisäksi ajon arvoon lisätään pääteasemien välisestä etäisyydestä tuleva bonus. Jos onnistuu rakentamaan pikajunareitin Lontoosta Glasgow’hun, matkaa tulee linnuntietä 11 heksaa, eli bonus on mojovat 110 £. Osa kaupungeista on merkitty ilmansuuntia kuvaavilla merkinnöillä ja ajamalla itä-länsi- tai pohjoinen-etelä-reittejä saa myös bonuksia. Näitä pääsee tekemään jo pienemmillä junilla, mutta ne ovat erityisesti pikajunien hommia.

Peli päättyy, kun joku yhtiöistä nousee pörssissä 350 £ arvoiseksi, tai kun junat loppuvat. Usein 18x-peleissä ongelmana on, että uudet pelaajat eivät hanki junia riittävän vauhdikkaasti, jolloin pelit venyvät jopa tuntikausia pidemmiksi kuin niiden olisi tarpeen. 18GB:kin on aloittelijoiden kesken helposti hyvin pitkä peli, mutta ainakin junien kulumista peli vauhdittaa: jos mikään yhtiöistä ei osta toimintakierroksen aikana junaa, markkinoilta poistetaan kierroksen lopussa yksi juna. Näin pelikello tikittää vääjäämättä eteenpäin. 350 punnan raja ei sekään ole lopulta kovin korkea: kun isommat junat tulevat peliin, pörssikurssit lähtevät väkisinkin nousuun, kun reitit muuttuvat arvokkaammiksi.

Paikallisia erikoisuuksia

18GB erottuu monessa kohtaa 18xx-genren tavallisimmista toteutuksista. Dave Berry itse listaa seuraavat tärkeimpinä eroina: vapaus valita aloitettavat yhtiöt (1830:n tapaan) yhdistettynä mahdollisuuteen myydä kaikki osakkeet (1825:n tapaan), yhtiömuodon muuttamisen ajoitus osakekierroksilla, rakentamisen yhteys yksityisten yhtiöiden sulkemiseen, rajoitukset kaupunkilaattojen päivityksissä ja etäisyyden huomioiminen pikajunien tuotoissa.

Yksityiset yhtiöt onkin toteutettu tässä pelissä kiinnostavalla tavalla. 18xx-peleissä pelaajat ostavat pelin alussa tavallisesti huutokaupalla yksityisiä yhtiöitä, jotka tuottavat vähän tuloa ja antavat usein jonkun pienen erikoiskyvyn. Näin on tässäkin: pelin alussa tarjolle tulee 6–9 pientä yksityistä yhtiötä, joista pelaajat käyvät huutokauppaa. Kaikista saa pientä, säännöllistä tuloa joka toimintakierroksella ja lisäksi jonkun erikoiskyvyn. Osa antaa ylimääräisiä radanrakennuksia, osa bonusta reiteille jotka ajavat johonkin tiettyyn heksaan laudalla, osa ylimääräisiä asemia ja yhden omistaja saa yksinoikeuden perustaa LNWR-yhtiön. Lisäksi nämä yksityiset yhtiöt estävät rakentamisen tiettyyn heksaan laudalla.

Yksityisyhtiöt tuottavat rahaa, kunnes ne suljetaan. Omistaja voi sulkea yhtiön halutessaan, jolloin hän saa yhtiön erikoisominaisuuden käyttöönsä. Se avaa myös yhtiön varaamaan heksan rakentamiselle. Kun peli on edennyt tarpeeksi pitkälle, nämä heksat vapautuvat rakentamiselle.

Pelaajamäärän suhteen 18GB on epätavallisen joustava: harva 18xx-peli toimii fiksusti kaksinpelinä, eikä ihan jokainen veny kuudelle pelaajalle. 18GB toimii aivan hyvin koko skaalalla. Kaksinpelissä pelialuetta rajoitetaan pienemmäksi, mihin on tarjolla kaksi eri vaihtoehtoa. Isommilla pelaajamäärillä yhtiöitä tulee mukaan enemmän ja tämä yhtiömäärän skaalaus tarjoaa kolmin- ja nelinpeleihinkin pari eri vaihtoehtoa yhtiövalikoimaksi, mikä tuo vaihtelua pelikertojen välille.

Pelissä on myös mukana valinnaisena sääntönä historiallisia henkilöitä, eli vaihtelevia pelaajavoimia. Nämä tuntuvat sen verran vierailta 18xx-pelien maailmalle, etten ole vielä uskaltautunut niitä kokeilemaan.

Kiehtova peli, hyviä ideoita

18GB päätyi omaan kokoelmaani, kun innostuimme vuonna 2024 taas pelaamaan enemmän 18xx-pelejä. Peli osui tutkaani muutamasta syystä: ensinnäkin pidän Iso-Britanniaan sijoittuvista junapeleistä ja toiseksi Dave Berryn nimi oli tuttu muista yhteyksistä. Berry on tehnyt 1825:een hyviä kotisääntöjä, jotka hiovat pelistä terävimpiä kulmia pois. Kun perehdyin tarkemmin ja kävi ilmi, että vaikutteita on otettu runsaasti 1825:stä ja 1860: Railways on the Isle of Wightistä, ostopäätös oli lopulta helppo.

Eipä tarvinnut pettyä. Minun 18xx-pelimakuuni 18GB on ollut nappiosuma ja peliporukassanikin peli on maistunut. Meitä miellyttävät erityisesti radanrakennukseen liittyvät pulmat. Perinteisesti 18xx-peleissä yhtiöt pääsevät nopeasti ajamaan samoja ratoja. Berry antaa esimerkin: Oletetaan, että LNWR aloittaa Birminghamista ja rakentaa sieltä radan Lontooseen. Nyt Midland voi rakentaa radan Derbystä Birminghamiin, iskeä sinne aseman ja ajaa tismalleen samaa Birmingham–Lontoo-yhteyttä kuin LNWR. Tämä on tylsää, eikä ihan historiallistakaan.

Siinä missä tavallisesti keltaisessa kaupunkilaatassa on yksi asemanpaikka ja vihreässä laatassa kaksi, 18GB:n vihreät laatat ovat joko sellaisia, että niissä on vain yksi asemanpaikka tai kaksi asemanpaikkaa ovat erillisiä, eivätkä yhteydessä toisiinsa. Tämä on historiallisesti täsmällisempää, sillä tässä vaiheessa rautateiden kehitystä eri rautatieyhtiöiden asemat samoissa kaupungeissa eivät olleet yleisesti ottaen vielä yhteydessä toisiinsa. Jaetut radat tulivat käyttöön myöhemmin.

Niinpä pelin vihreät kaupunkilaatat eivät salli yhtiöiden yhdistää reittejään, mutta toisaalta melko tiiviiseen tilaan mahtuu paljon erilaisia reittejä. Ruskeat kaupunkilaatat vasta kummallisia ovatkin: tavallisesti tässä kohtaa laatalla on kolme yhdessä olevaa asemaa. Ei 18GB:ssä, jossa tärkeimmillä kaupunkilaatoilla on kaksi erillistä asemaa, joista kummastakin lähtee kolme rataa eri suuntiin. Näiden laattojen kanssa touhuamisesta saa päänvaivaa, jos ne eivät ole tuttuja.

Tätä kaikkea vaikeuttaa 18GB:n tiukka suhtautuminen päivityksiin. Tavallisesti sääntö päivityksistä menee niin, että jotta voi päivittää jonkun laatan, yhtiöllä on oltava yhteys laatalle omalta asemaltaan. Tiukempi muoto tästä säännöstä vaatii, että yhtiöllä on oltava yhteys päivityksen myötä laatalle tulevalle uudelle radalle. Tavallisesti tämä tiukempi rajoitus ei koske kaupunkilaattoja, mutta 18GB:ssä koskee. Laattavalikoima huomioiden tämä tarkoittaa sitä, että alkupelissä yhtiöt eivät voi itse päivittää keltaisia kaupunkilaattojaan vihreiksi, vaan vihreän päivityksen tekee joku toinen yhtiö, joka haluaa rakentaa muualta yhteyden tähän kaupunkiin.

Tämä rakentelupulma on kiinnostava ja johtaa mielenkiintoisiin ratkaisuihin radan suhteen. Siihen kun lisätään yhtiömuodon päivityksen tuomat pähkäilyt, vaihtelua tuova yhtiöjakauma, mielenkiintoiset pienyhtiöt ja hyvä toimivuus eri pelaajamäärillä, saadaan oikein houkutteleva 18xx-peli. Miinuspuolina rataverkosto on pelin edetessä usein melkoista sekasotkua, mikä tekee yhtiöiden parhaiden junareittien laskemisesta työlästä. Pelaamme kuitenkin usein käyttäen 18xx.games-palvelua reittien laskemiseen ja rahaliikenteen hoitamiseen, mikä sujuvoittaa pelaamista tuntuvasti.

Minun listoillani 18GB on helposti viiden parhaan 18xx-pelin joukossa. Makuni on toki vähän epätavallinen, mutta jos viihtyy näiden sijoituskuvioiltaan armollisempien pelien parissa ja on pitänyt 1825:stä tai Mike Huttonin peleistä (1860, 1862), 18GB on tutustumisen arvoinen. 18xx-pelisarjaa tuntemattomille 18GB on myös aivan kelpo peli ensimmäiseksi tuttavuudeksi, vaikka hieman epätavallista kehityslinjaa edustaakin.

Faktat 18GB: The Railways of Great Britainista

Suunnittelija: Dave Berry

Julkaisija: Deep Thought Games (2018), All-Aboard Games (2023)

Mutkikkuus: Säännöt ovat kokemattomalle kiperät, 18xx-veteraaneille taas helposti omaksuttavissa. Pelin rakenne on kuitenkin looginen ja sääntökirja on perinpohjainen. Opittua voi sitten hyödyntää muissa 18xx-sarjan peleissä.

Onnen vaikutus: Yksittäiseen pelaajaan vaikuttavia satunnaiselementtejä ei oikeastaan alun vuorojärjestysarvonnan jälkeen ole. 18xx-peleissä on kuitenkin niin paljon liikkuvia osia, että toimiensa seurauksia voi olla vaikea hahmottaa ja peli voi siksi vaikuttaa kaoottiselta.

Vuorovaikutus: Yhtiöiden toiminnalla on valtavasti merkitystä toisten yhtiöiden toimiin, samoin pelaajien toimilla osakemarkkinoilla. Vuorovaikutusta on runsaasti ja häijyihinkin liikkeisiin on mahdollisuuksia.

Teema: Rautateiden kehitys on klassikkoaihe, joka 18GB:ssä on toteutettu hyvin. Historialliset yksityiskohdat ja kaikki epämiellyttävä on lakaistu piiloon, tässä pääsee leikkimään vähän roistomaistakin miljonäärisijoittajaa.

Uudelleenpelattavuus: Vaihteleva alkuasetelma ja pelin skaalautuminen eri pelaajamäärille tarjoaa vaihtelua niin paljon, ettei kyllästymään pääse. 18GB:n parissa viihtyy pitkään.

Saavutettavuus: Pelissä olevat tekstit ovat pitkälti erilaisia sääntömuistutuksia. Salassa pidettävää informaatiota ei ole. Isoimmat saavutettavuusesteet liittyvät raskaaseen kognitiiviseen taakkaan: pelissä on paljon omaksuttavaa ja pelaaminen vaatii tuntikausien mittaista keskittymistä.

Pelaajamäärä: 2–6. Kaikki pelaajamäärät toimivat. Kaksinpeli on vähän erilainen elämys ja monille peli epäilemättä loistaa isommilla pelaajamäärillä. Kuusinpelissä voi olla vaarana joutua katselemaan sivusta, kun muut pelaavat.

Pituus: Virallisesti 2–5 tuntia. 18GB on 18xx-peliksi verrattain nopea. Nelin- ja viisinpelit olemme pelanneet noin 3,5 tuntiin, kaksinpelin alle kahteen tuntiin. Pelkkien vasta-alkajien kesken pelin keston saa toki vähintään tuplata.